May
31
2011
Tiistai 31.5.2011
Reitti: Tuddalista Dalenin kautta kohti Arendalia ja Nidelv Brygge og Campingia
Ajoaika: 5h 28min
Ajomatka: 319 km
Keskinopeus: 61 km/h
Edellisen päivän jäätyä kilometreiltään vähäiseksi oli pakko muuttaa (jälleen) reittisuunnitelmaa ja jättää Lysebotn tulevia reissuja odottamaan. Otimme suunnan kohti Dalenia, joka hiukan yllättäen sijaitsee lähes merenpinnan tasolla. Näin ollen laskeutuminen kylään tapahtuu melkoisen serpentiinitien kautta, melkein jo jännitti hetkittäin. Matkalla näimme reissun ensimmäisen sauvakirkkomme, mutta ainakaan allekirjoittaneesta se ei ollut kovin loistelias yksilö. Taas oli ruokapaikan etsiminen varsinaista seikkailua ja lopulta kylästä löytyi yksi riistohintainen grilli. MP-Maailma -lehti kehui artikkelissaan samaista grilliä hyväksi, mutta ilmeisesti olivat vierailleet siellä eri kokin työvuorolla, koska nyt ruoka jätti muistojen sijaan enemmänkin trauman kaltaisen jäljen sieluun. Ruokailun yhteydessä oli aikaa tutkailla kartaa ja miettiä seuraavaa etappia. Alunperin suuntanamme piti olla Kristiansand, mutta se vaihtui tuskallisen hitaan etenemisen seurauksena Arendaliksi. Oppaiden ja karttojen perusteella Arendalin alueella vaikutti olevan leirintäalueiden keskittymä, joten eiköhän sieltä majapaikka löytyisi helposti.
Pian Dalenin jälkeen valitsimme hiukan pienemmän tien tylsistymisen välttämiseksi ja nyt jos koska palkittiin reittivalinta ruhtinaallisesti. Fyresdalin jälkeen tie seurasi järvenrantaa välillä alhaalla, mutta pääasiassa useiden satojen metrien korkeudessa. Näkymä oli mielenkiintoinen, kun ajoimme korkeuksissa järven yllä ja allamme lipui pieniä pilviä pitkin järven täyttämää laaksoa kuin laivat ikään. Loputtomalta tuntuneen nousun jälkeen tie sukelsi pienen solan läpi seuraavaan laaksoon, jossa matka jatkui alaspäin. Ylinopeutta ajava kuski olisi saattanut tehdä saman hieman hallitsemattomammin, koska heti solan jälkeen tie teki jyrkän käännöksen vasemmalle niin yllättäen, että ilman liikennemerkkejä sen olisi tajunnut aivan liian myöhään. Reitti suoraan olisi ollut varmasti kohtalokas. Loppumatka kohti Arendalia tapahtui aika tylsissä maisemmissa ja mieli olikin jo valmis majapaikan mukavuuksiin.
Kun olimme ensin todenneet kartan ja todellisuuden suuret eroavaisuudet leirintäalueiden määrän ja sijainnin suhteen, löysimme parin epäröinnin jälkeen lopulta Nidelv Brygge og Campingiin ja saimme sieltä itsellemme huoneen sisävessalla(!) ja joenrantamaisemilla. Viereinen ravintolakin hiljeni ajoissa, joten rauhalliset yöunet oli taattu.
Pientä kommellusta sattui kuitenkin peseytymisen osalta, koska tällä leirintäalueella ei ollutkaan kolikoilla toimivat suihkut vaan niitä varten olisi pitänyt ostaa erityisiä poletteja vastaanotosta. Vastaanoton ollessa kiinni, ja kun sisäänkirjautuessa asiasta ei oltu viitsitty mainita, alkoi hiukan harmittaa. Mutta eipä jää insinööri toimettomaksi pienten vastoinkäymisten edessä. Hiukan kun tarkemmin tutkimme polettiautomaatteja, huomasimme yhden niistä olevan hiukan rikki ja mahdollistavan polettien “kierrättämisen”. Poletit siis sieltä ja suihkuun. Aamulla kun lähdimme oli vastaanotto edelleen kiinni, joten ei päästy silloinkaan maksamaan suihkujamme. Ehkä tämän verran saa syntiä yhdellä reissulla tehdä?
