Keskiviikko 1.6.2011
Reitti: Ajelua pienempiä teitä pitkin Kongsbergin retkeilymajalle
Ajoaika: 3h 55min
Ajomatka: 246 km
Keskinopeus: 63 km/h

Aamu valkeni jälleen aurinkoisena ja mieli oli korkealla, koska kumpikin kuljettaja alkoi olla kipujensa kanssa sujut. Illan suunnittelujen aikana oli syntynyt päätös palata Kongsbergiin ja viettää siellä hiukan aikaa. Kamat kasaan ja pyöriä pakkaamaan. Helpommin sanottu kuin tehty, kun vihainen kyhmyjoutsen esittelee uhkaavia eleitään. Kun kerran oli jo suihkupolettien kanssa sikailtu, niin jatkoimme samalla linjalla. Toisen pakatessa pyörää, toisen tehtäväksi jäi joutsenen pitäminen etäällä puutarhaletkun avustuksella. Hiukan ohi lipuneet veneilijät pyörittelivät päitään, mutta ei meillä ollut nyt aikaa jäädä keksimään hienovaraisempia keinoja herra joutsenen rauhoittamiseksi. Ja ei kai vesilintu nyt vesipisaroista pahasti voi siipeensä ottaa?

Valitsimme taas reitillemme hiukan pienempiä teitä ja Arendalin kaupunkivilinän ruvettua jo ahdistamaan oli rentouttavaa päästä taas hiukan syrjemmälle. Kävimme pikaisesti tutustumassa mm. Telemark-kanavaan. Mukavien mutkateiden jälkeen saavuimme Notoddeniin, josta piti olla enää pikkumatka Kongsbergiin. No matkaa ei paljoa ollukaan, mutta asfalttitöiden jonotusten ja ruuhkien myötä aikaa meni runsaasti arveltua enemmän. Kongsbergiin saavuttuamme päätimme majoittua Kongsberg Vandrerhjemiin, joka olikin yllätykseksemme ihan hotellitasoinen majapaikka, valitettavasti myös hinnaltaan. Halusimme kuitenkin majoittua lähelle keskustaa, koska toiveena oli päästä nauttimaan kunnon ravintolaillallinen, joten päätimme investoida majoitukseen hiukan enemmän. Ja ainahan meillä on mahdollisuus kompensoida tämä yö nukkumalla seuraava teltassa.

Majoittumisen ja pienimuotoisen siistiytymisen jälkeen suuntasimme miehekkäille pihveille joen rannassa olevaan Big Horn Steak Houseen. Pihvi oli hyvä, mutta hinta ihan järkyttävän korkea. Ruoan jälkeen otimme pienen kävelylenkin ja ihailimme kaupungin läpi virtaavaa koskea monesta suunnasta. Kamerat räpsyivät kuin muotinäytöksessä hetkittäin. Myös kaikki ohi ajaneet tai parkissa olleet muut matkaendurot saivat jakamattoman huomiomme. Virittäytyminen oli näköjään viimeistään nyt juurikin optimaalinen. Iltalenkin jälkeen oli aika soitella läheisille ja lopulta kääriytyä pitkästä aikaa lakanoiden väliin nukkumaan. Aamulla olisi herätys ihmisten aikaan, ensimmäinen lämmin aamupala ja retki paikalliseen museokompleksiin.

Tiistai 31.5.2011
Reitti: Tuddalista Dalenin kautta kohti Arendalia ja Nidelv Brygge og Campingia
Ajoaika: 5h 28min
Ajomatka: 319 km
Keskinopeus: 61 km/h

Edellisen päivän jäätyä kilometreiltään vähäiseksi oli pakko muuttaa (jälleen) reittisuunnitelmaa ja jättää Lysebotn tulevia reissuja odottamaan. Otimme suunnan kohti Dalenia, joka hiukan yllättäen sijaitsee lähes merenpinnan tasolla. Näin ollen laskeutuminen kylään tapahtuu melkoisen serpentiinitien kautta, melkein jo jännitti hetkittäin. Matkalla näimme reissun ensimmäisen sauvakirkkomme, mutta ainakaan allekirjoittaneesta se ei ollut kovin loistelias yksilö. Taas oli ruokapaikan etsiminen varsinaista seikkailua ja lopulta kylästä löytyi yksi riistohintainen grilli. MP-Maailma -lehti kehui artikkelissaan samaista grilliä hyväksi, mutta ilmeisesti olivat vierailleet siellä eri kokin työvuorolla, koska nyt ruoka jätti muistojen sijaan enemmänkin trauman kaltaisen jäljen sieluun. Ruokailun yhteydessä oli aikaa tutkailla kartaa ja miettiä seuraavaa etappia. Alunperin suuntanamme piti olla Kristiansand, mutta se vaihtui tuskallisen hitaan etenemisen seurauksena Arendaliksi. Oppaiden ja karttojen perusteella Arendalin alueella vaikutti olevan leirintäalueiden keskittymä, joten eiköhän sieltä majapaikka löytyisi helposti.

