Avainsana-arkisto: metsästys

Metsästyskauden 2014-2015 yhteenveto

2014-10-11 13.17.53

Kulunutkin metsästyskausi sujui pääasiassa hirvieläinjahdin merkeissä, mutta myös joitain täysin uusiakin kokemuksia kertyi.

Hirvijahti

Hirvijahtiin osallistuin Kettulan Erän hirviporukassa. Tämän kauden saaliskiintiömme oli kovin pieni, joten hommaa tehtiin enemmän rakkaudesta lajiin, kuin lihaosuuden vuoksi. Kelit olivat koko jahtikauden vähälumisia tai jopa lumettomia. Harvaan jäivät siis ne kerrat, kun jälkien perusteella oli arveltavissa mitä ollaan jahtaamassa. Suurimmaksi osaksi mentiin yksittäisten havaintojen ja perimätiedon varassa. Jahtimuotona oli muutamaa yksittäistä ajoa lukuunottamatta koirajahti. Ainoastaan koiran hakureissujen kestettyä pidempään otimme muutamia miesajoja.

2014-10-11 11.20.36

Hirviä oli sinällään mukavasti, joka jahtipäivänä oli jonkinlaista kontaktia eläimiin, mutta kaadot antoivat odottaa itseään aika pitkään. Jonkinlaista turhautumista oli hetkittäin havaittavissa, mutta kyllähän niitä kaatojakin lopuksi saatiin aikaiseksi. Ohilaukauksiakin tuli pari kappaletta, mutta haavakkoja ei onneksi yhtään. Sekaan mahtui myös yksi liikenteessä vammautuneen hirven kaato, jonka suoritimme yhteistyössä naapuriseuran kanssa lääninrajan tuntumassa. Omalta osaltani odotan edelleen ensimmäistä hirvilaukausta, tällä kaudella sain tyytyä vain tähtäimen läpi katseluun, kun ampumatilanteet olivat liian huonoja yrittämiseen tai sitten tähtäimessä oli vääränlainen hirvi. Yhtenä jahtikertana sain huokutelluksi mukaan myös keskimmäisen poikani, joka pääsikin sitten todistamaan kaatoa ja sen jälkeisiä toimia ensimmäistä kertaa.

Peura- ja kaurisjahti

Valkohäntäpeuran osalta lupatilanne oli myöskin huono, kun miestä kohden riitti vain yhden ison tai kahden vasan luvat. Lupamäärissä näkyy rajusti ilvesten asettuminen metsästysmaillemme ja sitä kautta peurakannan pienentyminen. Peurajahdin osalta metsästysmuoto on pääasiallisesti kyttäysjahti, koira-ajoa ei tällä kaudella käytetty kertaakaan. Metsäkauriin osalta ei jahtia vielä päästy seuramme mailla aloittamaan, mutta toivottavasti ensi kaudeksi kanta on jo riittävän vahva siihenkin. Tällekin kaudelle ensimmäistä jahtia jo suunniteltiin, mutta lopulta siitä luovuttiin.

2014-11-22 08.59.31

Itse aloitin peurajahdin hiukan hitaasti, kun kokemukset sulanmaan kyttäyksestä olivat aikaisemmilta vuosilta heikot. Kun lunta ei kuitenkaan alkanut näkyä, oli syytä tarkistaa näkemystä. Kauden ensimmäinen peura tulikin aika poikkeuksellisella tavalla. Olin lähdössä kyttäyskopille, kun huomasin viereisellä pellolla peuralehmän kahden vasan kera. Kätkeydyin ja lähdin hiipien etsimään hyvää paikkaa mahdollisen riistalaukauksen suorittamiselle. Sellainen löytyikin vanhan vaahteran suojista ja sain puun haarasta hyvän tuen aseelleni. Varmistin, että turvallinen laukaus oli mahdollista suorittaa ja sen jälkeen jäin odottamaan, että lähempi vasoista asettuisi hyvään asentoon minuun nähden. Kauaa en joutunut odottamaan ja vasa jäi saaliiksi. Isä ja veljet ottivat suolistuksen jälkeen peuran hoitoonsa ja jatkoin matkaa kyttäyskopille lisäsaaliin toivossa. Aikani odoteltuani näinkin pari peuraa, mutta mahdollisuutta turvalliseen riistalaukaukseen ei ollut.

