Avainsana-arkisto: TT600R

Nyt on enää yksi moottoripyörä jäljellä

Pitkä tai ainakin pitkältä tuntunut projekti Yamahan kanssa on nyt päättynyt, kun sain siitä kaupat tehtyä tällä viikolla. Vielä muutaman yön pyörä seisoo pihassa, mutta sen jälkeen yhteinen matka on ohi. Pyörän kanssa kertyi tunteja enemmän tallissa kuin tien päällä, joten ihan suunnitelmien mukaan ei sitten homma mennyt. Nyt fokus siirtyy kesän alkuun suunniteltuun Norjan matkaan moottoripyörällä.

Yamaha TT600R -99 myytävänä

Laitetaan pyörä myyntiin, kun sain sen viimeinkin kuntoon. Pyörä myyty 16.2.2011.

Myynnissä siis Yamaha TT600R vm. -99 eli se malli jossa polkukäynnistys ja Öhlins/Paioli -alusta. Mittarissa karvan verran vaille 25 tkm. Huoltokirja tästä.

Pyörä on tekniikan osalta käyty läpi talvien 2008-09 (alusta, muovit) ja 2009-10 aikana (moottori). Moottorin kunnostuksen jälkeen ei ajettu vielä edes sisäänajon vertaa. Alla ajokuntoiset Mitas E-09:t (n. 3 tkm ajettu). Pyörä on ehjä, vaikka käytön jälkiä löytyykin.

Mukaan tulee alkuperäisen tankin lisäksi Acerbiksen 20 litrainen tankki (en myy erikseen, ellei sitten pyörä mene ensin ilman tankkia). Lisäksi tuolta varastosta löytyy taakse varalinkku tai pari, toinen pohjapanssari, toinen kaasukahva vaijereineen, uusi kytkinvaijeri, toinen taka-akseli, toinen takajarrusylinteri ja -satula, erinäisiä tiivisteitä jne.

Hintapyyntö koko kasalle 3500 euroa.

Yhteydenotot puhelimitse nolla neljäsataa 963200 tai sähköpostilla mikko (ät) mikkolevo.com

Yamaha TT600R ja vaihteistoremppa

Harmituksen hieman hellitettyä uskaltaudun jo kirjoittamaan tännekin aiheesta, jos vaikka sanavarasto olisi jo siistiytynyt.
Vaihteisto ja risa ratas
Olin tuossa kolmisen viikkoa sitten ajelemassa, mutta matka katkesi jo kymmenen kilometrin jälkeen hillittömään pamaukseen ajaessani moottoritiellä 100 km/h nopeudella. Ensimmäinen ajatus oli, että ketjut pamahtivat poikki. Kuitenkin koneen sammuminen antoi viitteitä siitä, että ihan niin vähällä ei päästy. Rullasin pyörän pientareella ja kokeilin käynnistää. Pyörä lähti nätisti käyntiin, mutta vaihteisto ei pelannut olleenkaan. Aikani pientareella tuskailtuani oli pakko todeta matkan katkenneen ja soitta kaveri pakettiautolla auttamaan pyörän kotiinkuljetuksessa.
Rikkinäinen lohko
Ei muuta kuin kone irti pyörästä ja auki. Yläkerran purkamisen jälkeen ei mitään erikoista ollut vielä näkyvissä ja osat vaikuttivat itse asiassa oikein hyväkuntoisilta. Tomin tuotua lainaan lohkon halkaisuun tarvittavan työkalun eteen aukeni varsinainen kummitustalo. Ensimmäisenä silmiin osui kolmeen osaan lohjennut viitosvaihteen “takaratas”. Seuraavaksi Tomi huomasi, että vaihteensiirtäjissä oli vaurioita ja melkein heti sen jälkeen tajusi toisen vaihteensiirtäjän akselin kiinnikkeiden lohjenneen molemmista lohkoista. Tuossa vaiheessa keksin parikin uutta sanaa, joita ei tässä viitsi toistaa. Tiedossa olikin yksinkertaisen avaa, vaihda ja kokoa -operaation sijaan uusien lohkojen etsiminen tai rikkinäisten kunnostaminen. Uusia TT600R:n lohkoja ei ole mistään saatavilla, joten vaihtoehdoiksi jäi hitsaus tai selvittää josko jonkun muun Yamahan 600-kuutioisen lohkot sopivisivat tilalle. Kolmen viikon jälkeen on selvinnyt sen verran, että ilmeisesti XT600E ja XT600K -mallien lohkot olisivat sopivat. Hitsausta en ole vielä ehtinyt selvittää, kun hitsaajankin löytyminen on ollut haasteellista.

