Aihearkisto: laskettelu

Laskettelukauden myöhäinen avaus

Etelä-Suomen suurista lumimassoista huolimatta ei laskettelukauden avaus vain onnistunut vuoden 2010 puolella, mutta onneksi nyt alkuvuodesta on ehditty rinteeseen jo pariin kertaan. Itse vietin nappulana eräänkin illan Peuramaalla opettelemassa laskettelun saloja. Isompana ei ole tullut siellä kertaakaan käytyä, mutta nyt päätin korjata tilanteen ja esitellä ”kotirinteeni” perheelleni. Pariin kertaan siellä on nyt käyty ja täytyy myöntää, että erityisesti 5-vuotiaan kanssa Etelä-Suomen pisin taikamatto lastenrinteessä tekee rinne-elämästä kovin sujuvaa. Itse muistelen kauhulla omia kokemuksiani kapulahissien kanssa, vieläkin päällimmäisenä muista sujuvasta kampituksesta Kalpalinnassa.

Nyt kun vielä keksisi kivan paikan hiihtoloman viettämiseen…

Skiexpo ja Digiexpo 2008

Tulihan eilen käytyä messuilla hieman kuumeisena ja muutenkin puolikuntoisena. Hieman kunto verotti intoa kierrellä messuilla ja osastoilla kommunikointi tuotti haasteita, kun välillä ääni vain yllättäen katosi kesken lauseen. Mutta kivahan tuolla oli taas käydä, koska tänäkin vuonna tuli taas opittua uutta ja nähtyä mielenkiintoisia tuotteita.

Skiexpon puolella aloitin kierroksen Lumiset ry:n Kamapörssin kautta ja tarjolla olikin paljon mielenkiintoisia ja hyväkuntoisia suksia. Pitkään kuolasin Atomic SL12 -suksia, mutta päätin kuitenkin jättää ne hankkimatta. Sen sijaan K2 Apache Outlaw -suksia pituudessa 188 cm (sivuleikkaus 124-88-111) ei vain voinut jättää 170 euron hintaan ostamatta. Sukset ovat lähes uutta vastaavassa kunnossa (värin perusteella ovat 2006 mallistoa), kuten myös niihin asennetut Marker Titanium 14.0 -siteetkin. Netistä lukemieni arvioiden mukaan suksien pitäisi olla käyttööni sopivat ja ne ovat saanet aikamoista hehkutusta osakseen. Toivottavasti kohta pääsee rinteeseen kokeilemaan ja muodostamaan omaa mielipidettä. Nyt mulla on sitten neljät sukset. Pitänee koittaa kaupata/lahjoittaa ainakin osa vanhoista pois, muuten kyllä perhesopu kärsii.

Skiexpon puolella kierros jatkui monotestikeskuksen kautta. Siellä sovitin ainoastaan Tecnican Dragon Dragon 120 Hiperfit -monoa koossa 26.5. Täytyy sanoa, että oli ehkä parhaimman tuntuinen mono mitä olen pitkään aikaan laittanut jalkaani. Toki muotopohjallista olisi vielä kaivannut jalan alle, mutta kaikin puolin muuten mono tuntui aikamoisen hyvältä. Leveys ja korkeus tuntuivat riittävän ja kantapää pysyi hyvin paikallaan. Tecnica on tälle kaudelle hieman pidentänyt varren pituutta ja ainakin minusta sääri sai paremman ja mukavamman tuntuisen tuen.

Parilla osastolla kokeilin myös monoja, joita ei ollut testikeskuksessa kokeiltavana. Pääsin viimeinkin kokeilemaan legendaarista Full Tilt -monoa ja täytyy myöntää että kokemus oli pääasiassa positiivinen kengän hieman kapeasta lestistä huolimatta. Full Tiltin erikoisuus on kengän etujouston toteuttaminen etuläpällä, lisäksi soljet on korvattu läpän yli menevillä vaijereilla. Tällä rakenteella saadaan toteutettua muita tapoja helpommin mono, jossa etujousto voidaan säätää monon muista ominaisuuksista riippumatta. Mallistossa on erijäykkyisiä monoja, mutta käytännössä niiden ainoa ero on erijäykkyinen etuläppä. Lisäksi etuläppiä on ostettavissa myös irrallaan, joten omaa monoa voi säätää aina päivän laskuolosuhteita vastaavaksi. Olisi mukava päästä kokeilemaan tätä monoa myös rinteessä.

