Avainsana-arkisto: Puola

Eurooppa 2012, 4. päivä

Vastaa

Maanantai 4.6.2012
Reitti: Gorlice (PL)-Zakopane (PL)-Myto Pod Dumbierom(SK)
Ajomatka: 291 km


Näytä Eurooppa 2012, 4. päivä suuremmalla kartalla

Aamulla herätys tapahtui kuin itsestään, koska tiesimme molemmat, että matkan jatkuminen edes jotakuinkin suunnitellusti oli kiinni Sakun pyörän huoltoon saamisesta. Vaikka kytkin saatiinkin toimimaan jakoavaimella, ei sen kanssa sentään haluttu koko reissua tehdä. Lisäksi bensapumpun osalta tilanne oli hiukan haasteellinen, koska mitään tietoa toimintasäteestä ilman sitä ei ollut.

Jonkun aikaa ympäri kaupunkia, saamamme kartan kanssa, seikkailtuamme löydämme autotarvikeliikkeen. Päättelemme, että täällä joku voisi osata meitä opastaa, mutta kielimuuri on taas korkealla. Onneksi paikalle saapuu pian englanninkieltä taitava kaveri, joka ottaa tilanteen haltuunsa. Selviää, että hän on paikallinen motoristi ja tietää tarkalleen mihin olemme menossa. Varmistaakseen, että saamme apua, hän saattaa autollaan meidät perille muutaman sadan metrin päähän omakotitalon autotallissa olevalle yhden miehen moottoripyöräpajalle ja kertoo puolaksi omistajalle mikä on tilanne. Korjaaja käskee työntää pyörän sisään ja toteaa, että ”OK” ja alkaa käymään läpi varaosavarastoaan. Aikansa pengottuaan hän toteaa englanniksi ”ten minutes” ja lähtee autolla johonkin.

Hetken aikaa pyörimme huuli pyöreänä, että mitäs nyt, mutta ihmettely jää lyhytaikaiseksi. Asunnon puolelta rientää rouva paikalle ja taluttaa meidät kädestä pitäen asunnon puolelle juomaan kahvia. Kun kupit on edessä, niin hän kaivaa läppärin esiin ja keskustelu hoituu näppärästi Google Translaten avulla. Kerromme hänelle Suomesta ja matkastamme, kunnes yllättäen isäntä tulee ovesta ja toteaa pyörän olevan ajokunnossa. Uusi kytkinkahva on löytynyt jostain, mutta bensapumppua hän ei onnistunut löytämään. Kiittelemme vuolaasti avusta ja kysymme korjauksen sekä osien hintaa. Täälläkään ei raha kelpaa, koska matkamiestä kuulemma pitää auttaa. Hiukan noloina jatkamme kiittelyä ja hämmästelemme tätä vieraanvaraisuuden ja yställisyyden määrää, johon olemme törmänneet. Pitkien hyvästien jälkeen pääsemme viimein liikkeelle.

Suuntaamme suorinta tietä kohti Zakopanea, mutta pysähdymme matkalla sentään ostamaan 10 litran bensakanisterin, jotta matka ei pääse katkeamaan polttoaineen loppumisen vuoksi mihinkään hankalaan paikkaan. Zakopanessa käymme katsomassa hyppyrimäet ja jatkamme matkaa kohti Slovakian rajaa. Ylitämme pian rajan ja Tatra-vuoret. Neljäs päivä ja jo viides maa matkallamme. Vastoinkäymisistä huolimatta matka etenee kuitenkin aika vauhdilla.

Ihailemme aikamme vuoristomaisemia ja nautimme hienoista pikkuteistä. Iltapäiväksi saavumme Liptovský Hrádok nimiseen kaupunkiin, jossa nautimme ruokaa trendikkäässä LH Point -ravintolassa. Ruoka on todellaa hyvää ja muutenkin on olosuhteet kohdallaan, koska naapurissa olevan kuntoklubin asiakaskunta vaikuttaa koostuvan vain kauniista tai erittäin kauniista naisista. Kadun toisella puolella on hyvin tutunoloinen rakennus ja joudumme aikamme sitä ihmeteltyämme toteamaan, että Suomi taisi sittenkin olla osa itä-blokkia. Kyseessä on nimittäin paikallinen peruskoulu ja se on arkkitehtuuriltaan sellainen, että sillä voisi hyvin korvata melkein minkä tahansa Suomessa 70- tai 80-luvuilla rakennetun peruskoulun ja mitään eroa ei huomaisi.

