Avainsana-arkisto: valokuvaus

Saariston Rengastiellä 11.-12.7.2009

Saariston Rengastien kyltti
Päätin tänä vuonna antaa pikkuveljilleni ja kummipojalleni materian sijaan lahjaksi kokemuksen. Kutsuin kaikki kolme kanssani kiertämään Saariston Rengastietä, minä moottoripyörällä ja he mopoillaan. Tavoitteena oli järjestää pojille mahdollisuus päästä irti arkirutiineista ja tarjota hieman erilainen kokemus mopon sarvissa.

Itselläni oli mukavia muistoja viime vuoden yksin tehdystä reissusta rengastiellä, joten arvelin poikien nauttivan ajelusta kauniissa maisemissa pienillä mutkaisilla teillä. Tällä kertaa tosin päätin jo heti aluksi, että matkalla yövytään turhan kiireen tunteen karistamiseksi. Samalla järjestyi mahdollisuus viettää iltaa porukalla rauhassa. Itselläni ei ollut oikeastaan kuin yksi henkilökohtainen toivomus reissulle, tahdoin nimittäin ehdottomasti päästä vierailemaan Suomen parhaaksi väitetyssä thai-ravintolassa Bruddalasvikenissä. Tältä pohjalta lähdin sitten etsimään majoitusta meille Iniön pääsaarelta. Lupaavimmalta vaikutti ihan ravintolan läheisyydessä oleva Bodg?ɬ•rdin Aittamajoitus. Soitin sivuilta löytyvään numeroon ja yllätyin iloisesti kun langan toisessa päässä vastasi majapaikan isäntä Jukka Torikka, joka lyhyen keskustelun jälkeen osoittautui innokkaaksi moottoripyöräharrastajaksi ja teki meille loistavan motoristitarjouksen majoituksesta.

Olin saanut järjestettyä mopoille autokyydin Paraisten kulmille asti, joten pääsimme lauantaiaamuna aloittamaan matkan suoraan rengastien merkeissä. Olisi varmasti ollut turhan rankka aloitus reissulle ajella mopoilla Suomusjärveltä 80 kilometriä maantietä. Kirjalansalmen sillalta pääsimme siis aloittamaan matkamme komeissa maisemissa.
Lautalla
Matkaan päästyämme ajoimmekin suoraan Paraisten läpi Nauvoon menevälle lautalle ja aloimme vähitelleen päästä saaristotunnelmaan. Kauniista maisemista nautiskellen ajoimme pikku pysähdyksiä lukuunottamatta suoraan Nauvon keskustaan asti, jossa päätimme palkita itsemme jäätelöllä. Näin ohimennen mainittuna täytyy todeta, etten ole koskaan nähnyt niin hidasta toimintaa jäätelökioskilla kuin nyt pääsimme seuraamaan. Jäätelöiden nauttimisen jälkeen päätimme käydä kaupassa täydentämässä juoma- ja eväsvarastoja, mutta sitten olikin jo aika jatkaa matkaa. Nauvon ja Korppoon läpi ajelimme taas sen enempää pysähtelemättä, koska tavoitteena oli ehtiä aikaisempaan lauttaan. Korppoo-Houtskari lautan rantaan päästyämme totesimme myöhästyneemme lautasta kahdella minuutilla. Jostain olin kirjoittanut muistiin lautan lähtevän kello 13:00, mutta oikea lähtöaika olikin 12:55. Koska meillä ei ollut mitään käsitystä lautan kapasiteetista ja siihen pyrkivien ajoneuvojen määrästä, emme uskaltaneet jättää paikkaamme jonossa. Seuraavasta lautasta nimittäin ei ollut enää suotavaa myöhästyä. Söimme sämpylät lauttarannan kahviossa ja nautiskelimme auringon lämmöstä seuraavaa lähtöä odotellessa.

