Kesä alkaa 1.6. käynnistyvällä Euroopan-turneella, kun lähdemme Sakun kanssa lautalla Tallinnaan ja takaisin tulemme 11 päivän päästä toistaiseksi tuntematonta reittiä. Viime vuoden Norjan-reissu oli ilmiselvästi ylisuunniteltu, kun mutkan tarkkuudella tehdyt suunnitelmat piti vajaan yhden päivän verran. Tällä kertaa kokeillaan toista ääripäätä ja suunnitelmat rajoittuvat vain siihen, että varattuna on menomatkan lauttaliput. Toki olemme etukäteen hiukan miettineet millaista reissua olemme tavoittelemassa ja keränneet mielenkiintoisia paikkoja listaksi. Näiden pohjalta sitten rakennetaan lennossa juuri sen päivän fiilisten mukainen reissu. En olisi yllättynyt jos kotiinpalu tapahtuisi Ruotsin kautta, koska edestakaisin ajaminen tuntuu hiukan luotaantyöntävältä ajatukselta. Arvioitu kilometrikertymä tälle reissulle on noin 4000 km.

Muita suunnitelmia tälle kesälle on jo alustavasti tehty mm. edellisen pyöräni ostaneen isäni kanssa. Näissäkin suunnitelmissa Baltia on esiintynyt, joten alkukesän isolla reissulla ei liene suurempaa tarvetta jäädä Viroon pyörimään kun kerran sinne ollaan hetikohta palaamassa pitkän viikonlopun merkeissä. Mielenkiinnolla odotan myös päästäänkö veljien kanssa ajelemaan, kun heillä molemmilla on tarkoituksena A-kortti saada hankittua toukokuun aikana. Moottoripyöräily vaikuttaa olevan tarttuvaa, kun olen itsekin jo useammankin ihmisen innostanut parin viime vuoden aikana.

Järjestettyihin ajotapahtumiin tai -koulutuksiin en tänä kesänä ole ilmoittautunut, joten niiden osalta taitaa tulla hiljainen kesä. Eiköhän tätä kuitenkin tule paikattua omilla retkillä ja erilaisiin pienempiin kimppa-ajeluihin osallistumalla. Mittariin on tarkoitus saada tällä kaudella kasaan yli 10000 km ja alkukevään kilometrikertymän sekä Euroopan-turneen suunnitelmien perusteella se vaikuttaa hyvinkin realistiselta tavoitteelta. Ja tulihan viime kaudellakin jo pitkälti yli 9000 km kasaan ja silloin kipeä selkä rajoitti hyvin tehokkaasti ajeluita.

Pyörän mukana tuli minulle tarpeeton BMW:n valmistama matala satula R1150GS Adventureen (R1150GSA). Tämän kanssa hiukan lyhyempikin kuski tuntee olonsa luottavaiseksi. Satula ei käytännössä eroa uudesta lainkaan, joten siksi en ihan polkuhinnalla siitä viitsi luopua. Hintapyyntö olisi 150 euroa.

Ensimmäinen ajopäivä alkoi noin 16:30 heti työpäivän päätyttyä ja treffit oli sovittu Karkkilaan ABC Masuunille 17:30. Onnistuimme tulemaan huoltoasemalle siten, että emme nähneet toisiamme ja pysäköimmekin sujuvasti huoltoaseman pihalle toistemme näkymättömiin. Kumpikin kovasti ihmetteli tahoillaan, että kylläpäs on matkakumppani pahasti myöhässä. Aikamme ihmeteltyämme löysimme toisemme Masuunin “suunnattomalta” pihalta ja pääsimme matkaan. Tavoitteena oli ehtiä kello 21:00 mennessä Ulvilaan yhteisen tuttavan luokse saunomaan ja yötä viettämään. Aikaa ei ollut hurjasti käytettävänä, joten alunperinkin suunnitelmana oli edetä asfalttia pitkin, mutta ei sentään koko matkaa 2-tietä. Aika hyvin suunnitelmassa pysyimmekin, tosin Säkylän sotilaskoti taukopaikkana vaihtui Huittisten kebab-ravintolaan ja Alastaron rata-alueen ihmettelyyn. Ulvilaan saavuimme kellontarkasti 20:55 ja mittariin oli kertynyt 266 km. Sitten olikin vuorossa Tapion perheeseen tutustumista, saunomista ja parit oluet.