Jatkamme matkaa edelleen pieniä teitä ajellen ja korkeuseroja etsien. Ajatuksissamme on mennä seuraavana päivänä tutustumaan Banska Bystrican kaupunkiin, joten tarkoitus olisi löytää joko matkalta tai periltä mukava majapaikka. Vajaan tunnin ajelun ja eksyskelyn jälkeen saavumme pieneen vuoristokylään ja päätämme kysellä sieltä majapaikkaa. Majoitumme alppityylisessä Pension v Strani:ssa mahtavien maisemien äärellä. Tämä on ensimmäinen päivä, jona pääsemme majoittumaan hyvissä ajoin ja nauttimaan muutaman oluen jutustelun lomassa. Ja kyllähän tähän mennessä on juteltavaa löytynytkin sen verran, että ihan yhdellä oluella ei valmista tule. Pääsemme kuitenkin hyvissä ajoin nukkumaan tänäkin iltana.

Eurooppa 2012, 3. päivä

Vastaa

Sunnuntai 3.6.2012
Reitti: Rzeszov (PL)-Banica (PL)-Gorlice (PL)
Ajomatka: 181 km


Näytä Eurooppa 2012, 3. päivä suuremmalla kartalla

Tämän päivän tavoitteeksi olimme asettaneet kylpylävierailyn Krynica-Zdrój:ssa sekä siirtymisen Slovakiaan. Nyt tuntui jo siltä, että olimme ns. perillä ja tarkoituksena oli pysähdellä myös katselemaan paikkoja niiden ohittamisen sijaan. Näin ollen voisimme hyvinkin muuttaa suunnitelmaa sen suuremmitta murheitta.

Heti aamupalan jälkeen lähdimme liikkeelle ja sattumalta reitti osui toisen etukäteen katsomamme majapaikan ohitse. Onneksi ensimmäisessä oli tilaa, koska tämä toinen ei todellakaan ollut kovin viihtyisän oloinen. Tähän mennessä olimme ajaneet vasta kymmenisen kilometriä, mutta jo nyt oli selvää että olimme pukeneet päälle ihan liikaa. Kahden ensimmäisen päivän jälkeen oli aurinko tullut saattelemaan matkaamme ja kevensimme varustusta ihan reilusti. Tarkoituksemme oli vältellä suurempia teitä ja nautiskella alueen korkeuseroista pienillä teillä, soraakin oli toiveissa löytää renkaiden alle. Ensimmäinen isomman mäen ylitys tapahtui mukavaa asfalttitietä pitkin ja saimme hiukan esimakua tulevista maisemista. Ensin kuitenkin otimme suunnaksi Biecz nimisen historiallisia nähtävyyksiä tulvillaan olevan kaupungin ja sen lähistöllä olevat erityistä arkkitehtuuria olevat puukirkot.

Turistikierrosten jälkeen jatkoimme matkaa ja seuraavan suuremman mäen pääsimmekin ylittämään jo sen verran kapea sorapintaista uraa pitkin, että todennäköisesti olimme jo eksyneet retkeilyreitille. Vaikka jyrkkyyttä ja haastavaa pintaa oli tarjolla, niin silti matka eteni turvallisesti nautiskellen. Matkaa jatkaessamme löysimme myös erään kylän keskeltä paikallisen öljykentän, josta ilmeisesti ei enää nykyään öljyä saada pumpattua, koska yksikään pumppu ei ollut käynnissä. Puolassa kuitenkin näyttää edelleen olevan aktiivista toimintaa öljyn ja kaasun parissa.

Hiekkateiden makuun päästyämme päätimme etsiä seuraava ylitystä varten vielä hienompaa reittiä ja pienen etsiskelyn löysimmekin reitin, jota edetäksemme ajoimme mm. puron yli kahlauspaikan kohdalta. Hetken matkan päästä ohitimme avoimen puomin, jonka vieressä olevista teksteistä emme saaneet mitään selvää. Yleensä puomi kuitenkin viittaa edestä löytyvään seikkailuun. Pian puomin jälkeen reitti muuttui enemmänkin poluksi, mutta päätimme kuitenkin jatkaa sitä pitkin, koska suunta alkoi olemaan jo alaspäin. Erään hiukan jyrkemmän alamäen ja toisen puron ylityksen jälkeen edessämme oli todellinen mutavelli, mutta kääntyminen oli mahdotonta, koska äsken laskettua alamäkeä ei pyörissä olevilla renkailla ollut mitenkään mahdollista ajaa takaisin ylös. Käytimme seuraavaan muutamaan sataan metriin aikaa pitkälti toista tuntia mm. työntäen/vetäen pyöriä akseleita (ja bokserin pyttyjä) myöten mudassa. Lopulta pinta koveni ja matkaa tielle oli jäljellä enää kolmisen sataa metriä. Vielä ehdin kuitenkin kaataa pyörän, kun eturengas lähti märällä nurmipintaisella polulla alta. Paria pientä naarmua komeampana pääsimme lopulta tielle. Voimat oli niin lopussa, että pidimme hiukan taukoa vielä ennen matkan jatkamista. Heti ensimmäisellä huoltoasemalla tankkasimme miehen ja pyörät. Voimat alkoivat palautua kun sai lisää nestettä sekä suolaista ja makeaa syötävää. Sen verran rankka oli kuitenkin seikkailumme, että päätimme jatkaa varmasti tukevalla alustalla kohti kylpylää.

