Itselläni oli mukavia muistoja viime vuoden yksin tehdystä reissusta rengastiellä, joten arvelin poikien nauttivan ajelusta kauniissa maisemissa pienillä mutkaisilla teillä. Tällä kertaa tosin päätin jo heti aluksi, että matkalla yövytään turhan kiireen tunteen karistamiseksi. Samalla järjestyi mahdollisuus viettää iltaa porukalla rauhassa. Itselläni ei ollut oikeastaan kuin yksi henkilökohtainen toivomus reissulle, tahdoin nimittäin ehdottomasti päästä vierailemaan Suomen parhaaksi väitetyssä thai-ravintolassa Bruddalasvikenissä. Tältä pohjalta lähdin sitten etsimään majoitusta meille Iniön pääsaarelta. Lupaavimmalta vaikutti ihan ravintolan läheisyydessä oleva Bodgårdin Aittamajoitus. Soitin sivuilta löytyvään numeroon ja yllätyin iloisesti kun langan toisessa päässä vastasi majapaikan isäntä Jukka Torikka, joka lyhyen keskustelun jälkeen osoittautui innokkaaksi moottoripyöräharrastajaksi ja teki meille loistavan motoristitarjouksen majoituksesta.

Olin saanut järjestettyä mopoille autokyydin Paraisten kulmille asti, joten pääsimme lauantaiaamuna aloittamaan matkan suoraan rengastien merkeissä. Olisi varmasti ollut turhan rankka aloitus reissulle ajella mopoilla Suomusjärveltä 80 kilometriä maantietä. Kirjalansalmen sillalta pääsimme siis aloittamaan matkamme komeissa maisemissa.

Matkaan päästyämme ajoimmekin suoraan Paraisten läpi Nauvoon menevälle lautalle ja aloimme vähitelleen päästä saaristotunnelmaan. Kauniista maisemista nautiskellen ajoimme pikku pysähdyksiä lukuunottamatta suoraan Nauvon keskustaan asti, jossa päätimme palkita itsemme jäätelöllä. Näin ohimennen mainittuna täytyy todeta, etten ole koskaan nähnyt niin hidasta toimintaa jäätelökioskilla kuin nyt pääsimme seuraamaan. Jäätelöiden nauttimisen jälkeen päätimme käydä kaupassa täydentämässä juoma- ja eväsvarastoja, mutta sitten olikin jo aika jatkaa matkaa. Nauvon ja Korppoon läpi ajelimme taas sen enempää pysähtelemättä, koska tavoitteena oli ehtiä aikaisempaan lauttaan. Korppoo-Houtskari lautan rantaan päästyämme totesimme myöhästyneemme lautasta kahdella minuutilla. Jostain olin kirjoittanut muistiin lautan lähtevän kello 13:00, mutta oikea lähtöaika olikin 12:55. Koska meillä ei ollut mitään käsitystä lautan kapasiteetista ja siihen pyrkivien ajoneuvojen määrästä, emme uskaltaneet jättää paikkaamme jonossa. Seuraavasta lautasta nimittäin ei ollut enää suotavaa myöhästyä. Söimme sämpylät lauttarannan kahviossa ja nautiskelimme auringon lämmöstä seuraavaa lähtöä odotellessa.

Houtskarissa ajattelimme tankata kulkupelit, mutta se jäi vain haaveeksi kaupan mentyä kiinni jo pari tuntia sitten. Ajelimme rauhakseen Houtskarin läpi ja nauttimaan herkuista Saariston lomakeskuksen terassille. Siinä vierähti aikaa toista tuntia, mutta sitten olikin aika ajaa pyörät päivän viimeisen lautan kytiin Houtskarista Iniöön. Tämä olikin muuten reissun ainoa maksullinen lauttayhteys, hintaa tuli 15 euroa mies+pyörä yhdistelmää kohden. Houtskari-Iniö väli oli myös samalla reissun pisin lauttamatka, aikaa lautalla meni 40 minuuttia. Lautalla alkoi jo matkaseurasta huomata, että pitkä päivä alkaa vaatia veronsa. Juttu ei enää lentänyt ihan samaan tahtiin ja paikallaan istuminenkin oli käynyt helpommaksi.