Toinen päivä alkoi rennoissa merkeissä aamupalalla ja isäntäperheen hyvästelyillä. Sitten olikin aika lastata pyörät ja ottaa suunta kohti Kankaanpäätä. Tälle päivällä oli tarkoitus saada reilusti soraa reitille, joten heti Noormarkun jälkeen hakeuduimme ensimmäisille hiekkapätkille. Niinisalosta eteenpäin ajoimmekin sitten melkein Vammalaan saakka käytännössä pelkkää soraa. Parhaimmat paikat löytyivät Kyrönkankaantieltä, jossa pääsimme ajamaan niin leveää hiekkatietä, kuin maastokuorma-autojen tekemiä uria. Sakukin oppi ennätys nopeasti pakon edessä ajamaan pehmeässä hiekassa. Paikallisten huligaanien jättämiä jälkiä pitkin rohkenimme myös mennä hiukan nautiskelemaan sorakuopalle. Siellä oli hyvä harjoitella turvallisesti mäenlaskua ja -nousua moottoripyörällä. Sanovat, että maastomoottoripyörällä voi nousta ja laskeutua kaikista samoista paikoista, joissa se onnistuu jalkaisinkin. Varmasti moottoripyörät sen olisivatkin osanneet, mutta ilmeisesti kuskit olivat tällä kertaa rajoitteena.

Hämeenkyrön kulmilta otimme suunnan kohti Sastamalaa ja Vammalan taajamaa, jossa pidimme ruokatauon. Tauon jälkeen päätimme lähteä katselemaan edesmenneen Oy Kylmäkoski Ab:n tehdasaluetta Kylmäkosken aseman kupeessa. Kohde oli erityisesti Sakulle tärkeä, koska hän on sukua tehtaan perustaneelle Friedrich Sumarille. Kylmäkoskella oli saha sekä tehdas, jossa valmistettiin ainakin huonekaluja sekä taloja, joita vietiin mm. Saksaan. Helsingin Jollaksestakin löytyy useampi Kylmäkosken tehtaiden talo, yksi niistä on Hanna Sumarin lapsuudenkoti, jonka hänen isänsä on aikanaan pystyttänyt tehtan mallitaloksi. Tehdas tuhoutui lähes täysin vuonna 1963 tulipalossa ja vakuutusten puuttuessa menestystarina koki karun lopun. Tehtailijan kunniaksi on kuitenkin sanottava, että alueella olleet talotehtaan talot olivat käsittämättömän hienossa kunnossa siihen nähden, että ne on hylätty jo aikapäiviä sitten. Harva nykytalo kestäisi aikaa yhtä kunnialla kuin nämä talot.

Sakun haaveiltua riittävästi elämästään teollisuuspohattana, jatkoimme matkaa Räyskälän lentokentän kautta ja tehden vielä pakollisen pysähdyksen Marskin majalla. Sitten otimmekin suunnan Läyliäisten kautta kohti kotia. Kotiin saavuin kello 22:01 eli 11 tuntia liikkelle lähdön jälkeen ja mittariin oli kertynyt taas 434 km lisää. Koko reissulle kertyi siis pituutta 700 km, joten viime vuoden reissun kilometrimäärä ylittyi vaikka aikaa oli käytettävissä 24 tuntia vähemmän. Varsinkin jälkimmäinen päivä toimi hyvänä harjoituksena Rautaperseajoa varten, sellainen kun olisi nimittäin haaveissa ensi kesänä…

