Koeajossa ollut yksilö on mallinimeltään Fiat Freemont 2.0 MultiJet 140hv Urban 7h Diesel. Yhdistelmän takaa löytyy 7-paikkainen, etuvetoinen, manuaalivaihteinen auto, jossa on 2-litrainen 140 hv moottori. Korimalliltaan auto on muodikkaasti crossover, jossa yhdistyy tila-auto ja katumaasturi. Hintaa koeajetulla yksillä on 35568,24 euroa ja vapaan autoedun arvo on 735 euroa / kk. Autoa myytiin viime vuoteen asti Dodge Journeyn nimellä, mutta konsernissa tehtiin päätös Dodge ja Chrysler nimien pois vetämisestä Euroopasta ja auto sai keulalleen Fiatin logon. Toki samassa yhteydessä tehtiin muitakin muutoksia, mutta periaatteessa samasta autosta on kyse ja sen valmistus tapahtuu edelleen Dodgen tehtailla Meksikossa.

Koeajettu auto eroaa harkinnasta olevasta Fiat Freemont 2.0 MultiJet 170hv A6 4×4 All Included mallista aika moneltakin kohtaa. Keskeisimpinä eroina koeajettuun ovat moottorin korkeamman viritysasteen tuomat 30 lisähevosvoimaa, automaattivaihteisto ja ennen kaikkea neliveto. Toki varustuksessakin on eroja, All Included -varustetason tuodessa autoon integroidun navigaattorin, nahkaverhoilun ja joitakin muita varusteita. 5-paikkaisena hintaa on näillä valinnoilla 41 613,50 euroa ja vapaa autoetu on 815,00 euroa / kk. 7-paikkainen maksaa vielä hiukan lisää ollen hinnaltaan 43 003,76 euroa j vapaan autoedun arvon ollessa 835,00 euroa / kk.

Kun autolla on mittaa melkein 4,9 metriä ja korimalli on normaalia farmaria korkeampi, tilaa on tarjolla melkoisen juhlavasti. Koiran häkki kun laitettiin takakonttiin, niin tilaa jäi vielä yllin kyllin muille tavaroille. Korkeutta takakontilla on kuitenkin yllättävän vähän, ainakin kun verrataan nykyiseen Touraniin. Toki 7-paikkaisuus varastaa takakontista tilaa, joten 5-paikkaisena tavaratilaa lienee korkeussuunnassa runsaammin tarjolla, jollei sitä sitten kätketä jonkinlaisen välipohjan alle. Auto on myyjillekin niin uusi tuttavuus, että 5-paikkaisesta ei ole hinnan lisäksi muuta tietoa. Matkustamossa tavaroille vaikutti olevan kohtuullinen määrä erilaisia säilytystiloja, mutta käytössähän sen vasta todella huomaa mikä toimii ja mikä ei. Ajoasennon hakeminen vaati ehkä hiukan enemmän vaivaa, kuin monessa muussa autossa, mutta se saattoi toisaalta johtua manuaalivaihteista, joiden vuoksi kytkinjalan liikuttelulle pitää varata tilaa. Jarru- ja kaasupolkimien liikeradat ovat niin paljon lyhyemmät, että automaattivaihteisen auton kanssa tulee allekirjoittaneen usein istuttua hiukan edempänä. Sisätiloissa muita huomionarvoisia seikkkoja olivat takapenkin integroidut korokeistuimet, kuskia häkäisemättömät lukuvalot matkustajille. Viihde-elektroniikan koekäytön osalta auto oli hiukan sopimaton, koska siinä oli erilainen soitin kuin myöhemmin tuotantoon tulevissa Urban-varustetason autoissa. Bluetooth löytyi tästäkin soittimesta ja sitä pystyi käyttämään niin puheluihin kuin musiikin kuunteluunkin. Pieni kauneusvirhe oli kuitenkin se, että Bluetooth-yhteys onnistui kerran saamaan iPhonen jumiin oikein kunnolla ja muutenkin auton ja puhelimen yhteistoiminta oli selvästi kankeampaa kuin BMW:llä. Varmasti ihan toimiva lopulta, mutta rima tuli vedettyä aika korkealle ensimmäisessä koeajossa. Muutenkin Bemarin jälkeen Fiat tuntuu hiukan karkeasti viimeistellyltä, mutta onhan hintaakin 20 tuhatta euroa vähemmän.