May
30
2011
Maanantai 30.5.2011
Reitti: Tutustuminen Rjukanin kylään, Vemorkin raskasvesitehtaaseen ja siirtymä ylängön yli Tuddaliin yöksi, lisäksi paljon edestakaisin ajelua.
Ajoaika: 3h 19min
Ajomatka: 163 km
Keskinopeus: 49 km/h
Maanantai-aamu valkeni aurinkoisena ja miehet olivat edelleen lopen väsyneitä edellisten päivien ajeluista. Lähtö venyi hiukan suunniteltua myöhäisemmäksi ja mökin siivouskin tapahtui hiukan kevennetyn mallin mukaisesti. Lopulta kuitenkin oltiin valmiina jatkamaan matkaa, joten koneet käyntiin ja menoksi. Hetken matkaa ajettuamme tie 364 alkoi siirtymään selvästi aiempaa korkeammalle ja yhtäkkiä saimmekin ensi kosketuksemme norjalaisiin vuoristoteihin serpentiinimutkineen kaikkineen. Maisemien ihastelulta saimme juuri ja juuri edettyä, vaikka kuvaustaukoja tulikin aika runsaasti. Matkalla oli erinäisiä sota-ajan muistomerkkejä kuin Suomessa ikään, taitaa toisen maailmansodan traumat olla Norjassakin vielä ihan ihon alla.
Kiertoreitin yhdistyttyä takaisin tiehen 37 maisemat muuttuivat taas hämmentävällä tavalla. Tie kulki laakson pohjaa jyrkäseinämäisten vuorten välissä ja melkein koko matkan maisemaa hallitsi laakson toisessä päässä jylhänä näkyvä Gaustatoppenin huippu. Rjukania ennen lähtee tunturitie, joka kulkee aivan Gaustatoppenin huipun kupeesta ja olihan siellä heti päästävä käymään. Ylängöllä maisemat olivat karut ja lunta ja jäätä oli vielä runsain mitoin odottamassa sulamista. Huipulta olisi lumen puolesta vielä oikein hyvin päässyt vaikka laskettelemaan alas. Poikkesimme samalla myös alunperin sotilaskäyttöön tehdyn Gaustabanenin asemalla, mutta huonon taustatyön vuoksi luulimme olevamme yläasemalla ja oletimme ala-aseman olevan Rjukanin kylässä. Jälkeenpäin selvisi, että olimmekin olleet ala-asemalla ja yläasema olisi ollut aivan vuoren huipulla, josta olisi ollut näkymät yli 60000 km2 alueelle. Hiukan harmitti, joten ehkä sinne pitää mennä joskus uudelleen.
Rjukanissa kun ollaan, niin ehdoton vierailukohde on tietenkin Vemorkin teollisuustyöläisten museo, joka on rakennettu vanhaan voimalaan. Voimalan vieressä oli aikanaan vetytuotantolaitos, jossa valmistettiin myös ns. raskasta vettä. Raskasta vettä voidaan käyttää kaiken hyvän lisäksi myös ydinaseen valmistusprosessissa ja tämän vuoksi 2. maailmansodan tiimellyksessä natsit valtasivat tehtaan. Tehdasta sabotoitiin brittien tukeman vastarintaliikkeen toimesta ja lopulta siellä tuotettu vesi upotettiin läheisen järven pohjaan säiliöjunaa kuljettanut lautta räjähteiden avulla upottamalla. Aiheesta on tehty ainakin pari elokuvaakin. Itse asiassa ainakin uudempi, The Heroes of Telemark, on ihan mielenkiintoinen, sattui nimittäin tulemaan telkkarista juuri kevään aikana. Voimalamuseossa meni yllättäen pari-kolme tuntia, joten nyt oli kiire saada ruokaa suuhun ja päästä jatkamaan matkaa. Ruokaa löytyi lopulta Rjukanista, kunhan olimme ensin kysyneet ohjeita, sillä ravintolan löytäminen norjalaisesta kylästä ei olekaan ihan helppo homma. Ilmeisesti ravintolaruoan hinta pitää kysynnän alhaisena.
