Kukahan mahtaa olla Amazonin sopimusoperaattori Suomessa? Pikaisella googlauksella ei löytynyt pienintäkään vinkkiä.

Uuteen peuran- ja hirvenmetsästyskauteen olen valmistautunut varusteita päivittämällä. Viime kausi meni laina-aseella, mutta tähän kauteen lähdetäänkin oman aseen kanssa. Tähtäimeksi tuli käytetyn aseen mukana Aimpoint 7000SC, joka on Kettulän Erän tiheäkasvuisiin hirvenmetsästysmaastoihin oikein oivallinen. Peurakytikselle siitä ei oikein taida olla, joten pitää miettiä vaihtoehtoja siltä osin. Isällä taitaa olla yksi Zos ylimääräisenä, mutta niin toisaalta olisi kokonainen asekin lainattavaksi kunnollisella Meoptan kiikarilla. Eli ihan pakkoa ei ole tälle kaudelle keksiä peurakiikaria omaan aseeseen.

Toinen merkittävä hankinta on Halti Lompolo metsästysasu, joka löytyi Halti Outletista 100 eurolla. Suositushinta puvulle on lähes 300 euroa ja käytännössä pukua on saanut liikkeistä 199 eurolla. Ihan asiallinen diili siis. Viime kaudella käytössä ollut Jenkkiarmeijan ECWCS-vaatejärjestelmän kuoriasu oli aivan liian äänekäs vakavasti otettavaan metsästykseen, vaikka muuten upea asu onkin. Toki hieman huumoria riitti siitä, että asu oli Desert Camo, joka ei suomalaiseen metsään erityisen hyvin maastoudu

Merkittävin panostus metsästykseen meidän perheessä on kuitenkin tehty ihan toisella saralla. Kesäkuun 27. päivä meille muutti 8-viikkoinen karkeakarvaisen mäyräkoiran pentu, joka sai nimekseen Sissi. Tavoitteena on kouluttaa siitä metsästyskoira peuran ajometsästykseen ja ehkä myös jänisjahtiin. Luolapuolen osalta ihan niin suurta mielenkiintoa ei ole, mutta katsotaan mihin tässä vielä päädytään. Metsästyskoiran myötä myös Reeta on nyt suorittamassa metsästäjätutkintoa, jotta ymmärtää paremmin mitä koiralta niissä tehtävissä vaaditaan. Koirasta myöhemmin lisää.

Tapahtuma on järjestetty jo muutaman kerran aiemminkin ja osallistujien palaute on ollut joka kerta erittäin positiivista. Viime vuonna ei aikataulut osuneet kohdalleen, mutta tänä vuonna olin ilmoittautumisen alkaessa toisena lähettämässä ilmoittautumista, joten paikka kurssille järjestyi. 45 osallistujapaikasta meni muuten 35 ensimmäisten tuntien aikana, vaikka ilmoittautuminen alkoi keskiyöllä. Eli kysyntää kurssille tuntuu olevan.

On hauska päästä kurssille, mutta ihan yhtä hauskaa on päästä tapaamaan tässä reilun parin vuoden aikana tutuksi tulleita motoristituttavia eri puolilta Suomea. Eiköhän tälläkin kertaa illat ole myös ikimuistoisia.

Mukavaa on myös päästä katselemaan omia inttimaastoja taas muutaman vuoden tauon jälkeen. Viimeksi homma meni tutustumiskäynnin ja illanvieton merkeissä, sitä edellisellä kerralla olinkin varusmiehenä Tykistöprikaatissa. Pohjankangas jäi itseltäni sujuvasti väliin varusmiesaikana, kun olin ampumaleirin aikaan Tilkassa toipumassa korvan meluvammasta varusmiestoverin huolimattoman aseenkäsittelyn seurauksena. Toivottavasti tetsaaminen jää tällä kertaa vähemmälle.

