Lensimme Ryanairilla Tampereelta Dubliniin maanantaina 27.8.07. Jo edellisenä iltana päästiin jännittämään, että lähdetäänkö lainkaan reissuun kun Reeta kehitti jostain itselleen hurjat vatsakivut. Tuli ihan mieleen Costa Rican reissulle lähtö 2004 (linkki). Lopulta vatsakivut kiusasivat ensimmäiset kolme päivää ja erityisesti iltaisin Reeta oli aika kurjassa kunnossa.

Olimme jo valmiiksi varanneet majoitukset koko reissulle, lasten kanssa emme halunneet ottaa riskejä tältä osin, koska elokuu on kuitenkin tuolla päin maailmaa vilkkain lomakuukausi. Ensimmäiset neljä yötä vietimme B&B majoituksessa, sitten yhden yön hotellissa ja viimeiset kaksi yötä huoneistohotellissa. Ihan vinkkinä muille lapsiperheille sanottakoon, että ainakin meille huoneistohotelli ruuanlaittomahdollisuudella oli ehdottomasti kokonaisuutena helpoin majoitusmuoto. Saatiin tehtyä lapsille juuri oman maun mukaista ruokaa ja varsinaista luksusta oli se, että samanaikaisesti oli lapsille tilaa leikkiä ja toiselle aikuiselle mahdollista vetäytyä hetkeksi omiin oloihin. Lasten kanssa yhteen huoneeseen majoittuminen ja pelkästään ravintolassa ruokaileminen ei ainakaan meidän perheessämme ollut toimiva ratkaisu. Tiedämmepä sitten ensi kerralla tämänkin. Voimme todellakin lämmöllä suositella majapaikkaamme Dublinin keskustan eteläpuolella Sandyfordissa: Premier Apartments Dublin Sandyford. Läheltä löytyy ruokakauppa, tavallinen ostoskeskus (osittain vielä rakenteilla) sekä Euroopan suurin ostoskeskus Dundrum Town Centre. Aivan majapaikan vierestä lähtee LUAS raitiovaunuyhteys Dublinin keskustaan. Kaupungin sykkeestä nauttivan kannattaa kuitenkin miettiä muita vaihtoehtoja.

Olimme vuokranneet koko reissun ajaksi auton Hertziltä. Vasemmanpuoleinen liikenne sujui yllättävän helposti ja loppuviikosta asiaan ei tarvinnut juuri kiinnittää huomiota. Ensimmäinen ajovirhekin tuli vasta kotiinpaluun jälkeen, kun lähdin kotipihalta tyytyväisenä pitkin vasentakaistaa. Matkareittimme oli majoituspaikkojen osalta seuraava: Dublin – Athlone (1 yö) – Galway (3 yötä) – Limerick (1 yö) – Dublin (2 yötä). Tämän lisäksi sitten teimme erilaisia päiväretkiä moniin paikkoihin. Maininnan arvoisia päiväkohteita olivat ainakin Connemara, Aran saarista suurin Inish Mór, Burren (ml. Cliffs of Moher ja Aillwee Cave), Bunratty Castle sekä Dublin Zoo (erityisesti African Plains alue).

Irlannissa on erikuntoisia linnoja vähintäänkin riittävästi, me tutustuimme oikeastaan vain kolmeen linnaan paremmin. Ensimmäisenä tutustuimme Athlonen linnaan, jossa ei kovasta hinnasta huolimatta päässyt juurikaan tutustumaan itse linnaan vaan sinne oli rakennettu turistien “iloksi” äärimmäisen tylsä diaesityksiin ja vahanukkeihin perustuva näyttely. Lasten kanssa ehdottoman huono kohde, kun pitää istua paikallaan ja kuunnella englanninkielistä nauhoitetta. Toisena tutustuimme Aughnanure Castleen Galwayn pohjoispuolella. Linnan kaikkiin osiin pääsi tutustumaan ja linnaa oli entisöity hyvällä maulla. Bonuksena linnan pihalla oli paljon tilaa lapsille juosta ja leikkiä, oikein suositeltava kohde pienempään linnaan tutustumiseksi. Kolmantena tutustuimme Shannonin ja Limerickin välillä olevaan Bunratty Castleen, joka olikin edellistä selkeästi isompi linna. Myös Bunratty Castle oli hyvässä kunnossa, mutta ison tien varressa sijaitsevana aika ruuhkainen. Linnan yhteyteen oli rakennettu pieni kylä, jossa esiteltiin vanhaa irlantilaista asumista. Todella mielenkiintoinen kohde, jossa myös lapset viihtyvät. Kaiken kaikkiaan linnat olivat ainakin meidän lapsista hyvin mielenkiintoisia, mutta ahtaat ja jyrkät portaat muodostivat aikamoisia haasteita välillä.

