Lauantai 4.6.2011
Reitti: Trysil Sälenin kautta kohti Borlängeä ja Melsta Campingia
Ajoaika: 4h 34min
Ajomatka: 324 km
Keskinopeus: 71 km/h

Jälleen hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava heräillä aurinkoiseen aamuun. Hiukan toki oli tunnelmasta aistittavissa se, että reissu oli loppupuolella ja edessä olisi satoja kilometrejä turvallista ja tylsää ruotsalaista tietä. Ruotsalaiset naapurimme olivat jo meidän herätessämme lähteneet reissuun, joten ihan aamuvirkuimpaan motoristien osaan emme selvästikään kuuluneet.

Pikaisen aamupalan ja pakkaamisen jälkeen päätimme vielä käydä katsomassa kuinka korkealle Trysilissä on moottoripyörällä mahdollista päästä. Suunnaksi otimme Trysilin pohjoispuoleisen tien, jota pitkin lähdimme monien mutkien kautta nousemaan. Lopulta saavutimme Trysil Høyfjellssenterin, johon luvalliset ajoreitit päättyivät. Kun tunturi oli käytännössä täysin autio ja mukavan näköisiä huoltoteitä oli tarjolla yllin kyllin, niin päätimme omin lupinemme vielä hiukan edetä ylemmäs ja tutustua paikkoihin. Ihan ylös asti emme sentään kehdanneet mennä, vaikka mieli olisi tehnytkin. Valokuvien ottamisen jälkeen suuntasimme takaisin alaspäin.

Puolivälissä alasmenoa huomasimme tiestä erkanevan metsätien, joka vastustamattomasti houkutteli tutustumaan. Pyysin Sakua odottamaan, kun kävisin edeltä tarkistamassa reitin ajokelpoisuuden. Pieni tutkimuslenkki meinasi muuttua hiukan pidemmäksi, kun löysin itseni umpikujasta pienen mäen laskeutumisen jälkeen. Oli aika temppu saada kuormattu pyörä kapealla väylällä ympäri, mutta vielä suurempi temppu oli saada samainen pyörä katurenkailla takaisin ylös samaista todella liukasta mäkeä. Pienen ponnistelun jälkeen sekin onnistui ja päätin lähteä kertomaan Sakulle, että reitille ei ole asiaa. Saavuin kohtaan, johon oli hänet jättänyt, mutta en löytänyt sieltä ketään. Hetken ihmettelyn jälkeen ajoin tunturin juurelle katsomaan olisiko hän mennyt sittenkin sinne minua odottamaan. Ei ollut miestä sielläkään, joten takaisin ylös. Päätin varmuudeksi lähteä katsomaan metsätielle, josko hän sittenkin olisi jossain siellä. Huomasin renkaanjäljet, jotka lähtivät metsätien toista haaraa ja lähdin seuraamaan niitä. Jäljet päättyivät umpikujaan, joten pyörä ympäri ja takaisin. Seuraavaksi huomasin jälkien vievän äskeiselle liukkaalle mäelle ja näin jo mielessäni kuinka kamppailisimme Sakun Africa Twiniä sieltä ylös, koska ei siinäkään ollut sen pitävämmät kumit alla. Mäen yläpäässä näin kuitenkin kovan kaasutuksen tuloksena syntyneet jäljet, joiden perusteella Saku oli käynyt mäen alla ja päässyt sieltä omin keinoin ylöskin. Mutta mies oli edelleen hukassa. Sitten kuulin kännykän soivan, mutta olin juuri sellaisessa kohtaa ajamassa, että en pystynyt vastaamaan heti. Ajelin takaisin alkuperäiselle erkanemispaikalle, josta yritin soittaa takaisin, mutta ilman vastausta. Nyt alkoi jo huolestuttamaan, oliko äskeinen soitto ollut viimeinen voimien ponnistus jostain pahasta paikasta pyörän alta. Ennen kuin ajatukset karkasivat liiaksi, kuulin moottoripyörän lähestyvän äänen ja pian näinkin matkakumppanini saapuvan tunturin juurelta päin. Hän ei ollut kuullut ohjettani odottaa reitin selvittämistä ja oli lähtenyt perässäni metsätielle, mutta valinnut eri haaran siitä. Lopun aikaa olimmekin sitten ajelleet juuri sopivasti ristiin toisiamme kohtaamatta ja olleet molemmat kovin huolissamme toisesta. Kun viimeinkin oli ryhmä kasasssa, niin päätimme lähteä kohti Ruotsia.

