Parin viimeisen viikon aikana olen päässyt osallistumaan useampaankin keskusteluun suomalaisten e-kirjojen osalta. Keskeisin kysymys on tietenkin se, että milloin ns. padot aukeavat ja tarjonta ylittää markkinat synnyttävän kriittisen massan. Kirjastot ovat asiassa kovin aktiviisia ja painostavat käytettävissä olevilla keinoillaan kaikkia keskeisiä tahoja. Eikä ihme, koska kirjastot ovat tällä hetkellä asiassa se kaikkein aktiivisin osapuoli ja ne ovat erilaisilla kokeiluillaan saaneet asiakkaansa kiinnostumaan e-kirjoista. Synnytettyyn kysyntään vastaamiseksi ne tarvitsevat kirjailijoiden, kustantajien ja jakelukanavien apua.
BTJ:n tämän vuotisessa asiakasseminaarissa kirjastoalan vaikuttajilta kysyttiin mm. sitä, että mikä taho on ratkaisevassa roolissa tarjonnan aikaansaamisessa. Yli 60% vastaajista näki kustantajien pitävän ratkaisun avaimia käsissään. Kuitenkin kuultuani tekijäjärjestöjen puheenvuoroja en ole aivan varma, että missä määrin kustantajilla ihan oikeasti on noin määräävä asema. Tekijäjärjestöjen puheenvuoroista paistaa nimittäin hyvin vahvasti läpi haluttomuus antaa sähköisiä julkaisuoikeuksia kustantajille. En usko, että haluttomuus johtuu tarpeesta vaikeuttaa tilannetta vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että kellään ei ole selvää näkemystä sähköisen kustantamisen vaikutuksista tekijöiden tulotasoon. Suurin pelkohan on se, että sähköisten kirjojen piratismi johtaa kirjailijoiden tulojen katoamiseen. Toisenlaisiakin esimerkkejä toki löytyy, mutta niissä lähes poikkeuksetta kirjailijan työtapa ja rooli muuttuvat suhteessa nykyiseen. Kuinka moni nykykirjailija on valmis tai kykenevä muuttamaan työskentelytapojansa perusteellisesti?
Miksi kirjastot muuten ovat niin innoissaan e-kirjoista? Perimmäinen syy on varmastikin kehityksessä mukana pysyminen ja mahdollisuus pitkästä aikaa olla profeetta omalla maallaan. En kuitenkaan olisi kovinkaan yllättynyt jos kirjastotoimenjohtajien takaraivoissa houkuttelee ajatus muuttaa kirjaston kulurakennetta pääsemällä eroon kirjojen liikutteluun käytettävistä kulueristä. Voin kuvitella, että usean toimipisteen kirjastoissa tai aineistokimppojen kirjastojen toimipisteiden välillä kirjojen liikuttelu ei ole ihan ilmaista. Käyttämällä tuokin raha aineistoon ja muihin palveluihin voisi kirjasto vastata ihan uudenlaisten kohderyhmien tarpeisiin.
