Hiihtokausi on osaltani ohi tältä kaudelta, vaikka talven aikana olikin suunnitelmia jatkaa sitä kesäkuulle asti Ruotsin Riksgränsen’issä tai Norjan Stryn’issä. Polvikipujen vuoksi en kuitenkaan uskaltanut varauksia alkaa tekemään ja innostusta matkalle ei lopulta muillakaan juurikaan ollut, Heikki oli ainoa innostunut ja kykenevä mukaan lähtijä. Kahdestaan offarille meneminen ei kuitenkaan turvallisuusmielessä ole kovinkaan järkevää, joten siitäkään näkökulmasta reissulle ei juuri ollut edellytyksiä.

Kuluneen kauden saldoksi jäi siis pitkä viikonloppu Tahkolla työpaikan porukalla, muutama laskukerta Vihti Ski’ssä ja viikon matka Verbieriin. Aika paljon laihemmaksi jäi saldo suunnitelmiin verrattuna, mutta ensi talvena pitänee miettiä korjaavia toimenpiteitä. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla Kuolan-niemimaalle suuntautuva vapaalaskumatka, johon muutama laskukaverini osallistui tänä talvena. Lisäksi sitten vaikka firman hiihtoseuran joku reissu ja alppiviikko tms. Palataan aiheeseen tarkemmin syksyllä.

Tämän kauden ehdoton kohokohta oli se, että kyseessä oli ensimmäinen kausi ikuisuuksiin, kun en joutunut taistelemaan lainkaan monojen aiheuttamien kipujen kanssa. Tietenkin ensimmäisillä kerroilla jalkoja piti totutella, mutta se nyt on normaalia. Kiitoksia paljon Markulle Cinderelle Fit’iin Jyväskylään tästä.