Tulipahan taas nautittua lentomatkailun ihanuudesta matkalla Helsingistä Dallasiin. Matka meni oikein mukavasti Chicagoon saakka, mutta Dallasin koneen lähtöä odotellessa alkoi ensin satamaan ja sitten alkoi vähitellen liikenne hiljentyä kentällä, lentojen lähtöajat siirtymään eteenpäin jne. Lopulta kenttä oli hillittömän ukkosmyrskyn kourissa ja koko kenttä suljettiin liikenteeltä. Tässä vaiheessa aloin pelätä pahinta ja päätin ainakin varmistaa energian riittävyyden ja ryntäsin Mäkkäriin syömään. Se osoittautuikin hyväksi ideaksi, koska aika pian syömisen jälkeen Dallasin lento peruttiin ja edessä oli taas yö Chicagossa. Nyt vain oli tarjolla haastetta edellistä kertaa enemmän, koska kymmeniä lentoja peruttiin niin lentokenttähotellit olivat aivan täynnä. Lentoyhtiöstä ei ollut mitään iloa ongelman ratkaisemisessa, mutta onneksi keksin soittaa Suomeen matkatoimistoon, joka oli juuri ehtinyt avata lentoaseman toimipisteensä Suomen aikaa aamusta. Heidän kauttaan järjestyi hotellihuone, mutta peräti 35 mailin päästä kentältä. Onneksi oli kuitenkin majapaikka ettei tarvinnut kentällä yöpyä.
Sain varmistettua uuden paikan vasta seuraavan illan viimeiselle lennolle, joten pääseminen Dallasiin uhkasi viivästyä vuorokaudella. Jäin jonoon aiemmille lennoilla ja lopulta paikka järjestyikin aikaiselta iltapäivälennolta. Dallasiin siis savuttiin ”vain” 17 tuntia myöhässä ja samalla tuhraantui yksi kokonainen työpäivä joita oli alunperinkin vain varattu perille kaksi. Kovin tehokasta matkaa tästä ei kyllä saa mitenkään.
Nyt sitten jännitetään miten käy lauantaina paluumatkan kanssa, kun vuorostaan Dallasiin on ennustettu ukkosta lauantaiksi…
Perille saapumisen jälkeen oli hieman aikaa ennen nukkumaan menoa, joten päätin käydä kuolaamassa Applen iPhonea läheisessä Southlaken Apple Storessa. Täytyy kyllä myöntää, että aika hienon laitteen ovat aikaiseksi saaneet. Käytettävyyteen on panostettu todella paljon ja ilman käyttöohjetta pystyi suurimpaa osaa toiminnoista käyttämään. Toki iPhonessakin on omat puutteensa, mutta siltikään ei voi muuta kuin ihailla miten hienon tuotteen Apple on onnistunut tekemään. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on firman ensimmäinen koskaan valmistama puhelin.
Puhelinten ja tietokoneiden kuolaamisen jälkeen olikin aika siirtyä nauttimaan ruokaa, tällä kertaa sekä tavallista että silmän sellaista. Työkaverin suosituksesta päädyin Bone Daddy’s House of Smoke nimiseen ravintolaan. Jälkeenpäin kuulin, että olin kuulemma rankan matkustamisen jälkeen ansainnut vähän hyvitystä. Täytyy kyllä myöntää, että on hieman vaikea keskittyä syömään pihviä kun ympärillä sipsuttaa kymmenittäin mallin mitat täyttäviä kauniita parikymppisiä tyttöjä mikroshortseissa ja todella niukassa napapaidassa. Jos kiinnostaa enemmän niin edellä olevan linkin takaa löytyy myös kuvagalleria, jonka avulla voi eläytyä karuun kohtalooni.
