Aihearkisto: perhe

Moottoripyöräily lapsen kanssa

Artikkeli on alunperin julkaistu Aika-ajo.com sivustolla 4.4.2016.

Moottoripyöräily lapsen kanssa on, ainakin nettikeskusteluissa, monenlaisia mielipiteitä herättävä aihe. Me jätämme kuitenkin ne keskustelut taustalle ja sen sijaan lähdemme pohtimaan miten moottoripyöräily lapsen kanssa olisi parhaimmillaan. Itselleni on kertynyt kokemusta kahden lapsen opettamisesta moottoripyörän matkustajaksi ja kolmannen opettamisen aika tulee joidenkin vuosien kuluttua.

Lapsen kanssa ei ole tarpeen kiirehtiä ajamaan moottoripyörällä. Moottoripyörän parissa on monenlaista puuhastelua pesuineen ja huoltoineen, joten yhdessä tekemistä on tarjolla ihan kotipihallakin. Pelkkä pysäköidyn pyörän päällä istuminenkin riittää yllättävän pitkään. Tässäkin lajissa on hyvä edetä lapsen oman mielenkiinnon ja edellytysten kehittymisen tahdissa. Arastelevan lapsen rohkaiseminen on toki paikallaan, mutta minkäänlaista pakottamista ei kannata harjoittaa. Väkisin tekeminen on tarpeetonta riskien lisäämistä ja toisaalta ei kaikkia edes moottoripyörät kiinnosta.

moottoripyöräily lapsen kanssa

Ylikuormattu moottoripyörä. Älä kokeile liikenteessä.

Milloin lapsi ensimmäistä kertaa kyytiin?

Lapsen ikä ei ole kovin hyvä mittari ensimmäisen kerran ajoittamiseen, koska tärkein kriteeri on se, että lapsella pitää olla edellytykset pysyä moottoripyörän kyydissä ilman pelkoa putoamisesta. Osa kuljettaa lasta aluksi kuskin ja tankin välissä, mutta itse olen tätä käytäntöä vastaan, koska tiukassa jarrutuksessa lapsen edellytykset pysyä pyörän päällä ovat silloin kovin rajalliset ja pahimmillaan vielä kuljettajan oma paino puristaa lasta tankkia vastaan. Meillä pyörän kyytiin pääsee liikenteeseen vasta, kun lapsi voi matkustaa normaalisti matkustajan istuimella. Käytännössä tämä edellyttää lapselta riittävää pituutta, jotta jalat ylettyvät tukevasti jalkatapeille. Lisäksi on hyvä varmistaa, että lapsella on riittävät käsivoimat kiinni pitämiseen. Meidän perheen geeneillä lapset ovat tuolloin olleet noin 8-vuotiaita. Tuon ikäisellä lapsella on jo useimmiten myös henkiset edellytykset ymmärtää ja noudattaa kuljettajan ohjeita.

moottoripyöräily lapsen kanssa

Pojan kanssa moottoripyörällä telttaretkellä

Lapsimatkustajan huomioiminen ajaessa

Sanomattakin lienee selvä, että lapsen ollessa kyydissä kuljettajan on syytä jättää näyttämisenhalu ja muu uho pois matkasta. Liian kovat kiihdytykset, nopeat sivuttaisliikkeet, keulimiset tai muut vastaavat eivät kuulu vastuulliseen lapsen kuljettamiseen. Eivätkä ne yleensä edes ole matkustajan kannalta miellyttäviä kokemuksia. Itse edelleenkin muistelen kauhulla hetkiä vanhemman serkkuni kyydissä, kun sen aikaisen kevarin lähes 30 hevosvoimasta otettin kaikki ilo irti ja itse roikun takapenkillä rystyset valkoisena puristaen. Siitä oli nautinto hyvin kaukana. Tavoitteena on yhteisestä ajasta ja harrastuksesta nauttiminen, joten sitä on turha pilata matkustajan turvattomuuden tunnetta ruokkimalla.