Toinen kokeilemani mono oli Amplidin uutuusmono The Subgenious. Monossa oli selvästi vaikutteita niin Full Tiltiltä kuin Dalbelloltakin, mutta jotenkin monosta jäi sellainen olo että oli väkisin pitänyt keksiä kaikkea ”hienoa”. Minun jalkaani mono ei sopinut, ihan jo pelkästään kapeutensa takia, mutta lisäksi etuläppä painoi säärtä ikävästi. Amplidin osaston mielenkiintoisin tuote oli The Infradark -suksi. Suksessa on puuydin ja hiilikuitua on käytetty rakenteen jäykistämiseen. ?É‚Äûärimmäisen kevyt, mutta silti kiertojäykkä suksi. Ei olisi painon perusteella uskonut, että kädessä on 107 mm leveä suksi.

Muilta osastoilta ei mitään mullistavaa sattunut silmään. K2:n osastolta toki löytyi nyt myyntiversio keväällä laskemastani, ja hieman himoitsemastani, Obsethed-suksesta. Kevään suunnitelmista huolimatta valinta osui kuitenkin tällä kertaa hieman yleiskäyttöisempään (ja reilusti halvempaan) sukseen, koska Suomessa tuollaisella 105 mm keskeltä olevalla suksella ei juuri mitään tee. Vaikka olisi se vain hieno suksi laskea…

Digiexpon puolella vietin aikaa selvästi vähemmän, mutta muutamia mielenkiintoisia havaintoja ehdin kuitenkin tekemään. Oli mielenkiintoista päästä vertailemaan rinnakkain PS3:sta ja Xbox 360:sta samoilla peleillä. Ainakin EA:n peleissä oli grafiikoissa selvä ero Xboxin eduksi, vaikka käsittääkseni PS3:ssa pitäisi olla potentiaalia selättää Xbox helposti. Tällä hetkellä, kun Xbox on vielä selvästi halvempi kaksikosta, niin ei ole vaikea ymmärtää miksi se voitti MikroBitin 11/2008 vertailunkin.

Pääsin myös pikaisesti kokeilemaan Canon 5D Mark II ja Nikon D700 -täyskennokameroita. Kumpikin oli lyhyen kokeilun perusteella kaikkien saamiensa kehujen mukaisesti huipputason kameroita. Kyllä kelpaisi minullekin tuollainen 5D Mark II, Joulupukille siis vinkkinä. Ehkä vielä mielenkiintoisempi kamera oli kuitenkin Canon G10 -pokkari. Kameraa on hehkutettu lähes epäuskottavan hyväksi. Olin yllättynyt kameran pienestä koosta ja erityisesti pienestä painosta. Kamerassa on mahdollisuus käyttää ulkoista salamaa, hyvä akkukesto, laajakulmainen objektiivi (28-140 mm) ja RAW-formaatin tuki, joten tuossa alkaa olla kaikki tarpeelliset ominaisuudet koossa. Melkein tekisi mieli hankkia.

Engelberg ja Andermatt

Jo aiemmin tuli kirjoiteltua Engelbergin kolmesta ensimmäisestä laskupäivästä sekä laitettua laskuvideo saataville. Nyt on vuorossa kaksi viimeistä laskupäivää, joista ensimmäinen Engelbergissä ja toinen Andermattissa, sekä tietenkin yhteenveto koko reissusta.

Viides päivä Engelbergissä oli viimeinkin sitä mitä olimme lähteneet hakemaan, koska tarjolla oli vuoren täydeltä uutta lunta sateiden jäljiltä. Olimme jo aiempina päivinä huomanneet, että hissit lähteävät liikkeelle jo varttia ennen virallista aukeamisaikaa. Into päästä korkkaamaan ainakin osa rinteistä oli niin kova, että olimme ala-asemalla jo puolituntia ennen hissien aukeamisaikaa. Jonotimme innoissamme hissiin pääsyä lähes tyhjällä ala-asemalla. Kun aikaa viralliseen hissien aukeamiseen oli tuo edellä mainittu vartti, alkoi tunnelma olla ihan käsin kosketeltava. Pettymys olikin suuri, kun hissimies tuli rauhoittelemaan todeten asiakkaiden pääsevän hissiin vasta aikataulun mukaisesti. Noin kymmentä minuuttia ennen hissien aukeamista paikalle tuli muutamia pienempiä ruotsalaisryhmiä, jotka eivät selvästikään olleet arvanneet jonkun jo olevan jonossa. Terveisiä vain Pallelandiaan 🙂

