Avainsana-arkisto: Slovakia

Eurooppa 2012, 5. päivä

Vastaa

Tiistai 5.6.2012
Reitti: Myto Pod Dumbierom(SK)-Banska Bystrica (SK)-Budapest (H)-Balatonfüred (H)
Ajomatka: 348 km


Näytä Eurooppa 2012, 5. päivä suuremmalla kartalla

Edellisenä päivänä tunnelmoimamme idyllinen maisema rikkoutuu heti muutaman kilometrin ajon jälkeen, kun saavumme seuraavaan kylään. Koko kylä on rakennettu terästeollisuuden ehtojen mukaan ja talot on rakennettu laakson niihin osiin, joihin tehdas ei ole levittäynyt. Kaikkialla tuntuu olevan kierrätysteräksen varastoja, kuljettimia, metallin käsittelylaitteistoa ja suurimapana tietenkin maisemaa hallitsee itse sulatto. Hyvää työtähän täällä tehdään, kun kierrätysmetallia käsitellään, mutta kyllä näkymät silti hiukan kurjia ovat. Tätä kautta kulkee myös liikenne läheisille laskettelualueille, joten varmasti aika moni turisti hieraisee silmiään bussimatkan aikana.

Laaksosta noustessamme löydämme paikallisia motoristeja kokeilemasta pyöriensä kiihtyvyyttä ylämäkeen. Pari supermotoa lähtee kiihdyttämään ylös ja muut jäävät odottamaan tien varteen. Päätämme lähteä supermotojen perässä tietä eteenpäin ja hiukan taidamme itsekin kokeilla kiihdytystä. Huomaan supermotojen pysähtyvä tien varteen, mutta en todellakaan arvaa että ensimmäinen niistä lähtee aivan sokkona tekemään U-käännöstä suoraan eteeni. ABS-jarrut paukkuen saan pyörän vauhdin hidastumaan ja vältän juuri ja juuri ajamasta toisen pyörän päälle. Samaan aikaan takanani tapahtuu lähes samanlainen tapahtumasarja, kun Saku väistää toista aivan samanlaista U-käännöstä tekevää supermotoa ja onnistuu onneksi välttämään törmäyksen. Kaverit olivat ilmeisesti unohtaneet olevansa yleisellä tiellä ja muun liikenteen huomioiminen jäi tekemättä. Törmäys oli niin lähellä, että nousun päätteeksi oli pakko pysähtyä levähdyspaikalle rauhoittumaan ja ottamaan pari kuvaa seuraavasta laaksosta.

Päivän ensimmäiseen kohteeseen Banska Bystricaan saavumme korkein odotuksin, koska sen vanhaa aukion ympärille levittäynyttä keskustaa oli kehuttu kauniin sanankääntein. Keli oli hiukan kolea jo kostea, joten se osaltaan varmasti vaikutti, mutta eipä tuo nyt kovin erikoinen ollut. Ihan nättiä, mutta ei mitään tajunnan räjäyttävää. Enemmän taisimme lopulta olla innoissamme vanhoihin panssarivaunuihin ja vanhaan sotalentokoneeseen ulkoilmamuseossa tutustuessamme.

Banska Bystricasta otimme suunnaksi Budapestin ja Unkarin. Matka Budapestiin sujui ilman sen kummempia tapahtumia, vaikka periaatteesta päätimmekin olla maksamatta moottoritiemaksuja ja ajoimme pienempiä teitä pitkin. Budapestin lähestymisen huomasi parhaiten liikenteen lisääntymisestä ja yhtäkkiä löysimme itsemme hillittömästä liikenneruuhkasta. Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen pääsimme ruuhkasta läpi ja laitoimme pyörät parkkiin Gellertin kylpylän edustalle. Matkan viides päivä ja jo kuudes maa ”korkattu”, aika tiukka tahti.

