Päätin tänä vuonna antaa pikkuveljilleni ja kummipojalleni materian sijaan lahjaksi kokemuksen. Kutsuin kaikki kolme kanssani kiertämään Saariston Rengastietä, minä moottoripyörällä ja he mopoillaan. Tavoitteena oli järjestää pojille mahdollisuus päästä irti arkirutiineista ja tarjota hieman erilainen kokemus mopon sarvissa.

Itselläni oli mukavia muistoja viime vuoden yksin tehdystä reissusta rengastiellä, joten arvelin poikien nauttivan ajelusta kauniissa maisemissa pienillä mutkaisilla teillä. Tällä kertaa tosin päätin jo heti aluksi, että matkalla yövytään turhan kiireen tunteen karistamiseksi. Samalla järjestyi mahdollisuus viettää iltaa porukalla rauhassa. Itselläni ei ollut oikeastaan kuin yksi henkilökohtainen toivomus reissulle, tahdoin nimittäin ehdottomasti päästä vierailemaan Suomen parhaaksi väitetyssä thai-ravintolassa Bruddalasvikenissä. Tältä pohjalta lähdin sitten etsimään majoitusta meille Iniön pääsaarelta. Lupaavimmalta vaikutti ihan ravintolan läheisyydessä oleva Bodg?ɬ•rdin Aittamajoitus. Soitin sivuilta löytyvään numeroon ja yllätyin iloisesti kun langan toisessa päässä vastasi majapaikan isäntä Jukka Torikka, joka lyhyen keskustelun jälkeen osoittautui innokkaaksi moottoripyöräharrastajaksi ja teki meille loistavan motoristitarjouksen majoituksesta.

Olin saanut järjestettyä mopoille autokyydin Paraisten kulmille asti, joten pääsimme lauantaiaamuna aloittamaan matkan suoraan rengastien merkeissä. Olisi varmasti ollut turhan rankka aloitus reissulle ajella mopoilla Suomusjärveltä 80 kilometriä maantietä. Kirjalansalmen sillalta pääsimme siis aloittamaan matkamme komeissa maisemissa.

Matkaan päästyämme ajoimmekin suoraan Paraisten läpi Nauvoon menevälle lautalle ja aloimme vähitelleen päästä saaristotunnelmaan. Kauniista maisemista nautiskellen ajoimme pikku pysähdyksiä lukuunottamatta suoraan Nauvon keskustaan asti, jossa päätimme palkita itsemme jäätelöllä. Näin ohimennen mainittuna täytyy todeta, etten ole koskaan nähnyt niin hidasta toimintaa jäätelökioskilla kuin nyt pääsimme seuraamaan. Jäätelöiden nauttimisen jälkeen päätimme käydä kaupassa täydentämässä juoma- ja eväsvarastoja, mutta sitten olikin jo aika jatkaa matkaa. Nauvon ja Korppoon läpi ajelimme taas sen enempää pysähtelemättä, koska tavoitteena oli ehtiä aikaisempaan lauttaan. Korppoo-Houtskari lautan rantaan päästyämme totesimme myöhästyneemme lautasta kahdella minuutilla. Jostain olin kirjoittanut muistiin lautan lähtevän kello 13:00, mutta oikea lähtöaika olikin 12:55. Koska meillä ei ollut mitään käsitystä lautan kapasiteetista ja siihen pyrkivien ajoneuvojen määrästä, emme uskaltaneet jättää paikkaamme jonossa. Seuraavasta lautasta nimittäin ei ollut enää suotavaa myöhästyä. Söimme sämpylät lauttarannan kahviossa ja nautiskelimme auringon lämmöstä seuraavaa lähtöä odotellessa.

Houtskarissa ajattelimme tankata kulkupelit, mutta se jäi vain haaveeksi kaupan mentyä kiinni jo pari tuntia sitten. Ajelimme rauhakseen Houtskarin läpi ja nauttimaan herkuista Saariston lomakeskuksen terassille. Siinä vierähti aikaa toista tuntia, mutta sitten olikin aika ajaa pyörät päivän viimeisen lautan kytiin Houtskarista Iniöön. Tämä olikin muuten reissun ainoa maksullinen lauttayhteys, hintaa tuli 15 euroa mies+pyörä yhdistelmää kohden. Houtskari-Iniö väli oli myös samalla reissun pisin lauttamatka, aikaa lautalla meni 40 minuuttia. Lautalla alkoi jo matkaseurasta huomata, että pitkä päivä alkaa vaatia veronsa. Juttu ei enää lentänyt ihan samaan tahtiin ja paikallaan istuminenkin oli käynyt helpommaksi.

Iniöön saavuttuamme lyhyen ajomatkan jälkeen meitä tervehti Bodg?ɬ•rdin kyltti, jossa oli vielä eriksen maininta ”Motorbikers welcome”. Pihaan päästyämme saatoimme vain todeta, että olimme todellakin tervetulleita. Saimme perusteellisen vastaanoton, mukaanlukien isännän omien museopyörien esittelyn. Pienen lepäilyn ja siistiytymisen jälkeen päätimme lähteä täyttämään jo kovin tyhjän tuntuisia vatsojamme thai-ruualla.

