Avainsana-arkisto: F650GS Dakar

Norja 19.-24.7.2013

Tänä kesänä minulla ei ollut mahdollisuutta toteuttaa mitään pidempää Euroopan-reissua tai vastaavaa yli viikon mittaista ajoreissua, koska perheeseemme oli toukokuussa syntynyt kolmas lapsi ja kotona kaivattiin apua. Alkukesä meni kuitenkin uuden tulokkaan kanssa niin mukavasti, että vaimo lopulta patisteli edes pienelle reissulle. Eipä niitä kilometrejä ollut tosiaankaan liiaksi kertynyt kevään ja alkukesän aikana. Jossain vaiheessa kesää näyttäytyi pieni mahdollisuus yhdistetylle perhelomalle ja ajoreissulle Itävaltaan, mutta se kariutui isäntäväen suunnitelmien muututtua.

Mikko

Erinäisten keskustelujen pohjalta päädyimme lähtemään isäni kanssa Norjaan pikaiselle kiertoajelulle. Hänen kanssaan teimme hyvin onnistuneen reissun Viroon edellisenä kesänä. Viron reissu tehtiin hyvin vähäisellä ennakkosuunnittelulla ja kokemus oli kaikin puolin positiivinen, joten päätimme noudattaa samaa mallia tälläkin reissulla. Edellisenä iltana, tai jopa parhaillaan ajopäivän aamuna, löimme lukkoon summittaisen suunnan ja katsoimme mitä päivä toi tullessaan. Jo tässä vaiheessa voin kertoa, että homma toimi tälläkin kertaa todella hienosti ja joka päivä koimme positiivisia yllätyksiä. Ilman tiukkaa suunnitelmaa ajopäivistä tulee rennompia ja hommassa on enemmän lomailun tunnelmaa.

Perjantai 19.7.2013: Espoo-Nummela-Salo-Naantali, 190 km


Näytä Norja 2013, 1. päivä suuremmalla kartalla

Kuten edelliselläkin Norjan-reissulla Sakun kanssa 2011, niin nytkin olin valinnut lauttamatkoille Finnlinesin. Homma toimii helposti, kun kaikki kuuluu hintaan ja aikataulu on tehokas myöhäisen lähdön ja aikaisen saapumisen ansiosta. Ehdimme siis molemmat tehdä melkein täyden työpäivän ennen matkaan lähtöä. Keli oli hiukan epävakainen ja kotoa lähtiessä kastuin, mutta Saloon päästyäni varusteet olivat jo kuivuneet. Matkalla olin vielä koukannut Nummelan kautta hakemaan DNA:n 4G WLAN -mokkulan, johon tipautin sisään Soneran SIM-kortin. Sain näin reissulle edullisen ja kiinteähintaisen nettiyhteyden molempien käyttöön.

Ensimmäinen näkymä Jotunheimenin lumihuipuille

Salosta kun lähdimme kohti Naantalia, niin kastuimme taas. Onneksi sade loppui pian ja kun saavuimme Naantalin satamaan, niin varusteet olivat taas kuivat. Odottelimme Finneagle-alukseen pääsyä seuranamme HD ja Boss Hoss -pyörillä liikenteessä ollut porukka. Heidän matkasuunnitelmaansa kuului niin iloa kuin suruakin, koska suunnitelmissa oli toisaalta syntymäpäiväjuhlat ja toisaalta taas hyvän ystävän tuhkien sirottelu mereen Bergenissä. Pääsimme laivaan selvästi aikaisemmin kuin edellisellä reissulla Sakun kanssa, joten olimme jo illallista nauttimassa, kun laiva lähti satamasta. Ruoan jälkeen pikainen vierailu tax-free myymälään karkkiostoksille ja sitten petiin.

Lauantai 20.7.2013: Kapellskär-Kopparperg-Kongsvinger, 570 km


Näytä Norja 2013, 2. päivä suuremmalla kartalla

Jostain syystä laivassa nukkuminen ei tällä kertaa tuntunut sujuvan, mutta siitä huolimatta ohjelmassa oli aikainen herätys aamupalalle. Kun lopulta pääsimme autokannelle, niin siellä ei juuri muita enää ollut ja pääsimme jonottamatta ulos laivasta. Keli oli aamun ensimmäisinä tunteina kolea ja taivas pilvessä, mutta onneksi länteen mentäessä keli kirkastui ja lämpötilakin nousi tasaisesti. Alkumatkasta ajelimme isompia teitä pitkin, mutta kun Tukholman vaikutuspiiristä oli päästy ohitse, niin suuntasimme pienemmille maanteille.

Kopparbergin kirkko

Ensimmäisen kunnon tauon pidimme Kopparbergissä, jossa nautimme paikallisessa konditoriassa täydelliset banaanileivokset (niin hyvät, että jopa yritin päästä niitä, valitettavasti heikolla menestyksellä, uudestaan maistamaan perhelomallani paria viikkoa myöhemmin). Siiderit jätimme tällä kertaa väliin, vaikka panimokaupungissa oltiinkiin.

Toteemi, Ekshärad, Ruotsi

Norjan rajan lähestyessä maaston muodot kävivät koko ajan suuremmiksi ja teiden mutkat lisääntyivät, tätä olimme juuri tulleet hakemaan. Kongsvingeriin saavuttuamme menimme turisti-infoon kyselemään majapaikkoja ja saimme vinkin edullisesta majatalosta kaupungin reunalla. Varauksenkin olisi voinut tehdä suoraan turisti-infossa, mutta halusimme mennä paikanpäälle katsomaan ensin. Perillä löysimme lukitut ovet, mutta saimme puhelimella isännän kiinni ja pääsimme sopimaan majoittumisesta. Hiukan yllätykseksemme turisti-infon kautta majoituksen hinta olisi ollut 20% kalliimpi kuin paikan päältä. Kävipä tuuri, että olimme energisiä ja menimme itse tekemään varauksemme.