Moottoripyöräily lapsen kanssa on monella tapaa erilaista kuin aikuisen kanssa, koska lapsella ei ole yhtä hyvää kykyä keskittyä pitkäkestoisesti. Tämä tulee huomioida pitämällä yhtäjaksoiset ajomatkat kohtuullisina ja tarvittaessa vielä lyhentää niitä lapselta saadun palautteen perusteella. Lapsi saattaa jo yhden epämiellyttävän matkan myötä menettää mielenkiintonsa moottoripyöräilyyn.

Erityistä huomiota varsinkin nuorempien lasten kanssa on kiinnitettävä lapsen vireystilaan. Lapsilla on väsyneenä kyky nukahtaa melkeinpä paikkaan kuin paikkaan ja asentoon kuin asentoon. Nukkuvakin lapsi saattaa toki pysyä kyydissä, mutta silloin mennään kyllä enemmän tai vähemmän onnella. Yllättävissä tilanteissa nukkuva lapsi ei luonnollisestikaan pysty toimimaan lainkaan.

Suomen säätilat ovat valitettavan usein mitä ovat ja toki varusteilla pystyy paljon niitä kompensoimaan, mutta itse olen pyrkinyt ajamaan lasten kanssa vain sateettomalla ja riittävän lämpimällä kelillä. Kyllä he ehtivät sitten aikanaan kortin ajettuaan itse ajella Suomen kesän tauottomassa vesisateessa riittämiin.

moottoripyöräily lapsen kanssa

Täydelliset varusteet aina päälle, kun lapsi on kyydissä

Varusteet

Liikenteessä näkee motoristeja monenlaisissa varusteissa, uhkarohkeimmat ajavat shortseissa ja t-paidassa. Kuljettaja tekee henkilökohtaiset varustevalintansa omista lähtökohdistaan, mutta lapsella ei ole edellytyksiä tuollaista harkintaa tehdä. Tämän vuoksi vastuu lapsimatkustajan oikeista varusteista jääkin kokonaan kuljettajalle. Meidän perheessä moottoripyörällä ei ajeta tai matkusteta kuin täydellisissä ajovarusteissa. Suosittelen lämpimästi samaa käytäntöä muillekin, koska hyvin kohtuuhintaista tarjontaa lapsille on saatavilla usealtakin merkiltä. Myös käytettynä varusteita on saatavilla, ei toki samassa määrin kuin aikuisille. Lämpinä pysymiseen on myös syytä kiinnittää huomiota, koska lapsi pienempikokoisena jäähtyy ajoviimassa aikuista nopeammin.

Pyörän varusteista lapsimatkustajan kannalta ehkä eniten merkitystä on takalaukulla tai selkänojalla, jotka omalta osaltaan lisäävät turvallisuutta estäessään tipahtamisen pyörän kyydistä, vaikka ote hiukan kiihdytyksessä löystyisikin.

Lasten kanssa ajaessani olen todennut myös kypäräpuhelimet varsin toimivaksi varusteeksi. Niiden avulla kommunikointi on mahdollista koko ajan ja tarpeettomat pysähdykset vain tuntemusten kyselyä varten jäävät pois. Kypäräpuhelin mahdollistaa myös lapsen rohkaisun tai kysymyksiin vastaamisen ajon aikana, jolloin hiukankin kyydissäoloa jännittävän lapsen kanssa matka sujuu helpommin. Myös mahdollinen taukopyyntö takapenkiltä tulee, kokemukseni mukaan, riittävän ajoissa kypäräpuhelimen kanssa. Ilman kypäräpuhelinta koputtelu ja taukopyyntö tahtoo tulla yleensä, kun epämukavuus tai väsymys on jatkunut viihtymisen kannalta turhan pitkään.