Banica nimistä kylää lähestyessämme huomasimme aivan tien vieressä virtaavan hyvin matalan joen. Päätimme ajaa pyörät jokeen ja pestä mutaleikeissä matkaan kertyneet liat pois. Kun pesuhommat oli hoidettu, niin leikkimielisyys iski ja innostuimme ajelemaan jokea pitkin. Eikä aikaakaan, kun itsevarmuus kostautui Sakun kaataessa pyöränsä joen penkalle. Viattoman näkönen kaato osoittautui matkan tähän mennessä selvästi suurimmaksi vastoinkäymiseksi, kun totesimme kytkinkahvan katkenneen aivan juuresta. Aikamme tyhmyyttämme manattuamme istuimme pohtimaan vaihtoehtoja ja soittelimme Suomesta apua moottoripyörähuollon paikallistamiseksi, koska varakahvaa ei ollut mukana. Apua ei tuntunut helpolla löytyvän ja AL-turvastakaan ei ollut nyt avuksi pyörän ollessa yli 12 vuotta vanha. Lopulta keksimme keinon korvata kytkinkahva työkalusetistä löytyvällä jakoavaimella, siitä tuli itseasiassa yllättävän toimiva. Pyörä käyntiin ja matkaan, tai niin siis luulimme. Africa Twin sammui heti käynnistyttyään eikä enää lähtenyt käyntiin vaikka mitä teimme

Aivot alkoivat olla pohdiskelusta ja harmituksesta kipeinä, joten vian etsintä ei tuottanut tulosta. Hiljaksiin alkanut sadekaan ei juuri ollut avuksi. Päätimme luottaa paikallisten haluun olla avuksi ja yritimme pysäyttää hyvin harvakseltaan ohi ajavia autoja. Vasta puolen tunnin päästä ensimmäinen auto pysähtyi ja toi mukanaan avun. Paikallinen koneyrittäjä perheineen pysähtyi ja kielimuurista huolimatta saimme kerrottua ongelmamme. Hän tarjosi korjauspaikaksi lähellä olevaa autotalliaan ja soitti paikalle vielä kaverinsa, joka kuulemma oli paikallinen moottorikorjaaja. Hinasimme pyörän talliin ja moottorivelho alkoi työhön. Ote oli ammattimainen ja hän kävi läpi moottorin toiminnan kannalta tärkeät perustoiminnot järjestelmällisesti yksi kerrallaan. Eikä aikakaan, niin hän ilmoitti ettei kone saa bensaa. Samalla hetkellä tajusimme Sakun kanssa molemmat, että Africa Twin on kuuluisa polttoainepumpun ongelmista. Hetken muistiani kaiveltuani sain mieleeni myös sen, että pyörällä huhujen mukaan pystyy ajamaan ilman bensapumppuakin, kunhan tankissa vain on riittävästi polttoainetta. Bensapumpun ohittamisen jälkeen tankkasimme minun pyörästäni lisää bensaa Sakun pyörään ja se lähti käymään kuin palmun alta.

Kun saimme pyörän kasaan, niin tarjosimme korvausta saamastamme avusta, mutta kumpikaan miehistä ei sitä huolinut. Saku päätti kuitenkin lahjoittaa pienen taskulampun koneyrittäjän pojalle, jos vaikka hänestä kasvaisi yhtä hieno mies kuin isästään ja hän vastaisuudessa auttaisi apua tarvitsevia. Saimme mukaamme käsin piirretyn kartan reilun 30 km päässä olevalle moottoripyöräkorjaamolle, joten lähdimme sen avulla suunnistaman kohti Gorlicen kaupunkia. Gorlicessa löysimme majapaikan Hotel Margot:sta, joka oli ilmeisesti sikäläisittäin kallis, koska asukkaita ei juuri ollut. Saimme luvan jättää pyörät pääoven viereen vastaanottohenkilöstön valvovan silmän alle. Huoltoasemalta löysimme vielä grilliruokaa yhdistetyksi lounaaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi, nälkä oli jo sen verran kova että ruoka upposi nopeasti. Pitkän päivän jälkeen oli mukavaa painaa pää tyynyyn, varsinkin kun olimme jo pelänneet jäävämme yöksi tien varteen ilman majoitusvarusteita. Ei mennyt päivä ihan suunnitelmien mukaan: ei päästy kylpylään eikä Slovakiaan. Sen sijaan kohtasimme upeita ihmisiä, joiden tarjoamaa apua ilman olisimme olleet pulassa keskellä maaseutua.