Aika pian oli selvää, että ihan heti ei Yamahalla ajeltaisi. Täytyy myöntää, että tämä jatkuva ropaaminen alkaa puuduttaa, kun tarkoitus on harrastaa moottoripyöräilyä eikä pätevöityä oppisopimuksella mp-mekaanikoksi. Ja jos rehellisiä ollaan, niin onhan tuo TT600R hieman karu peli matkaendurotouhuihin. ?É‚Äûärimmäisen hauskaahan sillä on pahoissa paikoissa ajella, mutta kun sinne pahoille paikoille tekee sitten mieli mennä pyörä kärryssä.

Kyllä minä tuon nyt meinasin kuntoon laittaa ihan harjoituksen nimissä, mutta sitten aletaan etsiä Yamahalle uutta omistajaa. Saa ilmoittautua, vaikka kesken projektinkin, jos haluaa hulvattoman hauskan pyörän kurapyöräilyyn hieman edullisemmin.

Saariston Rengastiellä 11.-12.7.2009

Saariston Rengastien kyltti
Päätin tänä vuonna antaa pikkuveljilleni ja kummipojalleni materian sijaan lahjaksi kokemuksen. Kutsuin kaikki kolme kanssani kiertämään Saariston Rengastietä, minä moottoripyörällä ja he mopoillaan. Tavoitteena oli järjestää pojille mahdollisuus päästä irti arkirutiineista ja tarjota hieman erilainen kokemus mopon sarvissa.

Itselläni oli mukavia muistoja viime vuoden yksin tehdystä reissusta rengastiellä, joten arvelin poikien nauttivan ajelusta kauniissa maisemissa pienillä mutkaisilla teillä. Tällä kertaa tosin päätin jo heti aluksi, että matkalla yövytään turhan kiireen tunteen karistamiseksi. Samalla järjestyi mahdollisuus viettää iltaa porukalla rauhassa. Itselläni ei ollut oikeastaan kuin yksi henkilökohtainen toivomus reissulle, tahdoin nimittäin ehdottomasti päästä vierailemaan Suomen parhaaksi väitetyssä thai-ravintolassa Bruddalasvikenissä. Tältä pohjalta lähdin sitten etsimään majoitusta meille Iniön pääsaarelta. Lupaavimmalta vaikutti ihan ravintolan läheisyydessä oleva Bodg?ɬ•rdin Aittamajoitus. Soitin sivuilta löytyvään numeroon ja yllätyin iloisesti kun langan toisessa päässä vastasi majapaikan isäntä Jukka Torikka, joka lyhyen keskustelun jälkeen osoittautui innokkaaksi moottoripyöräharrastajaksi ja teki meille loistavan motoristitarjouksen majoituksesta.

Olin saanut järjestettyä mopoille autokyydin Paraisten kulmille asti, joten pääsimme lauantaiaamuna aloittamaan matkan suoraan rengastien merkeissä. Olisi varmasti ollut turhan rankka aloitus reissulle ajella mopoilla Suomusjärveltä 80 kilometriä maantietä. Kirjalansalmen sillalta pääsimme siis aloittamaan matkamme komeissa maisemissa.
Lautalla
Matkaan päästyämme ajoimmekin suoraan Paraisten läpi Nauvoon menevälle lautalle ja aloimme vähitelleen päästä saaristotunnelmaan. Kauniista maisemista nautiskellen ajoimme pikku pysähdyksiä lukuunottamatta suoraan Nauvon keskustaan asti, jossa päätimme palkita itsemme jäätelöllä. Näin ohimennen mainittuna täytyy todeta, etten ole koskaan nähnyt niin hidasta toimintaa jäätelökioskilla kuin nyt pääsimme seuraamaan. Jäätelöiden nauttimisen jälkeen päätimme käydä kaupassa täydentämässä juoma- ja eväsvarastoja, mutta sitten olikin jo aika jatkaa matkaa. Nauvon ja Korppoon läpi ajelimme taas sen enempää pysähtelemättä, koska tavoitteena oli ehtiä aikaisempaan lauttaan. Korppoo-Houtskari lautan rantaan päästyämme totesimme myöhästyneemme lautasta kahdella minuutilla. Jostain olin kirjoittanut muistiin lautan lähtevän kello 13:00, mutta oikea lähtöaika olikin 12:55. Koska meillä ei ollut mitään käsitystä lautan kapasiteetista ja siihen pyrkivien ajoneuvojen määrästä, emme uskaltaneet jättää paikkaamme jonossa. Seuraavasta lautasta nimittäin ei ollut enää suotavaa myöhästyä. Söimme sämpylät lauttarannan kahviossa ja nautiskelimme auringon lämmöstä seuraavaa lähtöä odotellessa.