Houtskarissa ajattelimme tankata kulkupelit, mutta se jäi vain haaveeksi kaupan mentyä kiinni jo pari tuntia sitten. Ajelimme rauhakseen Houtskarin läpi ja nauttimaan herkuista Saariston lomakeskuksen terassille. Siinä vierähti aikaa toista tuntia, mutta sitten olikin aika ajaa pyörät päivän viimeisen lautan kytiin Houtskarista Iniöön. Tämä olikin muuten reissun ainoa maksullinen lauttayhteys, hintaa tuli 15 euroa mies+pyörä yhdistelmää kohden. Houtskari-Iniö väli oli myös samalla reissun pisin lauttamatka, aikaa lautalla meni 40 minuuttia. Lautalla alkoi jo matkaseurasta huomata, että pitkä päivä alkaa vaatia veronsa. Juttu ei enää lentänyt ihan samaan tahtiin ja paikallaan istuminenkin oli käynyt helpommaksi.

Iniöön saavuttuamme lyhyen ajomatkan jälkeen meitä tervehti Bodg?ɬ•rdin kyltti, jossa oli vielä eriksen maininta “Motorbikers welcome”. Pihaan päästyämme saatoimme vain todeta, että olimme todellakin tervetulleita. Saimme perusteellisen vastaanoton, mukaanlukien isännän omien museopyörien esittelyn. Pienen lepäilyn ja siistiytymisen jälkeen päätimme lähteä täyttämään jo kovin tyhjän tuntuisia vatsojamme thai-ruualla.

Itse ravintola oli kovin vaatimaton ja samassa tilassa oli myös kahvilapalveluja, polttoaineen myyntiä (viimeinkin sain tankattua pyöräni), venetarvikemyyntiä jne. Se ei kuitenkaan vähentänyt vähääkään ruuan erinomaisuutta, palvelu tosin oli hieman väsähtänyttä kesätyöntekijöiden jo ilmeisesti leipiinnyttyä hommiinsa. Mutta se ruoka, en tiedä olenko koskaan syönyt niin hyvää ruokaa kuin nyt oli tarjolla. Syömäni kevätrullat sekä kana-cashew-pähkinä annos olivat yksinkertaisesti täydellisiä, eikä naapurilautaselta maistamani kana keltaisessa curryssakaan ollut yhtään sen huonompi. Ihan jo tämän ruuan vuoksi suosittelen vierailemaan Iniössä.
Iniön kirkko
Illallisen jälkeen vietimme vielä iltaa majapaikan nuotiopaikan äärellä ja illan viilennyttyä oman aittahuoneen suojissa. Hauskaa oli ja ilokseni pääsin tutustumaan hieman toisenlaiseen puoleen pojista, kuin mihin on aiemmin ollut mahdollisuutta. Kaiken teinitouhotuksen takaa löytyi kolme varmasti elämässään pärjäävää miehenalkua. Rankan ajopäivän jälkeen ei kellään ollut vaikeuksia saada unen päästä kiinni, edes hyttyset eivät onnistuneet häiritsemään unta. Aamulla kyllä huomasi hyttysten viettäneen ruokaisaa yötä kanssamme. Itse heräilin jo reilusti muita aikaisemmin, joten päätin lähteä tutustumaan kylään jalkaisin. Oli mystinen tunnelma kävellä utuisen kylän poikki täydellisen hiljaisuuden vallitessa, edes linnut eivät vielä olleet heränneet. Reittini vei minut kylän saaren kirkon ja kaupan kautta vierasvenesatamaan kulmille. Oheiset kuvat ovat tältä kävelyreissulta.
Iniön satama
Kävelylenkin jälkeen patistelin nuoret herrat ylös sängyistään ja siirryimme nauttimaan maittavaa aamiaista tuvan puolelle. Samalla pääsimme vaihtamaan kuulumisia muiden vieraiden kanssa, sekä kuuntelemaan isännän tarinoita saaressa asumisesta. Voi olla, että itsellä iskisi ahdistus talvella tai eihän sitä tiedä jos löytäisi itsestään uuden puolen.

Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat reppuihin ja suuntasimme pilvisessä säässä kohti lossia ja sen jälkeen pienen ajomatkan päässä odottavaa viimeistä lauttaa Iniöstä Kustaviin. Lauttarannassa jäi taas hieman aikaa odotteluun, mutta aika pian pääsimme lauttaan. Kustavista jatkoimme pilvien alla matkaa kohti Mietoista ja sieltä otimme suunnan kohti Merimaskua. Merimaskussa yhdellä hiekkapikataipaleella kävi sitten se mitä olin koko ajan mielessäni pelännyt, yksi pojista kaatui tiukassa vasemmalle kääntyvässä mutkassa. Koska ajoin jonon ensimmäisenä, en edes huomannut tapahtumaa ennen kuin pysähdyin bussipysäkille puhelimen soidessa. Onneksi vahingot rajoittuivat rikkoutuneeseen takin hihaan, naarmuihin pyörässä ja kyynerpäässä sekä kolhiintuneeseen itsetuntoon. Pienen rauhoittumistauon jälkeen jatkoimme matkaa Naantalin ja Turun keskustan kautta Kaarinaan lounaalle.

Hesburgerin kerrosaterioiden nauttimisen jälkeen oli aika ottaa suunta kohti Suomusjärveä, mutta Kemiön kautta. Matka kuitenkin katkesi heti liikkeelle lähdön jälkeen kun kaatuneesta moposta napsahti kytkinvaijeri poikki. Pienen neuvottelun jälkeen päätimme yrittää matkantekoa vaijerista huolimatta. Kun homma tuntui sujuvan, niin päätimme ajaa kaikki pyörät perille saakka, mutta Kemiö jäi tällä kertaa kuitenkin väliin. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Kettulaan ja matka oli onnellisesti takana.

Omasta mielestäni matka oli onnistunut ja jäin siihen käsitykseen, että tämä oli myös muiden matkalaisten kokemus. Kiitokset matkakumppaneille ja toivottavasti ensi vuonna tehdään vastaavanlainen reissu. Koittakaa hommata ne kevarit siihen mennessä…

Lauttamatkoineen reitille tuli pituutta 303 kilometriä, josta jälkimmäisen päivän osuus oli 185 kilometriä. Varsin kunnioitettava ajomatka mopoilla väittäisin, vaikka toki tällä kertaa mopojen nopeus ei tainnut ihan koko aikaa laillisissa lukemissa pysyäkään. Uskoisin, että ihan virittämättömälläkin mopolla reissun saaristo-osuus on ajettavissa yhtä mainiosti.

Reittiämme pääsee katsomaan kartalta painamalla tästä.

ps. Kuvat on otettu Nokia N97:lla. Mielestäni valoisassa kuvien laatu ja resoluutio (5 Mpix) riittää tällaisiin näppäilykuviin varsin mainiosti.

Päijänteen ympäriajo 2009

Käytiin sunnuntaina Rikun kanssa ihailemassa Seutulassa ja Laakson kentällä kuinka enduroilla kuulu oikein ajaa. Hurjan ja hauskan näköistä meininkiä oli, vauhdit oli varsinkin kärkimiehillä aika uskomattomia. Ohessa muutamia kuvia: http://mikkolevo.com/valokuvat/Paitsi2009/

Jotain kyllä päässä naksahti tuolla metsässä ajouran reunalla seistessä ja nyt on sitten iltakaudet selvitelty, että mitä maksaisi kilpailukäyttöön sopiva pyörä, missä voisi treenata, paljonko pitäisi treenata jos aikoisi itse osallistua Päitsiin joskus, kestäisikö selkä ja psyyke tuollaista jne. Saattoi tulla pitkällä aikavälillä laskettuna ehkä elämäni kallein reissun Seutulaan. Varsinkin kun saman pistoksen taisi saada niin isä kuin poikakin.

Skiexpo ja Digiexpo 2008

Tulihan eilen käytyä messuilla hieman kuumeisena ja muutenkin puolikuntoisena. Hieman kunto verotti intoa kierrellä messuilla ja osastoilla kommunikointi tuotti haasteita, kun välillä ääni vain yllättäen katosi kesken lauseen. Mutta kivahan tuolla oli taas käydä, koska tänäkin vuonna tuli taas opittua uutta ja nähtyä mielenkiintoisia tuotteita.