Iniöön saavuttuamme lyhyen ajomatkan jälkeen meitä tervehti Bodgårdin kyltti, jossa oli vielä eriksen maininta “Motorbikers welcome”. Pihaan päästyämme saatoimme vain todeta, että olimme todellakin tervetulleita. Saimme perusteellisen vastaanoton, mukaanlukien isännän omien museopyörien esittelyn. Pienen lepäilyn ja siistiytymisen jälkeen päätimme lähteä täyttämään jo kovin tyhjän tuntuisia vatsojamme thai-ruualla.

Itse ravintola oli kovin vaatimaton ja samassa tilassa oli myös kahvilapalveluja, polttoaineen myyntiä (viimeinkin sain tankattua pyöräni), venetarvikemyyntiä jne. Se ei kuitenkaan vähentänyt vähääkään ruuan erinomaisuutta, palvelu tosin oli hieman väsähtänyttä kesätyöntekijöiden jo ilmeisesti leipiinnyttyä hommiinsa. Mutta se ruoka, en tiedä olenko koskaan syönyt niin hyvää ruokaa kuin nyt oli tarjolla. Syömäni kevätrullat sekä kana-cashew-pähkinä annos olivat yksinkertaisesti täydellisiä, eikä naapurilautaselta maistamani kana keltaisessa curryssakaan ollut yhtään sen huonompi. Ihan jo tämän ruuan vuoksi suosittelen vierailemaan Iniössä.

Illallisen jälkeen vietimme vielä iltaa majapaikan nuotiopaikan äärellä ja illan viilennyttyä oman aittahuoneen suojissa. Hauskaa oli ja ilokseni pääsin tutustumaan hieman toisenlaiseen puoleen pojista, kuin mihin on aiemmin ollut mahdollisuutta. Kaiken teinitouhotuksen takaa löytyi kolme varmasti elämässään pärjäävää miehenalkua. Rankan ajopäivän jälkeen ei kellään ollut vaikeuksia saada unen päästä kiinni, edes hyttyset eivät onnistuneet häiritsemään unta. Aamulla kyllä huomasi hyttysten viettäneen ruokaisaa yötä kanssamme. Itse heräilin jo reilusti muita aikaisemmin, joten päätin lähteä tutustumaan kylään jalkaisin. Oli mystinen tunnelma kävellä utuisen kylän poikki täydellisen hiljaisuuden vallitessa, edes linnut eivät vielä olleet heränneet. Reittini vei minut kylän saaren kirkon ja kaupan kautta vierasvenesatamaan kulmille. Oheiset kuvat ovat tältä kävelyreissulta.

Kävelylenkin jälkeen patistelin nuoret herrat ylös sängyistään ja siirryimme nauttimaan maittavaa aamiaista tuvan puolelle. Samalla pääsimme vaihtamaan kuulumisia muiden vieraiden kanssa, sekä kuuntelemaan isännän tarinoita saaressa asumisesta. Voi olla, että itsellä iskisi ahdistus talvella tai eihän sitä tiedä jos löytäisi itsestään uuden puolen.

Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat reppuihin ja suuntasimme pilvisessä säässä kohti lossia ja sen jälkeen pienen ajomatkan päässä odottavaa viimeistä lauttaa Iniöstä Kustaviin. Lauttarannassa jäi taas hieman aikaa odotteluun, mutta aika pian pääsimme lauttaan. Kustavista jatkoimme pilvien alla matkaa kohti Mietoista ja sieltä otimme suunnan kohti Merimaskua. Merimaskussa yhdellä hiekkapikataipaleella kävi sitten se mitä olin koko ajan mielessäni pelännyt, yksi pojista kaatui tiukassa vasemmalle kääntyvässä mutkassa. Koska ajoin jonon ensimmäisenä, en edes huomannut tapahtumaa ennen kuin pysähdyin bussipysäkille puhelimen soidessa. Onneksi vahingot rajoittuivat rikkoutuneeseen takin hihaan, naarmuihin pyörässä ja kyynerpäässä sekä kolhiintuneeseen itsetuntoon. Pienen rauhoittumistauon jälkeen jatkoimme matkaa Naantalin ja Turun keskustan kautta Kaarinaan lounaalle.

