Avainsana-arkisto: Verbier

Hiihtokauden yhteenveto

Hiihtokausi on osaltani ohi tältä kaudelta, vaikka talven aikana olikin suunnitelmia jatkaa sitä kesäkuulle asti Ruotsin Riksgränsen’issä tai Norjan Stryn’issä. Polvikipujen vuoksi en kuitenkaan uskaltanut varauksia alkaa tekemään ja innostusta matkalle ei lopulta muillakaan juurikaan ollut, Heikki oli ainoa innostunut ja kykenevä mukaan lähtijä. Kahdestaan offarille meneminen ei kuitenkaan turvallisuusmielessä ole kovinkaan järkevää, joten siitäkään näkökulmasta reissulle ei juuri ollut edellytyksiä.

Kuluneen kauden saldoksi jäi siis pitkä viikonloppu Tahkolla työpaikan porukalla, muutama laskukerta Vihti Ski’ssä ja viikon matka Verbieriin. Aika paljon laihemmaksi jäi saldo suunnitelmiin verrattuna, mutta ensi talvena pitänee miettiä korjaavia toimenpiteitä. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla Kuolan-niemimaalle suuntautuva vapaalaskumatka, johon muutama laskukaverini osallistui tänä talvena. Lisäksi sitten vaikka firman hiihtoseuran joku reissu ja alppiviikko tms. Palataan aiheeseen tarkemmin syksyllä.

Tämän kauden ehdoton kohokohta oli se, että kyseessä oli ensimmäinen kausi ikuisuuksiin, kun en joutunut taistelemaan lainkaan monojen aiheuttamien kipujen kanssa. Tietenkin ensimmäisillä kerroilla jalkoja piti totutella, mutta se nyt on normaalia. Kiitoksia paljon Markulle Cinderelle Fit’iin Jyväskylään tästä.

Yhteenvetoa Verbierin matkasta

Syksyllä kovasti suunniteltu laskettelumatka Verbieriin on nyt takana (itseasiassa melkein jo pari kuukautta sitten). Toisaalta eihän sitä matkasta kannata kirjoittaakaan, kunnes kaikki tapahtumat on saatu loppuun. Nyt nimittäin alkaa vasta olla sellainen olo, että oikean jalan polvi on taas täydessä pelikunnossa. Palaan tapahtuneeseen myöhempänä tarkemmin alla olevassa päiväkirjanomaisessa matkaraportissa.

Matka alkoi lauantaina päivällä 18.3.2006 ja illalla myöhään saavuimme puolentoista tunnin bussimatkan jälkeen Verbieriin. Majoituspaikkaan siirtymistä saimmekin odotella vielä sen jälkeen ulkona reilut puolituntia Elämysmatkojen rajallisen kuljetuskapasiteetin johdosta. Tunnelma oli mielenkiintoinen suuren tavaramäärän kanssa kylän reunalla keskellä yötä 🙂

Sunnuntaina tutustuimme aamusta rinteisiin Jennika-nimisen oppaan johdolla ja iltapäivällä Pette vei meidät melkoisen epämiellyttävään paikkaan hiihtotaitojen katsastamista varten. Rinne ja sinne siirtyminen oli seurueemma joillekin jäsenille aivan turhan vaativa, joten puheet off-piste laskemisen peruskurssista (jona reissua mainostettiin vielä Ski-Expossa) saattoi heti unohtaa. Iltapäivä jätti valitettavasti lähtemättömät henkiset arvet em. henkilöille. Hieman kurja aloitus reissulle, jota kaikki olimme innolla odottaneet.

Maanantai menikin sitten kokonaan lumivyörykoulutuksen parissa. Aamupäivän harjoittelimme piipparietsintää teoriassa ja käytännössä. Paljon aikaa käytettiin myös useamman uhrin etsintään liittyviin ongelmiin. Lounaan jälkeen siirryimme tutustumaan lumivyöryjen kannalta oleellisiin maastonmuotoihin ja niissä merkeissä tulikin Verbierin laakson alueella laskettua runsaasti. Kaiken kaikkiaan todella hyödyllinen päivä ja havainnolliset opetusmenetelmät sekä harjoitukset auttoivat asioiden omaksumisessa.

Tiistaiksi oli meidän ryhmällemme sovittu opastettua laskemista rinteiden ulkopuolella, mutta Petten vatsataudin vuoksi suunnitelmat muuttuivat heti aamusta. Korvaavana ohjelmanumerona Kimmo ”Skipe” Oivo ja Arto ”Ape” Majava lähtivät näyttämään Verbierin alueen herkkupaikkoja rinnealueella ryhmällemme koko päiväksi. Hyvien kannustajien avulla uskaltauduin haastamaan taitojani uskomattomiin paikkoihin (mm. Plan du Fou’n ski-route) ja myös kumpareita tuli laskettua vähintäänkin yhden päivän tarpeiksi Col de Gentianes’n jäätiköllä. Kaiken kaikkiaan päivästä muodostui yksi viikon upeimmista, eikä vähiten loistavien ”oppaiden” vuoksi. Päivän aikana tuli opeteltua uusia tekniikoita Apen ja Skipen ohjauksessa, mm. jyrkän rinteen käännöstekniikka kehittyi huimasti ja yleensäkin laskuun tuli reilusti lisää vauhtia itseluottamuksen kasvaessa.