Ruotsin puolelle saavuttuamme maisema vaihtui taas kuin veitsellä leikaten ja tällä kertaa ei todellakaan parempaan suuntaan. Norjan jylhät maisemat olivat nyt takana. Yritimme vielä sinnitellä samoissa tunnelmissa ajamalla Sälenin kautta, mutta aika vaisut oli maisemat Norjan jälkeen. Ja toisaalta ihmettelimme, että miksi kukaan menisi Säleniin laskettelemaan, kun alle tunnin ajomatkan päässä on huomattavasti paremmat olosuhteet tarjoava Trysil. No, ehkä lasten kanssa Sälen voi olla parempi vaihtoehto, kuten varmaan ystäväni Niko voi omien kokemustensa perusteella vahvistaa (motoristi muuten hänkin).

Ruotsin puolella tuntui kuitenkin sattuvan ja tapahtuvan enemmän kuin olimme ennalta osanneet arvata. Malungissa jo ihmettelimme, että miksi ihmeessä liikenteessä oli paljon erikoisen hienoja autoja. Hienoin näkemämme auto muuten oli Excalibur (tai ainakin uskoimme sellaisen nähneemme, jos joku nyt kertookin ettei sellaisia Ruotsissa ole yhtäkään). Ilmeisestikin lauantai oli koulujen päättymispäivä, koska ainakin parikymppiset nuoret olivat kovin juhlatuulella. Lisäksi Vansbrossa oli jenkkiautojen paraati, jota katsomaan oli kerääntynyt melkoinen joukko väkeä. Koko kaupungin läpi kulkeva katu oli reunustettu retkituolein ja piknikpöydin varustautuneilla ihmisillä. Ajoimme kaupungin läpi juuri ennen paraatia, joten suomenlipulla koristettu retkikuntamme sai arvoisensa huomion. Ilmeisesti keväinen tappio MM-jääkiekossa oli vielä ikävästi ruotsalaisissa mielissä, koska korviimme kantautuneet kannustushuudot eivät olleet kaikkein kannustavimpia 😀

Gagnefin paikkeilla alkoi olla miehet valmiina majapaikan etsimiseen ja löysimmekin lähistöltä Sifferbo Campingin, joka neit. Paikallista valuuttaa ei meillä ollut, joten olimme tyytyväisiä kun vastaanotossa meitä tervehti VISA-kortin tunnustarra. Sovimme yhden yön majoituksesta mökissä ja paperit tehtiin valmiiksi. Maksun hetkellä tarjosimme maksukorttia paikan isännälle, joka kertoi maksupäätteen asennuksen olevan vielä kesken. Kuulosti kovin mielenkiintoiselta selitykseltä, koska tarrat eikä maksupääte olleet kumpikaan ihan uutuuden karheita. Mutta kortti ei vaan kelvannut, joten saimme ajo-ohjeet paikalliselle pankkiautomaatille. Eikun siis automaatille rahaa hakemaan, mutta eipä suostunut automaatti antamaan rahaa muulla kuin ruotsalaisen pankin kortilla. Kun ei ollut rahaa eikä mainoksista huolimatta kortti kelvannut, päätimme jättää tämän mökkikylän väliin. Haimme kamat mökistä ja katosimme horisonttiin, taisipa siinä eräskin harmistunut motoristi tehdä elämänsä ensimmäiset suditusjäljet paikan hiekkatielle.

Melkoisen harmituksen vallitessa jatkoimme matkaa väsyneinä etsien majapaikkaa. Onneksi vain 15 km päässä oli Borlänge ja sieltä löytyi upeassa kunnossa oleva Melsta Camping. Hyvällä onnella saimme paikan viimeisen mökin itsellemme ja kaiken lisäksi se oli käytännössä saman hintainen kuin Sifferbonkin mökki, mutta pinta-alaa ja asumismukavuutta oli kolminkerroin. Koko homman kruunasi vielä se, että tarjolla oli sauna ilman eri veloitusta. Saunomisen ja asiaan kuuluvan saunaoluen jälkeen mieli oli jo parempi ja päätimme kiertää alueen jalkaisin. Olimme jo tullessamme ihmetelleet motoristien suurtaa määrää, mutta nyt meille selvisi, että paikalla olikin Ruotsin Yamaha Venture klubin kevätretki. Oli seassa muitakin pyöriä, mutta Yamahan suuret matkapyörät olivat pääosassa. Suomessa malli ei ilmeisesti ole koskaan lyönyt läpi, koska en kyseiseen pyörään ollut koskaan aikaisemmin tutustunut.