Viimeinkin aamu jolloin saa nukkua pitkään, heräämme vasta 07:30. Viidakon äänetkään eivät meitä valvottaneet, emme edes heränneet apinoiden kirkumiseen puoliviiden aikaan, naapurissa kuulemma herättiin. Viimein tänä aamuna Reetan olo alkaa olemaan hyvä, joten nyt loma pääsee oikein kunnolla alkamaan. Aamupalan jälkeen ohjelmassa on 2 tunnin viidakkokävely luonnonpuiston alueella. Retken aikana toivomme näkevämme paljon mielenkiintoisia eläimiä ja kasveja, toivottavasti onni on myötä. Retki osoittautuukin loistavaksi kokemukseksi, näemme enemmän kuin mitä ihmismieli ehtii käsittämään. Näemme kaikki kolme paikallista apinalajia, useita erilaisia lintuja, kymmeniä erilaisia hyönteisiä (mm. termiittejä ja bullet muurahaisia), hämähäkkejä ja mitä mielikuvituksellisimpia kasveja. Näemme mm. maailman toiseksi kovimman trooppisen puun, jonka nimi meiltä jo tosin ehti unohtua.

Retken jälkeen on aika nauttia lomasta hieman leppoisammin ja suuntaamme hotellin uima-altaalle rentoutumaan. Keräämme vitivalkoisten vartaloidemme kanssa hieman hämmästeleviä katseita, kaikki muut matkalaiset kun ovat Espanjasta tai Yhdysvaltain aurinkoisista osista ja ovat meitä huomattavasti tummempi ihoisia. Emme anna tämän häiritä vaan liitymme viilentävästä vedestä nauttivaan joukkoon. Hetken uimisen jälkeen tropiikin aurinkoa onkin saatu riittävästi ja vetäydymme aurinkovarjon suojaan suojakerroin 30 aurinkorasvan peittäminä. Olemme onnistuneet hyvin vättämään auringossa palamisen kaikilta osin.

Iltapäivällä ohjelmassa on veneajelu alueen sademetsään tunkeutuvissa kapeissa kanavissa. Luvassa on toivottavasti lisää tropiikin eläimiä ja hienoja maisemia. Pujottelemme kapeissa kanavissa etsien mitä tahansa eläimiä ja kylläpä niitä löytyykin. Erityisesti lintuja on todella paljon, kuten myös apinoita. Pari leguaaniakin näyttäytyy kuten myös kaimaani. Oppaallamme on todella uskomaton kyky havaita luonnossa olevat eläimet, hetkittäin jopa epäilyttävänkin hyvä. Muutaman paikoillaan pysyttelevän eläimen kohdalla ei voinut välttyä epäilykseltä eläimen aitoutta koskien. Eräskin lintu oli paikoillaan pensaan keskellä hyvin vaikeasti tulosuunnastamme havaittavissa. Se ei edes lähtenyt karkuun vaikka ajoimme veneen kiinni pensaaseen ja kävimme yksitellen veneen keulassa sitä ihmettelemässä. Viimeistään siinä vaiheessa epäilys aitoudesta heräsi, kun seuraavankin veneen opas oli huomannut juuri saman linnun eikä se edelleenkään paennut. Myöhemmin illalla keskustelimme amerikkalaisten matkakumppaniemme kanssa aiheesta ja myös heillä oli samanlainen epäilys herännyt.

Veneretken päätteeksi teimme ekstra-osuuden ja lähdimme rannalle katsomaan kuoriutuvia kilpikonnia. Hetken etsiskelyn jälkeen oppaamme löysikin pesän, jossa oli neljä vastakuoriutunutta kilpikonnan poikasta. Poikaset lähtivät heti kuoriuduttuaan määrätietoisesti taivaltamaan kohti merta. Muutamassa minuutissa ne olivat taivaltaneet reilun kymmenen metrin matkan rannan poikki ja pääsivät turvallisesti perille mereen. Meressä ne jatkavat matkaansa aina Sargassomerelle saakka ja 20 vuoden kuluttua ne palaavat munimaan tälle samalle rannalle. Vain 1-2 munaa tuhannesta selviää aikuiseksi kilpikonnaksi saakka, joten vielä ei näidenkään poikasten kohtalo ollut mitenkään varma. Pienten kilpikonnien näkeminen oli ehdottomasti matkan tähänastinen huippuhetki.