Muistiinpano seuraava reissua varten: ota Suomesta mukaan pieniä esineitä tai muuta vastaavaa, joita voit antaa matkaasi auttaneille ihmisille. Veikkaan, että Puolassa olisi pikkuruinen Finlandia Vodka -pullo toiminut tässä tarkoituksessa loistavasti.

Eurooppa 2012, 2. päivä

Vastaa

Lauantai 2.6.2012
Reitti: Kaunas (LT)-Suwalki (PL)-Bialystok (PL)-Lublin (PL)-Rzeszov (PL)
Ajomatka: 660 km


Näytä Eurooppa 2012, 2. päivä suuremmalla kartalla

Hyvin nukutun yön ja kevyen aamupalan jälkeen toinen päivä alkoi poutaisena, mutta sade vaikutti olevan aivan nurkan takana. Muutaman kilometrin ajon jälkeen pysähdyimme tankkaamaan pyörät ja sinä aikana sitten alkoikin satamaan. Kevyessä sateessa ajelimme kohti Puolan rajaa ja mielissämme pohdimme kauhutarinoita sikäläisestä liikennekulttuurista. Ennen rajaa ohitimme valtavat kentät käytettyjä autoja, näiltä kentiltä monet jobbarit tuovat Suomeenkin autoja ja myyvät ne hyvällä voitolla. Ajopelien keskimääräinen kunto näytti olevan kuitenkin aika kehno, joten kehottaisin harkitsemaan kahteen kertaan täältä tuodun auton hankkimista.

Rajanylitys Puolaan meni lähes huomaamatta, mutta heti rajan jälkeen oli vastassa iso joukko poliiseja. En tiedä oliko kyseessä tavanomainen järjestely, mutta meidän osaksemme jäi vain paikallisten moottoripyöräpoliisien innokkaaseen tervehdykseen vastaaminen. Heti rajan jälkeen tie mutkitteli kumpuilevassa maastossa, mutta pitkien jonojen vuoksi tiestä ei juuri päässyt nauttimaan. Jo Balttiassa havaitsimme, että rajaseudun asumukset ja muu infrastruktuuri olivat pääosin muuta maata heikommassa kunnossa ja vanhempaa vuosikertaa. Kuitenkin vasta Puolassa ero oli silmiinpistävän suuri.

Matka eteni Puolan itäreunan E67-tietä pitkin etelään pääasiassa sateisessa kelissä, joten ylimääräisiin turistikierroksiin ei huvittanut juuri panostaa. Etenemimme reipasta vauhtia kohti etelää ja odotimme koko ajan niitä hirveitä teitä ja hulluja kuskeja, joista kaikkia Puolaan matkustavia varoitellaan. Meidän kokemuksemme oli yhtä tieosuutta lukuun ottamatta täysin toisenlainen, tiet olivat hyvässä kunnossa ja pitämällä silmät auki ei vaaratilanteita syntynyt. Liikenne oli paikoitellen tukkoista kun koko maa tuntui valmistautuvan seuraavalla viikolla alkavaan jalkapallon EM-turnaukseen, turnauksen logolla varustettuja opasteita oli joka puolella ja tietöitä viimeisteltiin kovalla kiireellä.

Sateen vain yltyessä ja kylmän hiipiessä ajoasun läpi päätimme pitää lounaan mittaisen tauon Augustowin eteläpuolella pienessä Bialobrzegin kylässä. Ruokapaikaksi valikoitui viehättävä vanhaan myllyyn rakennettu majatalo historiallisen Augostow-kanavan varrella. Ruoka oli hyvää ja se oli todella edullista. Lounaan ja lämmittelyn jälkeen jatkoimme matkaa tavoitteenamme Rzeszówin kaupunki. Olimme katsoneet alueelta pari mielenkiintoista majapaikkaa valmiiksi, mutta varauksia emme olleet tehneet. Heti ensimmäisestä Dwa Bratanki -nimisestä pienestä hotellista saimme kahden hengen huoneen aamupaloineen kohtuullisella hinnalla, joten turhauttavaan majapaikan metsästykseen ei tarvinnut ryhtyä. Pyörätkin saimme parkkiin respan ikkunan viereen, joten niidenkään säilymisestä ei tarvinnut turhaan huolta kantaa. Unentuloa ei tarvinnut tänäkään iltana juuri odotella, sen verran oli taas yksi sadepäivä väsyttänyt.