Tarkoituksenamme oli jatkaa matkaa tietä 37 pitkin kohtia Dalenia, mutta yllätyksemme kyseinen tie oli remontissa myös tällä puolella Rjukania. Ajoimme kuitenkin toiveikkaasti punaisten valojen ohi, mutta tienrakennusmiesten kiukkuinen huitominen ei antanut odottaa lupaa ohittaa korjauskohtaa, vaikka tilaa olisikin ollut moottoripyörille ihan reilusti. Suunta siis takaisin Rjukania ja sieltä uudestaan kohti Gaustatoppenia. Tällä kertaa ohitimme Gaustatoppenin ja jatkoimme matkaa kohti Tuddalin kylää. Aikamme ylängöllä paleltuamme alkoi matka alaspäin serpentiinejä pitkin. Kaikkien viivästysten myötä päivä alkoi taittumaan kohti iltaa, joten Tuddalissa kyselimme mökkiä kahdelta vierekkäiseltä leirintäalueelta. Joko meillä oli todella huono tuuri tai sitten motoristiystävällisyys ei todellakaan ollut huipussaan, koska molemmissa kylmähkö vastaanotto oli samanlainen: “Kaikki mökit on juuri maalattu, ei ole teille tilaa.” Aika tehokasta toimintaa ja ihailtavaa synkronointia, jos näin todella oli, koska mökkejä oli kuitenkin melkoinen liuta. Onneksi toisen leirintäalueen emäntä sentään antoi meille puhelinnumeron läheiseen, mutta syrjässä olevaan, mökkikylään. Puhelin peliin ja majapaikkaa metsästämään. Vastaanotto olikin hiukan eri luokkaa, mökkejä oli useampi vapaana, hinnat mieluisat ja motoristit otettiin ilolla vastaan.
Hogstul Hytter paikan isäntä Tom oli leppoisa viikinki, joka oli selvästi kasvanut kiinni mönkijäänsä. Pienintäkään siirtymää ei miehen nähty jaloin tekevän, joten ilmeisesti olimme löytäneen hengenheimolaisen täältä vuorilta. Badstua-niminen pikkuruinen mökki valikoitui yöpaikaksemme ja kylläpä se olikin mahtavalla paikalla keskellä vuorenseinämää alla virtaavan joen luodessa lisätunnelmaa. Kyllä nyt oli matkalaisen hyvä levätä pitkän, mutta vähäkilometrisen päivän jälkeen.
May
29
2011
Sunnuntai 29.5.2011
Reitti: Ruotsista Norjaan, siirtymä Oslon eteläpuolelta Kongsbergin kautta Blefjell Campingiin.
Ajoaika: 4h 50min
Ajomatka: 348 km
Keskinopeus: 72 km/h
Aamu valkeni aurinkoisena, mutta taivaanrannassa oli uhkaavia pilviä juuri menosuunnassamme. Eikä jouduttu pettymään, vettä tuli vähintäänkin riittävästi hetkittäin. Onneksi ei kuitenkaan taukoamatta satanut, joten Norjan puolella pääsi jo loppumatkasta nautiskelemaan matkanteosta. Oslon päätimme ohittaa eteläpuolelta Oslovuonon alittavan tunnelin kautta, koska ei tässä mihinkään kaupunkilomalle oltu menossa. Matka jatkui kohti Kongsbergiä, josta tauon jälkeen jatkoimme kohti Rjukania.