Keskiviikkona pääsimme lopulta Petten kanssa opastukselle ja mukaamme lähti Arska kuvaamaan videomateriaalia (tuskin tulee voittoa hiihtovideokisassa sillä materiaalilla). Päivä aloitettiin pitkällä nousulla ja siirtymällä Hidden Valley’hin, joka on aivan loistava paikka. Rinne on juuri sopivan jyrkkä ja lumi oli lähes koskematonta, vaikka lunta ei ollut tullut pariin viikkoon. Hidden Valley’sta pois tultaessa jouduimme ylittämään maanvyöryn, joka oli vienyt paikalla aiemmin olleen tien mukanaan. Vyörypaikan ylitykseen saatiin merkittävästi lisäjännitystä, kun Arska laittoi itsensä pahaan paikkaan ja päätyi Petten ”pelastettavaksi”. Seuraava ohjelmanumero saatiin, kun Heikki tiputti hanskansa maanvyöryyn ja Pette ystävällisenä miehenä lähti pelastamaan sitä. Oli sen verran rankka pelastusoperaatio, että Petteä ei paljon sen jälkeen jututtanut. Iltapäivällä kävimme vielä kiipeämässä ja laskemassa Stairway to Heaven’in, olipa muuten pirun rankka nousu pitkän laskupäivän päätteeksi, mutta onneksi upea lasku korvasi vuodatetut hikipisarat ja päästetyt kirosanat. Tyttöjen ryhmä kävi laskemassa Lionel-nimisen oppaan kanssa Rock Gardenin, mutta lasku ei ollut tyttöjen mieleen. Sunnuntain epäonnistuneet laskut olivat vieneet itsetunnon matalaksi ja uskoa omiin taitoihin ei ollut, laskeminen oli sitten sen mukaista ja mustelmia syntyi.

Torstaina ohjelmassa oli ryhmien sekoittaminen ja minä päädyin toiseen ryhmään laskemaan, kun suurin osa seurueestamme. Saimme oppaaksemme Jimmy Oden’in (How to adapt to the mountain -kirjan kirjoittaja), joka oli kaikin puolin todella loistava opas, vaikka onkin ruotsalainen. Aamu lupasi hyvää laskua, kun rinteessäkin oli vähintään 5 cm yöllä satanutta puuteria. Offareilta sitä löytyikin paikoitellen puoleen sääreen. Päivän aikana laskimme Verbierin alueen laidalta toiselle, aloitimme Attelakselta alas tuolihisseille, sielä nousun jälkeen Mt Gelen seinää Jumbolle, seuraavaksi suuntana oli Highway to Heaven, josta pienen tauon jälkeen ohjelmassa oli Greppon Blanc skirouten oikealta puolelta laskeminen tien varressa olevalle asuntovaunulle. Asuntovaunu toimii kioskina, koska reitti on hyvin suosittu ja sieltä pääsee takaisin vain kerran tunnissa menevällä bussilla. Kioskin myyjä tarjoaa myös taksipalvelua bussista juuri myöhästyneille, kuten meille. Greppon Blancilta alastulon alkupuolella väänsin jotenkin omituisesti oikean polveni, joka alkoi samantien oireilla voimakkaasti. Oikeallepäin kääntyminen nosti kyyneleet silmiin ja Jimmy harkitsi jo pelastushelikopterin tilaamista, koska se oli laskemisen lisäksi ainoa vaihtoehto pois. Päätin kuitenkin hammastapurren laskea alas mahdollisimman pitkään ja lopulta jaksoin kivuissani laskea alas asti. Lounaan jälkeen suuntasin sitten suoraan majapaikkaan, koska laskeminen oli yhtä tuskaa.

Perjantaina oli sitten taukopäivä ja sitä vietimme käytännössä lepäillen ja lueskellen (uusi Harry Potter oli ostettu juuri lähtöä edeltävänä päivänä).

Lauantaina heräsimme sateen ääniin ja huomasimme yöllä myös kylään sataneen runsaasti lunta. Se tarkoitti, että ylhäällä olisi puuteria reilusti. Vaikka oli lähtöpäivä ja polvi kipeä, niin tällaista keliä ei voinut jättää väliin. Ei muuta kuin kamat päälle ja nousimme lähes ensimmäisinä ylös vuorelle. Rinteissä oli vähimmilläänkin 10 cm puuteria ja aivan rinteiden viereisillä offareilla jopa polviin asti. Vietimme todella upean aamupäivän Attelaksen ympäristössä ja Mt Gelen seinämällä. Reetakin innostui pehmeästä lumesta ja palasi offareille epäonnisen alkureissun jälkeen. Parista kaatumisesta huolimatta oli kuulemma mukavaa laskemista, toivottavasti into palasi ja ensi vuonna saan taas hyvän matkakumppanin vaimostani. Iltapäivällä olikin aika pakata loput tavarat, siivota asumus ja palata kohti kotia.