Kotiinpaluun aika oli sitten lopulta seitsemän Irlannissa vietetyn yön jälkeen. Tai oikeastaan kuuden ja puolen yön, koska paluulento Tampereelle lähti niin aikaisin, että jouduimme heräämään jo neljältä ehtiäksemme kentälle ajoissa. Olimme optimoineet niin hienosti että majoituksemme oli Dublinin eteläpuolella eli täysin päinvastaisella suunnalla kuin lentokenttä.

Tämän merkinnän alussa olikin jo linkki valokuviin. Kuvia tuli otettua suunnilleen 350, joista parhaimmat olen poiminut näytille. Matkassa mukana oli digijärkkäri varusteineen sekä digipokkari, mutta läppäri sekä kuvatankki jäivät kotiin tavaramäärän rajoittamiseksi. Muistikortteja oli mukana yhteensä 3,5 gigatavua, ehkä hieman liian vähän (olisikohan se kuvatankki sittenkin mahtunut mukaan…). Objektiivivalikoima oli hieman rajoittunut (20-35mm/2.8 ja 50mm/1.8), koska juuri ennen reissua myin vajaa pari vuotta sitten ostamani Canon 17-85mm objektiivin. Pidemmälle polttovälille olisi ollut käyttöä, mutta kohtuullisesti pärjättiin olemassa olevillakin tai sehän jää jokaisen katsojan erikseen arvioitavaksi.

Sain varmistettua uuden paikan vasta seuraavan illan viimeiselle lennolle, joten pääseminen Dallasiin uhkasi viivästyä vuorokaudella. Jäin jonoon aiemmille lennoilla ja lopulta paikka järjestyikin aikaiselta iltapäivälennolta. Dallasiin siis savuttiin “vain” 17 tuntia myöhässä ja samalla tuhraantui yksi kokonainen työpäivä joita oli alunperinkin vain varattu perille kaksi. Kovin tehokasta matkaa tästä ei kyllä saa mitenkään.

Nyt sitten jännitetään miten käy lauantaina paluumatkan kanssa, kun vuorostaan Dallasiin on ennustettu ukkosta lauantaiksi…

Perille saapumisen jälkeen oli hieman aikaa ennen nukkumaan menoa, joten päätin käydä kuolaamassa Applen iPhonea läheisessä Southlaken Apple Storessa. Täytyy kyllä myöntää, että aika hienon laitteen ovat aikaiseksi saaneet. Käytettävyyteen on panostettu todella paljon ja ilman käyttöohjetta pystyi suurimpaa osaa toiminnoista käyttämään. Toki iPhonessakin on omat puutteensa, mutta siltikään ei voi muuta kuin ihailla miten hienon tuotteen Apple on onnistunut tekemään. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on firman ensimmäinen koskaan valmistama puhelin.

Puhelinten ja tietokoneiden kuolaamisen jälkeen olikin aika siirtyä nauttimaan ruokaa, tällä kertaa sekä tavallista että silmän sellaista. Työkaverin suosituksesta päädyin Bone Daddy’s House of Smoke nimiseen ravintolaan. Jälkeenpäin kuulin, että olin kuulemma rankan matkustamisen jälkeen ansainnut vähän hyvitystä. Täytyy kyllä myöntää, että on hieman vaikea keskittyä syömään pihviä kun ympärillä sipsuttaa kymmenittäin mallin mitat täyttäviä kauniita parikymppisiä tyttöjä mikroshortseissa ja todella niukassa napapaidassa. Jos kiinnostaa enemmän niin edellä olevan linkin takaa löytyy myös kuvagalleria, jonka avulla voi eläytyä karuun kohtalooni.

Olipahan muuten mielenkiintoista myöhästyä Chicago-Kööpenhamina lennolta myöhään illalla ja järjestää keskellä yötä itselleen uusia lentoja sekä majoitusta. Onneksi meni Unitedin piikkiin koko homma, kun myöhästyminen johtui edellisen lennon koneen hajoamisesta Orlandossa. Seuraavalla koneella heti lennättivät Chicagoon ja myöhästyin vain 10 minuuttia, eli juuri sen verran että toivo oli korkealla ja totuuden valjettua pääsi suusta pidempikin luettelo suomalaista perinnesanastoa. Galleriasta löytyy kuva myös herkullisesta iltapalastani lentokenttähotellissa. Tarjolla oli paikallisen pitsataksin pitsaa ilman aterimia, onneksi kammallakin saa leikattua pitsaa

Marraskuun lopussa olisi tarkoitus lähteä Lontooseen lomareissulle Reetan kanssa, siis ilman lapsia. Avuliaat anopit lupautuivat yhdessä huolehtimaan poikien hoitamisesta sillä aikaa, kun isi ja äiti ovat viisi yötä Lontoossa joululahjaostoksilla. Olettavat varmaan saavansa todella hyviä joululahjoja kiitokseksi . Itsehän kävinkin Lontoossa reilu vuosi sitten äitini kanssa, joten tästähän on syntymässä pian joka vuotinen perinne.

