Kirjoittajan arkistot: Mikko Levo

A1-kortin suorittaminen opetusluvalla

Olin jo aikaisemmin luvannut opettaa lapsilleni tarvittavat ajokortit opetusluvalla. Jo viime vuonna käytiin keskusteluja mopokortista, mutta vanhin poikani päätti jättää mopon väliin ja suorittaa suoraan kevytmoottoripyörän kuljettamiseen tarvittavan A1-luokan ajokortin. En tässä artikkelissa kuvaa sen tarkemmin opetusluvalla opettamista, siitä olen kirjoittanut jo toisaalla.

Opetuslupa ja teoriaopetus

Alkuvuodesta 2018 oli aika siirtyä sanoista tekoihin ja aloitin valmistautumisen opetuslupaopettajan teoriakokeeseen Autoliiton nettimateriaaleilla. Koe meni helposti läpi ja samalla kerralla haettu opetuslupa saapui viikossa postitse. Alunperin tarkoituksena oli, että poika olisi suorittanut osan teoriatunneista MP-messujen yhteydessä. Valitettavasti suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, joten itselleni jäi vastuu kaikkien teorioiden opettamisesta.

Kävimme käytännössä kaikki teoriatunnit läpi ennen ajotuntien alkamista, koska kevään alku oli hyvin myöhäisessä ihan eteläisimmässäkin osassa Suomea. Normaalien teoriatuntien lisäksi tutuistuimme kaarreajotekniikan perusteisiin kiitellyn Twist of Wrist 2 -teoksen avulla (DVD / Youtube ja kirja). Lisäksi sovelsin opetuksessa, alunperin Norjassa tehtyä ja MP69:n kouluttajien kääntämää, Ajo hanskassa -materiaalia. Lisäksi oppilas harjoitteli teoriakokeeseen Autoliiton nettimateriaaleilla.

Ajo-opetus

Teoriakoe meni läpi vähäisin virhein ja pääsimme keskittymään ajo-opetukseen tarkoitusta varten hankitulla Yamaha YBR125 kevytmoottoripyörällä. Ensimmäisillä kerroilla siirryimme kaksi päällä harjoittelemaan ajoneuvon käsittelyä samalle alueella, jolla myös käsittelykokeet Espoossa suoritetaan. Oppilas harjoitteli käsittelyä kolmen ajotunnin verran ennen ajoharjoittelun aloittamista myös liikenteessä. Liikenteen lukemista ja havainnointia harjoittelimme myös lähes kaikilla automatkoilla. Samalla keskustelimme havaituista riskitilanteista ja toimintamalleista niiden välttämiseksi.

Kun ajotunteja oli pidetty hiukan yli puolet suunnitellusta, meillä oli epäonnea matkassa. Opettaja ajatti liiallisen määrän hidasajoharjoituksia yhteen menoon ja lopputuloksena opetuspyörän kytkin paloi. Ei auttanut mikään, joten hinausauto sai viedä pyörän takaisin kotitallille. Olimme samalla viikolla lähdössä ennakoivan ajon koulutukseen ja nyt oli pyörä rikki! Osia ei löytynyt hyllystä, joten ne oli tilattava Amsterdamin päävarastolta. Oli pakko siirtyä varasuunnitelmaan. Poika oli sopinut kaupat Yamaha MT-125 pyörästä, joka piti alkuperäisen suunnitelman mukaan hakea liikkeestä vasta ajokokeen jälkeen. Nyt suunnitelma meni uusiksi ja pyörä otettiin ajoon tässä vaiheessa.

Poika pääsi nopeasti sinuiksi uuden pyörän kanssa ja menimme suunnitellusti Ahvenistolla pidettävään ennakoivan ajon koulutukseen. Koulutuksessa keskityttiin rataolosuhteista huolimatta maantieajossa tarvittaviin taitoihin, kuten ajoasentoon, katseen käyttämiseen, ohjaustekniikkaan sekä kaarreajoon. Opetuksessa oli aina ensin teoriaosuus ja sen jälkeen harjoiteltiin samaa asiaa opettajan johdolla radalla. Pienen parkkipaikalla tapahtuneen kohelluksen seurauksena pyörästä vääntyi jarrukahva, joka uusittiin vielä ennen käsittelykoetta. Muuten radalla vältyimme vahingoilta yhdestä läheltä piti -tilanteesta huolimatta.

Käsittely- ja ajokoetta edeltävänä iltana kävimme vielä tekemässä viimeiset harjoitukset. Ne eivät valitettavasti menneet ihan putkeen ja oppilaalle jäi illasta huonot fiilikset. Aamulla saavuimme koepaikalle hyvissä ajoin, mutta liikenneopettajien näyttökokeen vuoksi emme päässeetkään enää käsittelyradalle lämmitelemään ennen koetta. Yhdistettynä edellisen illan tunnelmiin tämä ei enteillyt hyvää oppilaan itseluottamuksen kannalta.