2015-01-30 18.27.40

Melkoisen monta iltaa tuli tämänkin jälkeen kopissa vietettyä, mutta vilaustakaan eläimistä en nähnyt. Eräällä kerralla peuroja kyllä oli, koska olivat kävelleet pitkin jälkiäni, mutta katseeni ulottumattomissa. Jäljellä oli enää jahtikauden viimeinen ilta, jona pystyin kyttäämään lähtemään. Lupia oli vielä turhankin mukavasti käytössä, koska itselläni oli vielä vasan lupa ja veljilläni isojen luvat käyttämättä. Jälleen kerran olin siis kopissa ja lopulta odotukseni palkittiin. Kuin aaveet paikalle tuli kaksi aikuista peuraa. Annoin niiden asettua ruokintapaikalle rauhassa ennen kuin aloin valmistautua riistalaukaukseen. Varmistin vielä, että molemmat peurat olivat luvallista riistaa ja sen jälkeen otin tähtäimeeni sarvipäisen pukin. Turhia viivyttelemättä riistalaukaus lähti ja osuma oli eläimen reaktion perusteella hyvä. Annoin tilanteen hiukan rauhoittua, laitoin viestin isälleni, että tulisi avuksi ja lähdin hakemaan koiraa autosta. Koira teki innostuneesti töitä ja löysi verijäljen päästä komean nuoren peurapukin. Nyt oli koiralla ja isännällä hyvä mieli.

2015-02-28 13.46.15

Fasaanijahti

Metsästystoverini päätti ilahduttaa minua vielä metsästyskauden päätteeksi ja kutsui minut fasaanijahtiin Lohjalle. Tämä oli ensimmäinen kertani fasaanijahdissa, joten kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Aika pitkälti päivä meni ihmetellessä ja opetellessa, mutta iltapäivän viimeisessä ajossa pääsin ampumaan. Tuloksena yksi fasaani ja toisesta ohilaukaus. Mielenkiintoinen päivä ja metsästyksellisesti kovatasoisessa seurassa, kun varmaankin puolet osallistujista oli metsästysammattilaisia tai sellaiseksi opiskelevia.

Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan jahtikauteen. Silloin tavoitteena olisi päästä taas hiukan laajentamaan kokemusta eri metsästysmuodoista tai riistalajeista, mahdollisesti pienpetojen harventamisen muodossa.

Meidän metsästyskoiramme

Kesäkuussa 2010 perheeseemme tuli karkeakarvainen mäyräkoira Ketsupin kennelistä Karkkilasta. Kennelnimeä Ketsupin Kesäleski kantava neitimme tottelee kuitenkin kotioloissa Sissi-nimeä. Nimen taustalta ei kuitenkaan löydy Itävallan keisarinnaa vaan paljon arkisempi ajatus suomalaisesta sotilaasta, joka osaa toimia maastossa tulosta tehden.

Päädyimme pitkän pohdinnan (ja käännytystyön) jälkeen mäyräkoiraan, koska halusimme monipuolisesti metsästykseen sopivan sisäkoiran. Aikaisemmat pohdinnat bostonin terrieristä kaatuivat niiden yleisiin terveysongelmiin ja toisaalta pelkkä seurakoira olisi metsästävässä perheessä ollut aika omituinen ratkaisu. Isompaa koiraa emme olleet ainakaan tässä vaiheessa valmiit hankkimaan. Viiriäiskoira on silti edelleen taustalla mietinnässä. Karkeakarvaiseen versioon mäyräkoirasta päädyimme aika pitkälti mieluisan ulkonäön vuoksi.

Pääsimme koiramme kasvattajan kanssa tekemisiin koirien kanssa ikänsä touhunneen kummitätini kautta. Jari ja Anni pyysivät meidät tutustumaan mäyräkoiriinsa ja esittäytymään. Ilmeisesti suosittelija oli ollut vakuuttava, koska tapaamisesta huolimatta meille lupailtiin mahdollisuutta koiran hankkimiseen Ketsupin kennelin seuraavasta pentueesta. Mieli olikin iloinen, kun kevättalvella saimme kuulla astutuksen onnistuneen ja ultrassa näkyneen riittävän monta pentua. Sitten alkoikin malttamaton odottaminen ja kun pennut lopulta syntyivät, niin sittenhän se odottaminen vasta olikin tuskaista. Viimeisen viikon ennen koiran luovutusta vietimme Kreetalla koko perheen voimin ja mietimme koiralle sopivaa nimeä.