Lopulta hissit aukesivat ja pääsimme porteista läpi, seurauksena hillitön ryysis ja töniminen. Meidän porukkamme hajosi lopulta kolmeen eri hissiin kaiken kiilailun ja tönimisen seurauksena. Nousun aikana sitten yritimme jokainen kuunnella muiden ryhmien juttelua hisseissä ja arvailla mihin muut ovat suuntaamassa suksensa. Näitä tietoja sitten jaoimme keskenämme hissien välillä radiopuhelinten avulla ja suunnittelimme omaa taktiikkaamme. Ensimmäisen hissinousun jälkeen Tr?ɬºbseellä muut ryhmät olivatkin jostain syystä ihan valmistautumattomia ja jäivät vain ihmettelemään hissiasemalle. Meidän ryhmämme teki nopean tilannearvion ja suuntasi Jochpassin ja Jochstockin suuntaan.

Pääsimme laskemaan useita rinteitä ja laskulinjoja aivan ensimmäisinä ja nauttimaan sateiden tuomasta 20-30 cm puuterikerroksesta. Hiihtäminen oli todella nautinnolista ja ruokataukoakaan ei meinannut malttaa pitää iloittelun lomassa. Päivän jälkeen oli väsynyt ja onnellinen olo. Toki hieman huoletti, että kuinka sitä jaksaa seuraavana päivänä laskea taas täysillä Andermattissa oppaan kanssa. Oppaan kanssa kun tulee yleensä edettyä aikalailla nopeammin ja taukoja on vähemmän (ja vastaavasti ne ovat lyhyempiä). Ei muuta kuin energiaa kehoon ja venyttelyn jälkeen 19:30 nukkumaan, aamulla oli nimittäin herätys tiedossa viiden aikaan.

Kuudes päivä alkoi pimeyden vielä pitäessä laaksoa hallussaan, mutta meidän kämpässämme oltiin täydessä vauhdissa samantien. Koko porukka oli innoissaan lähdössä vuokra-autolla koti Andermattia ja kovasti odotettua opastettua laskupäivää. Reilun parin tunnin autoilun jälkeen olimme perillä Andermattissa ja valmiina päivän haasteisiin.

Pian saapumisemme jälkeen löysimme oppaamme Heinzin ala-asemalta ja lähdimme samantien kabiinilla kohti Gemsstockin yläasemaa. Ylhäälle ei turhia jaariteltu, vaan Heinz vei meidät samantien rinteiden vieruksille näyttämään taitojamme. Ilmeisesti hän oli näkemäänsä tyytyväinen, kun parin rinteenvieruksen jälkeen reitti vei heti ensimmäisellä laskulla kohti upeaa kurua. Laskimme kurua alas tielle asti, joten heti ensimmäisellä laskulla tuli korkeuseroa 1500 metriä rinteiden ulkopuolella. Ala-asemalle kävelyn jälkeen nousimme taas ylös Gemsstockille, josta laskimme lyhyemmän vedon vain palataksemme takaisin ylös. Tällä kertaa Heinz veikin ryhmämme Gemsstockin yläaseman toiselle puolelle, jossa lyhyen traversen jälkeen pääsimme nousemaan eräälle harjanteelle sukset ja laudat reppuihin kiinnitettyinä. Harjanteelta laskimme koskemattomassa lumessa kurujen ja laaksojen kautta eräälle talvisin suljettuna olevalle tielle.

Lyhyen tauon jälkeen laskimme tietä pitkin sitten takaisin hissien ulottuville lähelle Hospentalia. Nousimme sieltä ylös ensin tuolihissillä ja sitten pisimmällä koskaan käyttämälläni ankkurihissillä. Nousun jälkeen pääsimme lähes suoraan laskemaan koskematonta lunta. Ensimmäistä kertaa koko päivän aikana Heinz oli hieman huolissaan lumen turvallisuudesta ja paikoin ohjeet olivat hyvinkin täsmälliset laskulinjojen suhteen. Jo laskun alkupuolella huomasin voimieni olevan jo melkoisen ehtyneet ja viimeiset 300-400 metriä korkeuseroa menivät kyllä ihan tahdonvoimalla. Sääli sinällään, koska rinne oli kuitenkin kohtuullisen hyvässä kunnossa ja sääkin mitä mainioin. Alas päästyämme hiihtelimme murtomaahiihtoladun reunaa lyhyen matkaa tielle, josta pääsimme jatkamaan matkaa pikkubussin kyydissä takaisin ala-asemalle.