Käsittely- ja ajokoe

Kokeen aluksi tutkinnonvastaanottaja tiedusteli pyörän kääntöympyrän halkaisijaa hitaiden tehtävien radan mitoitusta varten. Hän ei suostunut uskomaan vastausta ja halusi mittauttaa halkaisijan. Mittaaminen tehtiin pyörä sisäkaarteeseen kallellaan ja tulokseksi tuli metrin liian vähän, onneksi paikalla ollut MP-ajokokeiden päätutkinnonvastaanottaja huomasi tilanteen ja opasti mittauksen tekotavan. Kun lopulta oltiin yhtä mieltä radan mitoituksesta kaiken säätämisen jälkeen, oppilas pistettiin radalle.

Hitaat tehtävät menivätkin sitten kylmiltään hiukan poskelleen. Siitä lannistumatta siirryttiin porttitehtävään (eli väistö 50 km/h nopeudella), mutta jostain syystä oppilaan ja tutkinnonvastaanottajan kommunikointi epäonnistui ja tehtävässä syntyi vaaratilanne, jonka vuoksi käsittelykoe keskeytettiin. Sivustakatsojana sanoisin, että syytä taisi olla molemmissa yhtä paljon, kun tutkinnonvastaanottaja seikkaili tehtäväradalla annettuaan oppilaalle jo ajoluvan ja toisaalta oppilas väisti esteen väärältä puolelta (tehtävässä väistö tehdään annetun ohjeistuksen mukaiselta puolelta). Eli se aiheesta siltä päivältä, 2 tuntia lisäopetusta saatiin kotitehtäväksi. Jälkikäteen voisi todeta, että tutkinnonvastaanottajan virheet ja hapuileva toiminta tutkinnonvastaanottoon liittyvien hallinnollisten tehtävien osalta ei ollut omiaan vähentämään kokeeseen liittyvää jännitystä. Näin ei mielestäni pitäisi voida olla, vaan tutkinnonvastaanottajan pitäisi omalla toiminnallaan tukea onnistumista.

Saimme varattua ajan uuteen käsittely- ja ajokokeeseen heti seuraavan viikon alkuun, joten viikonloppu menikin sitten käsittelykokeen tehtävien parissa. Kävimme lopulta neljänä päivänä harjoittelemassa, joista viimeisellä kerralla kaikki tehtävät menivät läpi ihan heittämällä. Nyt olisi oppilas menossa kokeeseen aivan eri tunnelmissa kuin viimeksi.

Aamulla olimme paikalla taas hyvissä ajoin ja viime kerralta tuttu tutkinnonvastaanottaja oli jo paikalla myöskin. Poika pääsi tutustumaan rataan rauhassa ennen käsittelykoetta ja teki taas hyvät suoritukset. Kun tuli virallisen kokeen aika, tunnelma oli rauhallinen ja opettajakin oli luottavaisin mielin. Hitaat tehtävät menivät läpi virheittä, mutta porttitehtävässä (väistö 50 km/h nopeudessa) ja kaarreajotehtävässä (30 km/h vasen-oikea kaarreyhdistelmä) keilat lentelivät ensimmäisillä yrityksillä, muut tehtävät menivät onnistuneesti läpi. Uusinnoissa myös portit ja kaarreajo menivät tyylikkäästi läpi. Syykin epäonnistumisiin selvisi, oppilas oli innoissaan ajanut turhan kovaa (55/50 km/h ja 37/30 km/h) ja tehtäviin varattu hyvin rajallinen tila vain yksinkertaisesti loppui kesken). Eikä ne ensimmäisetkään suoritukset huonoja olleet, takarengas vain hiukan hipaisi paluuporttien keiloja.

Käsittelykokeen hyväksytyn suorittamisen jälkeen oli vuorossa ajokoe liikenteessä. Opettajan näkökulmasta kyseessä oli 25 minuutin jännittäminen, oppilaalla sentään oli mieluista tehtävää koko ajaksi. Lopulta esiin kaartoi tuttu pyörä ja tutkinnonvastaanottajan Mersu. Kun ajopelit oli pysäköity, saatiin heti auton oven auettua ensimmäinen palaute: koe oli hyväksytty. Tarkemman arvioinnin ja palautteen jälkeen kädessä oli tutkintotodistus, joka toimisi väliaikaisesti uuden motoristin ajokorttina. Ja koristeena kakun päälle tuli kovat kehut tutkinnonvastaanottajalta ajotaidoista liikenteessä, sekä puolittainen pahoittelu ensimmäisen käsittelykokeen hapuilusta.

