Sunnuntai 3.6.2012
Reitti: Rzeszov (PL)-Banica (PL)-Gorlice (PL)
Ajomatka: 181 km

Näytä Eurooppa 2012, 3. päivä suuremmalla kartalla

Tämän päivän tavoitteeksi olimme asettaneet kylpylävierailyn Krynica-Zdrój:ssa sekä siirtymisen Slovakiaan. Nyt tuntui jo siltä, että olimme ns. perillä ja tarkoituksena oli pysähdellä myös katselemaan paikkoja niiden ohittamisen sijaan. Näin ollen voisimme hyvinkin muuttaa suunnitelmaa sen suuremmitta murheitta.

Heti aamupalan jälkeen lähdimme liikkeelle ja sattumalta reitti osui toisen etukäteen katsomamme majapaikan ohitse. Onneksi ensimmäisessä oli tilaa, koska tämä toinen ei todellakaan ollut kovin viihtyisän oloinen. Tähän mennessä olimme ajaneet vasta kymmenisen kilometriä, mutta jo nyt oli selvää että olimme pukeneet päälle ihan liikaa. Kahden ensimmäisen päivän jälkeen oli aurinko tullut saattelemaan matkaamme ja kevensimme varustusta ihan reilusti. Tarkoituksemme oli vältellä suurempia teitä ja nautiskella alueen korkeuseroista pienillä teillä, soraakin oli toiveissa löytää renkaiden alle. Ensimmäinen isomman mäen ylitys tapahtui mukavaa asfalttitietä pitkin ja saimme hiukan esimakua tulevista maisemista. Ensin kuitenkin otimme suunnaksi Biecz nimisen historiallisia nähtävyyksiä tulvillaan olevan kaupungin ja sen lähistöllä olevat erityistä arkkitehtuuria olevat puukirkot.

Turistikierrosten jälkeen jatkoimme matkaa ja seuraavan suuremman mäen pääsimmekin ylittämään jo sen verran kapea sorapintaista uraa pitkin, että todennäköisesti olimme jo eksyneet retkeilyreitille. Vaikka jyrkkyyttä ja haastavaa pintaa oli tarjolla, niin silti matka eteni turvallisesti nautiskellen. Matkaa jatkaessamme löysimme myös erään kylän keskeltä paikallisen öljykentän, josta ilmeisesti ei enää nykyään öljyä saada pumpattua, koska yksikään pumppu ei ollut käynnissä. Puolassa kuitenkin näyttää edelleen olevan aktiivista toimintaa öljyn ja kaasun parissa.

Hiekkateiden makuun päästyämme päätimme etsiä seuraava ylitystä varten vielä hienompaa reittiä ja pienen etsiskelyn löysimmekin reitin, jota edetäksemme ajoimme mm. puron yli kahlauspaikan kohdalta. Hetken matkan päästä ohitimme avoimen puomin, jonka vieressä olevista teksteistä emme saaneet mitään selvää. Yleensä puomi kuitenkin viittaa edestä löytyvään seikkailuun. Pian puomin jälkeen reitti muuttui enemmänkin poluksi, mutta päätimme kuitenkin jatkaa sitä pitkin, koska suunta alkoi olemaan jo alaspäin. Erään hiukan jyrkemmän alamäen ja toisen puron ylityksen jälkeen edessämme oli todellinen mutavelli, mutta kääntyminen oli mahdotonta, koska äsken laskettua alamäkeä ei pyörissä olevilla renkailla ollut mitenkään mahdollista ajaa takaisin ylös. Käytimme seuraavaan muutamaan sataan metriin aikaa pitkälti toista tuntia mm. työntäen/vetäen pyöriä akseleita (ja bokserin pyttyjä) myöten mudassa. Lopulta pinta koveni ja matkaa tielle oli jäljellä enää kolmisen sataa metriä. Vielä ehdin kuitenkin kaataa pyörän, kun eturengas lähti märällä nurmipintaisella polulla alta. Paria pientä naarmua komeampana pääsimme lopulta tielle. Voimat oli niin lopussa, että pidimme hiukan taukoa vielä ennen matkan jatkamista. Heti ensimmäisellä huoltoasemalla tankkasimme miehen ja pyörät. Voimat alkoivat palautua kun sai lisää nestettä sekä suolaista ja makeaa syötävää. Sen verran rankka oli kuitenkin seikkailumme, että päätimme jatkaa varmasti tukevalla alustalla kohti kylpylää.

