Kävimme yhdessä tuttavaperheen kanssa hiihtolomareissulla Sälenissä Ruotsissa ja matkustimme mennen tullen laivalla. Hiihtoreissusta lisää myöhemmin, koska tämä kirjoitus keskittyy paljon tärkeämpiin asioihin.

Paluumatkalla Silja Galaxyllä päätin nauttia yhden erityisen laadukkaan viskin ruoan jälkeen. Laajasta valikoimasta silmiini osui syntymävuotenani tislattu Isle of Jura 1976 viski, joka tunnetaan myös nimellä ’Feith A’ Chaorainn’. Hintaa viskillä oli vähintäänkin riittävästi, mutta jos koko laivareissun juomiin menee noin 37 euroa (4 cl), niin halvalla menee silti.

Viski oli maultaan ja tuoksultaan jotain täysin erilaista aiempiin maistamiini viskeihin. Maku oli hyvin täyteläinen, muttei kuitenkaan tunkkainen. Tällaista kun viski olisi aina, niin saattaisi tulla useamminkin otettua se yksi lasillinen arkea juhlistamaan. Taitaa kuitenkin olla turhan toiveikasta tätä viskiä enää päästä uudestaan maistamaan, koska pulloja on markkinoille laskettu vain 500 kpl ja niiden ”ohjehinta” on 500 puntaa. Kun vähätkin erät myydään keräilijöille, niin hinta nousee pian selvästi suuremmaksi. Saatavuus on alusta asti ollut aika rajattua, kun Silja Linekin on saanut hankittua juomaa vain 3 pulloa. Tässä kuitenkin loistava vinkki 40-vuotislahjakseni…

Menihän siinä taas hetki, kun ehti oikein keskittyä viskin maisteluun sitten edellisen kerran. Tällä kertaa edelliselläkin kerralla maistellun Bowmore 15 Years Old Darkestin seurana oli Caol Ila 1995 Distillers Edition (arvio) ja Dalwhinnie 15 Year Old (arvio). Maistelu seurana vaimo ja anoppi, joten lähes ammattitason maistelijaporukka koossa 🙂

Oli mielenkiintoista päästä vertailemaan Bowmorea nyt muihin single malt viskeihin, mutta ei oikein tiennyt mitä odottaa. Tarkoituksella olin pyrkinyt saamaan erilaisia viskejä pöytään, jotta aloittelijankin suu varmasti huomaa erot. Opetteluvaiheessa ne suurimmat ahaa-elämykset varmaan muillakin syntyy, mutta jotenkin olin todella yllättynyt eroavaisuuksien suuruudesta. Siinä missä Bowmore oli tummaa niin väriltään kuin maultaankin, Caol Ila oli pehmeää ja makeaa, kun Dalwhinnie taas oli erikoinen yhdistelmä ryhdikkyyttä ja pehmeyttä. Tässä vaiheessa paremmuusjärjestys oli Caol Ila, Dalwhinnie ja Bowmore.

Kun lasiin lisäsi pari tippaa vettä makua avaamaan, niin kaikki juomat muuttuivat merkittävästi. Bowmore pääsi eroon pistävästä alkumausta ja muuttui huomattavasti miellyttävämmäksi niin maultaan kuin tuoksultaan. Caol Ilan osalta vesi vapautti tuoksuun paahdetun sokerin, mutta maku taas menetti pehmeyttään. Jos kaksi ensimmäistä viskiä ehkä jollain tapaa hyötyivät vesitilkasta, niin Dalwhinnie meni kyllä veden kanssa ihan pilalle kaiken pehmeyden kadotessa ja pistävän maun tullessa päällimmäiseksi. Nyt paremmuusjärjestys oli Caol Ila, Bowmore ja pitkällä perässä tulu Dalwhinnie.

Caol Ila oli todella positiivinen tuttavuus ja Dalwhinniekin varmasti houkuttaa toisenkin kerran äärelleen, mutta varmasti ilman vettä. Bowmoren osalta pääsi paremmin sisään juoman makuun ja tuoksuun, kun ensimmäinen maistelukerta meni paljolti yleisesti viskin juomiseen totutellessa. Olipahan taas mielenkiintoinen oppimiskokemus.

Jos jotain on nyt oppinut(?), niin näistä kolmesta suosittelisin viskeihin tutustujalle Caol Ilaa tai Dalwhinnietä, koska ne ovat kolmikon selvästi helpoimmin juotavat viskit olematta kuitenkaan tylsiä. Bowmore vaatii mielestäni juojalta aika paljon ja säikäyttää helposti voimakkuudellaan .

Jostain sitten taas keksin tämänkin, että pitää tutustua viskeihin ja suoraan sanottuna opetella ihan alusta asti niiden nauttiminen. En ole koskaan ollut erityisen intona väkeviin viinoihin (pl. salmiakkikossu), mutta viskit ovat ajatuksena alkaneet houkuttamaan. Ehkä tämä on joku vanhenemiseen liittyvä asia tai sitten olen päässyt sinuiksi sisäinen snobini kanssa 🙂

Kyselin hieman tutuilta suosituksia millä kannattaisi aloittaa, kun on aikanaan hankkinut kitkerät muistot heikkolaatuisten sekoiteviskien kanssa. Aika monelta suunnalta mainittiin ensimmäisenä Bowmore ja mitäs sitä sen enempää ihmettelemään kun ohjeet on saatu. Kävin Alkosta hakemassa (kun minulle ei yrityksestä huolimatta myyty Bowmorea Kööpenhaminen lentokentällä paria viikkoa aikaisemmin) pullon ”Bowmore 15 Years Old Darkest Single Malt Scotch Whisky” -nimistä tuotetta. Siitä ja muista Bowmoren tuotteista löytyy maistelukommentteja Whisky-Pagesista.

Eilen tuli sitten pullo avattua ja ensimmäiset maistiaiset otettua. Ohjeita maistamiseen tuntuu löytyvän aika monenlaisia ja erityisesti veden määrä vaihteleen ohjeissa muutamasta tipasta 50-50 suhteeseen. Päädyin nyt tällä kertaa maistamaan ensin ihan raakana ja sitten pienen vesitilkan kera. En tiedä oliko vettä liian vähän maisteluun, mutta ainakin näin ensimmäisellä kerralla alkoholi tuntui hieman peittävän makuja. Kuitenkin oli mielenkiintoista huomata, että viskissä todella on erilaisia aromeja. Paljon opeteltavaa on vielä, mutta 15 vuoden takaiset kauhukokemukset on nyt kuitenkin saatu painettua pois mielestä ja opettelu voi alkaa.

Niin ja tutuille tiedoksi, että meillä on siis todellakin viimeinkin sellaista viskiä mitä kehtaa vieraille tarjota ja myös tarjotaan halukkaille. Ette ehkä uskoneet tätä päivää näkevänne, joten tervetuloa maistelemaan. Lasien osalta valikoima on vielä aika surkea, mutta pitää jossain vaiheessa hankkia kunnolliset viskille sopivat maistelulasit.