Pian Dalenin jälkeen valitsimme hiukan pienemmän tien tylsistymisen välttämiseksi ja nyt jos koska palkittiin reittivalinta ruhtinaallisesti. Fyresdalin jälkeen tie seurasi järvenrantaa välillä alhaalla, mutta pääasiassa useiden satojen metrien korkeudessa. Näkymä oli mielenkiintoinen, kun ajoimme korkeuksissa järven yllä ja allamme lipui pieniä pilviä pitkin järven täyttämää laaksoa kuin laivat ikään. Loputtomalta tuntuneen nousun jälkeen tie sukelsi pienen solan läpi seuraavaan laaksoon, jossa matka jatkui alaspäin. Ylinopeutta ajava kuski olisi saattanut tehdä saman hieman hallitsemattomammin, koska heti solan jälkeen tie teki jyrkän käännöksen vasemmalle niin yllättäen, että ilman liikennemerkkejä sen olisi tajunnut aivan liian myöhään. Reitti suoraan olisi ollut varmasti kohtalokas. Loppumatka kohti Arendalia tapahtui aika tylsissä maisemmissa ja mieli olikin jo valmis majapaikan mukavuuksiin.

Kun olimme ensin todenneet kartan ja todellisuuden suuret eroavaisuudet leirintäalueiden määrän ja sijainnin suhteen, löysimme parin epäröinnin jälkeen lopulta Nidelv Brygge og Campingiin ja saimme sieltä itsellemme huoneen sisävessalla(!) ja joenrantamaisemilla. Viereinen ravintolakin hiljeni ajoissa, joten rauhalliset yöunet oli taattu.

Pientä kommellusta sattui kuitenkin peseytymisen osalta, koska tällä leirintäalueella ei ollutkaan kolikoilla toimivat suihkut vaan niitä varten olisi pitänyt ostaa erityisiä poletteja vastaanotosta. Vastaanoton ollessa kiinni, ja kun sisäänkirjautuessa asiasta ei oltu viitsitty mainita, alkoi hiukan harmittaa. Mutta eipä jää insinööri toimettomaksi pienten vastoinkäymisten edessä. Hiukan kun tarkemmin tutkimme polettiautomaatteja, huomasimme yhden niistä olevan hiukan rikki ja mahdollistavan polettien ”kierrättämisen”. Poletit siis sieltä ja suihkuun. Aamulla kun lähdimme oli vastaanotto edelleen kiinni, joten ei päästy silloinkaan maksamaan suihkujamme. Ehkä tämän verran saa syntiä yhdellä reissulla tehdä?

Maanantai 30.5.2011
Reitti: Tutustuminen Rjukanin kylään, Vemorkin raskasvesitehtaaseen ja siirtymä ylängön yli Tuddaliin yöksi, lisäksi paljon edestakaisin ajelua.
Ajoaika: 3h 19min
Ajomatka: 163 km
Keskinopeus: 49 km/h

Maanantai-aamu valkeni aurinkoisena ja miehet olivat edelleen lopen väsyneitä edellisten päivien ajeluista. Lähtö venyi hiukan suunniteltua myöhäisemmäksi ja mökin siivouskin tapahtui hiukan kevennetyn mallin mukaisesti. Lopulta kuitenkin oltiin valmiina jatkamaan matkaa, joten koneet käyntiin ja menoksi. Hetken matkaa ajettuamme tie 364 alkoi siirtymään selvästi aiempaa korkeammalle ja yhtäkkiä saimmekin ensi kosketuksemme norjalaisiin vuoristoteihin serpentiinimutkineen kaikkineen. Maisemien ihastelulta saimme juuri ja juuri edettyä, vaikka kuvaustaukoja tulikin aika runsaasti. Matkalla oli erinäisiä sota-ajan muistomerkkejä kuin Suomessa ikään, taitaa toisen maailmansodan traumat olla Norjassakin vielä ihan ihon alla.