Havaintoja

Näin jälkikäteen voin todeta, että emme panostaneet alkuvaiheessa riittävästi käsittelykokeeseen harjoittelemiseen. Liikenteessä ajamisen alkaessa sujua oli oppilasta vaikea saada motivoitua käsittelykokeen harjoitteluun. Mahdollisella seuraavalla kerralla liikenteeseen lähdetään vasta, kun käsittelykokeet menevät ainakin valtaosaltaan läpi. Varsinkin hitaat tehtävät ovat ihan oikeasti vaikeat, myös kova jarrutus ja vaihteen vaihtaminen kolmoselta ykköselle vaatii aloittelijalta useita toistoja. Muut tehtävät ovatkin enemmän luottamuksen hakua pyörään sekä ajotekniikan (ja ajamisen fysiikan) toimivuuteen uskomista.

Täydentävien materiaalien hyödyntäminen teoriaopetuksessa syvensi liikenteessä selviytymiseen liittyvien taitojen opiskelua. Suosittelen hyödyntämään niitä. Lisäksi kannattaa hyödyntää mahdollisuus keskustella oppilaan kanssa moottoripyöräilystä harrastuksena ja pyrkiä kuvaamaan myös niitä harrastuksen muotoja, jotka eivät kuulu omaan tapaan harrastaa. Itsekin olisin mielelläni nähnyt pojan alla Honda Varaderon tai jonkun muun matkaendurotyyppisen ajopeli, mutta kun sydän veti nakupyörän suuntaan kovasti, niin minkäs teet. Moottoripyöräily on kuitenkin fiilislaji ja itselle mieluisan pyörän valinta/omistaminen keskeinen osa tuota fiilistä.

Ennakoivan ajon koulutuksen mukaan ottaminen osaksi ajokoulutusta oli mielestäni erittäin onnistunut päätös. Luottamus pyörään, kaarreajotaidot ja katseen käyttäminen ottivat hurjan harppauksen koulutuksen aikana. Uskon, että kyseiset opit tulevat auttamaan aloittelevaa motoristia hyvin pitkään. Me valitsimme koulutukseksi Motorg ry:n järjestämän Ajotaito 2 -koulutuksen, mutta varmasti joku muukin vaihtoehto olisi antanut hyviä valmiuksia. Ulkoisten koulutusten käyminen muuten jatkuu meillä vielä ajokortin saamisenkin jälkeen, toivottavasti tarpeettomaksi jääviä taitoja haetaan vielä ensiapukurssilta. Turvallisuuteen kuuluu mielestäni vahinkojen välttämisen ja niihin varautumisen lisäksi myös oikeiden toimintatapojen osaaminen vahingon satuttua.

Ajo-opetuksen antaminen on moottoripyörällä paljon vaativampaa kuin henkilöautolla. Henkilöautossa opettajan ei tarvitse hallita omaa ajoneuvoa, joten huomiokykyä jää enemmän oppilaan ja liikenteen seuraamiseen. Oppilaan syntymäpäivän sanelema opetuksen ajankohta aikaisin kevällä tarkoitti sitä, että opettajakin oli liikenteessä suoraan talvitauolta. Ensimmäiset ajokerrat liikenteessä olivat hyvin stressaavia, mutta onneksi tilanne helpotti nopeasti. Kannattaa kuitenkin ihan oikeasti arvioida, että onko oma ajotaito ja -rutiini niin hyvä, että pystyy keskittymään kahden pyörän ”ajamiseen” samanaikaisesti.

Se, että jonkin taidon osaa, ei ole tae siitä, että sen osaa myös toiselle opettaa. Varsinkin käsittelykokeeseen harjoitellessa tuli muutamia kertoja, joilloin ei itsellä ollut ensin mitään käsitystä miksi oppilas ei onnistu tehtävässä. Oli pakko kokeilla itse erilaisia virheitä ja sieltä se oivallus sitten syntyi, kun sai tilanteen toistettua itse. Mahdollisella toisella opetuslupakerralla on tässäkin varmasti taas hiukan taitavampi, mutta tämä on taatusti se kohta, jossa ammatikseen opettava liikenneopettaja on opetuslupaopettajaan nähden selvässä etulyöntiasemassa.

Oman lapsen opettaminen ei ole ihan joka kerta kivaa tai ainakaan yhteistyö ei toimi aina hyvin. Noin 16-vuotias teini löytää valitettavasti opetuksenkin aikana itsestään niitä iän tuomia huonoja puolia esiin, varsinkin jos tilanne vähääkään turhauttaa. Joitakin kertoja jouduimme käsittelykokeen tehtävien monotonisen harjoittelun jättämään kesken, kun oppilaan keskittyminen liiaksi herpaantui. Pariin otteeseen myös pysähdyimme bussipysäkille tasaamaan tunteita tai sopimaan opetuksen pelisäännöistä taas uudelleen. Pelisäännöistä kannattaa todellakin sopia etukäteen ja aina välillä kerrata ne, ajamisen aikana kinaamisesta ei tule yhtään mitään. Myös opettajan tulee muistaa roolinsa ja pitää huoli, ettei vaadi tai teetä mitään asiatonta. Kunnioitus yleensä saa vastaansa kunnioitusta, niin tässäkin lajissa.

