Kevään kunniaksi oli taas aika päästää soranorsut kesälaitumelle järjestetyn ajelun merkeissä. Otin siis lusikan kauniiseen käteen ja kutsuin pari kaveria ja isäni ajelulle toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Olisi ollut liian tylsää kutsua porukka vain ajelemaan ilman sen suurempaa tarkoitusta, joten päätin keksiä hauskan teeman ajelulle. Kun en muutakaan keksinyt, niin katselin Wikipediasta mitä on 26. toukokuuta tapahtunut aikaisempina vuosina. Kun John Waynen syntymäpäivä osui samalle päivälle, niin valinta oli helposti tehty. Oltiinhan tälläkin kertaa hyvien puolella ja kuin ratsain liikkeellä. Hienon kutsun taka-ajatuksena oli myös helpottaa kotona tehtävien loma-anomusten läpimenoa 🙂 Ilmeisesti helpotti, koska kaikki kutsutut pääsivät osallistumaan.
Sääennuste lupasi meille yösateen jälkeistä aurinkoista päivää ja sellainen todellakin oli tulossa. Aamusta kello 9 oli lämpöä jo yli 15 astetta ja päivän mittaan lämpötila nousi reilusti yli 20 asteen. Oikein kesäinen päivä siis. Päivä alkoi dramaattisilla uutisilla, kun yöllä oli ollut Hyvinkäällä ampumistapaus ja keskusta oli eristetty. Tämä viivästytti Sakun lähtöä, mutta onneksi hänkin pääsi mukaan puolenpäivän maissa. Kallen kanssa tapasimme kello 10 Myllylammen Nesteellä, josta parin hiekkapätkän saattelemana ajoimme Kettulaan Suomusjärvelle poimimaan Riston vanhan BMW F650GS Dakarini kanssa letkan jatkoksi. Sakua odotellessamme harjoittelimme mm. mäennousua ja nousun keskeyttämistä. Saldona päivän ensimmäinen kaato, tietenkin allekirjoittaneelle.
Sakun saavuttua paikalle suuntasimme Suomusjärven pikkuteille ja karttaharjoitusteni ansiosta pääsin esittelemään alueella melkein koko ikänsä asuneelle isälleni hänelle aikaisemmin tuntemattomia teitä ja reittejä. Niin sitä vaan luulee tuntevansa kotikulmat, vaikka aina voi oppia uutta. Pienen lounastauon jälkeen suuntasimme metsäteitä ja polkuja pitkin kohti Kiikalan lentokentän maastoja. Hiekkakuopalla tapasimme sattumalta Pohjolan Kurapyöräilijät -foorumin kautta tuttuja kurapyöräilijöitä. Hetken aikaa hiekkakuopalla pehmeässä hiekassa ajoa porukalla harjoiteltuamme jatkoimme kumpikin ryhmä omaan suuntaansa. Totesimme, että KTM 640 Adventure kulkee hiukan kevyemmin pehmeässä hiekassa kuin sata kiloa painavampi BMW R1150GSA 🙂
Me jatkoimme matkaamme Kiikalan lentokentän ympäristöön ja nautiskelimme kaiken kokoisista hiekkapintaisista reiteistä, välillä urat olivat melkeinpä polkuja. Kävimme kurkkaamassa aivan lentokentän kulmallakin, josta otimme suunnan takaisin Kettulaa kohden. Pienen evästauon jälkeen Risto jatkoi muiden velvollisuuksien parissa ja me kolme otimme suunnan kohti pääkaupunkiseutua. Matkan varrelta löytyi todella maukkaita 1-tien suuntaisia hiekkateitä, joita pitkin etenimme kohti Talpelantietä ja 1-tien tunnelia nro 7. Tunnelin kupeesta nousee tunnelin puhkaiseman mäen päälle hieno rinne, joka on moottoripyörällä noustavissa. Itsekin olen sen aikaisempina vuosina onnistuneesti noussut, mutta tällä kertaa parin tyhmän virheen vuoksi matka katkesi puoliväliin ja BMW:n kaatumaraudat saivat tehdä työtä. Samassa rytäkässä hiukan väänsin polveani, mutta eiköhän se kuntoudu ihan levolla ja särkylääkkeillä kesäkuun alussa starttaavaan Euroopan-reissuun mennessä. Tässä vaiheessa oli todettava kehon olevan sen verran rasittunut päivän haasteista, että suuntasimme suosiolla päällystettyjä teitä pitkin kohti kotia.
Kaadoista ja kipeästä polvesta huolimatta todella hieno päivä, joka varmasti opetti jokaiselle osallistujalle paljon pyörän hallinnasta asfaltin ulkopuolella. Matkamittariin kertyi 260 km ja kotiin pääsin vajaat 10 tuntia lähdön jälkeen. Keskinopeus oli taukoja ja 70 km moottoritieosuutta lukuunottamatta noin 45 km/h, joten aika vaativia ovat reitit tälle joukolle olleet.