Kiertoreitin yhdistyttyä takaisin tiehen 37 maisemat muuttuivat taas hämmentävällä tavalla. Tie kulki laakson pohjaa jyrkäseinämäisten vuorten välissä ja melkein koko matkan maisemaa hallitsi laakson toisessä päässä jylhänä näkyvä Gaustatoppenin huippu. Rjukania ennen lähtee tunturitie, joka kulkee aivan Gaustatoppenin huipun kupeesta ja olihan siellä heti päästävä käymään. Ylängöllä maisemat olivat karut ja lunta ja jäätä oli vielä runsain mitoin odottamassa sulamista. Huipulta olisi lumen puolesta vielä oikein hyvin päässyt vaikka laskettelemaan alas. Poikkesimme samalla myös alunperin sotilaskäyttöön tehdyn Gaustabanenin asemalla, mutta huonon taustatyön vuoksi luulimme olevamme yläasemalla ja oletimme ala-aseman olevan Rjukanin kylässä. Jälkeenpäin selvisi, että olimmekin olleet ala-asemalla ja yläasema olisi ollut aivan vuoren huipulla, josta olisi ollut näkymät yli 60000 km2 alueelle. Hiukan harmitti, joten ehkä sinne pitää mennä joskus uudelleen.

Rjukanissa kun ollaan, niin ehdoton vierailukohde on tietenkin Vemorkin teollisuustyöläisten museo, joka on rakennettu vanhaan voimalaan. Voimalan vieressä oli aikanaan vetytuotantolaitos, jossa valmistettiin myös ns. raskasta vettä. Raskasta vettä voidaan käyttää kaiken hyvän lisäksi myös ydinaseen valmistusprosessissa ja tämän vuoksi 2. maailmansodan tiimellyksessä natsit valtasivat tehtaan. Tehdasta sabotoitiin brittien tukeman vastarintaliikkeen toimesta ja lopulta siellä tuotettu vesi upotettiin läheisen järven pohjaan säiliöjunaa kuljettanut lautta räjähteiden avulla upottamalla. Aiheesta on tehty ainakin pari elokuvaakin. Itse asiassa ainakin uudempi, The Heroes of Telemark, on ihan mielenkiintoinen, sattui nimittäin tulemaan telkkarista juuri kevään aikana. Voimalamuseossa meni yllättäen pari-kolme tuntia, joten nyt oli kiire saada ruokaa suuhun ja päästä jatkamaan matkaa. Ruokaa löytyi lopulta Rjukanista, kunhan olimme ensin kysyneet ohjeita, sillä ravintolan löytäminen norjalaisesta kylästä ei olekaan ihan helppo homma. Ilmeisesti ravintolaruoan hinta pitää kysynnän alhaisena.

Tarkoituksenamme oli jatkaa matkaa tietä 37 pitkin kohtia Dalenia, mutta yllätyksemme kyseinen tie oli remontissa myös tällä puolella Rjukania. Ajoimme kuitenkin toiveikkaasti punaisten valojen ohi, mutta tienrakennusmiesten kiukkuinen huitominen ei antanut odottaa lupaa ohittaa korjauskohtaa, vaikka tilaa olisikin ollut moottoripyörille ihan reilusti. Suunta siis takaisin Rjukania ja sieltä uudestaan kohti Gaustatoppenia. Tällä kertaa ohitimme Gaustatoppenin ja jatkoimme matkaa kohti Tuddalin kylää. Aikamme ylängöllä paleltuamme alkoi matka alaspäin serpentiinejä pitkin. Kaikkien viivästysten myötä päivä alkoi taittumaan kohti iltaa, joten Tuddalissa kyselimme mökkiä kahdelta vierekkäiseltä leirintäalueelta. Joko meillä oli todella huono tuuri tai sitten motoristiystävällisyys ei todellakaan ollut huipussaan, koska molemmissa kylmähkö vastaanotto oli samanlainen: ”Kaikki mökit on juuri maalattu, ei ole teille tilaa.” Aika tehokasta toimintaa ja ihailtavaa synkronointia, jos näin todella oli, koska mökkejä oli kuitenkin melkoinen liuta. Onneksi toisen leirintäalueen emäntä sentään antoi meille puhelinnumeron läheiseen, mutta syrjässä olevaan, mökkikylään. Puhelin peliin ja majapaikkaa metsästämään. Vastaanotto olikin hiukan eri luokkaa, mökkejä oli useampi vapaana, hinnat mieluisat ja motoristit otettiin ilolla vastaan.