Olin jo pitkin kevättä haaveillut pääseväni johonkin Budapestin kuuluisista kylpylöistä ja mikäs olisi sen ikimuistoisempi kokemus kuin Budapestin kuuluisin kylpylä Gellert. Kylpylän rakentaminen alkoi jo 1912, joten perinteet ovat pitkät. Rakennus on hyvin sokkeloinen, koska sitä on rakennettu monessa vaiheessa ja moneen tasoon. Opasteiden ollessa vähissä, oli suunnistaminen hetkittäin aika jännää. Altaita löytyy useampia, joista osa on kaikille yhteisiä ja osa erikseen miehille ja naisille. Ainoastaan yhteisissä altaissa saa käyttää uima-asuja. Kylpylän hienoin allas jäi meiltä valitettavasti kokeilematta, koska siellä uitaessa pitää käyttää uimalakkia. Kaikkea muuta sai ostaa kylpyläosastolta pyyhkeistä aina tohveleihin, mutta uimalakkeja ei ollut lainkaan saatavissa. Tapasimme kylpylässä myös ensimmäiset suomalaiset sitten Tallinnan ja vaihdoimme hiukan kuulumisia heidän kanssaan. Pojat olivat tulleet viettämään pitkää romanttista viikonloppua yhdessä, joten matkojemme erilaisuudesta johtuen ei kummempia vinkkejä ollut puolin tai toisin antaa.

Saatuani Sakun lopulta kammettua ulos kylpylästä ja sen saunoista, jatkoimme matkaa kohti Balaton-järveä. Ajoimme edelleen päätöksemme mukaisesti pieniä teitä ja näimmekin kauniita maisemia mutkaisten teiden varsilla. Alkuillasta saavuimme Balatonin rannalla olevaan Balatonfürediin, josta löysimme miellyttävän Agas Pansio -nimisen majatalon. Tällä kertaa majoitukseen ei kuulunut aamupalaa, koska sesonki ei täällä ollut vielä käynnissä. Majatalon emännän viehttävä tytär kuitenkin laskettiin sen verran isoksi bonukseksi, että olimme valmiita tinkimään aamupalasta.

Varmistaaksemme kuitenkin nestetasapainon säilymisen kävimme vielä illasta tutustumassa paikalliseen tienvarsikuppilaan (Pub sörözö) ja nautimme siellä parit oluet. Hyvällä mielellä menimme oluiden jälkeen nukkumaan hulppeaan kahden makuuhuoneen huoneistoomme, onnistunut ja ongelmista vapaa ajopäivä olikin jo tarpeen.

Eurooppa 2012, 4. päivä

Vastaa

Maanantai 4.6.2012
Reitti: Gorlice (PL)-Zakopane (PL)-Myto Pod Dumbierom(SK)
Ajomatka: 291 km


Näytä Eurooppa 2012, 4. päivä suuremmalla kartalla

Aamulla herätys tapahtui kuin itsestään, koska tiesimme molemmat, että matkan jatkuminen edes jotakuinkin suunnitellusti oli kiinni Sakun pyörän huoltoon saamisesta. Vaikka kytkin saatiinkin toimimaan jakoavaimella, ei sen kanssa sentään haluttu koko reissua tehdä. Lisäksi bensapumpun osalta tilanne oli hiukan haasteellinen, koska mitään tietoa toimintasäteestä ilman sitä ei ollut.

Jonkun aikaa ympäri kaupunkia, saamamme kartan kanssa, seikkailtuamme löydämme autotarvikeliikkeen. Päättelemme, että täällä joku voisi osata meitä opastaa, mutta kielimuuri on taas korkealla. Onneksi paikalle saapuu pian englanninkieltä taitava kaveri, joka ottaa tilanteen haltuunsa. Selviää, että hän on paikallinen motoristi ja tietää tarkalleen mihin olemme menossa. Varmistaakseen, että saamme apua, hän saattaa autollaan meidät perille muutaman sadan metrin päähän omakotitalon autotallissa olevalle yhden miehen moottoripyöräpajalle ja kertoo puolaksi omistajalle mikä on tilanne. Korjaaja käskee työntää pyörän sisään ja toteaa, että ”OK” ja alkaa käymään läpi varaosavarastoaan. Aikansa pengottuaan hän toteaa englanniksi ”ten minutes” ja lähtee autolla johonkin.