Ihan Rjukaniin asti emme kerinneet, koska tie 37 oli suljettu korjaustöiden vuoksi, joten jouduimme ajamaan hitaampaa 364-numeroista tietä pitkin. Mutkia oli riittävästi, mutta heikkokuntoinen asfaltti aiheutti välillä sydämen tykytyksiä. Meno alkoi vajaan 5 tunnin ajamisen jälkeen olla epävarman oloista, joten päätimme majoittua Blefjell Campingin mökkiin, samannimisen tunturin juurelle. Hintaneuvotteluissa tapahtui jotain erikoista, koska “erinomaisesta” ruotsinkielentaidostani huolimatta jäimme emännän kanssa eri käsitykseen mökin hinnasta. Lopulta kuitenkin kompromissi saatiin sovittua ja pääsimme nauttimaan rennosta illasta takkatulen ääressä.
May
28
2011
Lauantai 28.5.2011
Reitti: Saapuminen 5:30 Kapellskäriin. Suuria teitä pitkin Ruotsin halki Karlstadiin First Camp leirintäalueelle.
Ajoaika: 4h 44min
Ajomatka: 416 km
Keskinopeus: 88 km/h
Mukavan kuiva keli toivotti matkamiehet tervetulleiksi Ruotsiin ja mieliala oli korkealla, kun oltiin viimeinkin ulkomailla. Ei tosin kovin ulkomailta tuntunut, kun on viimeiset kaksi vuotta tehnyt viikoittain töitä ruotsalaisten kanssa ja vieraillut maassa vähintään joka toinen kuukausi 
Ruotsin puolella tavoitteena oli ajaa maan läpi mahdollisimman vauhdikkaasti ja päästä nauttimaan Norjan teistä. Valitsimme suorimman tien Kapellskäristä kohti Osloa, joten kohtalonamme oli E18 tien loputtomilta tuntuneet kilometrit. Karlskogan kohdalla alkoi tuntua siltä, että jaloittelu tekisi terää, joten ilahtuneena bongasimme Nobel-museon opasviitan. Aikamme viittoja seurattuamme saimme karvaasti todeta, ettei kesä ollut vielä alkanut, koska museo oli vielä näin talvikaudella kiinni. Hiukan turhautuneina suuntasimme matkalla näkemämme pienvenesataman kupeeseen ja nautiskelimme hetken aikaa pirttipöytien ääressä alkukesän auringosta.
Päivästä ei ole edellisen lisäksi mitään muuta mainittavaa, kuin se että toisella kolotti olkapäätä ja toisella selkää. Ajoaikaa ehti kertyä lopulta vain vajaa viisi tuntia, kunnes mitta oli täynnä siltä päivältä. Päätimme majoittua Karlstadiin First Campingiin yksinkertaiseen mökkiin lepuuttamaan ruhjeltuja kehojamme. Ehdimme vielä nauttia alueella olevasta saunasta, joten lopulta ihan hyvä päivä. Saunalla on kyllä ihmeellinen vaikutus suomalaiseen sieluun, vaikka joka paikkaan sattuisikin. Vielä kun joku opettaisi ruotsalaisille jotain saunan rakentamisesta ja samalla vinkkaisi, että sähkökiukaalle voi ihan oikeasti heittää vettä ilman hengenvaaraa.
May
27
2011
Perjantai 27.5.2011
Reitti: Espoo/Hyvinkää – Naantali, josta Finnlinesilla klo 22:30 Kapellskäriin
Ajoaika: 1h 59min
Ajomatka: 172 km
Keskinopeus: 87 km/h
Kaiken valmistelun jälkeen viimein koitti se odotettu päivä, jolloin reissu toden teolla alkaisi. Pyörän pakkaamisen jälkeen oli aika hyvästellä perhe reilun viikon ajaksi ja suunnata nokka kohti Naantalia. Olimme sopineet Sakun kanssa treffit Lohjanharjun kupeeseen Turuntien varteen. Siitä jatkoimme matkaa vanhaa tietä pitkin Naantaliin asti. Optimistisesti olin varustautunut siirtymään pelkällä kerrastolla ja ajoasulla ilman vuorta. Kun matkalla tuli vettä ja ajoviima painoi pukua kerrastoa vasten kelin ollessa kolea, niin tuli ihan oikeasti kylmä. Samalla tuli todettua, että vedenpitäväksi väitetyt käsineet ja kengät eivät kummatkaan pitäneet vettä 
Kengissä taitaa kuitenkin olla Goren myöntämä vedenpitävyystakuu, joten pitääkin selvitellä asiaa näin jälkikäteen myyjältä.