Kulut ja muu yhteenveto

Teoriaopetusta kävimme 13 tuntia ja lisäksi Ajotaito 2 -koulutuksen teoriat. Eli aika lähellä 12 tunnin vähimmäismäärä oltiin. Tuohon päälle sitten toki oppilaan itseharjoittelut kirjan ja nettimateriaalin kanssa.

Ajotunteja kertyi 28 kertaa, joista käsittelyä lisäopetuksineen 14 ajotuntia, taajama-ajoa 8 ajotuntia ja maantieajoa 6 kertaa. Lisäksi vielä Ajotaito 2 -koulutuksen ajoharjoitukset noin 2 tuntia. Ylitimme siis lain vaatiman 9 tunnin minimin huomattavasti. Ajo-opetuksen aikana kertyi yhteensä 732 ajettua kilometriä. Se muuten ylittää joidenkin tuntemieni motoristien koko kesän kilometrimäärän.

Kustannuksia kertyi seuraavasti:

Autoliiton teoriakokeiden harjoitusmateriaalit (jäsenetu) 0,00 €
Autokoulun moottoripyöräkirja (omasta hyllystä) 0,00 €
Opettajan teoriakoe 31,00 €
Opetuslupa 30,00 €
Ajokorttilupa 40,00 €
Nuorison terveystodistus (koululääkäriltä) 0,00 €
Passikuva (oli valmiina) 0,00 €
Opetuskolmio (oli valmiina) 0,00 €
Oppilaan teoriakoe 31,00 €
Käsittely- ja ajokoe 65,00 €
Käsittelykokeen uusinta 28,00 €
Oppilaan polttoaineet (732 km) 28,37 €
Ajotaito 2 (oppilas + opettaja) 120,00 €

Yhteensä siis 373,37 €.

Huomattavaa on, että tuosta summasta 120,00 € on vapaaehtoisia kustannuksia, mutta toisaalta osa kustannuksista jäi syntymättä jäsenetujen tai muiden syiden vuoksi. Myöskään opettajan polttoainekustannuksia en laskenut, koska ajo-opetuksen vuoksi ehdin ajamaan moottoripyörällä huomattavasti vähemmän, kuin olisin normaalina keväänä samassa ajassa ajanut.

Jos näitä kustannuksia vertaa vaikkapa halvimman löytämäni paikallisen autokoulun ottamaan yli 1000 euron hintaan (sis. viranomaismaksut) , niin säästetty summa on melkoinen ja opetusta on kuitenkin saatu huomattavasti enemmän ja laajemmin. Olisi kortti ehkä jäänyt ajamatta autokoulun hinnoilla.

Shoei Neotec + Scala Rider Packtalk

Notice for my regular Finnish readers: Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti suomeksi ja englanniksi, koska netissä ei liiemmälti ole asennusohjeita tälle kypärä ja kypäräpuhelin yhdistelmälle edes englanniksi.

I tried to find instructions for installing Scala Rider Packtalk on Shoei Neotec helmet. Unfortunately there wasn’t much available. Though I was able to find couple of images of the combo, so I dared to buy Scala Rider Packtalk Duo set for me and my father.

However the installation was about to be an interesting challenge. Luckily in the box you have both regular and boom microphones and two different attachments (clamp and glued) for the head unit. There should be enough options for successful installation of the Scala Rider Packtalk.

Installation was much more straightforward than I thought. The first helmet took a bit longer time when I was testing optimal routing of the cables. With the second helmet  the most difficult thing was taking the photos used in the instructions below.

As usually, you follow the instructions at your own risk. Happy installing!


1. First remove all the removable padding from your helmet as instructed in the manual.


2. Clean the places for speakers with attached alcohol cleaning wipe.


3. Attach the larger velcro loop fabrics to speaker places in your helmet.

Scala Rider Packtalk

Velcro fabric loop attached


4. Attach speakers to velcro loop fabrics installed in previous step. Longer cable belongs to right speaker. Speaker cables should be directed downwards.

Scala Rider Packtalk

Speaker in place


5. Attach adapter plate using clamp attachment (usually attached to adapter when you unpack the product) on the left side of the helmet under the sun visor controller. Align the electrical contacts of adapter with the rivet on the helmet.

The wires coming from adapter plate should be directing forward.