Hesburgerin kerrosaterioiden nauttimisen jälkeen oli aika ottaa suunta kohti Suomusjärveä, mutta Kemiön kautta. Matka kuitenkin katkesi heti liikkeelle lähdön jälkeen kun kaatuneesta moposta napsahti kytkinvaijeri poikki. Pienen neuvottelun jälkeen päätimme yrittää matkantekoa vaijerista huolimatta. Kun homma tuntui sujuvan, niin päätimme ajaa kaikki pyörät perille saakka, mutta Kemiö jäi tällä kertaa kuitenkin väliin. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Kettulaan ja matka oli onnellisesti takana.

Omasta mielestäni matka oli onnistunut ja jäin siihen käsitykseen, että tämä oli myös muiden matkalaisten kokemus. Kiitokset matkakumppaneille ja toivottavasti ensi vuonna tehdään vastaavanlainen reissu. Koittakaa hommata ne kevarit siihen mennessä…

Lauttamatkoineen reitille tuli pituutta 303 kilometriä, josta jälkimmäisen päivän osuus oli 185 kilometriä. Varsin kunnioitettava ajomatka mopoilla väittäisin, vaikka toki tällä kertaa mopojen nopeus ei tainnut ihan koko aikaa laillisissa lukemissa pysyäkään. Uskoisin, että ihan virittämättömälläkin mopolla reissun saaristo-osuus on ajettavissa yhtä mainiosti.

Reittiämme pääsee katsomaan kartalta painamalla tästä.

ps. Kuvat on otettu Nokia N97:lla. Mielestäni valoisassa kuvien laatu ja resoluutio (5 Mpix) riittää tällaisiin näppäilykuviin varsin mainiosti.

Kävin hakemassa laitteen aamusta Nokian liikkeestä Helsingin Aleksanterinkadulta. Ovella oli vajaa kymmenen henkeä odottamassa liikkeen avautumista, joista melkein kaikki olivat hakemassa N97:aa itselleen. Tavaraa tuntui olevan hyllyssä hyvin ja kaupan päälle sai vielä valita BH-214 bluetooth-kuulokkeen tai ulkoisen lisäakun. Itse päädyin ottamaan ko. bluetooth-kuulokkeen, joka ainakin toistaiseki on vaikuttanut ihan hyvältä valinnalta.

Jos haluaa laitteen käsiinsä ennen 9.7.2009, niin Nokian myymälä on Suomessa ainoa vaihtoehto Nokian verkkokaupan lisäksi.

Vaikka itse kehunkin, niin aivan loistavan reissun saimme aikaiseksi. Olin ensimmäistä kertaa letkan ensimmäisenä ja etukäteen jännitti aika reilusti. Porukka näytti kuitenkin tulevan perässä ja hymyt olivat tauoilla leveät. Eikä tunnelmaa varmasti laskenut lounaaksi tarjolla ollut hirvikeitto Riston ja Eijan vieraana Kettulassa.

Ryhmän koko tällä reissulla oli 9 henkeä ja juurikaan isommalla porukalla homma ei enää toimisi joustavasti pienillä teillä. Ryhmän sisällä oli myös kohtuullisen suuria eroja soratiellä ajamisessa tarvittavissa taidoissa, joten letkan etupäässä sai välillä odotella peräpään saapumista. Olisi ehkä ollut järkevämpää jakaa porukka kahteen ryhmään joillakin pätkillä, mutta kivasti se meni näinkin.

Minulla meni navigaattorina toimiva Nokian N810 Internet Tablet epäkuntoon ennen reissun puoliväliä akun hyydyttyä viileässä syyssäässä, joten suunnistamisen kanssa meinasi tulla hieman haasteita oudommille teille siirryttäessä. Onneksi joukossa oli mukana Kari, jolla oli reitti omassa navigaattorissaan, joten vaihdomme vetomiestä loppureissun ajaksi.

Pari kommellusta sattui matkalla, mutta onneksi mitään vakavampaa ei sattunut vaan suurin vahinko taisi olla Karin kolhuja saanut nilkka. Toki pari pyllähdystä saatiin isoilla soranorsuilla lentohiekkakuopalla, mutta niistä selvittiin vain kolhiintuneilla itsetunnoilla. Koko reissun saatiin kuitekin kaikki pyörät pidettyä tiellä vähintäänkin yhden renkaan osalta.