Itse ravintola oli kovin vaatimaton ja samassa tilassa oli myös kahvilapalveluja, polttoaineen myyntiä (viimeinkin sain tankattua pyöräni), venetarvikemyyntiä jne. Se ei kuitenkaan vähentänyt vähääkään ruuan erinomaisuutta, palvelu tosin oli hieman väsähtänyttä kesätyöntekijöiden jo ilmeisesti leipiinnyttyä hommiinsa. Mutta se ruoka, en tiedä olenko koskaan syönyt niin hyvää ruokaa kuin nyt oli tarjolla. Syömäni kevätrullat sekä kana-cashew-pähkinä annos olivat yksinkertaisesti täydellisiä, eikä naapurilautaselta maistamani kana keltaisessa curryssakaan ollut yhtään sen huonompi. Ihan jo tämän ruuan vuoksi suosittelen vierailemaan Iniössä.

Illallisen jälkeen vietimme vielä iltaa majapaikan nuotiopaikan äärellä ja illan viilennyttyä oman aittahuoneen suojissa. Hauskaa oli ja ilokseni pääsin tutustumaan hieman toisenlaiseen puoleen pojista, kuin mihin on aiemmin ollut mahdollisuutta. Kaiken teinitouhotuksen takaa löytyi kolme varmasti elämässään pärjäävää miehenalkua. Rankan ajopäivän jälkeen ei kellään ollut vaikeuksia saada unen päästä kiinni, edes hyttyset eivät onnistuneet häiritsemään unta. Aamulla kyllä huomasi hyttysten viettäneen ruokaisaa yötä kanssamme. Itse heräilin jo reilusti muita aikaisemmin, joten päätin lähteä tutustumaan kylään jalkaisin. Oli mystinen tunnelma kävellä utuisen kylän poikki täydellisen hiljaisuuden vallitessa, edes linnut eivät vielä olleet heränneet. Reittini vei minut kylän saaren kirkon ja kaupan kautta vierasvenesatamaan kulmille. Oheiset kuvat ovat tältä kävelyreissulta.

Kävelylenkin jälkeen patistelin nuoret herrat ylös sängyistään ja siirryimme nauttimaan maittavaa aamiaista tuvan puolelle. Samalla pääsimme vaihtamaan kuulumisia muiden vieraiden kanssa, sekä kuuntelemaan isännän tarinoita saaressa asumisesta. Voi olla, että itsellä iskisi ahdistus talvella tai eihän sitä tiedä jos löytäisi itsestään uuden puolen.

Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat reppuihin ja suuntasimme pilvisessä säässä kohti lossia ja sen jälkeen pienen ajomatkan päässä odottavaa viimeistä lauttaa Iniöstä Kustaviin. Lauttarannassa jäi taas hieman aikaa odotteluun, mutta aika pian pääsimme lauttaan. Kustavista jatkoimme pilvien alla matkaa kohti Mietoista ja sieltä otimme suunnan kohti Merimaskua. Merimaskussa yhdellä hiekkapikataipaleella kävi sitten se mitä olin koko ajan mielessäni pelännyt, yksi pojista kaatui tiukassa vasemmalle kääntyvässä mutkassa. Koska ajoin jonon ensimmäisenä, en edes huomannut tapahtumaa ennen kuin pysähdyin bussipysäkille puhelimen soidessa. Onneksi vahingot rajoittuivat rikkoutuneeseen takin hihaan, naarmuihin pyörässä ja kyynerpäässä sekä kolhiintuneeseen itsetuntoon. Pienen rauhoittumistauon jälkeen jatkoimme matkaa Naantalin ja Turun keskustan kautta Kaarinaan lounaalle.

Hesburgerin kerrosaterioiden nauttimisen jälkeen oli aika ottaa suunta kohti Suomusjärveä, mutta Kemiön kautta. Matka kuitenkin katkesi heti liikkeelle lähdön jälkeen kun kaatuneesta moposta napsahti kytkinvaijeri poikki. Pienen neuvottelun jälkeen päätimme yrittää matkantekoa vaijerista huolimatta. Kun homma tuntui sujuvan, niin päätimme ajaa kaikki pyörät perille saakka, mutta Kemiö jäi tällä kertaa kuitenkin väliin. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Kettulaan ja matka oli onnellisesti takana.

Omasta mielestäni matka oli onnistunut ja jäin siihen käsitykseen, että tämä oli myös muiden matkalaisten kokemus. Kiitokset matkakumppaneille ja toivottavasti ensi vuonna tehdään vastaavanlainen reissu. Koittakaa hommata ne kevarit siihen mennessä…

Lauttamatkoineen reitille tuli pituutta 303 kilometriä, josta jälkimmäisen päivän osuus oli 185 kilometriä. Varsin kunnioitettava ajomatka mopoilla väittäisin, vaikka toki tällä kertaa mopojen nopeus ei tainnut ihan koko aikaa laillisissa lukemissa pysyäkään. Uskoisin, että ihan virittämättömälläkin mopolla reissun saaristo-osuus on ajettavissa yhtä mainiosti.

Reittiämme pääsee katsomaan kartalta painamalla tästä.

ps. Kuvat on otettu Nokia N97:lla. Mielestäni valoisassa kuvien laatu ja resoluutio (5 Mpix) riittää tällaisiin näppäilykuviin varsin mainiosti.