Ensimmäiseksi sain koeajoon Volkswagen Golf Variantin eli siis Golfin farmari-version. Kyseessä on melkoisen uusi automalli ja kokoa aiempaan versioon nähden on tullut lisää. Erityisesti uusi malli eroaa edeltäjästään tyylikkyyden osalta, voisi jopa sanoa että uudessa on ensimmäistä kertaa Golfin historiassa jonkinlaista edustavuutta. Ensimmäisen kerran uuden Golf Variantin nähdessäni luulin sitä itse asiassa Passatiksi. Se kertonee jotain uuden mallin koosta ja tyylistä.

Koeajettu yksilö oli tarkemmin määriteltynä musta VW Golf Variant 2.0 (103 kW) TDI PowerDiesel DSG Sportline. Auto oli varustettu Nokian Hakkapeliitta RSi kitkarenkailla kokoa 205/55R16. Auton hankintahinta vakiovarustein on 30430 € ja verotusarvo 640 €/475 €. Lisävarusteina autossa oli ainakin ”Mukavuuspaketti 1” eli rengaspainevaroitin, vakionopeudensäädin ja pysäköintitutka taakse hintaan 350 €, sekä ”Mukavuuspaketti 2” eli Bi-Xenon-kaasupurkausvalot ja täysautomaattinen Climatronic-ilmastointilaite hintaan 1070 €.

Ensimmäinen havainto autosta oli, että Sportline varustetasossa vakiona olevat urheilulliset etuistuimet ovat miellyttävän tuntuiset ja antavat hyvän tuen. Tämä kokemus vain vahvistui koeajon aikana. Liikkeelle lähdön jälkeen huomio kiinnittyi ensimmäisen kaistanvaihdon yhteydessä siihen, että B-palkki on huomattavan paksu ja peittää kuljettajan näkökenttää häiritsevän paljon. B-palkin katveeseen mahtuu helposti ihan normaalikokoinen auto. Viereisen kaistan vapaana olemisen varmistamiseen ei siis riitä peiliin katsomisen lisäksi pelkkä pään kääntö vaan erikseen pitää tarkistaa ettei B-palkin katveessa ole ajoneuvoa. Muuten näkyvyys ulos oli riittävä, toki farmareissa näkyvyys taakse päin on aina kohtuullisen heikko.

Moottoritiellä oli hyvä tehdä havaintoja sisämelun määrästä ja verrattuna nykyiseen autoon, Skoda Octaviaan, melutaso oli matalampi. Oli oikein mukavaa pystyä kuuntelemaan radiota inhimillisellä äänenvoimakkuudella 120 km/h nopeudessa, myös keskustelu matkustajien kanssa sujui huomattavasti helpommin.

Kävin myös kokeilemassa auton toimintaa heikkokuntoisella hiekkatiellä pikaisesti, mutta Sportlinen 15 mm madallettu alusta latisti hieman tunnelmaa. Kivet kolahtelivat pohjaan kovin herkästi. Kyseessä ei ole siis mikään mökkiteiden kuningas, mutta eipä meillä ole mökkiäkään.

Lasten istuinten asentaminen niin eteen kuin taaksekin sujui ihan hyvin. Etupenkillä turvavyön lukituslaite on sijoitettu kohtuullisen korkealle istuimen pintaan nähden, tämä aiheutti hieman haasteita turvaistuimen (Britax Römer Kid Plus ’06) kiinnitämisen kanssa. Takapenkillä ei ollut vastaavaa haastetta kiinnityksen kanssa. Lastenistuinten asentamista takapenkille helpotti takaovien aukeamiskulman suuruus, nykyisessä autossa takaovet eivät aukea yhtä paljoa.

Sisätilat vaikuttivat koeajon puitteissa arvioituna toimivilta ja tilavilta. Erityismaininnan ansaitsee takapenkki, josta lyhyempikin henkilö näkee mukavasti ulos. Myös sisätilojen valaistukseen oli kiinnitetty huomiota, lapsiperheessä sitä osaa todellakin arvostaa.

Muita havaintoja olivat Bi-Xenon valojen hyvä valaistusteho sekä DSG-automaattivaihteiston sujuva toiminta. Täytyy kyllä myöntää, että mainosten perusteella odotin DSG-vaihteistolta vielä enemmän. Kuitenkin verrattuna aiempiin kokemuksiini automaattivaihteistoista kyseessä oli suuri parannus ajomukavuudessa. Käytännössä DSG-vaihteiston suurin etu on pienehkö vaikutus polttoainekulutukseen verrattuna perinteisempiin automaattivaihteistoihin. Huomattavaa on myöskin se, että DSG-vaihteisto ei heikennä ajoneuvon suorituskykyä manuaalivaihteistoon verrattuna. Perinteisempi automaattivaihteistohan heikentää kiihtyvyyttä usein hyvinkin merkittävästi.

Yhteenvetona koeajosta voisi todeta, että vaikka tarjolla ei olisi kuin tämä yksi vaihtoehto, niin en olisi kovin pettynyt. Golf täytti odotukseni lähes täydellisesti ja jopa ylitti ne joillain alueilla. Ei siis helppo tilanne tuleville koeajettaville autoille.