A1-kortin suorittaminen opetusluvalla

Olin jo aikaisemmin luvannut opettaa lapsilleni tarvittavat ajokortit opetusluvalla. Jo viime vuonna käytiin keskusteluja mopokortista, mutta vanhin poikani päätti jättää mopon väliin ja suorittaa suoraan kevytmoottoripyörän kuljettamiseen tarvittavan A1-luokan ajokortin. En tässä artikkelissa kuvaa sen tarkemmin opetusluvalla opettamista, siitä olen kirjoittanut jo toisaalla.

Opetuslupa ja teoriaopetus

Alkuvuodesta 2018 oli aika siirtyä sanoista tekoihin ja aloitin valmistautumisen opetuslupaopettajan teoriakokeeseen Autoliiton nettimateriaaleilla. Koe meni helposti läpi ja samalla kerralla haettu opetuslupa saapui viikossa postitse. Alunperin tarkoituksena oli, että poika olisi suorittanut osan teoriatunneista MP-messujen yhteydessä. Valitettavasti suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, joten itselleni jäi vastuu kaikkien teorioiden opettamisesta.

Kävimme käytännössä kaikki teoriatunnit läpi ennen ajotuntien alkamista, koska kevään alku oli hyvin myöhäisessä ihan eteläisimmässäkin osassa Suomea. Normaalien teoriatuntien lisäksi tutuistuimme kaarreajotekniikan perusteisiin kiitellyn Twist of Wrist 2 -teoksen avulla (DVD / Youtube ja kirja). Lisäksi sovelsin opetuksessa, alunperin Norjassa tehtyä ja MP69:n kouluttajien kääntämää, Ajo hanskassa -materiaalia. Lisäksi oppilas harjoitteli teoriakokeeseen Autoliiton nettimateriaaleilla.

Ajo-opetus

Teoriakoe meni läpi vähäisin virhein ja pääsimme keskittymään ajo-opetukseen tarkoitusta varten hankitulla Yamaha YBR125 kevytmoottoripyörällä. Ensimmäisillä kerroilla siirryimme kaksi päällä harjoittelemaan ajoneuvon käsittelyä samalle alueella, jolla myös käsittelykokeet Espoossa suoritetaan. Oppilas harjoitteli käsittelyä kolmen ajotunnin verran ennen ajoharjoittelun aloittamista myös liikenteessä. Liikenteen lukemista ja havainnointia harjoittelimme myös lähes kaikilla automatkoilla. Samalla keskustelimme havaituista riskitilanteista ja toimintamalleista niiden välttämiseksi.

Kun ajotunteja oli pidetty hiukan yli puolet suunnitellusta, meillä oli epäonnea matkassa. Opettaja ajatti liiallisen määrän hidasajoharjoituksia yhteen menoon ja lopputuloksena opetuspyörän kytkin paloi. Ei auttanut mikään, joten hinausauto sai viedä pyörän takaisin kotitallille. Olimme samalla viikolla lähdössä ennakoivan ajon koulutukseen ja nyt oli pyörä rikki! Osia ei löytynyt hyllystä, joten ne oli tilattava Amsterdamin päävarastolta. Oli pakko siirtyä varasuunnitelmaan. Poika oli sopinut kaupat Yamaha MT-125 pyörästä, joka piti alkuperäisen suunnitelman mukaan hakea liikkeestä vasta ajokokeen jälkeen. Nyt suunnitelma meni uusiksi ja pyörä otettiin ajoon tässä vaiheessa.

Poika pääsi nopeasti sinuiksi uuden pyörän kanssa ja menimme suunnitellusti Ahvenistolla pidettävään ennakoivan ajon koulutukseen. Koulutuksessa keskityttiin rataolosuhteista huolimatta maantieajossa tarvittaviin taitoihin, kuten ajoasentoon, katseen käyttämiseen, ohjaustekniikkaan sekä kaarreajoon. Opetuksessa oli aina ensin teoriaosuus ja sen jälkeen harjoiteltiin samaa asiaa opettajan johdolla radalla. Pienen parkkipaikalla tapahtuneen kohelluksen seurauksena pyörästä vääntyi jarrukahva, joka uusittiin vielä ennen käsittelykoetta. Muuten radalla vältyimme vahingoilta yhdestä läheltä piti -tilanteesta huolimatta.