Hetken aikaa pyörimme huuli pyöreänä, että mitäs nyt, mutta ihmettely jää lyhytaikaiseksi. Asunnon puolelta rientää rouva paikalle ja taluttaa meidät kädestä pitäen asunnon puolelle juomaan kahvia. Kun kupit on edessä, niin hän kaivaa läppärin esiin ja keskustelu hoituu näppärästi Google Translaten avulla. Kerromme hänelle Suomesta ja matkastamme, kunnes yllättäen isäntä tulee ovesta ja toteaa pyörän olevan ajokunnossa. Uusi kytkinkahva on löytynyt jostain, mutta bensapumppua hän ei onnistunut löytämään. Kiittelemme vuolaasti avusta ja kysymme korjauksen sekä osien hintaa. Täälläkään ei raha kelpaa, koska matkamiestä kuulemma pitää auttaa. Hiukan noloina jatkamme kiittelyä ja hämmästelemme tätä vieraanvaraisuuden ja yställisyyden määrää, johon olemme törmänneet. Pitkien hyvästien jälkeen pääsemme viimein liikkeelle.

Suuntaamme suorinta tietä kohti Zakopanea, mutta pysähdymme matkalla sentään ostamaan 10 litran bensakanisterin, jotta matka ei pääse katkeamaan polttoaineen loppumisen vuoksi mihinkään hankalaan paikkaan. Zakopanessa käymme katsomassa hyppyrimäet ja jatkamme matkaa kohti Slovakian rajaa. Ylitämme pian rajan ja Tatra-vuoret. Neljäs päivä ja jo viides maa matkallamme. Vastoinkäymisistä huolimatta matka etenee kuitenkin aika vauhdilla.

Ihailemme aikamme vuoristomaisemia ja nautimme hienoista pikkuteistä. Iltapäiväksi saavumme Liptovský Hrádok nimiseen kaupunkiin, jossa nautimme ruokaa trendikkäässä LH Point -ravintolassa. Ruoka on todellaa hyvää ja muutenkin on olosuhteet kohdallaan, koska naapurissa olevan kuntoklubin asiakaskunta vaikuttaa koostuvan vain kauniista tai erittäin kauniista naisista. Kadun toisella puolella on hyvin tutunoloinen rakennus ja joudumme aikamme sitä ihmeteltyämme toteamaan, että Suomi taisi sittenkin olla osa itä-blokkia. Kyseessä on nimittäin paikallinen peruskoulu ja se on arkkitehtuuriltaan sellainen, että sillä voisi hyvin korvata melkein minkä tahansa Suomessa 70- tai 80-luvuilla rakennetun peruskoulun ja mitään eroa ei huomaisi.

Jatkamme matkaa edelleen pieniä teitä ajellen ja korkeuseroja etsien. Ajatuksissamme on mennä seuraavana päivänä tutustumaan Banska Bystrican kaupunkiin, joten tarkoitus olisi löytää joko matkalta tai periltä mukava majapaikka. Vajaan tunnin ajelun ja eksyskelyn jälkeen saavumme pieneen vuoristokylään ja päätämme kysellä sieltä majapaikkaa. Majoitumme alppityylisessä Pension v Strani:ssa mahtavien maisemien äärellä. Tämä on ensimmäinen päivä, jona pääsemme majoittumaan hyvissä ajoin ja nauttimaan muutaman oluen jutustelun lomassa. Ja kyllähän tähän mennessä on juteltavaa löytynytkin sen verran, että ihan yhdellä oluella ei valmista tule. Pääsemme kuitenkin hyvissä ajoin nukkumaan tänäkin iltana.