Scala Rider Packtalk

Adapter plate in place

Scala Rider Packtalk

From another angle to show horizontal position


6. Check the boom microphone position below the left chin strap.

Scala Rider Packtalk

Boom microphone positioning


7. Clean the places of boom microphone holders with attached alcohol cleaning wipe.


8. Cut the smaller velcro loop fabric in two similar pieces. Attach the velcro loop fabrics on the places prepared in previous two steps.

Scala Rider Packtalk

Boom microphone loop fabrics attached


9. Attach boom microphone to velcro loop fabrics installed in previous step.

Scala Rider Packtalk

Boom microphone attached


10. Install helmet center pad using only front clips first. Route the right side speaker cable above the neck under the center pad and only after that connect the rear clips.

Scala Rider Packtalk

Routing of right speaker cable under the center pad


11. Attach right cheek pad. Make sure speaker cable is not damaged by the clips. Hide extra cable under the center pad.


12. Take left cheek pad and insert the speaker cable coming from the adapter plate through hole on the front of the cheek pad. Connect the speaker cables using 3.5 mm connectors. Refer to photo below.

Scala Rider Packtalk

Routing of speaker cable and connector on the left cheek pad


13. Insert the microphone cable through the hole on the bottom of the left cheek pad as in the photo below.

Scala Rider Packtalk

Routing of microphone cable


14. Attach the left cheek pad using only bottom attachments. Route microphone cable through the hole inside the helmet. Speaker cable should follow the bottom side of the cheek pad along the helmet shell towards front. Refer to photo below.

Scala Rider Packtalk

Routing of speaker cable between cheek pad and helmet cover


15. Hide extra speaker cable behind the center pad. Hide microphone cable carefully between the cheek pad and helmet body. Attach the three clips of cheek pad and make sure you don’t damage cables. Check that boom microphone is well positioned between cheek pad and helmet body.

Scala Rider Packtalk

Hide cables behind the cheek pad

Scala Rider Packtalk

Boom microphone


16. There it is, now you can start using your motorcycle communication system. I think the easiest way to setup and manage the communication system is using the Cardo portal and mobile apps (Android ja iOS).

Scala Rider Packtalk

Completed setup

Scala Rider Packtalk

Completed setup with HiViz colour scheme

Yritin suurella vaivalla etsiä ohjeita Scala Rider Packtalk kypäräpuhelimen asentamiseksi Shoei Neotec kypärään. Valitettavasti juuri mitään ei löytynyt. Löysin kuitenkin pari kuvaa valmiista asennuksesta, joten uskaltauduin hankkimaan Scala Rider Packtalk Duo paketin yhdessä isäni kanssa.

Etukäteen jännitin, että kuinkahan vaikeaa asennuksesta tulisi. Onneksi paketissa tuli kuitenkin tavallinen ja puomimikrofni sekä kaksi erilaista keskusyksikön kiinnitystä (puristus ja liima), joten vaihtoehtoisia asennustapoja olisi todennäköisesti riittävästi.

Asennus olikin huomattavasti yksinkertaisempaa, kuin olin kuvitellut. Ensimmäisen kypärän kanssa meni pidempään, kun testasin parasta tapaa johtojen reitittämiseksi. Toisen kypärän kanssa vaikeinta oli saada alla olevat asennuskuvat.

Ohjeiden noudattaminen tapahtuu omalla vastuullasi. Hauskaa asennusta!


1. Irrota kypärästä kaikki pehmusteet käyttöohjeen mukaisesti.


2. Puhdista kuulokkeiden kohdat mukana tulevalla puhdistuspyyhkeellä.


3. Kiinnitä kuulokkeiden kohtiin isommat mukana tulevista kiinniketarroista.

Scala Rider Packtalk

Kuulokkeiden kiinniketarra asennettuna


4. Kiinnitä kuulokkeet edellisessä kohdassa asentamiisi kiinniketarroihin. Pidempi kaapeli kuuluu oikeanpuoleiseen kuulokkeeseen. Kuulokkeiden johtojen pitää lähteä alaspäin.

Scala Rider Packtalk

Kuuloke paikallaan


5. Kiinnitä kypäräpuhelimen asennuslevy käyttäen puristuskiinnitystä (oletuksena kiinni asennuslevyssä) kypärän vasemmalle puolelle aurinkovisiirin säätimen alapuolelle. Kohdista asennuslevyn sähköliittimet siten, että suoraan niiden jatkona on kypärässä oleva niitti.

Asennuslevystä lähtevien johtojen pitää suuntautua eteenpäin.