Käsittely- ja ajokoetta edeltävänä iltana kävimme vielä tekemässä viimeiset harjoitukset. Ne eivät valitettavasti menneet ihan putkeen ja oppilaalle jäi illasta huonot fiilikset. Aamulla saavuimme koepaikalle hyvissä ajoin, mutta liikenneopettajien näyttökokeen vuoksi emme päässeetkään enää käsittelyradalle lämmitelemään ennen koetta. Yhdistettynä edellisen illan tunnelmiin tämä ei enteillyt hyvää oppilaan itseluottamuksen kannalta.

Käsittely- ja ajokoe

Kokeen aluksi tutkinnonvastaanottaja tiedusteli pyörän kääntöympyrän halkaisijaa hitaiden tehtävien radan mitoitusta varten. Hän ei suostunut uskomaan vastausta ja halusi mittauttaa halkaisijan. Mittaaminen tehtiin pyörä sisäkaarteeseen kallellaan ja tulokseksi tuli metrin liian vähän, onneksi paikalla ollut MP-ajokokeiden päätutkinnonvastaanottaja huomasi tilanteen ja opasti mittauksen tekotavan. Kun lopulta oltiin yhtä mieltä radan mitoituksesta kaiken säätämisen jälkeen, oppilas pistettiin radalle.

Hitaat tehtävät menivätkin sitten kylmiltään hiukan poskelleen. Siitä lannistumatta siirryttiin porttitehtävään (eli väistö 50 km/h nopeudella), mutta jostain syystä oppilaan ja tutkinnonvastaanottajan kommunikointi epäonnistui ja tehtävässä syntyi vaaratilanne, jonka vuoksi käsittelykoe keskeytettiin. Sivustakatsojana sanoisin, että syytä taisi olla molemmissa yhtä paljon, kun tutkinnonvastaanottaja seikkaili tehtäväradalla annettuaan oppilaalle jo ajoluvan ja toisaalta oppilas väisti esteen väärältä puolelta (tehtävässä väistö tehdään annetun ohjeistuksen mukaiselta puolelta). Eli se aiheesta siltä päivältä, 2 tuntia lisäopetusta saatiin kotitehtäväksi. Jälkikäteen voisi todeta, että tutkinnonvastaanottajan virheet ja hapuileva toiminta tutkinnonvastaanottoon liittyvien hallinnollisten tehtävien osalta ei ollut omiaan vähentämään kokeeseen liittyvää jännitystä. Näin ei mielestäni pitäisi voida olla, vaan tutkinnonvastaanottajan pitäisi omalla toiminnallaan tukea onnistumista.

Saimme varattua ajan uuteen käsittely- ja ajokokeeseen heti seuraavan viikon alkuun, joten viikonloppu menikin sitten käsittelykokeen tehtävien parissa. Kävimme lopulta neljänä päivänä harjoittelemassa, joista viimeisellä kerralla kaikki tehtävät menivät läpi ihan heittämällä. Nyt olisi oppilas menossa kokeeseen aivan eri tunnelmissa kuin viimeksi.

Aamulla olimme paikalla taas hyvissä ajoin ja viime kerralta tuttu tutkinnonvastaanottaja oli jo paikalla myöskin. Poika pääsi tutustumaan rataan rauhassa ennen käsittelykoetta ja teki taas hyvät suoritukset. Kun tuli virallisen kokeen aika, tunnelma oli rauhallinen ja opettajakin oli luottavaisin mielin. Hitaat tehtävät menivät läpi virheittä, mutta porttitehtävässä (väistö 50 km/h nopeudessa) ja kaarreajotehtävässä (30 km/h vasen-oikea kaarreyhdistelmä) keilat lentelivät ensimmäisillä yrityksillä, muut tehtävät menivät onnistuneesti läpi. Uusinnoissa myös portit ja kaarreajo menivät tyylikkäästi läpi. Syykin epäonnistumisiin selvisi, oppilas oli innoissaan ajanut turhan kovaa (55/50 km/h ja 37/30 km/h) ja tehtäviin varattu hyvin rajallinen tila vain yksinkertaisesti loppui kesken). Eikä ne ensimmäisetkään suoritukset huonoja olleet, takarengas vain hiukan hipaisi paluuporttien keiloja.