Houtskarissa ajattelimme tankata kulkupelit, mutta se jäi vain haaveeksi kaupan mentyä kiinni jo pari tuntia sitten. Ajelimme rauhakseen Houtskarin läpi ja nauttimaan herkuista Saariston lomakeskuksen terassille. Siinä vierähti aikaa toista tuntia, mutta sitten olikin aika ajaa pyörät päivän viimeisen lautan kytiin Houtskarista Iniöön. Tämä olikin muuten reissun ainoa maksullinen lauttayhteys, hintaa tuli 15 euroa mies+pyörä yhdistelmää kohden. Houtskari-Iniö väli oli myös samalla reissun pisin lauttamatka, aikaa lautalla meni 40 minuuttia. Lautalla alkoi jo matkaseurasta huomata, että pitkä päivä alkaa vaatia veronsa. Juttu ei enää lentänyt ihan samaan tahtiin ja paikallaan istuminenkin oli käynyt helpommaksi.

Iniöön saavuttuamme lyhyen ajomatkan jälkeen meitä tervehti Bodg?ɬ•rdin kyltti, jossa oli vielä eriksen maininta “Motorbikers welcome”. Pihaan päästyämme saatoimme vain todeta, että olimme todellakin tervetulleita. Saimme perusteellisen vastaanoton, mukaanlukien isännän omien museopyörien esittelyn. Pienen lepäilyn ja siistiytymisen jälkeen päätimme lähteä täyttämään jo kovin tyhjän tuntuisia vatsojamme thai-ruualla.

Itse ravintola oli kovin vaatimaton ja samassa tilassa oli myös kahvilapalveluja, polttoaineen myyntiä (viimeinkin sain tankattua pyöräni), venetarvikemyyntiä jne. Se ei kuitenkaan vähentänyt vähääkään ruuan erinomaisuutta, palvelu tosin oli hieman väsähtänyttä kesätyöntekijöiden jo ilmeisesti leipiinnyttyä hommiinsa. Mutta se ruoka, en tiedä olenko koskaan syönyt niin hyvää ruokaa kuin nyt oli tarjolla. Syömäni kevätrullat sekä kana-cashew-pähkinä annos olivat yksinkertaisesti täydellisiä, eikä naapurilautaselta maistamani kana keltaisessa curryssakaan ollut yhtään sen huonompi. Ihan jo tämän ruuan vuoksi suosittelen vierailemaan Iniössä.
Iniön kirkko
Illallisen jälkeen vietimme vielä iltaa majapaikan nuotiopaikan äärellä ja illan viilennyttyä oman aittahuoneen suojissa. Hauskaa oli ja ilokseni pääsin tutustumaan hieman toisenlaiseen puoleen pojista, kuin mihin on aiemmin ollut mahdollisuutta. Kaiken teinitouhotuksen takaa löytyi kolme varmasti elämässään pärjäävää miehenalkua. Rankan ajopäivän jälkeen ei kellään ollut vaikeuksia saada unen päästä kiinni, edes hyttyset eivät onnistuneet häiritsemään unta. Aamulla kyllä huomasi hyttysten viettäneen ruokaisaa yötä kanssamme. Itse heräilin jo reilusti muita aikaisemmin, joten päätin lähteä tutustumaan kylään jalkaisin. Oli mystinen tunnelma kävellä utuisen kylän poikki täydellisen hiljaisuuden vallitessa, edes linnut eivät vielä olleet heränneet. Reittini vei minut kylän saaren kirkon ja kaupan kautta vierasvenesatamaan kulmille. Oheiset kuvat ovat tältä kävelyreissulta.
Iniön satama
Kävelylenkin jälkeen patistelin nuoret herrat ylös sängyistään ja siirryimme nauttimaan maittavaa aamiaista tuvan puolelle. Samalla pääsimme vaihtamaan kuulumisia muiden vieraiden kanssa, sekä kuuntelemaan isännän tarinoita saaressa asumisesta. Voi olla, että itsellä iskisi ahdistus talvella tai eihän sitä tiedä jos löytäisi itsestään uuden puolen.

Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat reppuihin ja suuntasimme pilvisessä säässä kohti lossia ja sen jälkeen pienen ajomatkan päässä odottavaa viimeistä lauttaa Iniöstä Kustaviin. Lauttarannassa jäi taas hieman aikaa odotteluun, mutta aika pian pääsimme lauttaan. Kustavista jatkoimme pilvien alla matkaa kohti Mietoista ja sieltä otimme suunnan kohti Merimaskua. Merimaskussa yhdellä hiekkapikataipaleella kävi sitten se mitä olin koko ajan mielessäni pelännyt, yksi pojista kaatui tiukassa vasemmalle kääntyvässä mutkassa. Koska ajoin jonon ensimmäisenä, en edes huomannut tapahtumaa ennen kuin pysähdyin bussipysäkille puhelimen soidessa. Onneksi vahingot rajoittuivat rikkoutuneeseen takin hihaan, naarmuihin pyörässä ja kyynerpäässä sekä kolhiintuneeseen itsetuntoon. Pienen rauhoittumistauon jälkeen jatkoimme matkaa Naantalin ja Turun keskustan kautta Kaarinaan lounaalle.

Hesburgerin kerrosaterioiden nauttimisen jälkeen oli aika ottaa suunta kohti Suomusjärveä, mutta Kemiön kautta. Matka kuitenkin katkesi heti liikkeelle lähdön jälkeen kun kaatuneesta moposta napsahti kytkinvaijeri poikki. Pienen neuvottelun jälkeen päätimme yrittää matkantekoa vaijerista huolimatta. Kun homma tuntui sujuvan, niin päätimme ajaa kaikki pyörät perille saakka, mutta Kemiö jäi tällä kertaa kuitenkin väliin. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Kettulaan ja matka oli onnellisesti takana.

Omasta mielestäni matka oli onnistunut ja jäin siihen käsitykseen, että tämä oli myös muiden matkalaisten kokemus. Kiitokset matkakumppaneille ja toivottavasti ensi vuonna tehdään vastaavanlainen reissu. Koittakaa hommata ne kevarit siihen mennessä…

Lauttamatkoineen reitille tuli pituutta 303 kilometriä, josta jälkimmäisen päivän osuus oli 185 kilometriä. Varsin kunnioitettava ajomatka mopoilla väittäisin, vaikka toki tällä kertaa mopojen nopeus ei tainnut ihan koko aikaa laillisissa lukemissa pysyäkään. Uskoisin, että ihan virittämättömälläkin mopolla reissun saaristo-osuus on ajettavissa yhtä mainiosti.

Reittiämme pääsee katsomaan kartalta painamalla tästä.

ps. Kuvat on otettu Nokia N97:lla. Mielestäni valoisassa kuvien laatu ja resoluutio (5 Mpix) riittää tällaisiin näppäilykuviin varsin mainiosti.

Isompi tankki Yamahaan

TT600R ja Acerbis 20 litran tankki
Kävi hyvä tuuri ja löysin erittäin siistissä kunnossa olevan Acerbiksen 20 litran tankin käytettynä. Kun pyörän alkuperäinen tankki on vain 10 litraa ja riittää parhaimmillaan 180 km ajoon, niin tämä isompi tankki on kyllä aikalailla välttämättömyys kesän pidemmälle reissuilla. Ehkä selkeimmin tarvetta isolle tankille on Pohjolan kurapyöräilijöiden järjestämällä URAA 2009 -reissulla, jossa ajellaan pitkiäkin matkoja etäällä huoltoasemista. Tankin asennus vaati ainoastaan parin kiinnikkeen vaihtamisen ja vei kaiken kaikkiaan aikaa ainoastaan reilun vartin. Tankki sopi paikalleen vähintään yhtä hyvin kuin alkuperäinenkin.

Vaikkei kuva nyt omasta pyörästä olekaan, niin jokseenkin samalta tuo omakin pyörä ison tankin kanssa näyttää.