Kävimme eilen lasten kanssa kiertämässä Nuuksiossa Haukkalammen läheisyydessä kiertävän Punarinnankierroksen. Pääsimme samalla kokeilemaan ensimmäistä kertaa kunnolla Ronin syntymäpäivälahjaksi saamaa lapsenkantorinkkaa. Parin kilometrin kierroksen ja lyhyen evästauon jälkeen täytyy vain todeta, että kyllä tuo rinkka on vain mainio laite. Sekä matkustaja, että kantaja olivat retken loputtua tyytyväisiä. Positiivisen yllättyneitä olimme myös siitä, miten hyvin Riku malttoi nauttia luonnon hiljaisuudesta ja keskittyä luonnon havainnointiin. Parin kilometrin lenkki lapselle vaativalla reitillä ei ollut Rikulle ihan mikään kevyt iltakävely, joten paluumatkalla uni ehti tulla silmään lyhyestä automatkasta huolimatta.

Retken jännitävin hetki koettiin, kun olin menossa Rikun kanssa järven rantaa katselemaan maisemia. Olimme parin askeleen päässä vesirajasta, kun jotain ihmeellistä suhinaa alkoi kuulua rantaheinikosta. Saman tien huomasin rantaheinikossa mustan käärmeen, joka oli juuri siinä kohdassa, johon olin jalkani seuraavaksi asettamassa. Välittömästi tempaisin Rikun syliin ja asetin itseni lapsen ja käärmeen väliin, näköjään isänvaistot ovat kunnossa. Emme jääneet sen tarkemmin ihmettelemään käärmeen laatua, joten kyseessä saattoi hyvinkin olla rantakäärme tai kyy kumpi tahansa. Käärmeen paksuuden perusteella kuitenkin epäilen kyseessä olleen kyykäärmeen.

Hyvin sujuneen retken jälkeen uskaltaa aloittaa tulevien retkien suunnittelun, ehkä jo tämän kesän aikana saamme Rikun kanssa kierrettyä Nuuksion Haukkalammelta lähtevän 4 kilometrin Haukankierroksen.