Lopulta kuitenkin oltiin aurinkoisessa(!) Naantalissa ja treffattiin satamassa Sakun motoristi-työkaveri Pasi, joka oli saapunut paikalle saattelemaan meidät matkaan. Laivaan oli menossa meidän lisäksemme vain kaksi muuta moottoripyörää, joten ilmeisesti sesonki ei ollut ihan vielä päällä. Reissussahan aina sattuu ja tapahtuu, mutta nyt meinasi sattua hiukan liian aikaisin. Ottaessani pyörää alas keskituelta, sen päällä samalla istuen, meinasin kaataa pyöräni Sakun pyörän päälle. Sain kuitenkin pidettyä pyörän pystyssä, mutta valmiiksi temppuileva selkä ei kyllä ollut ihan yhtä hyvillään ponnistuksesta. Täytynee jatkossa välttää kikkailuja, jos samalla välttyisi sitten tapaturmiltakin. Laivassa sitten pienen ihmettelyn jälkeen pyörät laivayhtiön tarjoamilla liinoilla kiinni ja buffet-pöydän kimppuun sekä äkkiä nukkumaan, toki tax-free myymälän kautta. Herätys olisi nimittäin vajaan kuuden tunnin päästä.
May
26
2011
Ryhdyimme kaverini Sakun kanssa jo edellisenä syksynä heittelemään ilmoille ajatuksia ulkomaille suuntautuvasta moottoripyöräreissusta kesänä 2011. Suunnitelmat kokivat hiukan vastoinkäymisiä, kun Saku ikävästi loukkasi kätensä yhteisellä mp-retkellä syksyn lopulla. Käsi (ja ennen kaikkea henkinen puoli) toipui onnettomuudesta kuitenkin niin hyvin, että alkuvuodesta 2011 uskalsimme palata suunnitelman pariin. Ruotsi kuulosti turhan tylsältä matkakohteelta ja Keski-Eurooppa taas liian “isolta” ensimmäiseksi reissuksi, joten valinta osui monen muunkin motoristin tavoin Norjaan. Laskettelua lukuun ottamatta en ole Norjassa käynyt yli 25 vuoteen, joten senkin suhteen kohdemaa vaikutti hyvin onnistuneelta valinnalta. Huhut Norjan mutkateiden nautinnoista olivat tavoittaneet minut kyllä.
