Jo aiemmin tuli kirjoiteltua Engelbergin kolmesta ensimmäisestä laskupäivästä sekä laitettua laskuvideo saataville. Nyt on vuorossa kaksi viimeistä laskupäivää, joista ensimmäinen Engelbergissä ja toinen Andermattissa, sekä tietenkin yhteenveto koko reissusta.
Viides päivä Engelbergissä oli viimeinkin sitä mitä olimme lähteneet hakemaan, koska tarjolla oli vuoren täydeltä uutta lunta sateiden jäljiltä. Olimme jo aiempina päivinä huomanneet, että hissit lähteävät liikkeelle jo varttia ennen virallista aukeamisaikaa. Into päästä korkkaamaan ainakin osa rinteistä oli niin kova, että olimme ala-asemalla jo puolituntia ennen hissien aukeamisaikaa. Jonotimme innoissamme hissiin pääsyä lähes tyhjällä ala-asemalla. Kun aikaa viralliseen hissien aukeamiseen oli tuo edellä mainittu vartti, alkoi tunnelma olla ihan käsin kosketeltava. Pettymys olikin suuri, kun hissimies tuli rauhoittelemaan todeten asiakkaiden pääsevän hissiin vasta aikataulun mukaisesti. Noin kymmentä minuuttia ennen hissien aukeamista paikalle tuli muutamia pienempiä ruotsalaisryhmiä, jotka eivät selvästikään olleet arvanneet jonkun jo olevan jonossa. Terveisiä vain Pallelandiaan 🙂
Lopulta hissit aukesivat ja pääsimme porteista läpi, seurauksena hillitön ryysis ja töniminen. Meidän porukkamme hajosi lopulta kolmeen eri hissiin kaiken kiilailun ja tönimisen seurauksena. Nousun aikana sitten yritimme jokainen kuunnella muiden ryhmien juttelua hisseissä ja arvailla mihin muut ovat suuntaamassa suksensa. Näitä tietoja sitten jaoimme keskenämme hissien välillä radiopuhelinten avulla ja suunnittelimme omaa taktiikkaamme. Ensimmäisen hissinousun jälkeen Tr?ɬºbseellä muut ryhmät olivatkin jostain syystä ihan valmistautumattomia ja jäivät vain ihmettelemään hissiasemalle. Meidän ryhmämme teki nopean tilannearvion ja suuntasi Jochpassin ja Jochstockin suuntaan.
Pääsimme laskemaan useita rinteitä ja laskulinjoja aivan ensimmäisinä ja nauttimaan sateiden tuomasta 20-30 cm puuterikerroksesta. Hiihtäminen oli todella nautinnolista ja ruokataukoakaan ei meinannut malttaa pitää iloittelun lomassa. Päivän jälkeen oli väsynyt ja onnellinen olo. Toki hieman huoletti, että kuinka sitä jaksaa seuraavana päivänä laskea taas täysillä Andermattissa oppaan kanssa. Oppaan kanssa kun tulee yleensä edettyä aikalailla nopeammin ja taukoja on vähemmän (ja vastaavasti ne ovat lyhyempiä). Ei muuta kuin energiaa kehoon ja venyttelyn jälkeen 19:30 nukkumaan, aamulla oli nimittäin herätys tiedossa viiden aikaan.
Kuudes päivä alkoi pimeyden vielä pitäessä laaksoa hallussaan, mutta meidän kämpässämme oltiin täydessä vauhdissa samantien. Koko porukka oli innoissaan lähdössä vuokra-autolla koti Andermattia ja kovasti odotettua opastettua laskupäivää. Reilun parin tunnin autoilun jälkeen olimme perillä Andermattissa ja valmiina päivän haasteisiin.
Pian saapumisemme jälkeen löysimme oppaamme Heinzin ala-asemalta ja lähdimme samantien kabiinilla kohti Gemsstockin yläasemaa. Ylhäälle ei turhia jaariteltu, vaan Heinz vei meidät samantien rinteiden vieruksille näyttämään taitojamme. Ilmeisesti hän oli näkemäänsä tyytyväinen, kun parin rinteenvieruksen jälkeen reitti vei heti ensimmäisellä laskulla kohti upeaa kurua. Laskimme kurua alas tielle asti, joten heti ensimmäisellä laskulla tuli korkeuseroa 1500 metriä rinteiden ulkopuolella. Ala-asemalle kävelyn jälkeen nousimme taas ylös Gemsstockille, josta laskimme lyhyemmän vedon vain palataksemme takaisin ylös. Tällä kertaa Heinz veikin ryhmämme Gemsstockin yläaseman toiselle puolelle, jossa lyhyen traversen jälkeen pääsimme nousemaan eräälle harjanteelle sukset ja laudat reppuihin kiinnitettyinä. Harjanteelta laskimme koskemattomassa lumessa kurujen ja laaksojen kautta eräälle talvisin suljettuna olevalle tielle.
Lyhyen tauon jälkeen laskimme tietä pitkin sitten takaisin hissien ulottuville lähelle Hospentalia. Nousimme sieltä ylös ensin tuolihissillä ja sitten pisimmällä koskaan käyttämälläni ankkurihissillä. Nousun jälkeen pääsimme lähes suoraan laskemaan koskematonta lunta. Ensimmäistä kertaa koko päivän aikana Heinz oli hieman huolissaan lumen turvallisuudesta ja paikoin ohjeet olivat hyvinkin täsmälliset laskulinjojen suhteen. Jo laskun alkupuolella huomasin voimieni olevan jo melkoisen ehtyneet ja viimeiset 300-400 metriä korkeuseroa menivät kyllä ihan tahdonvoimalla. Sääli sinällään, koska rinne oli kuitenkin kohtuullisen hyvässä kunnossa ja sääkin mitä mainioin. Alas päästyämme hiihtelimme murtomaahiihtoladun reunaa lyhyen matkaa tielle, josta pääsimme jatkamaan matkaa pikkubussin kyydissä takaisin ala-asemalle.
Laskujen jälkeen olin voimattomampi, kuin olen koskaan laskettelupäivän jälkeen ollut, joten oli hyvä aika siirtyä täyttämään energiavarastoja ravintolaan herkullisen ruuan pariin. Ruuan ääressä juttelimme päivän kokemuksista ja olimme kaikkia aivan innoissamme Andermattin mahdollisuuksista oppaan kanssa ja jopa ilman opastakin. Iso osa ryhmästämme piti Gemsstockin aluetta parhaana koskaan laskemaansa alueena. Toki taustalla oli pienoinen pettymys Engelbergin helposti saavutettavien vapaalaskumahdollisuuksien vähyyteen. Joka tapauksessa varmasti ainakin osa ryhmämme jäsenistä tulee vielä palaamaan Andermattiin.
Kaiken kaikkiaan takana on nyt yksi hyvä reissu lisää ja usko Alppien lumivarmuuteen hieman palasi Zillertalin karvaiden kokemusten jälkeen. Ensi vuodeksi olisi sitten tarkoitus taas panostaa varusteita uusimalla ja listalla on ainakin uudet sukset vaellussiteiden ja nousukarvojen kanssa. Todennäköisimmin valinta kohdistuu suksien osalta tällä reissulla vuokrasuksina testaamiini K2 Obsethed suksiin ja siteiden osalta Marker Duke on vahva vaihtoehto. Niin ja jos hyvin käy, niin ensi talvena on sitten jalassa viimeinkin kunnolla jalkoihini sovitetut/muokatut monot, joiden kanssa ei tarvitse koko aikaa murehtia jalkojen kipuilusta.