Kongsvingerin linnoitus

Majoittumisen jälkeen otimme pienet päiväunet, lyhyet yöunet olivat näköjään tehneet tehtävänsä molempien osalta. Päiväunista toivuttuamme suuntasimme kaupungin keskustaan illalliselle ja saimme ravintola Milanossa vaivoiksemme paikallisen juopon, joka otti elämäntehtäväkseen pippuripihvin mainostamisen meille. Ehkä hiukan periaatteestakin päädyimme molemmat tilaamaan pitsat. Ruokailun jälkeen kävimme vielä tutustumassa Kongsvingerin historiaan vuorella olevalla linnoituksella. Poikkesimme myös paikallisen vankilan parkkipaikalla, kun luulimme kyseessä olevan käytöstä poistettu ja turistikohteeksi muutettu vankila. No ei tosiaan ollut ja saimme pihalla olleilta vangeilta mulkoilua osaksemme, ilmeisesti emme edustaneet oikeaa moottoripyöräjengiä. Illan hämärtyessä päätimme jättää tutustumatta alueen suomalaishistoriaan Finnskogeninissa, ehkä joskus toiste sitten.

Sunnuntai 21.7.2013:Kongsvinger-Fagernes-Beitestolen-Jotunheimvegen-Peer Gynt vegen-Lillehammer, 481 km


Näytä Norja 2013, 3. päivä suuremmalla kartalla

Kolmannen päivän reittiä arvottiin vielä pyöriä pakatessa kahdestaan ja viimeisimmät pohdinnat kävin vielä itsekseni matkaan päästyämme. Tälle päivälle laitoimme toivomme lumihuippuisten vuorten näkemiseksi. Olin jotenkin parissa vuodessa unohtanut, että Norjassa teiden numeroinnilla on hyvin vähän tekemistä teiden leveyden tai mutkien määrän kanssa, joten tulimme aamusta hiukan turhaan ajelleeksi pienemmillä teillä. Ainoa konkreettinen ero taisi olla se, että nopeusrajoitus oli pienempi ja kuljimme joen eri puolella Glomma-jokea. Ylitimme joen Funnefossin padon kohdalta, toki hetkeksi piti pysähtyä ihailemaan rakennelmia.

Jotunheimvägenin maisemia

Hetken matkaa taas ajeltuamme huomaamme tien molemmin puolin olevan Norjan armeijan tehokkaasti vartioituja alueita ja yhtäkkiä suoraan edestämme nousee lentokone ilmaan. Pikainen katsaus karttaan paljastaa meidän saapuneen ilmeisen vähän käytetystä suunnasta Oslon päälentokentän Gardermoenin kulmille. Pienen moottoritieosuuden jälkeen löydämme maukkaan tien (180) Hurdalssjoen-järven itäreunalta. Järven pohjoispään kierrettyämme jatkamme tietä 180 länteen jo nousemme ensimmäistä kertaa kunnon ylängölle. Pian edessä onkin pitkä lasku Randsfjorden-järven rantaan, joten lähdemme seuraamaan pohjoiseen pitkin tieä 34. Pari vuotta sitten yritimme Sakun kanssa päästä lautalla samaisen järven yli länsipuolelta itäpuolelle, mutta jonkun paikallisen pyhäpäivän vuoksi lautta ei liikennöinyt. Ajatuksena oli nyt tehdä kyseinen lauttamatka toiseen suuntaan, mutta haaveeksi jäi tälläkin kertaa. Lautan liikennöimistä olisi saanut odottaa pari tuntia, joten jatkoimme matkaa järven itärantaa pitkin. Aikamme ajeltuamme saavutimme järven pohjoisreunan, josta löysimme todella mainion Bjørnen-nimisen taukopaikan tien 33 varrelta. Tarjolla oli jos jonkinnäköistä suolaista ja makeaa herkkua. Länsipuolta ajettaessa olisimme tämän taukopaikan missanneet, kuten itseasiassa pari vuotta sitten kävikin. Silloin kirosimme Dokkan alueen heikkoa ruokapaikkojen tarjontaa, vaikka olimme itseasiassa vain muutamien kilometrien päässä tästä paikasta.

Peer Gynt vegenin korkein kohta

Tauon jälkeen jatkoimme ensin tietä 33 ja sitten tietä E16 kohti Fagernessia, josta jatkoimme edelleen pohjoiseen tietä 51 pitkin kohti Jotunheimenin maisemia. Pysähdyimme matkalla Beitostolenin hiihtokeskuksella, jossa tuntui näin myös kesällä olevan paljon väkeä. Maisemat olivat jo melkoisen jylhät täälläkin, mutta muutaman kilometrin jälkeen Bitihorn-huipun saavutettuamme ne muuttuivat kuin taikaiskusta. Tietä lukuunottamatta kaikki ihmisen rakentama katosi näkyvistä ja olimme keskellä ei-mitään. Oli pakko laittaa pyörät parkkiin ja ihmetellä ääneen. Tai siis yrittää, koska emme vain löytäneet sanoja kaiken ympärillämme olevan jylhän ja karun tyhjyyden kuvaamiseksi.

Tästä oli alkava myös päivän odotettu kohokohta eli kymmeniä kilometrejä pitkä hiekkapintainen Jotunheimvegen (toinen linkki). Tie kulki ensin Vinstri-järven pohjoisrantaa ja koko loppumatkan tunturiylängöllä. Tien korkein kohta oli yli 1200 metrissä. Maisemat olivat koko ajan mykistyttävän upeat, kuten oli myös itse tie. Päästelimme menemään reipasta vauhtia ja nautimme ns. koko rahalla, vaikka tie olikin maksullisuudestaan huolimatta moottoripyörille ilmainen.

Lillehammerin kävelykatu

Jotunheimvegen päättyi lopulta Skåbuun ja sieltä suuntasimme etelään kohti Espedalenia tietä 255 pitkin. Reilun 5 km jälkeen löysimme kyltin Peer Gynt tien läntiselle osuudelle. Tätä pätkää emme koskaan löytäneet Sakun kanssa pari vuotta sitten, joten oli mukavaa päästä ajamaan se nyt. Tämä osuus oli hyvin alppityylinen eikä kulkenut pitkin ylänköä. Lähellä Gålåa pitää kulkea muutama kilometri asfalttitietä ja seurata tarkkana opasteita, jotta löytää Peer Gynt tien itäisen osuuden, joka kulkee Gålån ja Skein hiihtokeskusten välillä pitkin tunturiylänköä. Hieno tie tämäkin, mutta Jotunheimvegenin jälkeen ei niin vaikuttava. Maaston mittasuhteet ovat hiukan pienemmät ja toisaalta tie selvästi leveämpi ja enemmän liikennöity. Suosittelenkin ajamaan tiet toisessa järjestyksessä kokemusten maksimoimiseksi, jos vain mahdollista.