Scala Rider Packtalk

Asennuslevy paikallaan

Scala Rider Packtalk

Tästä kuvasta asennuslevyn sijainti on helpompi hahmottaa


6. Sovita puomimikrofonin paikka vasemmanpuoleisen leukahihnan alapuolelle.

Scala Rider Packtalk

Puomimikrofonin sovittelua

7. Puhdista puomimikrofonin kiinnikkeiden kohdat mukana tulevalla puhdistuspyyhkeellä


8. Leikkaa toinen pienemmistä kiinniketarroista kahteen yhtä suureen osaan ja kiinnitä ne sovittamillesi paikoille.

Scala Rider Packtalk

Puomimikrofonin kiinniketarrat paikallaan

9. Kiinnitä puomimikrofoni edellisessä kohdassa asentamiisi kiinniketarroihin.

Scala Rider Packtalk

Puomimikrofoni paikallaan

10. Asenna kypärän päälaen pehmuste, mutta kiinnitä se aluksi vain etureunasta. Sen jälkeen ohjaa oikealta kaiuttimelta tuleva kaapeli niskan kautta ja vasta sitten kiinnitä pehmuste kypärän takareunaan.

Scala Rider Packtalk

Oikeanpuoleisen kuulokkeen kaapeli päälaen pehmusteen alla

11. Kiinnitä oikea poskipala paikalleen. Varmista, että kuulokkeen kaapeli ei jää neppareiden väliin. Työnnä ylimääräinen kaapeli päälaen pehmusteen alle.


12. Ota vasemmanpuoleinen poskipala ja pujota asennuslevystä tuleva kuulokekaapeli etureunan aukosta sisään ja liitä kuulokkeista tuleva kaapeli siihen kuvan mukaisesti.

Scala Rider Packtalk

Kaiutinkaapelin ja -liittimen reitti vasemmassa poskipalassa


13. Pujota asennuslevystä tuleva mikrofonikaapeli vasemmanpuoleisen poskipalan alareunan aukosta läpi kuvan mukaisesti.

Scala Rider Packtalk

Mikrofonikaapelin reitti


14. Kiinnitä vasen poskipala alareunastaan. Mikrofonin kaapelin tulee kulkea alareunan aukon kautta kypärän sisäpuolelle ja kuulokekaapelin tulee kulkea poskipalan alareunan ulkopuolella vasten kypärän kuorta kuvan mukaisesti kohti poskipalan etureunaa.

Scala Rider Packtalk

Kaiutinkaapelin reitti poskipalan ja kuoren välissä


15. Piilota ylimääräinen kuulokekaapeli päälakipehmusteen alle. Piilota mikrofonin kaapeli huolellisesti poskipalan alle ja paina poskipala kiinni neppareihin. Tarkista, että puomimikrofoni asettuu hyvin poskipalan ja kypärän rungon väliin.

Scala Rider Packtalk

Piilota kaapelit poskipalan taakse

Scala Rider Packtalk

Puomimikrofoni


16. Siinä se, nyt voit aloittaa kypäräpuhelimen käyttämisen. Kypäräpuhelimen asetuksia on kaikkein helpoin säätää Cardon verkkopalvelussa ja matkapuhelimeen asennettavilla sovelluksilla (Android ja iOS).

Scala Rider Packtalk

Valmis asennus

Scala Rider Packtalk

Valmis asennus huomiovärisessä kypärässä

Moottoripyöräily lapsen kanssa

Artikkeli on alunperin julkaistu Aika-ajo.com sivustolla 4.4.2016.

Moottoripyöräily lapsen kanssa on, ainakin nettikeskusteluissa, monenlaisia mielipiteitä herättävä aihe. Me jätämme kuitenkin ne keskustelut taustalle ja sen sijaan lähdemme pohtimaan miten moottoripyöräily lapsen kanssa olisi parhaimmillaan. Itselleni on kertynyt kokemusta kahden lapsen opettamisesta moottoripyörän matkustajaksi ja kolmannen opettamisen aika tulee joidenkin vuosien kuluttua.

Lapsen kanssa ei ole tarpeen kiirehtiä ajamaan moottoripyörällä. Moottoripyörän parissa on monenlaista puuhastelua pesuineen ja huoltoineen, joten yhdessä tekemistä on tarjolla ihan kotipihallakin. Pelkkä pysäköidyn pyörän päällä istuminenkin riittää yllättävän pitkään. Tässäkin lajissa on hyvä edetä lapsen oman mielenkiinnon ja edellytysten kehittymisen tahdissa. Arastelevan lapsen rohkaiseminen on toki paikallaan, mutta minkäänlaista pakottamista ei kannata harjoittaa. Väkisin tekeminen on tarpeetonta riskien lisäämistä ja toisaalta ei kaikkia edes moottoripyörät kiinnosta.

moottoripyöräily lapsen kanssa

Ylikuormattu moottoripyörä. Älä kokeile liikenteessä.