Tälläkin kertaa lennot ovat Ryanairilta Tampereelta, mutta onneksi nyt ei tarvitse mennä iltalennolla, jolta ehtii kaupunkiin aikaisintaan kello kahdeksi aamuyöllä. Paremmasta matkustusajasta huolimatta saimme lennot todella edullisesti, kahden hengen meno-paluu yhdellä ruumaan menevällä matkalaukulla (+ käsimatkatavarat) maksaa vain 185 €. Kuten ehkä edellisestä lauseesta saattoi olla pääteltävissä, niin nykyään Ryanair veloittaa erikseen ruumaan menevistä matkalaukuista kappalemäärän mukaan. Kohta varmaan pitää maksaa lisähinta istumapaikastakin .

Hotelli on tälläkin kertaa Pricelinen kautta hankittu, nyt hotellina on iso neljän tähden hotelli Copthorne Tara Hotel London Kensington. Majoituksesta joutuu maksamaan suhteessa selvästi viimevuotista enemmän (vrt £33 ja £46 per yö), vaikka hotellien taso ja sijainti vastaavat aika hyvin toisiaan. Yhteensä majoitus veroineen ja palvelumaksuineen tulee maksamaan noin 410 €. Eri lähteistä saamieni tietojen mukaan marraskuun loppu on mitä ilmeisemmin oikeastikin kalliimpaa aikaa Lontoossa majoittumiseen kuin viime vuotinen syyskuun puoliväli.

Aiheeseen liittyvät aiemmat kirjaukset blogissa:
Lontoossa, 3. päivä
Lontoossa, 2. päivä
Lontoossa, 1. päivä
Lontooseen lähtöön 5 min
Vieläkin Lontooseen menossa
Lontoon matkan suunnittelua

Viime viikonloppuna tuli käytyä Meriturvan palokoulutusyksikössä savusukeltamassa, sieltä tuli muutama ihan asiallinen otos. Koitan laittaa nähtäville pian.

Yhteenvetona voisi todeta, että matka onnistui yli odotusten, paitsi valokuvaamisen osalta. On vain yksinkertaisesti mahdotonta keskittyä tosissaan valokuvaukseen, jos se ei ole matkan tarkoitus. Kuvia tulikin vähemmän, kuin oli ajatus. Voin lämpimästi suositelle Thistle Marble Arch -hotellia ja erityisesti hinnalla, jolla sen Pricelinen kautta varasin. Ryanair on perinteisiin lentoyhtiöihin verrattuna kovin askeettinen ja mielikuva lentävästä kaupunkibussista ei ole kovin kaukana totuudesta.

Aamulla heräsimme kohtuullisen aikaisin ja suuntasimme take-away kahvilaan ostamaan aamupalaa. Päädyimme aamupalalle lopulta Hyde Parkin Speaker’s Cornerin viereiselle nurmikolle. Istuimme tarjolla oleville aurinkotuoleille ja nautimme kauniista aamusta hyvän aamupalan merkeissä. Juuri kun saimme aamupalan päätökseen, niin pari vihreäliivistä kaveria tuli pyytämään maksua tuolien käytöstä. Ilmoitimme mieluummin poistuvamme ja tämä kävi myös heille. Jatkoimme matkaa jalkaisin kohti Sloane Streetiä, jonka varrelta löytyvät lähes kaikkien maailman tunnetuimpien suunnittelijoiden nimiä kantavat liikkeet. Sloane Streetiltä suunnistimme Harrod’sin tavarataloon, josta ostimme ison kasan tuliaisia kotijoukoille.

Ostosten, ihastelun ja hintojen ihmettelyn jälkeen suuntasimme takaisin hotellia kohti, ajatuksena oli löytää asiallinen ruokapaikka matkan varrelta. Päädyimme lopulta hotellia vastapäätä olevaan Pizza Hut -ravintolaan, eli ei kovin omaperäinen ratkaisu. Toisaalta olihan meillä vielä kaksi päivää aikaa olla omaperäisiä. Kun päivän aikana oli tullut käveltyä kilometrikaupalla, niin illalla uni tuli helposti jo yhdeksän aikaan.

Lennot on varattu Ryanair:lta ja hotelli varattu Priceline:sta. Olen siis kaikin puolin pyrkinyt saamaan matkan kiinteät kustannukset alas, kuitenkaan tasosta turhan paljon tinkimättä. Sain Pricelinen kautta varattua 4 tähden hotellista kolme yötä kahden hengen huoneessa noin 170 euroon Oxford Streetin Hyde Parkin puoleisesta päästä. Ei mielestäni kovin huono suoritus. Ryanairiltakin sain lennot melkein minimihinnalla, joten ei voi valittaa. Toivottavasti siihen ei ole tarvetta matkan jälkeenkään.