Lillehammerissa ajelulla

Skeistä jatkoimme matkaa tietä 254 pitkin kohti Lillehammeria. Lillehammerista löysimme pienen arpomisen jälkeen retkeilymajan rautatieaseman yhteydestä. Retkeilymaja oli todella hieno ja sijainti erinomainen, lisäksi pysäköinti rautatieaseman pysäköintialueella kuului hintaan, kuten myös runsas aamiainen. Suihkun jälkeen suuntasimme kaupungin keskustaan jalkaisin ja etsimme ruokapaikkaa, joka olisi auki sunnuntai-iltana. Ei kovin helppo homma lopulta. Yhdestä ravintolasta löysimme muutamia suomalaisia, joilta kyselimme vinkkejä, mutta laihoin tuloksin. Lopulta valinta kalliin a’la carte -ravintolan ja kebabin välillä päätyi turkkilaisten voittoon ja nautimme herkullisesta ruoasta, vaaleanpunaisen traktorin luodessa maalaistunnelmaa. Ruoan jälkeen vielä pieni iltakävely kaupungilla ja olimme valmiita kaatumaan petiin.

Maanantai 22.7.2013: Lillehammer-Idre-Mora, 397 km


Näytä Norja 2013, 4. päivä suuremmalla kartalla

Aamulla nautimme maukkaan aamiaisen retkeilymajassa ja pakkasimme pyörät. Lillehammerissa kun oltiin, niin pitihän sitä myös hypppyrimäet käydä katsomassa. Turisteja ja ennen kaikkea busseja oli joukoittain hyppyrimäillä, kaupungilla ei edellisenä iltana ollut ihan samanlaista ruuhkaa nähtävissä. Luovaa pysäköinti- ja liikennesääntöjen tulkintaa harjoittaen löysimme pyörille hyvät paikat mäkimontun reunalta, melkein katsomosta. Se ei tuntunut ketään häiritsevän ja toisaalta emme me kauaa paikalla viipyneetkään.

Birkebeinerveienin maisemia

Kartalta olin hahmotellut reittiä kohti Ruotsin Idreä ja suorin sellainen näytti kulkevan Lillehammerin itäpuolella olevan asumattoman alueen läpi. Google Mapsia kovasti zoomaamalla alueelta löytyi jonkinlaisia teitä, tai ehkä vain retkeilyreittejä. Otimme riskin uuden reitin löytämisen tarpeesta ja lähdimme selvittämään läpipääsyn mahdollisuutta Nordseterin kautta. Perillä Nordseteristä löytyi tiemaksukoppi, mutta missään ei ollut puomia tai hinnastoa, joten ajoimme suoraan sen ohitse. Navigaattori tuntui myös löytävän reitittäviä ajouria, joten jatkoimme kapeita hiekkateitä pitkin etenemistä. Aikamme ajeltuamme ja hiekkateistä nautiskeltuamme tulimme risteykseen, josta lähti teitä useampaan suuntaan. Meidän tulosuunnastamme puomi sulki tien ja lippuluukulla tiemaksun suoritettuamme pääsimme jatkamaan matkaa. Tie lähti nousemaan ylemmäs ja pian ei enää ollut puita tien varrella vaan saimme jälleen nauttia mahtavasta tunturiylängöstä. Oman jännityksensä ylängöllä ajamiseen toi se, että olin unohtanut tankata aamulla pyöräni ja sain ihastella keltaisena loistavaa bensavaloa vähän liiankin pitkään. Kun lopulta saavuimme Birkebeinerveienin itäpäätyyn tielle nro 3, niin olin helpottunut, koska huoltoasemalle olisi enää 5 km matka. Ajoimme lopulta tankille ja pienelle tauolle Koppangiin.

Birkebeinerveienin viitta

Koppangista jatkoimme tietä nro 30 ja sitten tietä nro 26 kohti Ruotsin rajaa ja Idreä. Maasto muuttui koko ajan tasaisemmaksi ja viimeiset muodokkaat maastonmuodot näimme vähän ennen rajaa. Kohti rajaa ajaessamme matkasimme vuorotellen toisiamme ohitellen jonkun HD-porukan kanssa. Tuon etapin perusteella täytyy todeta, että ilmeisesti customin miellyttävä matkanopeus on selvästi alhaisempi kuin meidän valitsemamme, koska aina valokuvaustauon jälkeen saimme heidät kiinni ja ohitimme heittämällä. Heti rajan jälkeen maasto ja tie muuttuivat, uskomatonta miten yhtäkkiä. Idressä ajoimme ensimmäiseksi tunturiin ja yritimme kiivaasti etsiä avoinna olevaa ravintolaa, mutta turhaan. Ilmeisesti tarjolla oli ruokaa vain tunturihotellien all-inclusive asiakkaille. Nälkäisinä ja tympääntyneinä ajoimme Idren kylään, josta löysimme oikein maukasta ruokaa Lodjuret ravintolasta.

Morassa

Ruokatauon jälkeen edessä oli vielä siirtymä Moraan pitkin tietä nro 70. Liikennettä oli tosi vähän ja jos olisi ollut varmuus myös poliisien poissaolosta, niin matka olisi voinut olla edes jollain tavalla siedettävä. Ajelimme melkoisen suoraa ja tylsää tietä vuorotellen 70 ja 90 km/h nopeuksia, ilman näkyvää syytää rajoituksen vaihtumiselle. Ei ollut todellakaan nautinnollinen pätkä matkaendurolla ajettavaksi, varsinkaan kun ei ollut mitään katseltavaa tien kulkiessa metsän keskellä. Yhden vesivoimalan sentään näimme ja jotain pieniä taajamia, mutta olipa tylsä tieosuus.