Banica nimistä kylää lähestyessämme huomasimme aivan tien vieressä virtaavan hyvin matalan joen. Päätimme ajaa pyörät jokeen ja pestä mutaleikeissä matkaan kertyneet liat pois. Kun pesuhommat oli hoidettu, niin leikkimielisyys iski ja innostuimme ajelemaan jokea pitkin. Eikä aikaakaan, kun itsevarmuus kostautui Sakun kaataessa pyöränsä joen penkalle. Viattoman näkönen kaato osoittautui matkan tähän mennessä selvästi suurimmaksi vastoinkäymiseksi, kun totesimme kytkinkahvan katkenneen aivan juuresta. Aikamme tyhmyyttämme manattuamme istuimme pohtimaan vaihtoehtoja ja soittelimme Suomesta apua moottoripyörähuollon paikallistamiseksi, koska varakahvaa ei ollut mukana. Apua ei tuntunut helpolla löytyvän ja AL-turvastakaan ei ollut nyt avuksi pyörän ollessa yli 12 vuotta vanha. Lopulta keksimme keinon korvata kytkinkahva työkalusetistä löytyvällä jakoavaimella, siitä tuli itseasiassa yllättävän toimiva. Pyörä käyntiin ja matkaan, tai niin siis luulimme. Africa Twin sammui heti käynnistyttyään eikä enää lähtenyt käyntiin vaikka mitä teimme

Aivot alkoivat olla pohdiskelusta ja harmituksesta kipeinä, joten vian etsintä ei tuottanut tulosta. Hiljaksiin alkanut sadekaan ei juuri ollut avuksi. Päätimme luottaa paikallisten haluun olla avuksi ja yritimme pysäyttää hyvin harvakseltaan ohi ajavia autoja. Vasta puolen tunnin päästä ensimmäinen auto pysähtyi ja toi mukanaan avun. Paikallinen koneyrittäjä perheineen pysähtyi ja kielimuurista huolimatta saimme kerrottua ongelmamme. Hän tarjosi korjauspaikaksi lähellä olevaa autotalliaan ja soitti paikalle vielä kaverinsa, joka kuulemma oli paikallinen moottorikorjaaja. Hinasimme pyörän talliin ja moottorivelho alkoi työhön. Ote oli ammattimainen ja hän kävi läpi moottorin toiminnan kannalta tärkeät perustoiminnot järjestelmällisesti yksi kerrallaan. Eikä aikakaan, niin hän ilmoitti ettei kone saa bensaa. Samalla hetkellä tajusimme Sakun kanssa molemmat, että Africa Twin on kuuluisa polttoainepumpun ongelmista. Hetken muistiani kaiveltuani sain mieleeni myös sen, että pyörällä huhujen mukaan pystyy ajamaan ilman bensapumppuakin, kunhan tankissa vain on riittävästi polttoainetta. Bensapumpun ohittamisen jälkeen tankkasimme minun pyörästäni lisää bensaa Sakun pyörään ja se lähti käymään kuin palmun alta.

Kun saimme pyörän kasaan, niin tarjosimme korvausta saamastamme avusta, mutta kumpikaan miehistä ei sitä huolinut. Saku päätti kuitenkin lahjoittaa pienen taskulampun koneyrittäjän pojalle, jos vaikka hänestä kasvaisi yhtä hieno mies kuin isästään ja hän vastaisuudessa auttaisi apua tarvitsevia. Saimme mukaamme käsin piirretyn kartan reilun 30 km päässä olevalle moottoripyöräkorjaamolle, joten lähdimme sen avulla suunnistaman kohti Gorlicen kaupunkia. Gorlicessa löysimme majapaikan Hotel Margot:sta, joka oli ilmeisesti sikäläisittäin kallis, koska asukkaita ei juuri ollut. Saimme luvan jättää pyörät pääoven viereen vastaanottohenkilöstön valvovan silmän alle. Huoltoasemalta löysimme vielä grilliruokaa yhdistetyksi lounaaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi, nälkä oli jo sen verran kova että ruoka upposi nopeasti. Pitkän päivän jälkeen oli mukavaa painaa pää tyynyyn, varsinkin kun olimme jo pelänneet jäävämme yöksi tien varteen ilman majoitusvarusteita. Ei mennyt päivä ihan suunnitelmien mukaan: ei päästy kylpylään eikä Slovakiaan. Sen sijaan kohtasimme upeita ihmisiä, joiden tarjoamaa apua ilman olisimme olleet pulassa keskellä maaseutua.

Muistiinpano seuraava reissua varten: ota Suomesta mukaan pieniä esineitä tai muuta vastaavaa, joita voit antaa matkaasi auttaneille ihmisille. Veikkaan, että Puolassa olisi pikkuruinen Finlandia Vodka -pullo toiminut tässä tarkoituksessa loistavasti.