Ajettaessa auto herätti pääasiassa vain positiivisia ajatuksia. Moottorin käytös oli miellyttävä ja vaihteiden käyttäminen sujui ongelmitta. Erityisen miellyttävää oli kohtuullisen alhainen ajomelu, joka oli selvästi eri luokkaa Touraniin verrattuna. Lumisilla ja osittain heikostikin auratuilla teillä auto eteni määrätietoisesti ja rauhallisen tuntuisesti. Auton pitkän akselivälin ansiosta töyssyt ja sen sellaiset ylittyivät tyylillä. Maavaraa Freemontissa on hiukan lähteestä riippuen 17-18 senttiä, joten ei se mikään maasturi ole, mutta metsätiet varmastikaan eivät tuota ongelmia sille.

Koeajon aikana keli oli ilmeisen haastava pakkasen ollessa -7 asteen paikkeilla ja ilmankosteuden ollessa talviseksi kovin korkea. Ilmeisesti tästä johtuen oli hiukan haasteita saada pidettyä auton lasit huurteettomina ja takaovien lasien osalta siinä ei kyllä onnistuttu. Toisen näkyvyyshaasteen muodostivat tuulilasin pyyhkijät, jotka onnistuivat keräämään itseensä jäätä puhdistusyrityksistä huolimatta ja pyyhintätulos olikin sitten mukainen. Nykyisessä autossa olevat rungottomat ns. Aero-sulat ovat kyllä melkoisen paljon toimivammat suomalaisissa ajokeleissä. Näyttääpä tuollaiset tosin saavan tarvikkeena Boschilta Freemontiinkin, joten eipä tuosta ole päätösperusteeksi alkuunkaan.

Varustelista Fiatissa on poikkeuksellisen lyhyt useimpiin kilpailijoihin verrattuna, toki syynä voi olla mallin tuoreuskin ja siksi Suomessa asennettavat varusteet vielä puuttuvat hinnastosta. Itseä eniten houkuttavat Webasto ja vetokoukku. Eiköhän näillekin hinnat löydetä kevään aikana.

Yhteenvetona voisi todeta, että hyvin mielenkiintoinen autokandidaatti on kyseessä, joten tämä jää ehdottomasti listalle. Toki saa nähdä, että mille tasolle leasing-vuokra asettuisi. Ainakin tässä vaiheessa leasing-yhtiöt ovat kuulemma suhtautuneet autoon aika nuivasti ja hinnoitelleet sen kalliiksi. Pelkäävät kai Fiatin kärsivän kovasta arvonalenemasta 3 vuoden aikana.

Alustavan arvion mukaan kovimmat kilpakumppanit löytyvät Skoda Superbin ja Subaru Outbackin suunnasta. Varsinaiset katumaasturit ovat tässä hintaluokassa auttamatta liian pieniä tavaratiloiltaan. Toki tässä on hiukan tullut vilkuiltua myös vajaavetoistenkin suuntaan valikoiman supistuessa kovasti, jolloin mukaan saisi vaikkapa Seat Alhambran automaattina. Katsellaan kuinka mieli kehittyy, koska neliveto kyllä edelleen houkuttaa kovasti.

Auton luoma ensivaikutelma on hyvin vaikuttava ja alan heti alkumetreillä päästä käsitykseen premium-luokan eroista ns. tavallisiin autoihin. Ovet toimivat kuin ne kuuluisat kassakaapin ovet ja muutenkin kaikki toimii napakasti ja äänettömästi. Hallintalaitteet ovat todella hyvin sijoitettu ohjaamoon ja luontevan ajoasennon löytäminen sujuu mutkattomasti. Parissa minuutissa olen myös yhdistänyt Apple iPhoneni auton audiojärjestelmään ja voin langattomasti nauttia niin handsfree-puheluista kuin puhelimessani olevasta musiikista. Erityismaininta pitää antaa siitä, että myös Spotifyn kautta toistettava musiikki on helposti kuunneltavissa samalla tavalla.

