Kesäkuussa 2010 perheeseemme tuli karkeakarvainen mäyräkoira Ketsupin kennelistä Karkkilasta. Kennelnimeä Ketsupin Kesäleski kantava neitimme tottelee kuitenkin kotioloissa Sissi-nimeä. Nimen taustalta ei kuitenkaan löydy Itävallan keisarinnaa vaan paljon arkisempi ajatus suomalaisesta sotilaasta, joka osaa toimia maastossa tulosta tehden.
Päädyimme pitkän pohdinnan (ja käännytystyön) jälkeen mäyräkoiraan, koska halusimme monipuolisesti metsästykseen sopivan sisäkoiran. Aikaisemmat pohdinnat bostonin terrieristä kaatuivat niiden yleisiin terveysongelmiin ja toisaalta pelkkä seurakoira olisi metsästävässä perheessä ollut aika omituinen ratkaisu. Isompaa koiraa emme olleet ainakaan tässä vaiheessa valmiit hankkimaan. Viiriäiskoira on silti edelleen taustalla mietinnässä. Karkeakarvaiseen versioon mäyräkoirasta päädyimme aika pitkälti mieluisan ulkonäön vuoksi.
Pääsimme koiramme kasvattajan kanssa tekemisiin koirien kanssa ikänsä touhunneen kummitätini kautta. Jari ja Anni pyysivät meidät tutustumaan mäyräkoiriinsa ja esittäytymään. Ilmeisesti suosittelija oli ollut vakuuttava, koska tapaamisesta huolimatta meille lupailtiin mahdollisuutta koiran hankkimiseen Ketsupin kennelin seuraavasta pentueesta. Mieli olikin iloinen, kun kevättalvella saimme kuulla astutuksen onnistuneen ja ultrassa näkyneen riittävän monta pentua. Sitten alkoikin malttamaton odottaminen ja kun pennut lopulta syntyivät, niin sittenhän se odottaminen vasta olikin tuskaista. Viimeisen viikon ennen koiran luovutusta vietimme Kreetalla koko perheen voimin ja mietimme koiralle sopivaa nimeä.
Sissi kotiutui nopeasti meille ja löysi helposti oman paikkansa lapsiperheemme hierarkiasta. Lasten kanssa koira on toiminut aina hienosti ja toisaalta niin ovat lapsetkin omaksuneet oikeanlaiset tavat käsitellä koiraa. Ensimmäinen vuosi meni pitkälti käytöstapoja ja perustottelevaisuutta opetellessa. Toki metsässä käytiin verijälkeä treenaamassa, mutta eläinkontaktit olivat vähissä.
Ensimmäinen kontakti metsästykseen otettiin Nummelan keinoluolassa 13.3.2011, jolloin käytiin katsomassa kettua häkissä ja tutustumassa keinoluolaan. Intoa oli paljon, ehkä hiukan liikaakin, joten päätimme jättää neidin vielä hiukan kasvattamaan malttia. 22.8.2011 käytiinkin sitten jo ihan kunnolla ketun kera luolastossa harjoittelemassa varsinaista koetta varten. Harkitsevaisuutta oli hiukan tullut lisää, joten päätimme koettaa koiran taitoja LUT-kokeessa.
Hyvin menneiden harjoitusten myötä olimme kovin luottavaisella mielellä liikenteessä ensimmäisessä LUT-kokeessa Nummelassa 18.10.2011. Koira kuitenkin ryntäsi suoraan ketun ”syliin” ja sai sen hampaista kuonoonsa pari haavaa. Kontaktin jälkeen Sissi ei uskaltautunut enää riittävän lähelle kettua ja tuloksena oli C-tulos (36 pistettä), vaikka kaikki muut osa-alueet menivätkin hienosti. Ei sitä harkitsevaisuutta ollut sittenkään vielä riittävästi, mutta ehkä tästä jotain opittiin.
Seuraava luolakoe oli reilun parin viikon päästä 5.11.2011 samassa paikassa. Koiran kuono oli parantunut hienosti ja into ketun hajun saavutettua nenän oli vähintäänkin riittävä. Tällä kertaa Sissillä oli järki mukana ja se painosti kettua taitavasti ottamatta iskuja itseensä. Suoritus miellytti tuomariakin ja tuloksena tavoitteena ollut B-tulos (44 pistettä).
Kolmannen luolakokeen aika oli tasan kahden viikon kuluttua edellisestä eli 19.11.2011 ja paikkana jälleen Nummelan keinoluola. Terrierikerhon järjestämässä kokeessa oli terrierien lisäksi paikalla vain kolme mäyräkoiraa, Sissi ja siskonsa Kaija sekä yksi lyhytkarvainen mäyräkoira. Kaija-sisko oli saanut jo aikaisemmin kasaan tarvittavat B-tulokset ja oli nyt yrittämässä A-tulosta. Vaikka kettu oli tällä kertaa selvästi aiempia koeyksilöitä kovempi ja taitavampi jääden ahdingon kohdalle koiraa odottamaan, Sissi suoritti työnsä taidokkaasti ja saavutti toisen B-tuloksensa (40 pistettä). Päivän kettuja kuvannee parhaiten se, että yksikään A-tulosta hakemassa ollut koira ei sitä saavuttanut kettujen hallitessa koetilanteita. Sissin arvostelupaperissa lukee erikseen mainittuna, että koira piti pintansa ja oli kettua vahvempi.
Nyt on siis kasassa vaaditut kaksi B-tulosta LUT-kokeesta ja talvitauon jälkeen seuraavasta kokeesta lähdetään hakemaan sitten sitä varsinaisena tavoittena olevaa A-tulosta. Sen lisäksi on suoritettava vielä luonnonluolan tarkistus, jotta urakka on valmis. Näiden kahden kokeen onnistuneen suorittamisen jälkeen neitimme harteille soviteltaisiinkin käyttövalion viittaa (KVA-L), kun kerran näyttelystäkin käytiin jo saamassa hyvä arvostelu. Sen jälkeen luolakoeuraa voisi jatkaa vielä luolakoirien metsästyskokeella (LUME).
Alussa mainitsin koiran yhden valintaperusteen olleen monipuolinen metsästys. Tätä monipuolisuutta on tarkoitus koetella ajometsästyksen merkeissä ja toivottavasti vielä tämän metsästyskauden aikana saadaan ensimmäiset kokemukset. Toki onhan sitä ajamista jo hiukan tahattomasti harjoiteltu iltalenkeillä näiden meidän city-kaniemme kanssa. Silloin vain tahtoo tuo ulkoiluttajan nopeus rajoittaa suoritusta. Toiveena olisi, että koirasta kehittyisi hyvä apulainen niin jänis- kuin peurajahteihin.