Suunnittelun myötä totesimme reissun minimipituudeksi 7 päivää, mutta aika pian päädyimme venyttämään reissun kahden viikonlopun yli eli perjantai-illasta viikon päähän maanantaiaamuun. Näin saimme yhteensä 10 ajopäivän verran aikaa reissullemme ja arvioimme päivämatkojen jäävän siedettävän mittaisiksi. Pikaisen vertailun perusteella edullisin tapa kahden pyörän ja kuljettajien saamiseksi Ruotsiin oli Finnlinesin Naantali-Kapellskär -reitti, joten heti kun saimme päivämäärät lyötyä lukkoon laitoimme varauksen sisään. Varaamista sekoitti Finnlinesin varausjärjestelmän vaihtoprojekti, jonka vuoksi saimme hiukan aikaa jännityksellä odottaa varauksemme vahvistumista. Eipä siinä lopulta mitään draamaa ollut, mutta kunhan taas vähän jännitettiin tapamme mukaisesti
Mikään reissu ei ole täydellinen, jollei sen varjolla pysty hankkimaan jotain uutta. Ei tarvinnut tälläkään kertaa pettyä sen suhteen. Tähän astiset lyhyemmät reissut olen selvinnyt hyvin Ortlieb Rack-Packin kanssa, mutta nyt oli ilmeistä tavaramäärän kasvavan. Näin ollen päätin viimein hankkia pyörääni takalaukun kuljetuskapasiteetin lisäämiseksi. Kun kerran pää oli avattu, niin päätin samalla toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni kunnollisesta makuupussista (Warmpeace Viking 600) ja alustasta. Temppuilevan selän vuoksi päätin hiukan investoida mukavuuteen ja hankin ilmapatjatyyppisen makuualustan (Exped Synmat 7 LW). Voin todellakin suositella kumpaakin lyhyen käyttökokemukseni perusteella. Sen suurempiin investointeihin ei tällä kertaa ollut aihetta, vaikka olihan sitä jo tuossakin taas kasa euroja vaihtanut omistajaa. Tähän väliin kehun kyllä silti vielä Varustelekan myymät Mil-Tec Sports alushousut, ovat ne sen verran loistavat mp-käytössä ettei paremmista enää väliä. Niin ja olihan minulle vielä uusi Rukan ajoasukin hankittuna tälle kaudelle…
Lähtöpäivä: 27.5.2011
Paluupäivä: 6.6.2011
Osallistujat: Mikko ja Saku
Pyörät: BMW F650GS Dakar ja Honda Africa Twin
Reitin arvioitu pituus: 3600 km
Polttoainekustannukset: 370 € / pyörä (3600 km, 6 ltr/100 km, 1,7 €/ltr)
Majoitus: 300 € (mökki 300 NOK/yö, 8 yötä)
Ruokailu: 360 € / henkilö (40 € / päivä)
Lautta: 388 € (2 hengen hytti + 2 pyörää)
Kokonaisbudjetti per henkilö: 1004 €
Reittisuunnitelma kartalla (pääpiirteissään):
Näytä suurempi kartta
May
26
2011
Vähitellen on H-hetki käsillä Norjaan suuntautuvan mp-reissun suhteen. Laiva lähtee Naantalista huomenna illalla, joten parhaillaan on kiivas pakkaaminen käynnissä. Pyöränkin sain lähtökuntoon tänään; öljyt vaihdettu, virtapistoke asennettu ja lokasuojia tuunattu, sekä tärkeimpänä tarramallinen Suomen lippu laitettu tuulilasiin. Nyt on Dakar pestynä odottamassa matkan rasituksia.
Hiukan sateiselta keli näyttää ennusteiden perusteella, mutta vuoristoisella alueella kelit vaihtelee niin nopeasti, ettei tässä turhaan jaksa murehtia etukäteen kelejä. Sadetta kestävät varusteet on käytössä, joten senkun sataa.
Apr
9
2011
Ajokausi 2011 tuli avattua jo 20.3. kosteissa ja kylmissä olosuhteissa. Ei sitä voinut hyvällä tahdollakaan mukavaksi kutsua, mutta ajohalut vaan vei voiton.Tällä viikolla tuli jo käytyä pyörällä töissäkin ja tänään piti vielä kiertää Bodomin ympäri auringonpaisteesta nauttien. Järven kierto on sen verran tuttua, että siellä on hyvä käydä karistamassa ruosteita ajotaidoista. Pari ensimmäistä ajopäivää nimittäin kyllä selvästi osoittivat ruosteen olemassa olosta.
Tälle kaudelle on tullut ajovarustepuolelle uutta ja pyöräänkin takalaukku. Vielä on asennettava automaattinen ketjurasvari ja eteen alalokari sekä rakenneltava takalokariin pieni jatke veden roiskumista estämään. Lisäksi kännykkään tuli ladattua Greatest Roads -sovellus ajoreittien tallettamiseen ja jakamiseen muiden käyttäjien kanssa. Toivottavasti sitä kautta löytyy jotain ajamattomia reittejä lähistöltä.