Mukava bonus kurssilla oli se, että sain innostettua koulutuspaikan (Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Tattarisuon moottorihalli) päällikön Leksan mukaan henkilökohtaiseen projektiini irrottaa katkennut pakopuolen pinnapultti. Hyvien ohjeiden saattelemana oli helppo tehdä hommia ja pulttikin saatiin irti kokonaisena. Samalla sitten vaihdoin pari muutakin pakopuolen pinnapulttia, neljäs olikin sitten niin tiukassa että katsoin viisaammaksi jättää sen vaihtamatta. Nyt on sitten pyörä taas täydessä kunnossa ja valmiina nielemään lisää kilometrejä. Leksalle isot kiitokset.

Kurssilla oli ohjelmaa myös tauoilla, kun Malmin lentokentällä oli meneillään ilmailunäytös (Sami Kontio Challenge), josta pääsimme nautiskelemaan. Aika hurjia temppuja kaverit tekivät koneillaan asuinalueiden vieressä. Naureskelimmekin sille, että tonnien painoisella lentokoneella saa leikkiä juuri niin hurjasti kuin huvittaa asuintalojen päällä ilman pelkoa sanktioista ja saa vielä esiintymispalkkionkin, mutta moottoripyörällä tyhjällä tiellä pienestäkin etupyörän nostamisesta tulee sakot liikenteen vaarantamisesta. Reilua, eikö totta.

Kilometrejä: 7425 km
Moottoripyöriä: 2 kpl
Kuvajahtisurauksen rasteja: 1 haettu ja 2 tehty
Ajokertoja vaimon kanssa: 2 (vasta tänä kesänä sain hänet houkuteltua kyytiin)
Harrastuksen vaatimat rahat: enemmän kuin vaimolle kehtaa kertoa…

Nyt on pihassa sitten BMW:n legendaarinen kilometrinnielijä, joka ei pelkää huonompiakaan teitä. BMW R1150GS Adventure on niittänyt mainetta vuosien ajan luotettavana juhtana ja saanut myös suurta julkisuutta Ewan McGregorin ja Charley Boormanin Long Way Round -reissun myötä. Yhdysvalloissa tämän pyörän edeltäjällä R1100GS:llä on eräskin motoristi ajanut jo 460,000 mailia eli yli 735,000 kilometriä ja joutunut vain uusimaan kuluvia osia. Varsinaista moottoriremonttia pyörälle ei ole vielä jouduttu tekemään. Joten eiköhän tuo minun 21,000 km ajettu pyöräni siis tule olemaan aika pitkäikäinen investointi, kun tekniikka näiden kahden välillä eroaa käytännössä vain siten, että uudemmassa on korjattu vanhemman heikot kohdat pilaamatta niitä hyviä.

Hymy on ollut korvissa kun olen uutta moottoripyörää tällä viikolla ulkoiluttanut ja esitellyt sille lempireittejäni. Riku jo koeajoi takapenkin, mutta rouva ei ole sitä vielä ehtinyt tekemään. Odotettavissa lienee kuitenkin kehuja Dakarin takapenkin jälkeen.

Nyt kun reissusta on hetki kulunut, niin on hyvä hetki tehdä hiukan yhteenvetoa reissusta. Tilastot/faktat onkin jo lueteltu tuossa ylhäällä. Budjetin osalta on hauska huomata, että arvio piti melkoisen hyvin paikkaansa (alkuperäinen budjetti oli 2008 €). Kilometrien osalta oli ihan mukavaa, että alkuperäinen arvio alittui 500 kilometrillä. Kumpikaan kuski ei ollut fyysisesti ihan täydessä iskussa, joten toteutuneessakin matkassa oli hetkittäin tekemistä.