moottoripyöräily lapsen kanssa

Hetki aamuauringossa ennen matkan jatkumista

Omat reissut lasten kanssa

Vähän pidempiä ajeluita kodin lähellä olen tehnyt lasteni kanssa alkaen vajaan kymmenen vuoden iästä. Lenkit on menty puhtaasti lasten ehdoilla ja mieluummin hiukan lyhyempinä kuin vähääkään liian pitkinä. Kohteeksi on valikoitunut tyypillisesti joku kahvila, jäätelökioski tai joku muu mukava taukopaikka, jonne lapsi on halunnut. Kun näitä lyhyitä retkiä on tehty muutamia, niin seuraavaksi olemme yhdessä miettineet jonkun kivan vierailupaikan hiukan etäämpää. On tehty retkiä mummolaan, tutuille tai katsomaan jotain nähtävyyttä.

Lähialueille tehtyjen reissujen kehitettyä rutiinia matkustamiseen moottoripyörällä, olemme siirtyneet yön yli tehtäviin reissuihin. Vanhimman pojan kanssa ensimmäinen yön yli reissu tehtiin hänen ollessaan 10-vuotias ja se suuntautui, toki hänen tietämättään, isovanhempien kodin läheisyyteen. Kyseessä oli ensimmäisen yön yli reissumme lisäksi hänen ensimmäinen yönsä teltassa, joten halusin mahdollisuuden helposti keskeyttää retkemme ja palata takkatulen lämpöön. Ihan turhaan huolehdin, kaikki meni hyvin. Toki isovanhempien läheisyydestä oli se ilo, että saimme yllätysvieraita teltallemme mokkapalojen kera. Olemme nyt muutamana kesänä tehneet hänen kanssaan yön yli retken ja joka kerta pidentäneet päiväkohtaista matkaa. Viime kesänä kävimme ajamassa Saariston rengastien Iniössä yöpyen. Vaikka matkaa tuli molemmille päiville yli 250 km, niin sain nauttia hyväntuulisesta ja omatoimisesta matkaseurasta koko reissun. Näillä reissuilla sitä aina huomaa, kuinka lapsi nauttii yhteisestä tekemisestä ja kasvaa henkisesti pituutta. Tänä vuonna lisäämme reissuun toisen yön ja käymme mahdollisesti Maarianhaminassa tai Virossa. Parin vuoden päästä edessä on sitten kevarikortin suorittaminen ja ensimmäiset askeleet itsenäiseksi motoristiksi.

Moottoripyöräily lapsen kanssa on mukava ja palkitseva tapa viettää yhteistä aikaa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Ranskalainen lihapata peuranvasasta

Saimme joululahjaksi lahjakortin kunnollisen valurautapadan hankkimiseksi. Alunperin haaveissa meillä oli Iittalan Sarpaneva pata, mutta päädyimme kuitenkin hankkimaan pyöreän Le Creuset padan. Suurimmat syyt mielenvaihdokseen olivat Sarpaneva padan pienempi tilavuus (3 vs 4,2 litraa) ja Kodin 1:ssä ollut hurja 25 % alennus Le Creuset padasta. Sarpanevan padastakin olisi ollut saatavilla 4 litran versio, mutta se olisi ollut epäkäytännöllisesti ovaalin muotoinen. Alennuksen myötä säästyneillä rahoilla päätimme vielä hankkia ystäviemme suosituksesta De Buyer:n hiiliteräksisen paistinpannun.

Le Creuset 4,2 ltr

Kun pata ja paistinpannu olivat hankittuna, niin pitihän niitä päästä heti kokeilemaan. Ranskalaisten välineiden ensimmäiseksi ruoaksi piti tietenkin tehdä ranskalainen lihapata. Aikani netissä kaiveltuani löysin tämän helpon, mutta maukkaan kuuloisen reseptin Maistellen blogista. Päätin hiukan soveltaa reseptiä, mutta pidättäydyin kuitenkin hyvin lähellä alkuperäistä reseptiä. Lihaksi tuli tietenkin itse kaadettua peuraa, tällä kertaa jotain peuranvasan takaosan paistia.