Sissi kotiutui nopeasti meille ja löysi helposti oman paikkansa lapsiperheemme hierarkiasta. Lasten kanssa koira on toiminut aina hienosti ja toisaalta niin ovat lapsetkin omaksuneet oikeanlaiset tavat käsitellä koiraa. Ensimmäinen vuosi meni pitkälti käytöstapoja ja perustottelevaisuutta opetellessa. Toki metsässä käytiin verijälkeä treenaamassa, mutta eläinkontaktit olivat vähissä.

Ensimmäinen kontakti metsästykseen otettiin Nummelan keinoluolassa 13.3.2011, jolloin käytiin katsomassa kettua häkissä ja tutustumassa keinoluolaan. Intoa oli paljon, ehkä hiukan liikaakin, joten päätimme jättää neidin vielä hiukan kasvattamaan malttia. 22.8.2011 käytiinkin sitten jo ihan kunnolla ketun kera luolastossa harjoittelemassa varsinaista koetta varten. Harkitsevaisuutta oli hiukan tullut lisää, joten päätimme koettaa koiran taitoja LUT-kokeessa.

Hyvin menneiden harjoitusten myötä olimme kovin luottavaisella mielellä liikenteessä ensimmäisessä LUT-kokeessa Nummelassa 18.10.2011. Koira kuitenkin ryntäsi suoraan ketun “syliin” ja sai sen hampaista kuonoonsa pari haavaa. Kontaktin jälkeen Sissi ei uskaltautunut enää riittävän lähelle kettua ja tuloksena oli C-tulos (36 pistettä), vaikka kaikki muut osa-alueet menivätkin hienosti. Ei sitä harkitsevaisuutta ollut sittenkään vielä riittävästi, mutta ehkä tästä jotain opittiin.

Seuraava luolakoe oli reilun parin viikon päästä 5.11.2011 samassa paikassa. Koiran kuono oli parantunut hienosti ja into ketun hajun saavutettua nenän oli vähintäänkin riittävä. Tällä kertaa Sissillä oli järki mukana ja se painosti kettua taitavasti ottamatta iskuja itseensä. Suoritus miellytti tuomariakin ja tuloksena tavoitteena ollut B-tulos (44 pistettä).

Kolmannen luolakokeen aika oli tasan kahden viikon kuluttua edellisestä eli 19.11.2011 ja paikkana jälleen Nummelan keinoluola. Terrierikerhon järjestämässä kokeessa oli terrierien lisäksi paikalla vain kolme mäyräkoiraa, Sissi ja siskonsa Kaija sekä yksi lyhytkarvainen mäyräkoira. Kaija-sisko oli saanut jo aikaisemmin kasaan tarvittavat B-tulokset ja oli nyt yrittämässä A-tulosta. Vaikka kettu oli tällä kertaa selvästi aiempia koeyksilöitä kovempi ja taitavampi jääden ahdingon kohdalle koiraa odottamaan, Sissi suoritti työnsä taidokkaasti ja saavutti toisen B-tuloksensa (40 pistettä). Päivän kettuja kuvannee parhaiten se, että yksikään A-tulosta hakemassa ollut koira ei sitä saavuttanut kettujen hallitessa koetilanteita. Sissin arvostelupaperissa lukee erikseen mainittuna, että koira piti pintansa ja oli kettua vahvempi.

Nyt on siis kasassa vaaditut kaksi B-tulosta LUT-kokeesta ja talvitauon jälkeen seuraavasta kokeesta lähdetään hakemaan sitten sitä varsinaisena tavoittena olevaa A-tulosta. Sen lisäksi on suoritettava vielä luonnonluolan tarkistus, jotta urakka on valmis. Näiden kahden kokeen onnistuneen suorittamisen jälkeen neitimme harteille soviteltaisiinkin käyttövalion viittaa (KVA-L), kun kerran näyttelystäkin käytiin jo saamassa hyvä arvostelu. Sen jälkeen luolakoeuraa voisi jatkaa vielä luolakoirien metsästyskokeella (LUME).

Alussa mainitsin koiran yhden valintaperusteen olleen monipuolinen metsästys. Tätä monipuolisuutta on tarkoitus koetella ajometsästyksen merkeissä ja toivottavasti vielä tämän metsästyskauden aikana saadaan ensimmäiset kokemukset. Toki onhan sitä ajamista jo hiukan tahattomasti harjoiteltu iltalenkeillä näiden meidän city-kaniemme kanssa. Silloin vain tahtoo tuo ulkoiluttajan nopeus rajoittaa suoritusta. Toiveena olisi, että koirasta kehittyisi hyvä apulainen niin jänis- kuin peurajahteihin.