Käsittelykokeen hyväksytyn suorittamisen jälkeen oli vuorossa ajokoe liikenteessä. Opettajan näkökulmasta kyseessä oli 25 minuutin jännittäminen, oppilaalla sentään oli mieluista tehtävää koko ajaksi. Lopulta esiin kaartoi tuttu pyörä ja tutkinnonvastaanottajan Mersu. Kun ajopelit oli pysäköity, saatiin heti auton oven auettua ensimmäinen palaute: koe oli hyväksytty. Tarkemman arvioinnin ja palautteen jälkeen kädessä oli tutkintotodistus, joka toimisi väliaikaisesti uuden motoristin ajokorttina. Ja koristeena kakun päälle tuli kovat kehut tutkinnonvastaanottajalta ajotaidoista liikenteessä, sekä puolittainen pahoittelu ensimmäisen käsittelykokeen hapuilusta.

Havaintoja

Näin jälkikäteen voin todeta, että emme panostaneet alkuvaiheessa riittävästi käsittelykokeeseen harjoittelemiseen. Liikenteessä ajamisen alkaessa sujua oli oppilasta vaikea saada motivoitua käsittelykokeen harjoitteluun. Mahdollisella seuraavalla kerralla liikenteeseen lähdetään vasta, kun käsittelykokeet menevät ainakin valtaosaltaan läpi. Varsinkin hitaat tehtävät ovat ihan oikeasti vaikeat, myös kova jarrutus ja vaihteen vaihtaminen kolmoselta ykköselle vaatii aloittelijalta useita toistoja. Muut tehtävät ovatkin enemmän luottamuksen hakua pyörään sekä ajotekniikan (ja ajamisen fysiikan) toimivuuteen uskomista.

Täydentävien materiaalien hyödyntäminen teoriaopetuksessa syvensi liikenteessä selviytymiseen liittyvien taitojen opiskelua. Suosittelen hyödyntämään niitä. Lisäksi kannattaa hyödyntää mahdollisuus keskustella oppilaan kanssa moottoripyöräilystä harrastuksena ja pyrkiä kuvaamaan myös niitä harrastuksen muotoja, jotka eivät kuulu omaan tapaan harrastaa. Itsekin olisin mielelläni nähnyt pojan alla Honda Varaderon tai jonkun muun matkaendurotyyppisen ajopeli, mutta kun sydän veti nakupyörän suuntaan kovasti, niin minkäs teet. Moottoripyöräily on kuitenkin fiilislaji ja itselle mieluisan pyörän valinta/omistaminen keskeinen osa tuota fiilistä.

Ennakoivan ajon koulutuksen mukaan ottaminen osaksi ajokoulutusta oli mielestäni erittäin onnistunut päätös. Luottamus pyörään, kaarreajotaidot ja katseen käyttäminen ottivat hurjan harppauksen koulutuksen aikana. Uskon, että kyseiset opit tulevat auttamaan aloittelevaa motoristia hyvin pitkään. Me valitsimme koulutukseksi Motorg ry:n järjestämän Ajotaito 2 -koulutuksen, mutta varmasti joku muukin vaihtoehto olisi antanut hyviä valmiuksia. Ulkoisten koulutusten käyminen muuten jatkuu meillä vielä ajokortin saamisenkin jälkeen, toivottavasti tarpeettomaksi jääviä taitoja haetaan vielä ensiapukurssilta. Turvallisuuteen kuuluu mielestäni vahinkojen välttämisen ja niihin varautumisen lisäksi myös oikeiden toimintatapojen osaaminen vahingon satuttua.

Ajo-opetuksen antaminen on moottoripyörällä paljon vaativampaa kuin henkilöautolla. Henkilöautossa opettajan ei tarvitse hallita omaa ajoneuvoa, joten huomiokykyä jää enemmän oppilaan ja liikenteen seuraamiseen. Oppilaan syntymäpäivän sanelema opetuksen ajankohta aikaisin kevällä tarkoitti sitä, että opettajakin oli liikenteessä suoraan talvitauolta. Ensimmäiset ajokerrat liikenteessä olivat hyvin stressaavia, mutta onneksi tilanne helpotti nopeasti. Kannattaa kuitenkin ihan oikeasti arvioida, että onko oma ajotaito ja -rutiini niin hyvä, että pystyy keskittymään kahden pyörän ”ajamiseen” samanaikaisesti.