Alkuperäinen reitti suunnitelma ja toteutunut reitti ovat kovin erilaiset, koska taktiikkanamme oli vältellä kastumista. Alkuperäisestä Keski-Norjaan suuntautuneesta suunnitelmasta ei toteutunut kuin parin päivän kohteet Lillehammerin, Peer Gynt Vegenin ja Trysilin osalta. Sen sijaan Etelä-Norjaa tuli nähtyä sitäkin enemmän ja ennen kaikkea nautiskeltua aurinkoisesta ja hetkittäin jopa helteisestä kelistä. Mukavana bonuksena tästä on se, että nyt on jo valmiiksi mietittynä kohteita ainakin yhdelle viikon mittaiselle reitille siten, että saa yhdistettyä tämän reissun helmet ja tällä kertaa haaveiksi jääneet kohteet seuraavalla kertaa.

Kyseessä oli kummankin osalta ensimmäinen pidempi moottoripyöräreissu, joten tämä oli enemmän tai vähemmän koeponnistus yhteishengen, sopivan matkatahdin ja varustuksen osalta. Kaikkien näiden osalta koeponnistus oli enemmän tai vähemmän onnistunut ja uutta reissua hahmoteltiinkin jo laivassa paluumatkalla. Saapa nähdä toteutuuko suunnitelma Keski-Eurooppaan tai Espanjaan suuntautuvasta reissusta jo ensi kesänä.

Plussat:
+ seura oli hyvää
+ ajankohta alkukesästä oli onnistunut, tilaa oli ja kelit suosivat, ehkä viikon verran myöhemmin voisi lähteä
+ Norjassa on harvinaisen mukavaa moottoripyöräillä ja maisematkin on kohdallaan
+ Finnlines oli oikein toimiva vaihtoehto Ruotsiin siirtymisessä
+ Rukka-ajoasu oli todellakin hintansa arvoinen

Miinukset:
- yksisylinterin matkaenduro on kohtuullisen epämiellyttävä pidemmillä siirtymillä (joten pistin sen vaihtoon)
- Ruotsissa oli harvinaisen tylsää moottoripyöräilllä (mutta niin kai se olisi missä vaan isoilla suorilla teillä)
- toimiva navigaattori olisi ollut tarpeen (Garmin Oregon sekosi toisena matkapäivänä heti Suur-Tukholmasta päästyämme, vaati lopulta huollossa tehdyn resetoinnin)
- liian lyhyet ajohousun lahkeet on ikävät (onneksi Rukan korjaamo hoiti tämän ongelman pois)
- vuotavat ajohanskat ja -kengät on kurjat sateessa

Reitti pääpiirteissään (pl. Suomessa ajetut osuudet):

Näytä suurempi kartta

Viimeinen matkapäivä alkaa jälleen runsaan aamiaisbuffetin merkeissä, mutta nälkä ei oikein ota löytyäkseen vain 5 tunnin yöunien jälkeen. Väkisinsyömisen jälkeen pakkaamme kamat ja suuntaamme kohti autokantta, mutta vain todetaksemme olevamme etuajassa. Menomatkalla saimme hiukan ojennusta oltuamme muutaman minuutin liian myöhään autokannella, joten nyt ajattelimme olla ajoissa. Eipä tosiaan kannattanut, kun lautta vielä saapui hiukan myöhässä satamaan, niin saimme odotella ajovarusteissa lopulta vartin verran ahtaassa käytävässä kymmenien muiden motoristien kanssa. Onneksi Walkka MC:n kaverit tarjosivat hyvää juttuseuraa ja sivistivät meitä H-D:n eri mallien eroista. Taidanpa silti pidättäytyä näissä saksalaissa pyörissä, vaikka olisihan sellainen V-rod ihan kiva kaupunkipyörä…

Laivasta ulospääsyn jälkeen laitoimme varusteet kunnolla päälle ja otimme suunnan kohti kotia. Tiukasti moottoritietä pitkin porhaltaen tulimme Myllylammelle asti, josta jatkoimme kumpikin kohti kotejamme. Kotiin saavuttuani vastassa oli vaimon lämmin syli ja lasten tuliaisodotuksen täyttämä into. Perheen tervehtimisen jälkeen oli aika siistiytyä ja siirtyä takaisin arkeen. Ohjelmassa oli nimittäin työpaikan strategiapäivään osallistuminen, joten lomatunnelman purkamiselle ei liiemmälti ollut aikaa. No ainakin saivat stressittömän ja aivonsa hyvin nollanneen työntekijän.