Tapahtumassa oli mukavalla tavalla motoristihenkeä ja erilaista oheistoimintaa oli järjestetty oikein kiitettävästi. Molemmat pojat viihtyivät oikein mainiosti ihmetellen tehopenkissä huutavia pyöriä, Raging Bull -monsteriautoa sekä nurmikolla kisaavia minicrosseja. Myös varusteet ja, niin myytävät kuin asiakkaidenkin, moottoripyörät kiinnostivat yllättävän hyvin nuoria herroja. Kun kelikin suosi auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta hellelukemissa, niin voiko sitä enempää pyytää vapaapäivän vietolta poikaporukalla?

Vaikka kyseisen sivuston lukijat edustavatkin ns. diginatiiveja, ei tulosta voi kuitenkaan ohittaa ihan kevyesti. Näiden edelläkävijöiden jalanjäljissä kulkee melkoisen suuri osa meistä. Hyvä esimerkki tästä on älypuhelinten leviäminen ns. tavallisten ihmisten käyttöön. Nekin olivat aluksi pienen edelläkävijäjoukon suosiossa, mutta Nokian ja Applen kaltaisten yritysten tukemana aika moni meistä käyttää älypuhelin kategoriaan kuuluvaa laitetta. Muutos on tapahtunut pääasiassa muutaman viime vuoden aikana.

En päässyt itse kyselyyn vastaamaan, mutta en tiedä olisinko osannut edes vastata. Itse olisin tällä hetkellä vaihtamaan lehdet ja osan ammattikirjallisuudesta iPadiin, mutta vielä löytyy monia kaunokirjallisuuden teoksia, joiden fyysisen kappaleen omistaminen tuntuu tärkeältä. Pääsin kokeilemaan iPadia maanantaina ja kokemus oli häkellyttävän positiivinen. Väitän, että Apple osui kultasuoneen ja pääsi määrittämään kuluttajien vähimmäisodotukset tablettien osalta. Ja voin sanoa, että rimaa ei vedetty ihan matalalle, jos vertaa vaikka normaaliin Microsoftin ja Nokian tarjoamaan käyttäjäkokemuksen tasoon.

Ihan toinen kysymys muuten on se, että onko sähkökirja fyysisen “kopio” vai onko se jo täysin uudenlainen teos. Jälkimmäisestä hieman esimakua Huffington Postin sivuilta.

Steve Jobs kertoi laitteen myyneen ensimmäisenä päivänä 300000 kappaletta ja sen jälkeen kolmen päivän aikana 150000 kappaletta lisää eli yhteensä 450000 laitetta muutamassa päivässä. Kyseessä on melkoisen hurja määrä, kun Amazonin Kindlen kokonaismyynniksi vuodesta 2007 alkaen on arvioitu enintään miljoona laitetta. Käytännössä Apple on siis rakentanut vajaassa viikossa puolet siitä asiakaskunnasta sähkökirjoille, joka Amazonilla on lähes kolmen vuoden työn tuloksena. Oletettavasti joukossa on myös laitefriikkejä, joilla on molemmat laitteet, joten asiakaskunnat ovat osittain päällekäiset. Lisäksi Amazonin Applen alustoilla toimivat Kindle-sovellukset toki sotkevat hieman tätä matematiikkaa.

Jos on laitteita myyty paljon, niin onpa myös sisältöäkin ladattu runsaasti. Ensimmäisten päivien aikana on ladattu peräti 600000 sähkökirjaa eli keskimäärin jokainen iPad:n omistaja on ladannut enemmän kuin yhden kirjan Applen kirjakaupasta. Sitä Apple ei sentään kertonut, että kuinka suuri osa kirjoista oli maksullisia ja kuinka suuri osa maksuttomia. Tästäkin huolimatta latausmäärät osoittavat, että mielenkiintoa sähkökirjoihin asiakaskunnassa on. Vaikka osa näistä lataajista onkin varmasti kirjan ladannut ihan testimielessä, niin kyseessä on siltikin uskomattoman kova juttu. Ajatellaanpa vaikkapa usean suomalaisen taskusta löytyvää Nokian puhelinta, jossa keskimäärin on ominaisuuksia runsain mitoin. Kuinka moni on edes kokeillut kaikkia puhelimensa toimintoja? Tai tietokoneensa mukana tulleita ohjelmia? Käytännössä Apple on nyt saanut jokaisen laitteen omistajan ainakin kokeilemaan palvelua, joka on mielestäni todella hyvä suoritus. Pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on enemmän tai vähemmän tietokone, jossa sähkökirjojen lukemismahdollisuus on vain yksi ominaisuus muiden joukossa eikä useimmille edes missään nimessä tärkeimpiin kuuluva ominaisuus.