Skiexpon puolella aloitin kierroksen Lumiset ry:n Kamapörssin kautta ja tarjolla olikin paljon mielenkiintoisia ja hyväkuntoisia suksia. Pitkään kuolasin Atomic SL12 -suksia, mutta päätin kuitenkin jättää ne hankkimatta. Sen sijaan K2 Apache Outlaw -suksia pituudessa 188 cm (sivuleikkaus 124-88-111) ei vain voinut jättää 170 euron hintaan ostamatta. Sukset ovat lähes uutta vastaavassa kunnossa (värin perusteella ovat 2006 mallistoa), kuten myös niihin asennetut Marker Titanium 14.0 -siteetkin. Netistä lukemieni arvioiden mukaan suksien pitäisi olla käyttööni sopivat ja ne ovat saanet aikamoista hehkutusta osakseen. Toivottavasti kohta pääsee rinteeseen kokeilemaan ja muodostamaan omaa mielipidettä. Nyt mulla on sitten neljät sukset. Pitänee koittaa kaupata/lahjoittaa ainakin osa vanhoista pois, muuten kyllä perhesopu kärsii.

Skiexpon puolella kierros jatkui monotestikeskuksen kautta. Siellä sovitin ainoastaan Tecnican Dragon Dragon 120 Hiperfit -monoa koossa 26.5. Täytyy sanoa, että oli ehkä parhaimman tuntuinen mono mitä olen pitkään aikaan laittanut jalkaani. Toki muotopohjallista olisi vielä kaivannut jalan alle, mutta kaikin puolin muuten mono tuntui aikamoisen hyvältä. Leveys ja korkeus tuntuivat riittävän ja kantapää pysyi hyvin paikallaan. Tecnica on tälle kaudelle hieman pidentänyt varren pituutta ja ainakin minusta sääri sai paremman ja mukavamman tuntuisen tuen.

Parilla osastolla kokeilin myös monoja, joita ei ollut testikeskuksessa kokeiltavana. Pääsin viimeinkin kokeilemaan legendaarista Full Tilt -monoa ja täytyy myöntää että kokemus oli pääasiassa positiivinen kengän hieman kapeasta lestistä huolimatta. Full Tiltin erikoisuus on kengän etujouston toteuttaminen etuläpällä, lisäksi soljet on korvattu läpän yli menevillä vaijereilla. Tällä rakenteella saadaan toteutettua muita tapoja helpommin mono, jossa etujousto voidaan säätää monon muista ominaisuuksista riippumatta. Mallistossa on erijäykkyisiä monoja, mutta käytännössä niiden ainoa ero on erijäykkyinen etuläppä. Lisäksi etuläppiä on ostettavissa myös irrallaan, joten omaa monoa voi säätää aina päivän laskuolosuhteita vastaavaksi. Olisi mukava päästä kokeilemaan tätä monoa myös rinteessä.

Toinen kokeilemani mono oli Amplidin uutuusmono The Subgenious. Monossa oli selvästi vaikutteita niin Full Tiltiltä kuin Dalbelloltakin, mutta jotenkin monosta jäi sellainen olo että oli väkisin pitänyt keksiä kaikkea “hienoa”. Minun jalkaani mono ei sopinut, ihan jo pelkästään kapeutensa takia, mutta lisäksi etuläppä painoi säärtä ikävästi. Amplidin osaston mielenkiintoisin tuote oli The Infradark -suksi. Suksessa on puuydin ja hiilikuitua on käytetty rakenteen jäykistämiseen. ?É‚Äûärimmäisen kevyt, mutta silti kiertojäykkä suksi. Ei olisi painon perusteella uskonut, että kädessä on 107 mm leveä suksi.