Ensimmäinen reaktio autosta ohjauspyörän takaa on se, että se tuntuu odotettua suuremmalta. Osaltaan massiivinen keula on varmaankin tämän taustalla, koska eihän autolla ole pituutta kuin 4,5 metriä eli vain 10 cm enemmän kuin nykyisessä Touranissani. Käytännössä auto on ihan miellyttävän kokoinen käsitellä ja sen pysäköiminen on helppoa edessä ja takana olevien pysäköintitutkien ansiosta. Sisätilojen osalta auto on odotuksia suurempi, varsinkin fiksun muotoinen tavaratila tuntuu litrojaan suuremmalta. Etuistuimet antavat hyvin tukea ja ovat muutenkin hyvät. Erityisesti pidin kovasta istuimen takaosasta, jolloin lasten jalat eivät pääse potkimaan kuskia selkään, kuten pehmeillä penkeillä helposti käy. Takaistuinkin on muuten oikein mainio, mutta istuinosa on kovin matalalla ja vähänkään pidemmällä henkilöllä on hyvin vähän reisitukea tarjolla. Samasta syystä johtuen 130 senttinen matkustaja ei ilman koroketta tai turvavyöistuinta näe kunnolla eteenpäin. Aika merkittävä seikka, jos sattuu kärsimään herkästi matkapahoinvoinnista.

Ajossa auto tuntuu vakaalta eikä se kallistele korkeudestaan huolimatta tiukemmissakaan kaarteissa. Ohjaus sen sijaan ei vastannut täysin odotuksiani. Ratin ja eturenkaiden välillä on varmastikin olemassa jonkinlainen yhteys, mutta ohjaustehostin onnistuu jotenkin kadottamaan tuntuman ja jäljelle jää huonossa mielessä jenkkimäinen ohjaus. Ehkä tässä näkyy se, että auto valmistetaan Yhdysvalloissa ja taitaa päämarkkinakin olla siellä. Olin kuitenkin odottanut BMW:ltä urheilullista ajotuntumaa, mutta tässä kohdassa se kyllä jää saavuttamatta. Kaikilta muilta osin auto onkin sitten ihan riittävän urheilullinen. Tehdas lupaa autolle kiihtyvyyttä 0-100 km/h ajassa 8,5 sekuntia, joka on kyllä auton kokoluokka ja moottorin tilavuus huomioon ottaen melkoisen hurja lukema. Myös maasto-ominaisuudet ovat varmasti riittävät meidän metsästysreissulle, sen verran pahoista paikoista mentiin nimittäin hetkittäin että kuskiakin pelotti. Bemarin automaattivaihteistosta kertonee eniten se, että kertaakaan en siihen joutunut kiinnittämään huomiota. Se on saanut ylistystä osakseen myös ihan asiantuntijoilta, osa on kehunut sitä parhaaksi automaattivaihteistoksi mitä markkinoilta löytyy.

Parhaiten varmastikin autoa kuvaa 6-vuotiaan Ronin ensireaktio: “Sika siidee auto. Miten ne tällaisen sulle uskalsi antaa lainaan?”. Aikuisten kielellä sama varmaankin olisi, että todella upea auto, jonka ottaisin mielelläni milloin tahansa. Mutta kun hinta on varusteltuna ihan posketon, niin taitaa jäädä kauppaan. Verotusarvon ero nykyiseen autoon on 340 euroa ja tasan saman verran enemmän siitä pitäisi siis myös kuussa maksaa. Se on vuodessa yli 4000 euroa, jolla tekee vaikka jo pari etelän matkaa tai ostaa vaimolle moottoripyörän. Jos autolle vielä arvosana pitäisi antaa, niin se olisi 9/10 vakiovarusteisena ja 10/10 isommalla koneella sekä hyvin varusteltuna. En enää keksi mitä tavallisen ihmisen autossa pitäisi olla paremmin kuin tässä.

On muuten mielenkiintoista huomata miten premium-merkkien hinnoittelun logiikka poikkeaa muista merkeistä. Hinnat alkaen -malleissa varustelutaso on paikoitellen aika vaatimatonkin ja lisävarusteet maksavat poskettomasti. Kyllä minusta on nykyaikana vanhanaikaista laittaa paremman luokan autoon vakioksi halogeenivalot ja laskuttaa lisähintaa Xenoneista, tai jättää pois peruutustutka vakiovarusteista. Lopputulos on se, että vastaavilla varusteilla olevaan vertailukohtaan hintaero kasvaa lähtöhintoja selvästi suuremmaksi. Vai tuntuuko se vain köyhän mielestä kalliilta?

