Nyt on sitten nappulakumit testattu hieman pidemmän reissun merkeissä. Järjestin kimppa-ajelun Moottoripyörä.orgin porukoille tarkoituksena tutustua niin pienempiin kuin suurempiinkin sorateihin Uudenmaan ja Varsinais-Suomen alueella. Tarkempi reitti löytyy Google Mapsista.
Vaikka itse kehunkin, niin aivan loistavan reissun saimme aikaiseksi. Olin ensimmäistä kertaa letkan ensimmäisenä ja etukäteen jännitti aika reilusti. Porukka näytti kuitenkin tulevan perässä ja hymyt olivat tauoilla leveät. Eikä tunnelmaa varmasti laskenut lounaaksi tarjolla ollut hirvikeitto Riston ja Eijan vieraana Kettulassa.
Ryhmän koko tällä reissulla oli 9 henkeä ja juurikaan isommalla porukalla homma ei enää toimisi joustavasti pienillä teillä. Ryhmän sisällä oli myös kohtuullisen suuria eroja soratiellä ajamisessa tarvittavissa taidoissa, joten letkan etupäässä sai välillä odotella peräpään saapumista. Olisi ehkä ollut järkevämpää jakaa porukka kahteen ryhmään joillakin pätkillä, mutta kivasti se meni näinkin.
Minulla meni navigaattorina toimiva Nokian N810 Internet Tablet epäkuntoon ennen reissun puoliväliä akun hyydyttyä viileässä syyssäässä, joten suunnistamisen kanssa meinasi tulla hieman haasteita oudommille teille siirryttäessä. Onneksi joukossa oli mukana Kari, jolla oli reitti omassa navigaattorissaan, joten vaihdomme vetomiestä loppureissun ajaksi.
Pari kommellusta sattui matkalla, mutta onneksi mitään vakavampaa ei sattunut vaan suurin vahinko taisi olla Karin kolhuja saanut nilkka. Toki pari pyllähdystä saatiin isoilla soranorsuilla lentohiekkakuopalla, mutta niistä selvittiin vain kolhiintuneilla itsetunnoilla. Koko reissun saatiin kuitekin kaikki pyörät pidettyä tiellä vähintäänkin yhden renkaan osalta.
Oli mielenkiintoista huomata, kuinka erilaisilla pyörillä sitä ihmiset näille reissuille osallistuvat. Kalustoa oli 170 kg Dominatorista isoihin R1200GS-bemareihin ja 1000-kuutioisiin V-Stromeihin ja vielä erikoisuutena mukana oli reilusti modifioitu CBR600F. Väittäisin, että aika monella muulla olisi jäänyt cebari viemättä samalla tahdilla kinttupoluilla kuin mitä Miihkali pyöräänsä käskytti ja vieläpä katukumeilla. Tulipahan todistettua ettei soranorsuus ole kalustokysymys vaan asennekysymys.
Loppujen lopuksi kimppa-ajelun kestoksi tuli noin 8 tuntia ja 250 kilometriä. Siihen sitten lisäksi kunkin osalta siirtymä kotoa Lohjanharjun juurelle 1-tien varteen. Omalta osaltani suurin ahaa-elämys oli se, että letkan etummaisena onkin itse asiassa kaikkein hauskin päästellä, kun ei tarvitse ajaa edellä ajavan henkilön rytmissä vaan ihan omaan tahtiin. Toki joillain pätkillä oli tarpeen hieman jarrutella, että raskaammat pyörät pysyivät perässä. Navigaattorin osalta pitää kyllä miettiä vaihtoehtoja ensi kaudelle, koska letkan veto on oudoissa paikoissa aika mahdotonta ilman sitä.