Milloin lapsi ensimmäistä kertaa kyytiin?

Lapsen ikä ei ole kovin hyvä mittari ensimmäisen kerran ajoittamiseen, koska tärkein kriteeri on se, että lapsella pitää olla edellytykset pysyä moottoripyörän kyydissä ilman pelkoa putoamisesta. Osa kuljettaa lasta aluksi kuskin ja tankin välissä, mutta itse olen tätä käytäntöä vastaan, koska tiukassa jarrutuksessa lapsen edellytykset pysyä pyörän päällä ovat silloin kovin rajalliset ja pahimmillaan vielä kuljettajan oma paino puristaa lasta tankkia vastaan. Meillä pyörän kyytiin pääsee liikenteeseen vasta, kun lapsi voi matkustaa normaalisti matkustajan istuimella. Käytännössä tämä edellyttää lapselta riittävää pituutta, jotta jalat ylettyvät tukevasti jalkatapeille. Lisäksi on hyvä varmistaa, että lapsella on riittävät käsivoimat kiinni pitämiseen. Meidän perheen geeneillä lapset ovat tuolloin olleet noin 8-vuotiaita. Tuon ikäisellä lapsella on jo useimmiten myös henkiset edellytykset ymmärtää ja noudattaa kuljettajan ohjeita.

moottoripyöräily lapsen kanssa

Pojan kanssa moottoripyörällä telttaretkellä

Lapsimatkustajan huomioiminen ajaessa

Sanomattakin lienee selvä, että lapsen ollessa kyydissä kuljettajan on syytä jättää näyttämisenhalu ja muu uho pois matkasta. Liian kovat kiihdytykset, nopeat sivuttaisliikkeet, keulimiset tai muut vastaavat eivät kuulu vastuulliseen lapsen kuljettamiseen. Eivätkä ne yleensä edes ole matkustajan kannalta miellyttäviä kokemuksia. Itse edelleenkin muistelen kauhulla hetkiä vanhemman serkkuni kyydissä, kun sen aikaisen kevarin lähes 30 hevosvoimasta otettin kaikki ilo irti ja itse roikun takapenkillä rystyset valkoisena puristaen. Siitä oli nautinto hyvin kaukana. Tavoitteena on yhteisestä ajasta ja harrastuksesta nauttiminen, joten sitä on turha pilata matkustajan turvattomuuden tunnetta ruokkimalla.

Moottoripyöräily lapsen kanssa on monella tapaa erilaista kuin aikuisen kanssa, koska lapsella ei ole yhtä hyvää kykyä keskittyä pitkäkestoisesti. Tämä tulee huomioida pitämällä yhtäjaksoiset ajomatkat kohtuullisina ja tarvittaessa vielä lyhentää niitä lapselta saadun palautteen perusteella. Lapsi saattaa jo yhden epämiellyttävän matkan myötä menettää mielenkiintonsa moottoripyöräilyyn.

Erityistä huomiota varsinkin nuorempien lasten kanssa on kiinnitettävä lapsen vireystilaan. Lapsilla on väsyneenä kyky nukahtaa melkeinpä paikkaan kuin paikkaan ja asentoon kuin asentoon. Nukkuvakin lapsi saattaa toki pysyä kyydissä, mutta silloin mennään kyllä enemmän tai vähemmän onnella. Yllättävissä tilanteissa nukkuva lapsi ei luonnollisestikaan pysty toimimaan lainkaan.

Suomen säätilat ovat valitettavan usein mitä ovat ja toki varusteilla pystyy paljon niitä kompensoimaan, mutta itse olen pyrkinyt ajamaan lasten kanssa vain sateettomalla ja riittävän lämpimällä kelillä. Kyllä he ehtivät sitten aikanaan kortin ajettuaan itse ajella Suomen kesän tauottomassa vesisateessa riittämiin.

moottoripyöräily lapsen kanssa

Täydelliset varusteet aina päälle, kun lapsi on kyydissä

Varusteet

Liikenteessä näkee motoristeja monenlaisissa varusteissa, uhkarohkeimmat ajavat shortseissa ja t-paidassa. Kuljettaja tekee henkilökohtaiset varustevalintansa omista lähtökohdistaan, mutta lapsella ei ole edellytyksiä tuollaista harkintaa tehdä. Tämän vuoksi vastuu lapsimatkustajan oikeista varusteista jääkin kokonaan kuljettajalle. Meidän perheessä moottoripyörällä ei ajeta tai matkusteta kuin täydellisissä ajovarusteissa. Suosittelen lämpimästi samaa käytäntöä muillekin, koska hyvin kohtuuhintaista tarjontaa lapsille on saatavilla usealtakin merkiltä. Myös käytettynä varusteita on saatavilla, ei toki samassa määrin kuin aikuisille. Lämpinä pysymiseen on myös syytä kiinnittää huomiota, koska lapsi pienempikokoisena jäähtyy ajoviimassa aikuista nopeammin.