Mielenkiintoista (ja surullista) on kuitenkin huomata, että Applen suomenkielisiltä sivuilta ei iBooks-sovellusta löydy, joten valitettavasti vaikuttaa siltä, että Suomessa on turha odottaa sähkökirjoja saataville iPad:n tullessa täällä myyntiin kevään/kesän aikana. Kuitenkin Amazonin Kindle-sovellus on saatavilla vaikka heti. Ikävää jos Suomi taas jää syrjään tai kauas tulevaisuuteen Applen välittämien sisältöjen osalta. Tällaista ilmiötä ja julkisuutta olisi suomalaisenkin kustannusmaailman hyvä hyödyntää omien sähkökirjamarkkinoidensa luomisessa.

Merkittävin uutuus tälle kaudelle on kuitenkin uuden reissukaverin saaminen, kun Rikulle hommattiin kunnolliset varusteet moottoripyöräilyä varten. Onhan miehelle jo kertynyt mittaa niin paljon, että jalat riittävät Bemarin jalkatapeille oikein mainiosti. Eilen sitten käytiin ensimmäisellä yhteisellä ajelulla totuttelemassa kyydissä istumiseen ja täytyy sanoa että kaikki sujui oikein mallikkaasti. Ajamiseenkin tuli ihan uudenlaista tarkkuutta lisää, kun tiedosti takapenkillä kuljettavansa arvokkainta mahdollista lastia mitä kuvitella saattaa.

Sen verran täytyy mainita, ettei talvikaan ihan hukkaan mennyt, kun sain ystäväni innostettua mp-korttia suorittamaan. Ehkä sieltäkin suunnalta on siis uutta ajoseuraa odotettavissa.

BTJ:n tämän vuotisessa asiakasseminaarissa kirjastoalan vaikuttajilta kysyttiin mm. sitä, että mikä taho on ratkaisevassa roolissa tarjonnan aikaansaamisessa. Yli 60% vastaajista näki kustantajien pitävän ratkaisun avaimia käsissään. Kuitenkin kuultuani tekijäjärjestöjen puheenvuoroja en ole aivan varma, että missä määrin kustantajilla ihan oikeasti on noin määräävä asema. Tekijäjärjestöjen puheenvuoroista paistaa nimittäin hyvin vahvasti läpi haluttomuus antaa sähköisiä julkaisuoikeuksia kustantajille. En usko, että haluttomuus johtuu tarpeesta vaikeuttaa tilannetta vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että kellään ei ole selvää näkemystä sähköisen kustantamisen vaikutuksista tekijöiden tulotasoon. Suurin pelkohan on se, että sähköisten kirjojen piratismi johtaa kirjailijoiden tulojen katoamiseen. Toisenlaisiakin esimerkkejä toki löytyy, mutta niissä lähes poikkeuksetta kirjailijan työtapa ja rooli muuttuvat suhteessa nykyiseen. Kuinka moni nykykirjailija on valmis tai kykenevä muuttamaan työskentelytapojansa perusteellisesti?

Miksi kirjastot muuten ovat niin innoissaan e-kirjoista? Perimmäinen syy on varmastikin kehityksessä mukana pysyminen ja mahdollisuus pitkästä aikaa olla profeetta omalla maallaan. En kuitenkaan olisi kovinkaan yllättynyt jos kirjastotoimenjohtajien takaraivoissa houkuttelee ajatus muuttaa kirjaston kulurakennetta pääsemällä eroon kirjojen liikutteluun käytettävistä kulueristä. Voin kuvitella, että usean toimipisteen kirjastoissa tai aineistokimppojen kirjastojen toimipisteiden välillä kirjojen liikuttelu ei ole ihan ilmaista. Käyttämällä tuokin raha aineistoon ja muihin palveluihin voisi kirjasto vastata ihan uudenlaisten kohderyhmien tarpeisiin.