Hogstul Hytter paikan isäntä Tom oli leppoisa viikinki, joka oli selvästi kasvanut kiinni mönkijäänsä. Pienintäkään siirtymää ei miehen nähty jaloin tekevän, joten ilmeisesti olimme löytäneen hengenheimolaisen täältä vuorilta. Badstua-niminen pikkuruinen mökki valikoitui yöpaikaksemme ja kylläpä se olikin mahtavalla paikalla keskellä vuorenseinämää alla virtaavan joen luodessa lisätunnelmaa. Kyllä nyt oli matkalaisen hyvä levätä pitkän, mutta vähäkilometrisen päivän jälkeen.

Sunnuntai 29.5.2011
Reitti: Ruotsista Norjaan, siirtymä Oslon eteläpuolelta Kongsbergin kautta Blefjell Campingiin.
Ajoaika: 4h 50min
Ajomatka: 348 km
Keskinopeus: 72 km/h

Aamu valkeni aurinkoisena, mutta taivaanrannassa oli uhkaavia pilviä juuri menosuunnassamme. Eikä jouduttu pettymään, vettä tuli vähintäänkin riittävästi hetkittäin. Onneksi ei kuitenkaan taukoamatta satanut, joten Norjan puolella pääsi jo loppumatkasta nautiskelemaan matkanteosta. Oslon päätimme ohittaa eteläpuolelta Oslovuonon alittavan tunnelin kautta, koska ei tässä mihinkään kaupunkilomalle oltu menossa. Matka jatkui kohti Kongsbergiä, josta tauon jälkeen jatkoimme kohti Rjukania.

Ihan Rjukaniin asti emme kerinneet, koska tie 37 oli suljettu korjaustöiden vuoksi, joten jouduimme ajamaan hitaampaa 364-numeroista tietä pitkin. Mutkia oli riittävästi, mutta heikkokuntoinen asfaltti aiheutti välillä sydämen tykytyksiä. Meno alkoi vajaan 5 tunnin ajamisen jälkeen olla epävarman oloista, joten päätimme majoittua Blefjell Campingin mökkiin, samannimisen tunturin juurelle. Hintaneuvotteluissa tapahtui jotain erikoista, koska ”erinomaisesta” ruotsinkielentaidostani huolimatta jäimme emännän kanssa eri käsitykseen mökin hinnasta. Lopulta kuitenkin kompromissi saatiin sovittua ja pääsimme nauttimaan rennosta illasta takkatulen ääressä.

Lauantai 28.5.2011
Reitti: Saapuminen 5:30 Kapellskäriin. Suuria teitä pitkin Ruotsin halki Karlstadiin First Camp leirintäalueelle.
Ajoaika: 4h 44min
Ajomatka: 416 km
Keskinopeus: 88 km/h

Mukavan kuiva keli toivotti matkamiehet tervetulleiksi Ruotsiin ja mieliala oli korkealla, kun oltiin viimeinkin ulkomailla. Ei tosin kovin ulkomailta tuntunut, kun on viimeiset kaksi vuotta tehnyt viikoittain töitä ruotsalaisten kanssa ja vieraillut maassa vähintään joka toinen kuukausi 🙂

Ruotsin puolella tavoitteena oli ajaa maan läpi mahdollisimman vauhdikkaasti ja päästä nauttimaan Norjan teistä. Valitsimme suorimman tien Kapellskäristä kohti Osloa, joten kohtalonamme oli E18 tien loputtomilta tuntuneet kilometrit. Karlskogan kohdalla alkoi tuntua siltä, että jaloittelu tekisi terää, joten ilahtuneena bongasimme Nobel-museon opasviitan. Aikamme viittoja seurattuamme saimme karvaasti todeta, ettei kesä ollut vielä alkanut, koska museo oli vielä näin talvikaudella kiinni. Hiukan turhautuneina suuntasimme matkalla näkemämme pienvenesataman kupeeseen ja nautiskelimme hetken aikaa pirttipöytien ääressä alkukesän auringosta.

Päivästä ei ole edellisen lisäksi mitään muuta mainittavaa, kuin se että toisella kolotti olkapäätä ja toisella selkää. Ajoaikaa ehti kertyä lopulta vain vajaa viisi tuntia, kunnes mitta oli täynnä siltä päivältä. Päätimme majoittua Karlstadiin First Campingiin yksinkertaiseen mökkiin lepuuttamaan ruhjeltuja kehojamme. Ehdimme vielä nauttia alueella olevasta saunasta, joten lopulta ihan hyvä päivä. Saunalla on kyllä ihmeellinen vaikutus suomalaiseen sieluun, vaikka joka paikkaan sattuisikin. Vielä kun joku opettaisi ruotsalaisille jotain saunan rakentamisesta ja samalla vinkkaisi, että sähkökiukaalle voi ihan oikeasti heittää vettä ilman hengenvaaraa.