Kauden “päätavoitteen” eli Norjaan suuntautuvan mp-matkan suunnittelu on hyvällä mallilla. Matkaan lähdetään 27.5. Naantalista Finnlinesin kyydissä. Sitten ajellaan nopeasti Ruotsin poikki Norjaan ja kierrellään Oslo-Bergen-Trondheim -kolmion sisällä erilaisissa paikoissa. Paluusuuntaan laiva lähtee Kapellskäristä 5.6. illalla. Yhteensä siis yhdeksän ajopäivää lauttamatkojen välissä ja päälle vielä siirtymiset satamaan ja satamasta. Kilometrejä reitiltä löytyy arviolta reilu 2000 kappaletta. Hiukan jo valmiiksi jännittää ensimmäinen ulkomaanmatka pyörällä, mutta toivottavasti tämä on niistä vasta ensimmäinen.
Feb
24
2011
Kun hyvä tarjous osuu kohdalla, niin eihän sitä malta eikä usein kannatakaan ohittaa. Tällä kertaa tarjouksen kohteena oli Rukka Armadillo housut. Aiemmat MP-Asun housut olivatkin jo melkoisen surkeassa kunnossa, kun kankaat olivat rikki ja vetoketjut aivan loppu. Alunperin oli ajatuksissa ajaa vanhoilla housuilla ja uudella Rukka Armax -takilla vielä tämä kausi, mutta kun matkasuunnitelmat Norjan reissun osalta saivat vihreää valoa oleellisilta suunnilta, niin päätin aikaistaa housujen hankintaa matkakohteen ollessa kuuluisa epävakaisista keleistä. Eikä poistuvasta mallista pyydetty edullinen hinta nyt ainakaan haitannut päätöstä. Ostin housut T. Hirvoselta Oulusta ja kauppa Matkahuollon kautta tapahtui todella nopeasti. Voin lämpimästi suositella.
Olin housuja jo sovitellut MP11-messuilla, joten tiesin mitä odottaa. Siitäkin huolimatta housujen täydellisen onnistunut malli sai hymyn kasvoille. MP-Asun puvuissa suojat olivat suunnilleen siellä päin, mutta Rukan asuissa kaikki suojat ovat juuri oikeissa kohdissa. Hyvän mallin ansiosta puku on voitu tehdä istuvammaksi ja sen ansiosta suojat pysynevät onnettomuudenkin sattuessa paikoillaan. Toivottavasti ei tarvitse kuitenkaan testata, vaikka käyttäjäkokemukset ovatkin vakuuttavia. Mukava bonus on muuten se, että nyt kun on takki ja housut ns. yhteensopivaa paria, niin voi tarvittaessa liittää ne toisiinsa vetoketjulla ja siten vähentää vetoa selkään. Saattaa minun tapauksessani tehdä pitkän ajokauden päistä huomattavasti lämpimämmät.
MP-Asun puvulla tuli ajettua lähes 18000 km kolmen kauden aikana matkaenduroilla, jota ei kyllä minusta voi pitää erityisen hyvänä saavutuksena puvulle. Tälle uudelle Rukan puvulle asetan tavoitteeksi 6 kautta, jolloin kautta kohden hinta tulee lähes samaksi kuin MP-Asun puvulla.
Feb
20
2011
Pitkä tai ainakin pitkältä tuntunut projekti Yamahan kanssa on nyt päättynyt, kun sain siitä kaupat tehtyä tällä viikolla. Vielä muutaman yön pyörä seisoo pihassa, mutta sen jälkeen yhteinen matka on ohi. Pyörän kanssa kertyi tunteja enemmän tallissa kuin tien päällä, joten ihan suunnitelmien mukaan ei sitten homma mennyt. Nyt fokus siirtyy kesän alkuun suunniteltuun Norjan matkaan moottoripyörällä.