Pyörän varusteista lapsimatkustajan kannalta ehkä eniten merkitystä on takalaukulla tai selkänojalla, jotka omalta osaltaan lisäävät turvallisuutta estäessään tipahtamisen pyörän kyydistä, vaikka ote hiukan kiihdytyksessä löystyisikin.

Lasten kanssa ajaessani olen todennut myös kypäräpuhelimet varsin toimivaksi varusteeksi. Niiden avulla kommunikointi on mahdollista koko ajan ja tarpeettomat pysähdykset vain tuntemusten kyselyä varten jäävät pois. Kypäräpuhelin mahdollistaa myös lapsen rohkaisun tai kysymyksiin vastaamisen ajon aikana, jolloin hiukankin kyydissäoloa jännittävän lapsen kanssa matka sujuu helpommin. Myös mahdollinen taukopyyntö takapenkiltä tulee, kokemukseni mukaan, riittävän ajoissa kypäräpuhelimen kanssa. Ilman kypäräpuhelinta koputtelu ja taukopyyntö tahtoo tulla yleensä, kun epämukavuus tai väsymys on jatkunut viihtymisen kannalta turhan pitkään.

moottoripyöräily lapsen kanssa

Hetki aamuauringossa ennen matkan jatkumista

Omat reissut lasten kanssa

Vähän pidempiä ajeluita kodin lähellä olen tehnyt lasteni kanssa alkaen vajaan kymmenen vuoden iästä. Lenkit on menty puhtaasti lasten ehdoilla ja mieluummin hiukan lyhyempinä kuin vähääkään liian pitkinä. Kohteeksi on valikoitunut tyypillisesti joku kahvila, jäätelökioski tai joku muu mukava taukopaikka, jonne lapsi on halunnut. Kun näitä lyhyitä retkiä on tehty muutamia, niin seuraavaksi olemme yhdessä miettineet jonkun kivan vierailupaikan hiukan etäämpää. On tehty retkiä mummolaan, tutuille tai katsomaan jotain nähtävyyttä.

Lähialueille tehtyjen reissujen kehitettyä rutiinia matkustamiseen moottoripyörällä, olemme siirtyneet yön yli tehtäviin reissuihin. Vanhimman pojan kanssa ensimmäinen yön yli reissu tehtiin hänen ollessaan 10-vuotias ja se suuntautui, toki hänen tietämättään, isovanhempien kodin läheisyyteen. Kyseessä oli ensimmäisen yön yli reissumme lisäksi hänen ensimmäinen yönsä teltassa, joten halusin mahdollisuuden helposti keskeyttää retkemme ja palata takkatulen lämpöön. Ihan turhaan huolehdin, kaikki meni hyvin. Toki isovanhempien läheisyydestä oli se ilo, että saimme yllätysvieraita teltallemme mokkapalojen kera. Olemme nyt muutamana kesänä tehneet hänen kanssaan yön yli retken ja joka kerta pidentäneet päiväkohtaista matkaa. Viime kesänä kävimme ajamassa Saariston rengastien Iniössä yöpyen. Vaikka matkaa tuli molemmille päiville yli 250 km, niin sain nauttia hyväntuulisesta ja omatoimisesta matkaseurasta koko reissun. Näillä reissuilla sitä aina huomaa, kuinka lapsi nauttii yhteisestä tekemisestä ja kasvaa henkisesti pituutta. Tänä vuonna lisäämme reissuun toisen yön ja käymme mahdollisesti Maarianhaminassa tai Virossa. Parin vuoden päästä edessä on sitten kevarikortin suorittaminen ja ensimmäiset askeleet itsenäiseksi motoristiksi.

Moottoripyöräily lapsen kanssa on mukava ja palkitseva tapa viettää yhteistä aikaa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Aika-ajo.com sivuston uusin kirjoittaja

Aika-ajo.com

Olen sopinut Aika-ajo.com sivuston kanssa, että kirjoitan sinne moottoripyöräilyyn liittyvistä teemoista. Siellä tarkoitukseni on kirjoittaa yleisemmin moottoripyöräilyyn liittyvistä asioista ja säästää pikkujutut ja henkilökohtaisemmat tarinat näille sivuille. Ja totta kai moottoripyöräilyyn liittyviä juttuja tulee löytymään jatkossakin Kettulan Tallin sivuilta, mutta hiukan taas eri näkökulmasta kuin Aika-ajo.comissa.

Katso ihmeessä kirjoittajaesittelyni Aika-ajo.com sivustolla. Uskon, että pian pääsette lukemaan myös ensimmäistä artikkeliani sieltä.