Hieno reissu vaatii arvoisensa lopetuksen, joten kirjoittelen vielä erillisen yhteenvedon matkasta.

Näytä suurempi kartta

Luksusmökissä vietimme taas oikein mainiosti nukutun yön. Tiedossa oli pitkä päivä, mutta ei niin paljoa ajamista, joten emme pitäneet kiirettä liikkelle lähdön kanssa. Laiva lähtisi kohti Suomea vasta hiukan ennen iltakymmentä, joten ryhdyimme miettimään päivään jotain muutakin ohjelmaa kuin ajamista. Kun on 9 päivää istunut moottoripyörän satulassa alkaa paikat olemaan aika jumissa paremmassakin kunnossa olevalla kuskilla, joten me raihnaiset vasta kipeinä olimmekin. Päätimme siis ansainneemme vesileikkejä ja saunomista oikein urakalla. Emme ottaneet suunnaksi Visulahtea vaan Uppsalan Fyrishovin, joka on kylpylän, vesipuiston ja uimahallin yhdistelmä. Siellä me sitten telmimme ala- ja yläasteikäisten kanssa vesiliukumäissä ja sun muissa. Kävimme toki myös sivistyneesti ihan kunnolla uimassakin, joten fysioterapeutin kuntoutusohjeet oli selvästi otettu tosissaan.

Aikamme polskittuamme oli aika jatkaa matkaa ja ottaa viimeinen siirtymä Ruotsissa. Ajoimme tietä 77 Norrtäljeen ja se olikin melkoinen pätkä ja onnettomuuskin oli lähellä. Edellämme ajoi yhdessä kohtaa opetusluvalla nuori kuljettaja kun yhtäkkiä tietä reunustavasta metsiköstä tielle juoksi metsäkauris. Turvaväli oli onneksi kunnossa, joten auton (huimasti liian myöhässä) tekemä jarrutus ei aiheuttanut äkkitilanteita meille. Jos kauris olisi tullut tielle 5 sekunttia myöhemmin, olisi ohjelmanumeroa ollut tarjolla liiankin kanssa. Luulen, että opetteleva kuski ei edes nähnyt koko eläintä vaan jarrutti vasta opettajansa huudon jälkeen, niin paljon myöhässä jarrutus tuli.

Läheltä piti tilanteet jatkuivat kun saavuimme Kapellskärin satamaan odottamaan laivaan pääsyä. Norrtäljessä oli ollut Custom Bike Show ja laivaan jonotti edellämme ainakin 50 Harley-Davidson moottoripyörää. Olimme juuri saaneet kypärät pois päästä, kun Saku alkaa minulta kyselemään, että onko nuo nyt niitä Honda Gold Wingejä. Onneksi ei muut kuulleet tätä kysymystä, jos vaikka olisivat H-D-miehet ottaneet tuon vittuiluna

Eikä se tähän vielä loppunut. Kun pääsimme laivaan ja ryhdyimme kiinnittämään pyöriä kannelle, niin Sakun pyörän viereen porhaltaa iso H-D ja ajaa eturenkaan suoraan liinan kiinnityspaikan päälle. Saku sitten ystävällisesti mainitsee asiasta kuljettajalle, joka toteaa vain että “No niinpäs näkyy!” ja antaa elekielellä ymmärtää ettei asia juuri häntä kiinnosta. Sakukin toteaa asian tultua käsitellyksi huomattuaan kaverin nahkaliivissä sanat “Cannonball MC” ja “President”. Pyörä saadaan lopulta kiinnitettyä vaihtoisella tavalla ja pääsemme runsaan buffet-pyödän kimppuun. Sitten onkin enää viimeiset unet ennen matkan päätöstä.

Näytä suurempi kartta