Iltapala Morassa

Moraan saavuttuamme edessä oli taas majapaikan löytäminen ja tällä kertaa se tuntui olevan todella työlästä. Kohtuuhintaisia vaihtoehtoja ei joko ollut tai sitten ne olivat täynnä. Lopulta löysimme itsemme Hotel Siljanista, jossa vastaanottovirkailija teki meille todella edullisen tarjouksen, ilmeisestikin myöhäisestä ajankohdasta johtuen. Saimme itsellemme siis jälleen kohtuuhintaisen majoituksen aamupalalla. Hotellin sijainti kaupungin keskustassa ja ilmainen pysäköinti hotellin parkkihallissa olivat myös todella tervetulleita. Lounas oli tänään mennyt tosi myöhäiseksi, joten varsinaista nälkää ei ollut vielä iltaan mennessä ehtinyt kehittyä, joten haimme iltakävelyn yhteydessä ruokaisan iltapalan paikallisesta ICA:sta. Viimeinen ajopäivä vierailla mailla oli vielä edessä ja se tulisi olemaan kohtuullisen pitkä laivan lähtiessä vasta myöhään illalla.

Tiistai 23.7.2013: Mora-Sandviken-Gävle-Kapellskär, 445 km


Näytä Norja 2013, 5. päivä suuremmalla kartalla

Edellisenä iltana hotellissa olin taas uppoutunut sekä paperisiin että digitaalisiin karttoihin suunnitellessani ajoreittiä tälle päivälle. Halusin toisaalta vältellä Rättvikiä, koska olin tulossa sinne lomalle perheen kanssa reilun viikon päästä ja toisaalta halusin päästä nautiskelemaan viime kesänä autolla löytämistäni hiekkateistä Rättvikin ympäristössä. Lisäksi halusin vielä löytää mahdollisimman mukavan reitin Gävlestä Kapellskäriin.

Gammelstan i Norrboda, Rättvik

Aamulla otimme suunnan Rättvikin pohjoispuolitse kohti itää. Löysimmekin todella mukavia ja vauhdikkaita hiekkateitä kauniiden maisemien ääreltä. Aikamme ajeltuamme satuimme Rättvikin pohjoispuolella olevaan Norrbodan gammelstad talomuseoon. Vietimme siellä mukavan tauon ihaillen satoja vuosia vanhoja rakennuksia sekä jutellen paikan oppaana toimivan vanhan isännän kanssa. Olipa jotenkin yllättävän helppoa jutella ruotsiksi hänen kanssaan eri asioista, ei ole näköjään mennyt kielikylpy ruotsalaisomisteisessa työpaikassa hukkaan.

Metsälampi Falunin lähellä

Gammelbystä jatkoimme ensin metsäteitä ja sitten vaan muuten hiukan pienempiä teitä pitkiä kohti itää. Olipa varsinaista nautintoa ajella tuolla. Myöhemmin tiet levenivät ja pinta muuttui juuri lanatuksi karkeaksi soraksi. Aluksi meni tuntui huteralta, mutta pian siihen tottui ja nopeus palasi taas reippaaksi marssivauhdiksi. Ajoimme muutamia teitä, joissa oli auki olevat puomit, mutta yhtäkkiä edessämme oli suljettu puomi, jota ei päässyt näin raskailla pyörillä mitenkään kiertämään. Jouduimme tämän vuoksi tekemään kymmenen kilometrin lenkin päästäksemme puomin toisella puolella kulkevalle tielle. Kovasti teki mieli laittaa tien toisessa päässä oleva puomi kiinni omalla lukollani…

Ruotsalainen sammakko

Pidimme pieni valokuvaustauon Korsån ruukissa, josta yritimme kovasti löytää myös mainostettua kahvilaa. Ei sitä kuitenkaan koskaan löytynyt, joten ajelimme vielä parikymmentä kilsaa ja nautimme tukevan kebab-lounaan valtatien E16 varrella olevassa taukopaikassa. Tästä jatkoimme pitkin päätietä kohti Gävleä, josta lähdimme seuraamaan kartan mukaan rannassa kulkeaa tietä nro 76. Todellisuudessa tieltä ei juuri merta näe, joten otimme pian suunnan pienemmille teille Gävle-Uppsala-Norrtälje kolmion sisällä. Annoimme navigaattorille kohtuu vapaat kädet viedä meidät lyhintä reittiä kohti satamaa. Aika pieniä ja mukavia hiekkateitä sieltä löytyikin eivätkä päällystetytkään tiet olleet hassumpia, mutta lopulta oli tunnustettava, että kunto ei enää riittänyt neljännen ajopäivän taittuessa illaksi ja hakeuduimme isommille väylille. Viimeinen tunti kohti satamaa oli jo aika kaukana nautinnosta ja sen ”kruunasi” Norrtäljestä Kapellskäriin vievä lähes suora ja tuulinen tieosuus.

Korså Bruk

Saavuimme satamaan juuri sopivasti ja ehdimme jutella vain kymmenisen minuuttia, Raumalta lähtöisin olevan ja nykyään Värnamössä asuvan, motoristin kanssa reissuistamme. Sitten olikin jo aika ajaa pyörät laivaan (Finnfellow). Missään ei kuitenkaan näkynyt menomatkalla tapaamiamme HD-/Boss Hoss -kuskeja, joten heidän matkasuunnitelmansa oli mitä ilmeisemmin muuttunut reissun aikana. Illallisella jatkoimme juttelua jonotuskaverimme kanssa ja kuulimme hänen lähteneen kesälomalle 70-luvulla Ruotsiin ja sillä tiellä hän edelleenkin oli. En ole ennen näin pitkistä kesälomista kuullutkaan, vaikka kyllähän hänkin oli ”lomallaan” ehtinyt monenlaista työtä tehdä ja asettua Ruotsiin mukavasti.

Keskiviikko 24.7.2013: Naantali-Piikkiö-Salo-Espoo, 176 km


Näytä Norja 2013, 6. päivä suuremmalla kartalla

Jostain syystä laivalla ei taaskaan uni tullut, liekö johtunut laivan tärinästä, joka välittyi sänkyyn aika hyvin. Aamulla oli kuitenkin taas kömmittävä aamupalalle ja pikaisille tuliaisostoksille laivan myymälään. Päätimme ajaa Turusta Suomusjärvelle 110-tietä pitkin, koska moottoritienopeudet erityisesti Dakarilla olivat turhan raskaita. Hiukan ennen Saloon saapumistamme jouduin ajamaan pyörän tiensivuun ”syntymäpäivävalokuvaa” varten, koska pyöräni mittariin tuli 40 tkm täyteen. Otimme vielä muutamia kuvia Suomusjärvellä ennen kuin lähdin jatkamaan Espooseen yksikseni. Kotona hoidin ensimmäiseksi tuliasten jakamisen ja sain niiden harhauttamana livahdettua jatkamaan huonosti menneitä yöuniani.