Lopullisen reseptin ainesosat:

1 kg peuran paistia
140 g pekonia
200 g tuoreita herkkusieniä
4 porkkanaa
3 isoa sipulia
punaviiniä (1 lasillinen ruoanvalmistusjuomaksi ja loput pataan)
lihaliemikuutio
1 pieni purkki tomaattipyrettä
vehnäjauhoa
1,5 dl vettä (osa pannulta ja osa lisättynä valmistuksen aikana, älä lisää tarpeettomasti)
tuoretta timjamia
tuoretta persiljaa
laakerinlehti
suolaa
mustapippuria

Tässä valmistusohje häpeilemättä lähes suoraan kopioituna Maistellen blogista:

Pilkotaan liha reilun kokoisiksi paloiksi, kuten myös porkkanat, sipulit, pekonit ja herkkusienet. Tosin jos herkkusienet on pieniä, laittaisin ne kokonaisina.

Paistetaan ensin osa pekoneista. Pannulle jäävässä pekoninrasvassa jatketaan sipulien, porkkanoiden ja herkkusienten paistoa. Paistoin herkkusienet erikseen, näin pannulle ei tullut kauheaa tungosta ja kaikki sai osansa pekonin rasvasta.

Pyörittele lihapalat vehnäjauhossa. Paista loput pekonit. Ja sitten niiden rasvassa lihapalat. Lopuksi vielä pikkasen vettä pannulle ja se pataan myös. Näin saat kaiken maun mukaan.

Ainekset alkais olee padassa. Sinne sitten tomaattipyree, punaviini ja mausteet. Veden lisäsin myöhemmin. Jos lisäät vettä uunissa muhimisen aikana, muista kiehauttaa se ennen lisäämistä. Sitten vaan kansi päälle ja pata uuniin. Mulla oli lämpötila 175-200 välillä. Ja pata sai muhia uunissa 3 tuntia. Tässä vaiheessa ei kannata kiirehtiä, mutta tarkkaile sitä nestettä ettei lihapata pääse kuivumaan.

Kun ruoka saatiin riisin ja täyteläisen punaviinin kera pöytään, niin ei paljoa juttelemaan ehditty. Ruoka oli sanoinkuvaamattoman hyvää ja kaikki vain keskittyivät varmistamaan riittävän suuren osuuden siitä itselleen. Poikkeuksellista oli sekin, että lapset söivät tätä ruoka ilman häivähdystäkään ensimmäiseen kertaan usein liittyvästä ennakkoluuloisuudesta.

Seuraavaksi päiväksi jäi pataa vielä pieni annos ja maku oli vieläkin intensiivisempi. Pataa oli kiva maistella suoraan padasta vaalean leivän kanssa, ei malttanut edes lautaselle asti laittaa, kun oli niin hyvää.

Tästä on hyvä jatkaa pataruokien ihmeelliseen maailmaan tutustumista. Seuraavaksi suunnitelmissa saman padan välimerellisempi muunnos.

Sukututkimusta

Maunu Tavast


Sain yhteydenoton sukunimikaimaltani Helsingistä ja päätin hiukan kaivella isoisäni edesmenneen serkun Pentti Levon tekemiä sukututkimusaineistoja sekä googlata tutkimuksesta löytyviä nimiä. Törmäsinkin Pentin erääseen haastatteluun, jossa sukumme historian kaukaisimmat hetket olikin mukavasti tiivistetty:

Sairaslomallaan ennen niin vikkeläliikkeinen Pentti Levo on opetellut kävelemään hitaasti hengästymättä ja tehnyt sukututkimusta. Siinä hän on päässyt jo 1200-luvulle.

“Sukujuurista löytyy muun muassa Maunu Tavast, pari kolme marsalkkaa sekä Sigismundin kannattaja Mikael Olavinpoika Munck, joka myöhemmin aateloitiin ja lopuksi vuonna 1599 mestattiin Turussa”, Suomen vanhimpiin suomalaisiin sukuihin kuuluva Pentti Levo kertoo.

