Kokemukset Ryanairista eivät alkaneet pelkästään positiivisesti, kun lento oli reilusti myöhässä ja kaiken lisäksi Stanstedin päässä jouduimme odottamaan matkalaukkuja yli tunnin ajan. Kaiken tämän seurauksena myöhästyimme viimeisestä Stansted Express -junasta, johon olimme etukäteen ostaneet liput. Lyhyen kyselyn ja ihmettelyn jälkeen selvisi, että onneksi lippumme käyvät suoraan lentokenttäbussiin. Bussilippu olisi kyllä ollut etukäteen ostettuja junalippuja halvempi, mutta ainakin pääsimme Lontoon keskustaan. Bussimatka kesti lähes kaksi tuntia ja olimme aamuyöstä Liverpool Streetin rautatieasemalla. Ei mitenkään mieltä ylentävä kokemus. ?É‚Äûkkiä vain taksilla hotellille Marble Archin viereen ja nukkumaan.

Aamulla heräsimme kohtuullisen aikaisin ja suuntasimme take-away kahvilaan ostamaan aamupalaa. Päädyimme aamupalalle lopulta Hyde Parkin Speaker’s Cornerin viereiselle nurmikolle. Istuimme tarjolla oleville aurinkotuoleille ja nautimme kauniista aamusta hyvän aamupalan merkeissä. Juuri kun saimme aamupalan päätökseen, niin pari vihreäliivistä kaveria tuli pyytämään maksua tuolien käytöstä. Ilmoitimme mieluummin poistuvamme ja tämä kävi myös heille. Jatkoimme matkaa jalkaisin kohti Sloane Streetiä, jonka varrelta löytyvät lähes kaikkien maailman tunnetuimpien suunnittelijoiden nimiä kantavat liikkeet. Sloane Streetiltä suunnistimme Harrod’sin tavarataloon, josta ostimme ison kasan tuliaisia kotijoukoille.

Ostosten, ihastelun ja hintojen ihmettelyn jälkeen suuntasimme takaisin hotellia kohti, ajatuksena oli löytää asiallinen ruokapaikka matkan varrelta. Päädyimme lopulta hotellia vastapäätä olevaan Pizza Hut -ravintolaan, eli ei kovin omaperäinen ratkaisu. Toisaalta olihan meillä vielä kaksi päivää aikaa olla omaperäisiä. Kun päivän aikana oli tullut käveltyä kilometrikaupalla, niin illalla uni tuli helposti jo yhdeksän aikaan.