Loppusanat
Ajokilometrejä kertyi lopulta yhteensä 2259 km, muita tilastotietoja en tällä kertaa ole kerännyt. Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja matkaseura odotusten mukaisesti hyvää. Hiukan olin etukäteen huolissani siitä, että miten jaksamme tehdä yli 2000 km reissun käytännössä neljässä päivässä. Muutamia heikkoja hetkiä lukuunottamatta se ei kuitenkaan muodostunut ongelmaksi ja jokaisesta päivästä jäi kokonaisuutena positiivinen fiilis. Hyvät majapaikat ja tukevat aamupalat olivat varmasti yksi keskeinen osa onnistunutta reissua ja auttoivat jaksamaan pitkätkin päivät. Telttailussa ja mökkeilyssä on niissäkin puolensa, mutta ne vaativat erityisesti ruokahuollon osalta ylimääräistä varautumista. Kevyeen ja nopeaan matkailuun hotellit ja retkeilymajat sopivat kuitenkin ehkä paremmin.

Risto

Olin hyvin positiivisesti yllättänyt siitä, että löysimme lopulta huomattavan määrän hiekkateitä reitillemme.Vuoden 2011 reissun perusteella en uskaltanut tällaisesta edes uneksia. Erityisesti tunturiylängöillä kulkeneet tiet olivat upeimpia koskaan ajamiani. Maisemat olivat Norjassa taaskin niin huikeita, että välillä melkein henkeä salpasi niitä ihaillessa. Maisemista innostuneena otin paljon valokuvia reissulta, mutta valitettavasti suurimman osan älypuhelimeni kameralla. Kuvat näyttivät kyllä puhelimen ruudulla upeilta, mutta kotona tietokoneelta katsottaessa paljastui karu totuus. Huomattava osa kuvista oli totaalisen pieleen tarkentuneita ja vain pieni osa kelpasi käytettäväksi edes tässä blogissa. Myöhemmin vein puhelimen huoltoon, jossa kameramoduuli todettiin vialliseksi ja vaihdettiin. Pitänee lähteä ottamaan uudet kuvat ensi kesänä. Toisaalta jos tuo oli koko reissun ainoa huono puoli, niin voimme olla reissuun todella tyytyväisiä.

Suuret kiitokset isälleni loistavasta matkaseurasta ja vaimolleni patistelusta koko matkalle lähtöön. Ensi kesän reissu on jo suunnitteluasteella, tällä hetkellä kartalta tutkitaan Jäämeren rantoja. Toisaalta viereisessä kartassa kutsuu seireenin lailla Itävalta vuorineen. Onneksi on jotain mitä muistella ja toisaalta jotain uutta haaveiltavaksi talven kohta päättäessä tämän ajokauden.

Viro 13.-15.7.2012

Alkukesästä tehdyn Euroopan reissun lisäksi suunnitelmissa kesällä 2012 oli tehdä jokin reissu, edellisen pyöräni ostaneen, isäni kanssa. Vaihtoehtojen vertailemisen jälkeen päätimme viettää pitkän viikonlopun Virossa moottoripyöräilystä nautiskellen.

13.7.2012: Tallinna-Tartto, 340 km, 5:27


Näytä Viro 2012, 1. päivä suuremmalla kartalla

Tallinkin lautta vei meidät aikaisin perjantaiaamusta Tallinnaan useiden muiden motoristien kanssa. Joukossa oli huomattavam määrä veteraanipyöriä, jota hiukan ihmettelimme. Veteraanimotoristien joukossa olikin yllättäen eräs isäni vanha tuttu, joka kertoi porukan olevan menossa veteraanipyörien kokoontumiseen Viroon. Meidän matkamme suuntautui kuitenkin jo heti satamasta eri suuntaan, joten laivan rantauduttua lähdimme omille teillemme. Suuntasimme pitkin Viron pohjoisrannikkoa itää kohti tavoitteenamme seurata rantaviivaa mahdollisimman läheltä. Olimme lopulta pyrkimyksessämme niin tehokkaita, että huomasimme ajaneemme pitkin pieniä hiekkateitä keskelle Lahemaan kansallispuistoa ja jouduimme hiukan luvattomia reittejä pitkin hakeutumaan takaisin isommille teille. Aikamme rannikolla seikkailtuamme polttoainetäydennyksen tarve alkoi käydä ilmeiseksi, mutta huoltoasemia ei tuntunut löytyvän lainkaan pienemmistä kylistä. Viimeisillä höyryillä pääsimme lopulta Tallinna-Narva maantien varrelle Haljalaan tankkaamaan pyörät. Tankit täynnä otimme suunnan kohti Peipsijärveä ja ajelimme pitkiä pätkiä loppumattomilta tuntuvia hiekkateitä. Tudulinnan jälkeen huomasimme kyltit vesivoimalalle ja lähdimme katsomaan mitä periltä löytyisi. Siellä meitä odotti vanha vesivoimala, jota tutkimme insinööreinä innokkaasti. Erityisesti isäni entisenä Imatran Voiman työntekijänä tuntui ymmärtävän paljonkin kyseisestä kompleksista.

Tudulinnan vesivoimala

Vesivoimalan tutkimisen jälkeen oli ruokatauon paikka ja löysimme Peipsijärven rannalta paikallisen majatalon, josta saimme ruokaa vatsojemme täytteeksi. Ei erityisen hyvää, mutta nälkäänsä syö monenlaista. Peipsijärven rantaa seuraten etenimme vatsat täynnä kohti etelää ihastellen paikallista elämää. Järven läheisyys näkyi erityisesti siinä, että kalakauppiaita oli tien varret täynnä. Venäjän läheisyys taas näkyi siinä, että alueen kehittämiseen ei selvästikään oltu panostettu muun maan tasoisesti ja elintaso oli taloistakin päätellen alhaisempaa. Samanlainen rajaseutujen kehittymättömyys oli nähtävillä myös aiemmin kesällä Liettuan ja Puolan rajaseudullan.