Tunnetuista sukujuurista on peräisin myös vaimoni, joka on suoraan alenevassa polvessa sukua Kalevalan syntyyn suuresti vaikuttaneelle Simana Sissoselle. Sääli vain, että viranomaiset tekivät aikanaan kovin huonoa työtä eivätkä löytäneet Simanan jälkeläisiä selvittäessään erästä kuolinpesää. Tämän vuoksi Simanan kotitalo Sissolan Pirtti päätyi ensin Ilomantsin kunnan ja lopulta Museoviraston haltuun.

Kaiken tämän jälkeen on vain ihmeteltävä, miten Itella taaskin on hukannut kutsumme Linnan juhliin.

Ajovarusteita kesäksi

Kävin eilen ja tänään shoppailemassa Allright:n Hemmo-päivien tasarahateltassa. Mukaan tarttui itselle kuvassa olevat M-Racingin Branch crossihousut ja -paita aika siedettävään 65 euron yhteishintaan, joten säästöä normihintaan tuli noin satanen. Värivalikoima oli halutussa/vaadittavassa koossa aika rajattu, joten housuissa on tehostevärinä miehekkäästi pinkki. Paita sentään on toivotunlaisilla kirkaan vihreillä tehosteilla. Rikulle ostettiin samalla Alpinestarsin crossipaita fiilistelyä varten.

Tapahtumassa oli mukavalla tavalla motoristihenkeä ja erilaista oheistoimintaa oli järjestetty oikein kiitettävästi. Molemmat pojat viihtyivät oikein mainiosti ihmetellen tehopenkissä huutavia pyöriä, Raging Bull -monsteriautoa sekä nurmikolla kisaavia minicrosseja. Myös varusteet ja, niin myytävät kuin asiakkaidenkin, moottoripyörät kiinnostivat yllättävän hyvin nuoria herroja. Kun kelikin suosi auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta hellelukemissa, niin voiko sitä enempää pyytää vapaapäivän vietolta poikaporukalla?

Ajokausi 2010 avattu

Viime viikon tiistaina hain pyörän tallista kotiin ja avasin ajokauden 2010. Valitettavasti kelit eikä ajankäyttö eivät ole suosineet, mutta onneksi kuitenkin maanantaina 2. pääsiäispäivänä ehdin jo ensimmäisen iltalenkin heittää. Kausi tuli avattua kovin perinteikkäästi Bodomjärven kiertämisen merkeissä, ja näytti siellä muitakin innokkaita olevan liikenteessä. Mukavaa oli se, että ajokausien lisääntyessä huomaa talven vaikuttavan ajotaitoihin entistä vähemmän. Vuosi sitten kevään ensimmäinen ajelu oli täydellistä hapuilua, mutta tällä kertaa pyörän sarvissa oli kovin kotoisa olo. Toki kävin pyörän käsittelyä syrjäisellä parkkipaikalla kertaamassa, ettei liikenteessä tarvitse harjoitella hidasajoa ja väistöjä ekaa kertaa talven jälkeen.

Merkittävin uutuus tälle kaudelle on kuitenkin uuden reissukaverin saaminen, kun Rikulle hommattiin kunnolliset varusteet moottoripyöräilyä varten. Onhan miehelle jo kertynyt mittaa niin paljon, että jalat riittävät Bemarin jalkatapeille oikein mainiosti. Eilen sitten käytiin ensimmäisellä yhteisellä ajelulla totuttelemassa kyydissä istumiseen ja täytyy sanoa että kaikki sujui oikein mallikkaasti. Ajamiseenkin tuli ihan uudenlaista tarkkuutta lisää, kun tiedosti takapenkillä kuljettavansa arvokkainta mahdollista lastia mitä kuvitella saattaa.

Sen verran täytyy mainita, ettei talvikaan ihan hukkaan mennyt, kun sain ystäväni innostettua mp-korttia suorittamaan. Ehkä sieltäkin suunnalta on siis uutta ajoseuraa odotettavissa.