Oli mielenkiintoista huomata, kuinka erilaisilla pyörillä sitä ihmiset näille reissuille osallistuvat. Kalustoa oli 170 kg Dominatorista isoihin R1200GS-bemareihin ja 1000-kuutioisiin V-Stromeihin ja vielä erikoisuutena mukana oli reilusti modifioitu CBR600F. Väittäisin, että aika monella muulla olisi jäänyt cebari viemättä samalla tahdilla kinttupoluilla kuin mitä Miihkali pyöräänsä käskytti ja vieläpä katukumeilla. Tulipahan todistettua ettei soranorsuus ole kalustokysymys vaan asennekysymys.

Loppujen lopuksi kimppa-ajelun kestoksi tuli noin 8 tuntia ja 250 kilometriä. Siihen sitten lisäksi kunkin osalta siirtymä kotoa Lohjanharjun juurelle 1-tien varteen. Omalta osaltani suurin ahaa-elämys oli se, että letkan etummaisena onkin itse asiassa kaikkein hauskin päästellä, kun ei tarvitse ajaa edellä ajavan henkilön rytmissä vaan ihan omaan tahtiin. Toki joillain pätkillä oli tarpeen hieman jarrutella, että raskaammat pyörät pysyivät perässä. Navigaattorin osalta pitää kyllä miettiä vaihtoehtoja ensi kaudelle, koska letkan veto on oudoissa paikoissa aika mahdotonta ilman sitä.

Olen nyt muutaman kerran käyttänyt Nokian N810:aa navigaattorina moottoripyöräillessä. Aiemmin se on ollut sijoitettuna tankkilaukkuun/karttataskuun, mutta sieltä sitä on ollut kovin vaikea katsella ajaessa. Päätin kokeilla miten onnistuisin ilman rahallisia panostuksia saamaan N810:n mukana tulleen autotelineen kiinnitettyä pyörään.

Ensimmäiseksi mietin autotelineen kiinnittämistä ruuveilla mittariston yläpuolelle, mutta en kuitenkaan löytänyt hyvää paikkaa ja toisaalta halusin välttää muovien turhaa rei’ittämistä. Seuraavaksi aloin miettiä tankoon tehtävää kiinnistystä ja intensiivisen varaston penkomisen jälkeen löysinkin kasan osia, joista uskoin saavani kiinnityksen aikaiseksi. Lopulta kiinnitykseen tuli käytettyä osia mm. polkupyörän turvaistuimen kiinnityksistä ja tokihan myös nippusiteillekin löytyi käyttöä. Oheisista kuvista voi ihailla tulosta.

Kävin sitten asennuksen jälkeen pienellä koeajolenkillä ja hyvin näytti teline toimivan niin hiekalla kuin moottoritielläkin. Pitää seurata miten kestävyys riittää kun lähdetään ajamaan epätasaisella alustalla kovaa. Ehkä pitää vielä vaihtaa muoveja metalliksi, mutta katsotaan sitä sitten. Vielä pitää miettiä, että miten ihmeessä sitä saisi laitteen suojattua vedeltä ja erityisesti sorateillä pölyltä. Kokeilin jo Minigrip-pussia, mutta ainakaan tällä erää tulos ei ollut tyydyttävä. Ideoita?

Puhelin on muutaman päivän käyttökokemuksen perusteella ollut kaikin puolin onnistuneen oloinen hankinta. Mielenkiintoisimmat ominaisuudet omaa käyttöäni ajatellen ovat 2 megapikselin kamera sekä MP3-soitin. En ole vielä juurikaan ehtinyt kameraominaisuuksia kokeilemaan, mutta pikaisen kokeilun perusteella on selvää, että vähänkään laadukkaita kuvia on, ennakko-odotusten mukaisesti, turha yrittää ottaa hämärässä. Tarpeeni onkin enemmän erilaisten yllättävien tilanteiden tallentaminen, silloin kun varsinaista kameraa ei ole jostain syystä mukana. Puhelin kun nyt yleensä on aina taskun pohjalla mukana.

MP3-soittimen ominaisuudet ovat toisaalta yllättäneet positiivisesti. Vielä pitäisi hankkia 1 tai 2 gigatavun microSD-muistikortti, jotta saa mukaan enemmänkin musiikkia, kuin mukana tulleelle 64 megatavun kortille. On itseasiassa aika naurettavaa myydä puhelinta noin pienen muistikortin kera, kun 512 megatavun kortit maksaa ~25 euroa.