Tarton yliopisto

Saavuimme hyvissä ajoin Tartoon, jossa majoituimme Hotelli Pallakseen kaupunkia halkovan joen läheisyyteen. Pienten päiväunien jälkeen jalkauduimme tutustumaan kaupunkiin ja erityisesti sen vanhaan osaan yliopiston ympäristössä. Illallinen ja pölyt kurkuista huuhtovat oluetkin löytyivät kaupungin monipuolisesta tarjonnasta helposti. Ajopäivä oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja painuimme yöpuulle hyvissä ajoin.

14.7.2012: Tartto-Voru-Valge/Valke-Pärnu, 347 km, 5:49


Näytä Viro 2012, 2. päivä suuremmalla kartalla

Toinen päivä alkoi syvällä myötähäpeällä, kun katselimme suomalaisen miesporukan öykkäröintiä hotellin aamupalalla. Iältään sekalainen porukka oli ilmeisesti ryypännyt koko yön ja unohtanut kokonaan kerätä voimia uuteen päivään. Meno oli todellakin sen mukaista ja henkilökunta sai käyttää kaiken diplomatiantaitonsa tilanteessa. Hotelli Pallas oli kuitenkin oikein mukava kokemus ja pyörillekin löytyi kameravalvottu pysäköinti sisäpihalta.

IMG_0665

Aamupalalla tekemämme suunnitelma oli jatkaa kohti etelää ja päätyä illaksi Pärnuun. Erilaisia teitä pitkin etenimme kohti Latvian rajaa ja tutustuimme paikalliseen maaseutuun. Taas rajan lähestyessä huomasimme elintason laskevan, mutta toisaalta huomasimme myös syvän kaunan Neuvostoliiton aikoja kohtaan. Erilaisia suurtilojen (kolhoosit ja sovhoosit) rakennuksia oli jätetty suurissa määrin rapistumaan ja osa oli ihan tietoisesti rikottu käyttökelvottomiksi. Ilmeisesti valloittajan rakennukset herättivät niin ikäviä muistoja, että ne jätettiin mieluummin hyödyntämättä. Sinällään ymmärrettävää, mutta kun miettii että kaiken sen rakentaminen uudestaan vaatisi miljardeja euroja koko maan tasolla laskettuna, niin aika tuhlaukselta se tuntui.

Raunioita

Aikamme rajan pinnassa ajeltuamme saavuimme Valga/Valkan kaksoiskaupunkiin. Kaupunki on jaettu tylysti kahtia valtionrajalla, mutta käytännössä kaikki palvelut ovat Viron puolella. Mielenkiintoinen katkelma kaupungin historiaa löytyy englanniksi täältä. Itselleni oli yllätys, että tämän mielettömyyden takana ei ollutkaan Neuvostoliitto, vaan homma osattiin sotkea ihan omatoimisesti. Valga/Valkasta jatkoimme matkaa Latvian puolella pitkin hiekkateitä kohti länttä. Erityisesti hiekkatieosuus Rujienasta Viron rajalle oli melkoinen kokemus 250 kiloisella pyörällä, koska tie oli tehty todella hienosta hiekasta. Oli kuin olisi santakuopalla ajanut. Lopulta sekin tie loppui ja pääsimme ajelemaan hiukan kovempipintaisia teitä Pärnuun.

IMG_0667

Olin kuullut paljon juttuja Pärnussa olevasta Aleksandri Pub motoristimajatalosta ja päätimme käydä katsomassa paikkaa. Meno vaikutti ihan miellyttävältä, vaikka porukassa oli myös liivijengeihin kuuluvaa väkeä, joten teimme päätöksen majoittua mökkiin Aleksandri Pubin piha-alueella. Majoittumisen hoidettuamme kävimme tutustumassa kaupunkiin ja ihastelemassa upeita rantoja. Vierailimme myös keskustan länsipuolella olevalla niemellä ja tapasimme siellä paikallisia varjoliitäjiä, joiden kanssa keskustelimme pitkään. Heidän kannaltaan ilta ei ollut onnistunut, koska kova tuuli esti turvallisen lentämisen. Sen sijaan laskuvarjohyppääjiä keli ei estänyt ja saimmekin ihastella useita hyppyja ilta-auringossa läheiselle Pärnun lentokentälle. Illalliselle päädyimme Tex-Mex ravintolan terassille Pärnun pääkirjaston viereen.

Aleksandri Pub

Olimme taas menossa ajoissa nukkumaan, mutta illanvietto läheisissä mökeissä piti yhdessä mökin huonon äänieristyksen kanssa huolen siitä, ettei uni päässyt helposti yllättämään. Odottelimme maltilla paikan järjestyssäännöissä mainitun hiljaisuuden alkamista, mutta sekään ei tuonut helpotusta. Edes henkilökunnan huomautukset eivät tehonneet, joten saimme nauttia koko yön ryyppyporukan metelöinnistä.

15.7.2012: Pärnu-Haapsalu-Tallinna, 234 km, 3:49


Näytä Viro 2012, 3. päivä suuremmalla kartalla

Aamulla nousimme ylös melkoisen väsyneinä, huonosti nukutun yön jälkeen, mutta onneksi maukas ja tuhti kaurapuuro sai meidät taas täyteen energiaa. Lähdimme ajamaan kohti Haapsalua, jossa tarkoituksemme oli löytää kaupungin lähistöltä Kiltsin lentokenttäalue. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimmekin lentokentän ja tutustuimme innolla siellä oleviin lentokonesuojiin sekä kentän vieressä olevan Ungrun linnan raunioihin. Tarinoiden mukaan Kiltsin lentokenttää ei ole rakennettu normaaliin tapaan betonilaatoista vaan useita metrejä paksuista betonikuutioista, jonka ansiosta kenttä olisi hyvin vaikea pommittaa käyttökelvottomaksi. Tiedä sitten tarinan todenperäisyydestä. Jälleen kerran hämmästelimme Neuvostoliiton aikaisen infrastruktuurin hyödyntämättä jättämistä, kun täysin käyttökelpoiset lentokonesuojat ja kiitorata on jätetty oman onnensa ojaan. Paikassa olisi kaikki edellytykset upealle harrasteilmailun keskukselle, johon pääsisi helposti lentämään ainakin Suomesta, Ruotsista, Latviasta ja Liettuasta.