Laskujen jälkeen olin voimattomampi, kuin olen koskaan laskettelupäivän jälkeen ollut, joten oli hyvä aika siirtyä täyttämään energiavarastoja ravintolaan herkullisen ruuan pariin. Ruuan ääressä juttelimme päivän kokemuksista ja olimme kaikkia aivan innoissamme Andermattin mahdollisuuksista oppaan kanssa ja jopa ilman opastakin. Iso osa ryhmästämme piti Gemsstockin aluetta parhaana koskaan laskemaansa alueena. Toki taustalla oli pienoinen pettymys Engelbergin helposti saavutettavien vapaalaskumahdollisuuksien vähyyteen. Joka tapauksessa varmasti ainakin osa ryhmämme jäsenistä tulee vielä palaamaan Andermattiin.

Kaiken kaikkiaan takana on nyt yksi hyvä reissu lisää ja usko Alppien lumivarmuuteen hieman palasi Zillertalin karvaiden kokemusten jälkeen. Ensi vuodeksi olisi sitten tarkoitus taas panostaa varusteita uusimalla ja listalla on ainakin uudet sukset vaellussiteiden ja nousukarvojen kanssa. Todennäköisimmin valinta kohdistuu suksien osalta tällä reissulla vuokrasuksina testaamiini K2 Obsethed suksiin ja siteiden osalta Marker Duke on vahva vaihtoehto. Niin ja jos hyvin käy, niin ensi talvena on sitten jalassa viimeinkin kunnolla jalkoihini sovitetut/muokatut monot, joiden kanssa ei tarvitse koko aikaa murehtia jalkojen kipuilusta.

Engelberg ja Andermatt laskuvideo

Tällaisen videon saimme aikaan tällä kertaa alppireissun videomateriaalin pohjalta.

Jostain syystä sivulle upotettu video sotkee asettelun, joten jouduin vaihtamaan tilalle pelkän linkin videoon. Ongelma liittyy mitä ilmeisemmin sivuston ulkoasun määrittelevään pohjaan, joten katsotaan löytyykö muuta keinoa korjata tämä ongelma kuin vaihtaa (taas) ulkoasua.

Ulkoasun vaihtaminen näköjään auttoi ongelmaan ja nyt sain liitettyä videon osaksi tätä kirjausta.

Himokselle viikonlopuksi

Päätimme tehdä äkkilähdön Himokselle laskettelemaan koko perheen voimin, kun yllättäen koko viikonloppu vapautuikin yhteiseen käyttöön. Ikävää sinänsä, että suunnitellut menot peruuntuivat (varsinkin kun se johtui sairastapauksesta – Päiville tsemppiä ja parempaa vointia), mutta toisaalta mukavaa päästä viettämään yhteistä viikonloppua.

Olinkin hieman toivonut mahdollisuutta päästä vielä pariksi päiväksi laskettelemaan Rikun kanssa, jotta tänä talvena ehtisi muodostua edes jonkinlainen rutiini laskemiseen ja ensi kaudella päästäisiin sitten opettelemaan uusia taitoja rinteessä. Lisäksi nyt meillä on mahdollisuus päästä kokeilemaan laskettelua myös Ronin kanssa. Ronin osalta odotukset eivät ole korkealla, koska harvempi alle kolmivuotias nyt kuitenkaan mikään rinnehirmu on. Kunhan nyt saadaan mukavia hetkiä yhdessä ja onnistumisen kokemuksia aikaiseksi.

Koitan myös jossain välissä ehtiä kirjoittelemaan Engelbergin reissun jälkimmäisistä päivistä ja niiden tapahtumista. Lyhyesti kuitenkin tässä vaiheessa mainittakoon, että en olisi yllättynyt jos ensi kauden kohde olisi Andermatt. Sen verran positiivinen yllätys kyseinen kohde oli.