Se, että jonkin taidon osaa, ei ole tae siitä, että sen osaa myös toiselle opettaa. Varsinkin käsittelykokeeseen harjoitellessa tuli muutamia kertoja, joilloin ei itsellä ollut ensin mitään käsitystä miksi oppilas ei onnistu tehtävässä. Oli pakko kokeilla itse erilaisia virheitä ja sieltä se oivallus sitten syntyi, kun sai tilanteen toistettua itse. Mahdollisella toisella opetuslupakerralla on tässäkin varmasti taas hiukan taitavampi, mutta tämä on taatusti se kohta, jossa ammatikseen opettava liikenneopettaja on opetuslupaopettajaan nähden selvässä etulyöntiasemassa.

Oman lapsen opettaminen ei ole ihan joka kerta kivaa tai ainakaan yhteistyö ei toimi aina hyvin. Noin 16-vuotias teini löytää valitettavasti opetuksenkin aikana itsestään niitä iän tuomia huonoja puolia esiin, varsinkin jos tilanne vähääkään turhauttaa. Joitakin kertoja jouduimme käsittelykokeen tehtävien monotonisen harjoittelun jättämään kesken, kun oppilaan keskittyminen liiaksi herpaantui. Pariin otteeseen myös pysähdyimme bussipysäkille tasaamaan tunteita tai sopimaan opetuksen pelisäännöistä taas uudelleen. Pelisäännöistä kannattaa todellakin sopia etukäteen ja aina välillä kerrata ne, ajamisen aikana kinaamisesta ei tule yhtään mitään. Myös opettajan tulee muistaa roolinsa ja pitää huoli, ettei vaadi tai teetä mitään asiatonta. Kunnioitus yleensä saa vastaansa kunnioitusta, niin tässäkin lajissa.

Kulut ja muu yhteenveto

Teoriaopetusta kävimme 13 tuntia ja lisäksi Ajotaito 2 -koulutuksen teoriat. Eli aika lähellä 12 tunnin vähimmäismäärä oltiin. Tuohon päälle sitten toki oppilaan itseharjoittelut kirjan ja nettimateriaalin kanssa.

Ajotunteja kertyi 28 kertaa, joista käsittelyä lisäopetuksineen 14 ajotuntia, taajama-ajoa 8 ajotuntia ja maantieajoa 6 kertaa. Lisäksi vielä Ajotaito 2 -koulutuksen ajoharjoitukset noin 2 tuntia. Ylitimme siis lain vaatiman 9 tunnin minimin huomattavasti. Ajo-opetuksen aikana kertyi yhteensä 732 ajettua kilometriä. Se muuten ylittää joidenkin tuntemieni motoristien koko kesän kilometrimäärän.

Kustannuksia kertyi seuraavasti:

Autoliiton teoriakokeiden harjoitusmateriaalit (jäsenetu) 0,00 €
Autokoulun moottoripyöräkirja (omasta hyllystä) 0,00 €
Opettajan teoriakoe 31,00 €
Opetuslupa 30,00 €
Ajokorttilupa 40,00 €
Nuorison terveystodistus (koululääkäriltä) 0,00 €
Passikuva (oli valmiina) 0,00 €
Opetuskolmio (oli valmiina) 0,00 €
Oppilaan teoriakoe 31,00 €
Käsittely- ja ajokoe 65,00 €
Käsittelykokeen uusinta 28,00 €
Oppilaan polttoaineet (732 km) 28,37 €
Ajotaito 2 (oppilas + opettaja) 120,00 €

Yhteensä siis 373,37 €.

Huomattavaa on, että tuosta summasta 120,00 € on vapaaehtoisia kustannuksia, mutta toisaalta osa kustannuksista jäi syntymättä jäsenetujen tai muiden syiden vuoksi. Myöskään opettajan polttoainekustannuksia en laskenut, koska ajo-opetuksen vuoksi ehdin ajamaan moottoripyörällä huomattavasti vähemmän, kuin olisin normaalina keväänä samassa ajassa ajanut.

Jos näitä kustannuksia vertaa vaikkapa halvimman löytämäni paikallisen autokoulun ottamaan yli 1000 euron hintaan (sis. viranomaismaksut) , niin säästetty summa on melkoinen ja opetusta on kuitenkin saatu huomattavasti enemmän ja laajemmin. Olisi kortti ehkä jäänyt ajamatta autokoulun hinnoilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 32 = 41