Kiltsin lentokenttä

Lentokenttään tutustumisen jälkeen kävimme tutustumassa vielä rautatiemuseoon Haapsalun rautatieasemalla. Erikoista paikassa on se, että Haapsaluun ei nykyään edes pääse rautatietä pitkin, koska Tallinasta Haapsaluun johtava rautatie purettiin vuonna 2004, kun 1990-luvulla rautatien 300 eurolla ostanut yksityisyrittäjä myi ratakiskot. Aikamoista yksityistämistä ollut tuo 1990-luku Baltiassa ja jälki on paikoitellen todellakin sen mukaista. Toinen Haapsalussa hämmästyttänyt seikka oli rantojen lähes täydellinen hyödyntämättömyys, rannat olivat joko joutomaana tai sitten aidattuna ränsistyneiden talojen ympäriltä. Ei rantabulevardeja tai kauniita taloja, pelkkää tuhlausta, pl. kylpylän alue. Kaupunkiin tutustumisen ja kahvilassa vierailun jälkeen oli aika suunnata kohti Tallinnaa. Saavuimme satamaan juuri kuin laivan lastaus aloitettiin ja pääsimme ajamaan laivaan suoraan lipuntarkastuksesta.

Haapsalun rautatieasema

Viro yllätti monipuolisuudellaan ja mielikuva Tallinnasta Viron kuvana osoittautui täysin vääräksi. Tallinna ja New York ovat siinä mielessä samanlaisia kaupunkeja, että ne eivät anna oikeaa kuvaa maasta, jossa ne sijaitsevat. Viro osoittautui todella mielenkiintoiseksi moottoripyöräilykohteeksi ja erityisesti matkaendurolla pääsee nautiskelemaan kaikenlaisista teistä eikä tarvitse suunnitella reittejä pelkästään pääteitä pitkin. Suosittelen!

Loppuun vielä tärkeää tutkimustietoa Ilta-Sanomista: ”Ylipäänsä maailman kauneimmat naiset tulevat Itä-Euroopasta: Ukraina on naiskauneudessa aivan yliveto, kuten joku jo edellä totesikin. Viron ja muiden Baltian maiden naiset ovat tunnetusti superkauniita.”

John Wayne muistoajelu

Kevään kunniaksi oli taas aika päästää soranorsut kesälaitumelle järjestetyn ajelun merkeissä. Otin siis lusikan kauniiseen käteen ja kutsuin pari kaveria ja isäni ajelulle toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Olisi ollut liian tylsää kutsua porukka vain ajelemaan ilman sen suurempaa tarkoitusta, joten päätin keksiä hauskan teeman ajelulle. Kun en muutakaan keksinyt, niin katselin Wikipediasta mitä on 26. toukokuuta tapahtunut aikaisempina vuosina. Kun John Waynen syntymäpäivä osui samalle päivälle, niin valinta oli helposti tehty. Oltiinhan tälläkin kertaa hyvien puolella ja kuin ratsain liikkeellä. Hienon kutsun taka-ajatuksena oli myös helpottaa kotona tehtävien loma-anomusten läpimenoa 🙂 Ilmeisesti helpotti, koska kaikki kutsutut pääsivät osallistumaan.

Sääennuste lupasi meille yösateen jälkeistä aurinkoista päivää ja sellainen todellakin oli tulossa. Aamusta kello 9 oli lämpöä jo yli 15 astetta ja päivän mittaan lämpötila nousi reilusti yli 20 asteen. Oikein kesäinen päivä siis. Päivä alkoi dramaattisilla uutisilla, kun yöllä oli ollut Hyvinkäällä ampumistapaus ja keskusta oli eristetty. Tämä viivästytti Sakun lähtöä, mutta onneksi hänkin pääsi mukaan puolenpäivän maissa. Kallen kanssa tapasimme kello 10 Myllylammen Nesteellä, josta parin hiekkapätkän saattelemana ajoimme Kettulaan Suomusjärvelle poimimaan Riston vanhan BMW F650GS Dakarini kanssa letkan jatkoksi. Sakua odotellessamme harjoittelimme mm. mäennousua ja nousun keskeyttämistä. Saldona päivän ensimmäinen kaato, tietenkin allekirjoittaneelle.

Sakun saavuttua paikalle suuntasimme Suomusjärven pikkuteille ja karttaharjoitusteni ansiosta pääsin esittelemään alueella melkein koko ikänsä asuneelle isälleni hänelle aikaisemmin tuntemattomia teitä ja reittejä. Niin sitä vaan luulee tuntevansa kotikulmat, vaikka aina voi oppia uutta. Pienen lounastauon jälkeen suuntasimme metsäteitä ja polkuja pitkin kohti Kiikalan lentokentän maastoja. Hiekkakuopalla tapasimme sattumalta Pohjolan Kurapyöräilijät -foorumin kautta tuttuja kurapyöräilijöitä. Hetken aikaa hiekkakuopalla pehmeässä hiekassa ajoa porukalla harjoiteltuamme jatkoimme kumpikin ryhmä omaan suuntaansa. Totesimme, että KTM 640 Adventure kulkee hiukan kevyemmin pehmeässä hiekassa kuin sata kiloa painavampi BMW R1150GSA 🙂

Me jatkoimme matkaamme Kiikalan lentokentän ympäristöön ja nautiskelimme kaiken kokoisista hiekkapintaisista reiteistä, välillä urat olivat melkeinpä polkuja. Kävimme kurkkaamassa aivan lentokentän kulmallakin, josta otimme suunnan takaisin Kettulaa kohden. Pienen evästauon jälkeen Risto jatkoi muiden velvollisuuksien parissa ja me kolme otimme suunnan kohti pääkaupunkiseutua. Matkan varrelta löytyi todella maukkaita 1-tien suuntaisia hiekkateitä, joita pitkin etenimme kohti Talpelantietä ja 1-tien tunnelia nro 7. Tunnelin kupeesta nousee tunnelin puhkaiseman mäen päälle hieno rinne, joka on moottoripyörällä noustavissa. Itsekin olen sen aikaisempina vuosina onnistuneesti noussut, mutta tällä kertaa parin tyhmän virheen vuoksi matka katkesi puoliväliin ja BMW:n kaatumaraudat saivat tehdä työtä. Samassa rytäkässä hiukan väänsin polveani, mutta eiköhän se kuntoudu ihan levolla ja särkylääkkeillä kesäkuun alussa starttaavaan Euroopan-reissuun mennessä. Tässä vaiheessa oli todettava kehon olevan sen verran rasittunut päivän haasteista, että suuntasimme suosiolla päällystettyjä teitä pitkin kohti kotia.