Otsavalaisin metsäreissuille

Ihana perheeni antoi minulle syntymäpäivälahjaksi Fenix HP11 -otsavalaisimen metsästys- ja muiden reissujen valaistustarpeita tyydyttämään. Taskulampun valossa on ikävä puuhailla, kun toinen käsi on koko ajan varattuna, joten otsavalaisin on jo pari vuotta ollut toivomuslistalla. Onneksi ei ole tullut aikaisemmin hankittua, koska teknologia on tälläkin saralla kehittynyt harppauksin. Nykyiset valaisimet ovat jo aika tehokkaita painamatta kuitenkaan kilotolkulla.

Fenix on useissa vertailuissa ja testeissä pärjännyt hyvin, joten valinta osui siihen aika nopeasti. Sen etuina useimpiin kilpailijoihin on AA-paristojen käyttö selvästi heikkotehoisempien AAA-paristojen sijaan, himmenemättömän valon takaava reguloitu virransyöttö sekä monenlaista käyttöä sietävä kestävä rakenne. Miinuksia löytyy sitten hiukan suuremmasta painosta.

Muina vaihtoehtoina mukana pyörivät selvästi kevyempi ja heikkotehoisempi Petzl Tikka XP2 sekä valoteholtaan Fenixin sarjassa oleva Led Lenser H7. Tikka tippui aika pian pois vaihtoehdoista juurikin valotehonsa vuoksi, koska tarkoituksena oli saada valo, jolla löytää kaatuneen peuran metsiköstä vaivatta ja voi käydä vaikka pyöräilemässä pimeällä. Led Lenserin osalta olin jo alunperin hiukan huolissaan laadusta, koska pari vuotta sitten hankkimassani P6-käsivalaisimessa on ollut hiukan kontaktihäiriöitä. Lopullinen niitti tuli sitten, kun löysin netistä useita kommentteja H7:n heikosta pakkaskestävyydestä. Viime talvenakin tuli peurajahtia harrastettua jopa -20 asteen pakkasissa, niin ei kyllä ajatus kesken peuran suolistamisen rikkoutuvasta valosta huvita lainkaan.

Näin ollen jatkoin käytännössä edullisimman Fenixin ostopaikan selvittelyä (lukija varmaan tässä kohti viimeistään huomaa, että meidän perheessä syntymäpäivälahjan saaminen ei ole ihan suoraviivainen prosessi). Aika pian totesin, että ulkomailta tilaamalla ei montaa euroa olisi säästettävissä, joten tilaus lähti lopulta kotimaiseen verkkokauppaan. Hankinta olikin sitten jo tarina osaltaan ja ansaitsee oman merkintänsä blogiin.

Helpot jauhelihapihvit peurasta

Terveiset ravintoketjun huipulta -blogin ohjeita soveltaen tein oikein maukkaat jauhelihapihvit tämän kauden viimeisen peuran jauhelihasta. Eipä ole meillä koskaan aiemmin uponnut riistaruoka poikien mahaan vastaavalla tahdilla, joten ankarin seula tuli läpäistyä kirkkaasti. Lopullinen resepti oli seuraava:

500 gr peuran paistijauhelihaa
2 kpl kananmunia
2 rkl sipulijauhetta
2 rkl korppujauhoa
valkopippuria
suolaa

Kaikki ainekset sekaisin ja alustetaan taikina hyvin yleiskoneella. Pihvit muotoillaan käsin, kosteat kädet helpottavat pihvin muotoilua. Liian paksut pihvit palavat pinnasta helposti, joten tee riittävän ohuita pihvejä ja paista paistinpannulla keskilämmöllä.

Metsästyspäiväkirja

Sattuipa hauskasti, että Tare Pekola kirjoittaa juuri nyt Moleskine muistikirjasta. Tuli nimittäin perjantaina ostettua itselle metsästyspäiväkirjaksi Moleskine Plain Notebook Large.

Olin jo pidempään etsiskellyt itselleni sopivaa metsästyspäiväkirjaa ja tiedustelin jopa sellaisen teettämistäkin Promaakarilta, mutta se oli liian arvokasta hupia minun makuuni. Asiasta kahvitunnilla mainitessani, eräs työkaveri (kiitos Tero) ehdotti Moleskine muistikirjaa tarpeeseeni, koska onhan sellainen kestänyt Ernest Hemingwaynkin matkassa. Ihan joka paikasta ei sitten löytynytkään mieluista mallia, mutta viimein Kiasman Rosebud-myymälästä tärppäsi. Nyt sitten alkaa harakanvarpaiden töhertäminen kirjaan.