Tällä kerralla koeajoon päätyi Subarun kaksoset Legacy STW (business-hinta 37600 €) ja sen maastokelpoisempi versio Outback (business-hinta 40290 €). Molemmat autot koeajoin 2.5 litraisella bensamoottorilla ja Lineartronic-automaattivaihteistolla. Legacyn osalta koeajo tapahtui pikaisemmin, mutta kuitenkin erilaisilla teillä lumisesta hiekkatiestä moottoritiehen. Outbackin sainkin sitten Metro-Autosta yön yli kokeiltavaksi ja vielä erityisesti kehottivat käymään ihan kunnon koeajolla. Outbackin koeajoon mahtuikin sitten moottoritieä, pienempää kestopäällystettyä tietä, lumista hiekkatietä ja hetken aikaa auraamattomana ollutta hiekkatietä.
Jostain syystä Kaukoidästä peräisin olevat autot tuntuvat monin tavoin erilaisilta kuin Euroopasta peräisin olevat kilpailijansa. Kuljettajan kannalta suurin ero tuntuu olevan hallintalaitteiden ja sisätilojen muotoilussa. Subaru edustaa muotoilultaan hyvin teknistä suuntaa, joka korostuu erityisesti ohjauspyörässä olevien radion, vakionopeussäätimen jne. säätimien kohdalla. Eurooppalaisissa autoissa nykysuuntaus tuntuu olevan se, että ratissa olevat painikkeet tehdään melko huomaamattomiksi. Muutenkin Subaru tuntuu korostavan hyvin teknistä näkökulmaa tuotteisiinsa niin mainonnassa kuin esitteissäkin.
Ajossa autot ovat yllättävän erilaisia alustoidensa eroista johtuen. Legacy istuu tiessä tiukan tuntuisesti ja epätasaisuudet tuntuvat selvemmin, vaikka alusta hienosti toimiikin. Outback taas lipuu pehmeästi ja isommatkin heitot tuntuvat katoavan alustan pitkiin joustovaroihin. Pari kertaa tuli ajettua hidastetöyssystäkin reilummalla vauhdilla yli, kun se kerran oli mahdollista. Erityisesti lumisella metsäautotiellä olevat epätasaisuudet Outbackin alusta nieli mukisematta ja teki ajosta todella levollista. Voisikin siis sanoa, että autot ovat juurikin niin erilaiset kuin niiden kuuluukin olla ja kumpikin hoitaa oman leipätyönsä mallikkaasti.
Subarun 2.5 litraisesta bensamoottorista on otettu tehoa nykyaikana varsin maltilliset 167 hevosvoimaa. Vapaasti hengittävä moottori tuntuu kuitenkin ajossa voimakkaalta ja se reagoi kaasuun nopeasti, koska siinä ei ole turbon aiheuttamaa viivettä tehontuotossa. Kovemmassa kiihdytyksessä moottorin äänimaailmakin on korviahivelevän urheilullinen. Yhdistettynä Lineartronic vaihteistoon kiihdytykset ovat ensimmäisillä kerroilla oudon tuntuisia, kun moottorin kierrosluku pysyy lähes vakiona ja vaihteisto säätää välityssuhdetta portaattomasti. Näin moottori toimii koko ajan optimaalisella kierrosalueella. Parhaimman kiihtyvyyden aikaan saaminen vaatii toki hiukan erilaista ajotapaa kuin vaikkapa VW:n DSG-vaihteisto.
Subarun kaikki mallit ovat jatkuvalla nelivedolla varustettuja, joten sillä saralla molemmat koeajetut autot ovat lähes tasoissa. Outback vetää kuitenkin hiukan pidemmän korren nelivedon osalta, koska siinä on lisänä taka-akselilla viskolukko. Oletuksena lienee, että Outback löytyy todennäköisemmin tilanteista, joissa lukosta on etua. Normaaleissa olosuhteissa molemmilla autoilla meno on hyvin vakaata ja kiihtyvyys liukkaallakin todella hyvä. Kun vielä muistaisi, että neliveto ei jarrutuksissa ole yhtään kaksivetoista parempi. Eli vaikka vauhtia saa kerrytettyä helposti, niin sen tappaminen on liukkaalla ihan yhtä työlästä kuin ”normaalistikin”. Nelivedon ominaisuuksia kokeillessani päädyin perin yllättävään tilanteeseen, kun ajoin Outbackin etuperin auraamattomalle tieosuudelle ja yrittäessäni peruuttaa sieltä pois veto ei kytkeytynyt päälle. Uudestaan eteenpäin yrittäessäni auto lähti liikkeelle ongelmitta, mutta edelleenkään taaksepäin kokeillessani ei elettäkään vedon kytkeytymisestä. Lopulta jouduin hakemaan työntöapua saadakseni auton pois. Kun työntöapua oli tarjolla, niin auto lähti liikkeelle, mutta silloinkin veto kytkeytyi päälle vasta reilulla viiveellä. Ei osannut myyjäkään selittää tapahtunutta, joten hiukan arveluttava kuva jäi nelivedon toimivuudesta peruuttaessa. Netistä löytyi video ja keskustelua aiheesta. Syy ilmeisesti on siinä, että luistonesto puuttuu peliin ja jarruttaa sutivia renkaita. Lopputuloksena kauhea käry jarruista ja auto jumissa. Hupaisinta on se, että luistoneston pois kytkeminenkään ei estä tätä tapahtumasta. Vaikuttaisi myös olevan niin, että kyseessä on Lineartronic- eli CVT-vaihteiston suojaamiseksi toteutettu toiminnallisuus, joten manuaalivaihteiset mallit ovat siis tässä mielessä varmempia kulkijoita.
Elektroniikan osalta autossa on ihan kelvollinen varustelu, kuten CD-soitin, Bluetooth-handsfree, peruutuskamera, koria vasten taittuvat peilit ja sähköisesti säädettävät etuistuimet keskeisimmät mainitakseni. Ei mitään ylitse vuotavan mahtavaa, mutta kaikki ihan OK toimivaa.
Nelivedon aiheuttama hämmenys pois lukien autosta jäi oikein miellyttävä kuva ja erityisesti ilahdutti hiljaisuus moottoritienopeudella. Kyllä näistä kumpikin olisi oikein miellyttävä vaihtoehto. Autovalinnan ajatuksia on hiukan hämmentänyt pohdiskelu kakkosauton hankkimisesta perheeseen. Jottei autoilun kiinteät kulut aivan riistäytyisi käsistä, niin olisi kai järkevää hiukan rajoittaa ykkösautonkin kuukausikulua. Sen takia tässä on taas tullut vilkuiltua ”vajaavetoisten” suuntaan, päällimmäisenä mielessä on pyörinyt Skoda Octavia Combi 1.8 TSI DSG Elegance. Sellainen on todennäköisesti seuraavaksi koeajossa.