Kaadoista ja kipeästä polvesta huolimatta todella hieno päivä, joka varmasti opetti jokaiselle osallistujalle paljon pyörän hallinnasta asfaltin ulkopuolella. Matkamittariin kertyi 260 km ja kotiin pääsin vajaat 10 tuntia lähdön jälkeen. Keskinopeus oli taukoja ja 70 km moottoritieosuutta lukuunottamatta noin 45 km/h, joten aika vaativia ovat reitit tälle joukolle olleet.

Kesän saldo tähän mennessä

Tälle kesälle on näköjään kertynyt kilometrejä edellisiä vauhdikkaammin, koska nyt on jo koossa enemmän kilometrejä kuin koko edellisellä kaudella. Suurin ero taitaa syntyä alkukesän Norjan reissusta, koska se yksistään on melkein puolet kesän ajoista. Jos ennusteet lämpimästä syksystä pitävät paikkaansa, niin tästähän tulee kilometreiltään selvästi paras ajokauteni tähän mennessä. Uuden pyöränkin kanssa alamme olla jo vähitellen tutut, sen verran mukavasti matka taittuu ja hiekka lentää.

Kilometrejä: 7425 km
Moottoripyöriä: 2 kpl
Kuvajahtisurauksen rasteja: 1 haettu ja 2 tehty
Ajokertoja vaimon kanssa: 2 (vasta tänä kesänä sain hänet houkuteltua kyytiin)
Harrastuksen vaatimat rahat: enemmän kuin vaimolle kehtaa kertoa…

Norjan matkan yhteenveto

Lähtöpäivä: 27.5.2011
Paluupäivä: 6.6.2011
Reitin pituus: Mikko 3083 km / Saku 3120 km
Polttoainekustannukset: Mikko n. 210 € (3083 km, 4 ltr/100 km, 1,7 €/ltr)
Saku n. 318 € (3120 km, 6 ltr/100 km, 1,7 €/ltr)
Majoitus: 425 € (6 yötä mökki, 1 yö retkeilymaja, 1 yö teltta)
Ruokailu: n. 720 € (40 € / päivä / henkilö)
Lautta: 388 € (2 hengen hytti + 2 pyörää)
Kokonaisbudjetti: 2055 € (Mikko 971 €, Saku 1084 €)

Nyt kun reissusta on hetki kulunut, niin on hyvä hetki tehdä hiukan yhteenvetoa reissusta. Tilastot/faktat onkin jo lueteltu tuossa ylhäällä. Budjetin osalta on hauska huomata, että arvio piti melkoisen hyvin paikkaansa (alkuperäinen budjetti oli 2008 €). Kilometrien osalta oli ihan mukavaa, että alkuperäinen arvio alittui 500 kilometrillä. Kumpikaan kuski ei ollut fyysisesti ihan täydessä iskussa, joten toteutuneessakin matkassa oli hetkittäin tekemistä.

Alkuperäinen reitti suunnitelma ja toteutunut reitti ovat kovin erilaiset, koska taktiikkanamme oli vältellä kastumista. Alkuperäisestä Keski-Norjaan suuntautuneesta suunnitelmasta ei toteutunut kuin parin päivän kohteet Lillehammerin, Peer Gynt Vegenin ja Trysilin osalta. Sen sijaan Etelä-Norjaa tuli nähtyä sitäkin enemmän ja ennen kaikkea nautiskeltua aurinkoisesta ja hetkittäin jopa helteisestä kelistä. Mukavana bonuksena tästä on se, että nyt on jo valmiiksi mietittynä kohteita ainakin yhdelle viikon mittaiselle reitille siten, että saa yhdistettyä tämän reissun helmet ja tällä kertaa haaveiksi jääneet kohteet seuraavalla kertaa.

Kyseessä oli kummankin osalta ensimmäinen pidempi moottoripyöräreissu, joten tämä oli enemmän tai vähemmän koeponnistus yhteishengen, sopivan matkatahdin ja varustuksen osalta. Kaikkien näiden osalta koeponnistus oli enemmän tai vähemmän onnistunut ja uutta reissua hahmoteltiinkin jo laivassa paluumatkalla. Saapa nähdä toteutuuko suunnitelma Keski-Eurooppaan tai Espanjaan suuntautuvasta reissusta jo ensi kesänä.

Plussat:
+ seura oli hyvää
+ ajankohta alkukesästä oli onnistunut, tilaa oli ja kelit suosivat, ehkä viikon verran myöhemmin voisi lähteä
+ Norjassa on harvinaisen mukavaa moottoripyöräillä ja maisematkin on kohdallaan
+ Finnlines oli oikein toimiva vaihtoehto Ruotsiin siirtymisessä
+ Rukka-ajoasu oli todellakin hintansa arvoinen

Miinukset:
– yksisylinterin matkaenduro on kohtuullisen epämiellyttävä pidemmillä siirtymillä (joten pistin sen vaihtoon)
– Ruotsissa oli harvinaisen tylsää moottoripyöräilllä (mutta niin kai se olisi missä vaan isoilla suorilla teillä)
– toimiva navigaattori olisi ollut tarpeen (Garmin Oregon sekosi toisena matkapäivänä heti Suur-Tukholmasta päästyämme, vaati lopulta huollossa tehdyn resetoinnin)
– liian lyhyet ajohousun lahkeet on ikävät (onneksi Rukan korjaamo hoiti tämän ongelman pois)
– vuotavat ajohanskat ja -kengät on kurjat sateessa

Reitti pääpiirteissään (pl. Suomessa ajetut osuudet):