Taas on päädytty nettikahvilaan, joten pääsin päivittämään blogia jo toisen kerran reissun aikana. Eilen laskettiin koko päivä Hintertuxissa ja vedettiin Tonin kanssa päivän viimeisenä laskuna todella hienoa puronpohjaa/kurua pitkin melkein tuhat metriä vertikaalia. Aikaa meni kohtuullisesti, kun reisiä ja pohkeita hapotti oikein kunnolla. Suunnilleen puolivälissä laskua tapasimme muutamia suomalaisia laskijoita, vaihdettiin muutama sana ja kaverit katosivat horisonttiin. Samaan aikaan Heikki ja Jukka laskivat jäätikön toisella reunalla vielä hurjempaa reittiä alas. Oli kuulemma Jukallakin tullut pari kertaa äitiä ikävä laskun aikana, radiokeskustelun perusteella helppo uskoa – ”älä tuu Jukka siitä suoraan, siitä vyöryi lumet just pois…”. Onneksi en lähtenyt mukaan väsyneillä jaloilla, omassakin reittivalinnassa oli tekemistä riittämiin.

Tänään olen viettänyt ansaittua(?) lepopäivää ja kierrellyt kylässä tuliaisostoksilla. Kotijoukkojen kannattaa siis odotella innolla isiä kotiin 🙂 Huomenna olisi sitten tiedossa viimeinen laskupäivä, suunnasta ei vielä ole tietoa, mutta eiköhän jotain kivaa taas keksitä. Lauantaina sitten M?ɬºncheniin ja sunnuntaina iltakoneella kotiin vaimon kainaloon. Tuskin maltan odottaa…