Dakarin mittariin on kertynyt kuukaudessa reilut 1500 kilometriä ja kokemukset ovat olleet oikein positiivisia eikä ikäviä yllätyksiä ole tullut. Olenpa myös päässyt kontaktiin pyörän entisen omistajan kanssa ja saanut arvokasti lisätietoa pyörän historiasta. Miinuspuolelle menee oikeastaan vain pyörän omaan käyttööni sopimaton matkailurengastus (Metzeler Tourance), joka vaihtui eilen Pirelli MT21 nappuloihin. Nyt pyörä etenee pehmeämmälläkin alustalla mukavasti ja etupää tuntuu hiekalla luotettavammalta. Muita hankintoja ovat olleet BMW tankkilaukku, Holanin valmistamat kaatumaraudat, etuputkien neopreenisuojat ja niiden kanssa yhteensopiva etuputkien tukirauta (jälkimmäiset vielä asentamatta). Lisäksi tilauksessa on 15-piikkinen eturatas, jonka avulla välitykset muuttuvat paremmin maasto- ja hiekkatieajeluun sopiviksi maantiekäyttöä kuitenkaan merkittävästi haittaamatta.

Jos ihmettelet miksi näin nopeasti olen tehnyt ja tekemässä tuonkin verran muutoksia/lisäyksiä pyörään, niin selityskin löytyy. Olen osallistumassa Puolustusvoimien Kymijoki 2009 -harjoituksen yhteydessä järjestettävälle moottoripyörälähetti-kurssille. Kurssilla käytetään omia moottoripyöriä ja kun keskeisenä osana koulutusta on maastoajon harjoittelu, niin kaluston on syytä olla siinä kunnossa. Renkaiden ja eturattaan tarve on varmaan ilmiselvä, URAA:lla ajamistani seuranneet ymmärtävät varmasti kaatumarautojenkin tarpeen ja tankkilaukkua tarvitaan kartan esillä pitämistä varten. Neopreenisuojat taas pidentävät etuhaarukan stefojen elinikää ja näin ollen vähentävät huoltotarvetta sekä tietenkin suojaavat etuputkia kiveniskemiltä. Kaikki nämä olisi varmasti tullut hankittua muutenkin, mutta nyt oli perusteltua nopeuttaa hankinta-aikataulua.

Touranceillakin tuli pyörää kuljetettua jo vaikka millaisessa maastossa, joten renkaiden rajoja on haettu. Hauskaa on silti ollut, kunhan vaan on malttanut hillitä kaasukättä pahoissa paikoissa. Yksi ikimuistoisimmista retkistä oli parin viikon takainen ajelu Samin (Honda XL600V) ja Sakun (BMW R1200GS) kanssa Kirkkonummen ja Siuntion pikkuteillä. Tulipahan käytettyä 1,6 kilometriin tunti aikaa ja työnnettyä isoa Bemaria nilkkoja myöten mudassa, kun sade oli pehmentänyt erään pikkutien oiken kunnolla. Oma pyörä meni samat pätkät ajamalla läpi, joka mukavasti vahvisti pyörävalinnan osuneen oikeaan. Ja melkein tuli jo sakotkin saatua maastoliikennelain rikkomisesta, kun tuli eksyttyä liian pienelle polulle ja poistuttua siltä tielle keskelle ratsiaa. Keskustelun jälkeen kuitenkin poliisi toivotti hyvää matkaa ja eksymisestä selvittiin ilman rangaistusta.

Kilometrien karttuessa on pyörän käytös tullut tutuksi ja pienemmätkin asiat pystyy huomaamaan. Yksi tällainen asia on etujarrun pieni nypyttäminen, jonka syyksi renkaanvaihdon yhteydessä paikantui todennäköisimmin hieman vääntynyt jarrulevy. Edellinen omistaja vahvisti havainneensa saman nypytyksen, joten pitänee ottaa yhteyttä pyörän myyneeseen liikkeeseen ja kokeilla miten vaihtopyörän takuu toimii. Minusta pyörässä, jota erikseen mainostetaan hyvin huolletuksi, ei tuollaista virhettä tarvitse hyväksyä.