Muilta osastoilta ei mitään mullistavaa sattunut silmään. K2:n osastolta toki löytyi nyt myyntiversio keväällä laskemastani, ja hieman himoitsemastani, Obsethed-suksesta. Kevään suunnitelmista huolimatta valinta osui kuitenkin tällä kertaa hieman yleiskäyttöisempään (ja reilusti halvempaan) sukseen, koska Suomessa tuollaisella 105 mm keskeltä olevalla suksella ei juuri mitään tee. Vaikka olisi se vain hieno suksi laskea…

Digiexpon puolella vietin aikaa selvästi vähemmän, mutta muutamia mielenkiintoisia havaintoja ehdin kuitenkin tekemään. Oli mielenkiintoista päästä vertailemaan rinnakkain PS3:sta ja Xbox 360:sta samoilla peleillä. Ainakin EA:n peleissä oli grafiikoissa selvä ero Xboxin eduksi, vaikka käsittääkseni PS3:ssa pitäisi olla potentiaalia selättää Xbox helposti. Tällä hetkellä, kun Xbox on vielä selvästi halvempi kaksikosta, niin ei ole vaikea ymmärtää miksi se voitti MikroBitin 11/2008 vertailunkin.

Pääsin myös pikaisesti kokeilemaan Canon 5D Mark II ja Nikon D700 -täyskennokameroita. Kumpikin oli lyhyen kokeilun perusteella kaikkien saamiensa kehujen mukaisesti huipputason kameroita. Kyllä kelpaisi minullekin tuollainen 5D Mark II, Joulupukille siis vinkkinä. Ehkä vielä mielenkiintoisempi kamera oli kuitenkin Canon G10 -pokkari. Kameraa on hehkutettu lähes epäuskottavan hyväksi. Olin yllättynyt kameran pienestä koosta ja erityisesti pienestä painosta. Kamerassa on mahdollisuus käyttää ulkoista salamaa, hyvä akkukesto, laajakulmainen objektiivi (28-140 mm) ja RAW-formaatin tuki, joten tuossa alkaa olla kaikki tarpeelliset ominaisuudet koossa. Melkein tekisi mieli hankkia.

Aamukävelyllä

Kävin kameran kanssa Espoon ensilumen aikaan 11.11.2007 aamukävelyllä Latokasken pelloilla. Pari viikkoa kesti käydä kuvat läpi ja valita niistä mieleiset muokattavaksi. Oli mielenkiintoista havaita, että pelkkä kuvien ottaminen oli sen verran rentouttavaa ja tarpeet tyydyttävää että kuvien läpikäyminen ei tuntunut enää tärkeältä. Kesti yli viikon ennen kuin kävin kuvat ensimmäistä kertaa läpi, samalla sain hieman etäisyyttä kuviin ja pystyin arvioimaan niitä objektiivisemmin.

En tiedä näkyykö se kuvissa, mutta DigiExposta ostamani Michael Freemanin kirja Valokuvaamisen taito on ollut ahkerasti käsissä ja yritin parhaani mukaan soveltaa mieleen jääneitä kuvan rakentamiseen liittyviä keinoja. Kyseinen kirja on muuten ehdottomasti paras käteeni sattunut teos valokuvaamista opettelevalle. Lähes kaikki muut kirjat keskittyvät tekniikkaan, mutta Freeman kirjoittaa kuvan sisällöstä ja erilaisista keinoista viestin välittämiseen katsojille.

Tässä neljä mielestäni parasta otosta nähtävillenne. Kuvia klikkaamalla näet isomman version.

Pensas

Koivut

Linja

Tanko

Valokuvia savusukellusharjoituksesta

Kävin yhdessä palokuntamme muiden savusukeltajien kanssa elokuussa harjoittelemassa savusukelluksen jaloa taitoa Upinniemessä Meriturvan koulutuskeskuksessa. Harjoittelun ohessa otin muutamia valokuvia. Kuten yleensä muun tekemisen ohella kuvatessa, niin nytkin muutama tuuriotos tuli mutta ei mitään loistavaa kuvasarjaa.

Savusukeltajat odottamassa vuoroaan

Laivapalosimulaattori

Poistumisen aika