Loppuun voisi todeta, että henkilökohtaisesti pidin matkasta ja laskeminen oli pääasiassa hyvää, mutta Reetan tuntemukset eivät olleet aivan yhtä positiiviset. Kokemustemme perusteella voin todeta, että Verbier ei todellakaan ole sopiva paikka vapaalaskun opetteluun, mutta enemmän laskeneille se on paratiisi. Lyhyelläkin kiipeämisella ja siirtymillä pääsee koskemattomaan lumeen.

Ensi vuoden matkan suunnittelu on jo alkanut, mutta tässä vaiheessa on turha kirjata mitään tarkempaa, koska vaihtoehdot ovat vielä niin levällään. Keskusteluissa on esiintynyt kaikkea Libanonin ja perhematkan väliltä…

Joulupukki muisti

Oli ilmeisesti joulupukki saanut meidän kirjeemme, koska toi meille molemmille rahaa murtomaahiihtovälineiden ostamiseen. Täytyy mennä välipäivinä ostelemaan siis ”väkisinhiihtovälineitä”. Tulipahan myös lahjakortit pehmustettujen suksipussien hankkimiseksi Verbierin matkaa varten.

Palaillaan aiheeseen, kun hankinnat on tehty.

Hiihtomatkalle Sveitsiin

Hiihtomatkan kohde on jo jokin aika sitten löyty lukkoon, mutten ole vain ehtinyt sitä tänne vielä dokumentoida. Kohteeksi päätimme valita Sveitsin Verbierin ja matkanjärjestäjäksi Elämysmatkat. Osallistumme Elämysmatkojen järjestämälle vapaalaskuviikolle, joka sisältää lumivyörykurssin, kaksi päivää hiihto-oppaan palveluita, kuljetuksen yhtenä päivänä johonkin läheiseen keskukseen (esim. Chamonix) sekä järjestettyä illanviettoa. Pitkään mietimme koko reissun järjestämistä omatoimisesti, mutta hintaero jäi turhan pieneksi haittoihin nähden.

Eräänlainen yllätys matkan järjestelyissä tapahtui, kun parempi puoliskokin päätti, että lapset laitetaan hoitoon isovanhemmille ja hänkin lähtee mukaan. Kaikin puolin kiva yllätys, koska yhteiset reissumme ovat olleet hyvin onnistuneita. Koska kummallekin on päässyt hieman vararavintoa kertymään eikä kuntokaan ole huipussaan, olemme nyt toisiamme kannustaen kadottaneet vararenkaita vyötäröltä ja kuntoilleet. Ihan mukava yhteisprojekti ja palkinto vähintäänkin upea. Johan tässä alkoikin polvet paukkumaan painonhallinnan kevyesti karattua käsistä. Itseltä on neljä kiloa jo lähtenyt ja polvisäryt helpottaneet, vielä olisi kuusi ylimääräistä kiloa jäljellä. Rinnekartan perusteella onkin aiheellista olla asiallisessa fyysisessä kunnossa, jottei hupi lopu kunnon pettämiseen.

Verbier rinnekartta

Viikonloppuna olisi sitten ohjelmassa Skiexpo-messut, joista olisi tarkoitus löytää molemmille kuorihuosut reissua varten. Varmaan tulee myös katseltua sopivaa paikkaa lyhyttä laskettelureissua varten. Viime tammikuussa vietimme loistavan pitkän viikonlopun Tahkolla, katsotaan nyt löytyykö suunnilleen samalla etäisyydellä tai ainakin hinnalla muita hyviä vaihtoehtoja. Samalla kun Messukeskuksessa olemme, niin todennäköisesti poikkeamme myös Digiexpo-messuilla.

Hiihtolomasuunnitelmat osa 2

Parin-kolmen viikon intensiivisen suunnittelun jälkeen matkakohde ensi talven hiihtomatkalle alkaa hahmottumaan. Päällimmäisenä vaihtoehtona on tällä hetkellä Elämysmatkojen järjestämä matka Verbieriin maaliskuun lopulla. Elämysmatkat järjestää 18.-25.3.2006 erityisen vapaalaskuviikon asiakkailleen, johon osallistumista harkitsemme vakavasti. Matkan ja majoitusten hinta olisi noin 700 euroa/hlö, mutta hissilippujen, ruokien ja muiden pakollisten kulujen kanssa matkan budjetti on varmaankin luokkaa 1300 euroa/hlö.

Toinen vielä kuvioissa oleva vaihtoehto on täysin omatoimisen matkan järjestäminen. Majoitusta voisi hankkia Interhome:n kautta ja lennot suoraan netistä. Sitten pitäisi vielä hankkia hyvä opas, mikä saattaakin olla lopulta hankalinta. Tämän vaihtoehdon kartoittaminen on vielä aika alkutekijöissään, mutta toivottavasti tilanne selviää pian, jotta päästään tekemään varauksia.

Heikki on jo tehnyt alustavan version matkan suunnittelusivustosta Mermit:n palvelimelle.