Tälle viikonlopulle osui perinteinen syysretki moottoripyörällä Sakun kanssa, eli olimme siis jo toista kertaa asialla. Viime vuonna en retkestämme näköjään koskaan muistanut kirjoittaakaan blogiin, joten mainittakoon tässä yhteydessä sen suuntautuneen Saimaan ympäristöön mm. Ristiinan, Puumalan ja Imatran kautta ja matkaa kertyi vajaat 700 km kolmessa päivässä. Tällä kertaa suuntana oli Länsi-Suomi ja aikaa käytettävissä vain 30 tuntia. Aikarajoitteesta huolimatta emme olleet valmiita tinkimään retken pituudesta, joten varsinkin toiselle päivälle ajamista oli varattuna ihan riittävästi. Ajopeleinä meillä oli allekirjoittaneella BMW R1150GS Adventure ja Sakulla Honda Africa Twin.
Ensimmäinen ajopäivä alkoi noin 16:30 heti työpäivän päätyttyä ja treffit oli sovittu Karkkilaan ABC Masuunille 17:30. Onnistuimme tulemaan huoltoasemalle siten, että emme nähneet toisiamme ja pysäköimmekin sujuvasti huoltoaseman pihalle toistemme näkymättömiin. Kumpikin kovasti ihmetteli tahoillaan, että kylläpäs on matkakumppani pahasti myöhässä. Aikamme ihmeteltyämme löysimme toisemme Masuunin ”suunnattomalta” pihalta ja pääsimme matkaan. Tavoitteena oli ehtiä kello 21:00 mennessä Ulvilaan yhteisen tuttavan luokse saunomaan ja yötä viettämään. Aikaa ei ollut hurjasti käytettävänä, joten alunperinkin suunnitelmana oli edetä asfalttia pitkin, mutta ei sentään koko matkaa 2-tietä. Aika hyvin suunnitelmassa pysyimmekin, tosin Säkylän sotilaskoti taukopaikkana vaihtui Huittisten kebab-ravintolaan ja Alastaron rata-alueen ihmettelyyn. Ulvilaan saavuimme kellontarkasti 20:55 ja mittariin oli kertynyt 266 km. Sitten olikin vuorossa Tapion perheeseen tutustumista, saunomista ja parit oluet.
Toinen päivä alkoi rennoissa merkeissä aamupalalla ja isäntäperheen hyvästelyillä. Sitten olikin aika lastata pyörät ja ottaa suunta kohti Kankaanpäätä. Tälle päivällä oli tarkoitus saada reilusti soraa reitille, joten heti Noormarkun jälkeen hakeuduimme ensimmäisille hiekkapätkille. Niinisalosta eteenpäin ajoimmekin sitten melkein Vammalaan saakka käytännössä pelkkää soraa. Parhaimmat paikat löytyivät Kyrönkankaantieltä, jossa pääsimme ajamaan niin leveää hiekkatietä, kuin maastokuorma-autojen tekemiä uria. Sakukin oppi ennätys nopeasti pakon edessä ajamaan pehmeässä hiekassa. Paikallisten huligaanien jättämiä jälkiä pitkin rohkenimme myös mennä hiukan nautiskelemaan sorakuopalle. Siellä oli hyvä harjoitella turvallisesti mäenlaskua ja -nousua moottoripyörällä. Sanovat, että maastomoottoripyörällä voi nousta ja laskeutua kaikista samoista paikoista, joissa se onnistuu jalkaisinkin. Varmasti moottoripyörät sen olisivatkin osanneet, mutta ilmeisesti kuskit olivat tällä kertaa rajoitteena.
Hämeenkyrön kulmilta otimme suunnan kohti Sastamalaa ja Vammalan taajamaa, jossa pidimme ruokatauon. Tauon jälkeen päätimme lähteä katselemaan edesmenneen Oy Kylmäkoski Ab:n tehdasaluetta Kylmäkosken aseman kupeessa. Kohde oli erityisesti Sakulle tärkeä, koska hän on sukua tehtaan perustaneelle Friedrich Sumarille. Kylmäkoskella oli saha sekä tehdas, jossa valmistettiin ainakin huonekaluja sekä taloja, joita vietiin mm. Saksaan. Helsingin Jollaksestakin löytyy useampi Kylmäkosken tehtaiden talo, yksi niistä on Hanna Sumarin lapsuudenkoti, jonka hänen isänsä on aikanaan pystyttänyt tehtan mallitaloksi. Tehdas tuhoutui lähes täysin vuonna 1963 tulipalossa ja vakuutusten puuttuessa menestystarina koki karun lopun. Tehtailijan kunniaksi on kuitenkin sanottava, että alueella olleet talotehtaan talot olivat käsittämättömän hienossa kunnossa siihen nähden, että ne on hylätty jo aikapäiviä sitten. Harva nykytalo kestäisi aikaa yhtä kunnialla kuin nämä talot.
Sakun haaveiltua riittävästi elämästään teollisuuspohattana, jatkoimme matkaa Räyskälän lentokentän kautta ja tehden vielä pakollisen pysähdyksen Marskin majalla. Sitten otimmekin suunnan Läyliäisten kautta kohti kotia. Kotiin saavuin kello 22:01 eli 11 tuntia liikkelle lähdön jälkeen ja mittariin oli kertynyt taas 434 km lisää. Koko reissulle kertyi siis pituutta 700 km, joten viime vuoden reissun kilometrimäärä ylittyi vaikka aikaa oli käytettävissä 24 tuntia vähemmän. Varsinkin jälkimmäinen päivä toimi hyvänä harjoituksena Rautaperseajoa varten, sellainen kun olisi nimittäin haaveissa ensi kesänä…