Uutena autona harkittavien listalle ilmestyi muuten Dodge Journeyn perintöä vaaliva Fiat Freemont, josta on tulossa nelivetoversio dieselillä ja automaatilla joskus kesän jälkeen. Listalta tipahti heti alkumetreillä BMW 320 xDrive onnettoman pienen tavaratilansa vuoksi ja hintasarakkeen myötä saman kohtalon koki Audi A4 Avant Quattro.

Nykyisen autoni leasing-sopimusta on jäljellä vajaa vuosi ja koska autojen toimitusajat edelleenkin ovat jopa 6 kuukautta (!), niin valintaa lienee syytä ryhtyä valmistelemaan jo tässä vaiheessa. Koska minä en edelleenkään ole päässyt insinööriluonteestani mihinkään, niin kai tämä taas menee perusteellisen kautta ja aikaa tarvitaan. Tälläkin kertaa olen hiukan tehnyt valmistelevia toimia ja miettinyt mitä autoltani haluan tällä kertaa.

Työni ei autolle juurikaan vaatimuksia aseta, kunhan tarvittavat ajot saa hoidettua ja satunnaisesti matkustajan tai pari kuskattua mukanaan. Näin ollen minulla on melkoinen etuoikeus valita auto hyvinkin vapaasti omien mieltymysteni ja vapaa-ajan tarpeideni mukaisesti. Vapaa-ajan painopisteet ovat muuttuneet yllättävänkin paljon edellisestä valintatilanteesta, koska perheeseen on tullut koira ja metsästys vakiinnuttanut asemansa perheemme harrasteena. Lapsetkin ovat nyt isompia, vanhempi auton käyttöönottohetkellä jo lähempänä yhtätoista kuin kymmentä ja nuorempikin reilusti yli seitsemän.

Nykyisen Touranin tilasin 7-paikkaisena, mutta lisäistuimille ei ole ollut lainkaan käyttöä. Touranin 1.4 TSI -moottori ja DSG-vaihteisto ovat molemmat osoittautuneet aika pettymyksiksi, joten nämäkin kokemukset varmasti vaikuttavat valintaan. Moottori on osoittautunut suorituskykyarvoistaan huolimatta melko voimattomaksi jos auton kyydissä on kuskin lisäksi muuta kuormaa. Tämä taitaa olla se hinta, jonka maksamme ns. downsizing-trendistä. Vaihteisto ansaitsisi ihan oman vihakirjoituksensa, mutta lyhyesti todettakoon, että sen toiminta on nykivää ja epävarman tuntuista. VV-Auton mielestä siinä ei kuitenkaan ole mitään vikaa, joten kai se vain on ihan virallisestikin huono.

Tällä hetkellä “vaatimuslista” on jotain tällaista: tilaa koiran ja harrastusvälinen kuljettamiseen, neliveto, “täysikokoinen” moottori ja mahdollisesti automaattivaihteisto. Lisäksi olisi toiveissa löytää Tourania hiljaisempi auto, nyt moottoritiellä keskustelu etu- ja takapenkin välillä on aika työlästä.

Seuraavanlaisia autoja tässä on tullut alustavasti katseltua, vaikka hintahaitari onkin nyt aika lavea: Audi A4 allroad quattro, BMW 320d xDrive Touring, Chevrolet Captiva, Honda CR-V, Hyundai Santa Fe, Kia Sorento, Land Rover Freelander, Nissan X-Trail, Seat Alhambra 4WD, Skoda Octavia Combi 4×4, Skoda Superb Combi 4×4, Subaru Forester, Subaru Outback ja Suzuki Grand Vitara. Aika maasturi painotteinen lista, joten voi olla haasteita löytää se hiljainen auto tuosta joukosta. Lisäksi pitää varmaan ihan mielenkiinnosta käydä katsomassa muutama edellisiä arvokkaampikin vaihtoehto: Mazda CX-7, Volvo XC60 ja XC70 nyt ainakin. Noiden nyt ainakin pitäisi olla premium-autoina hiljaisia.

Puuttuuko listalta nyt joku vakavasti otettava vaihtoehto?

Huomasin tuossa tilastojen selaillessani, että suosituimpia sivuja tällä sivustolla ovat olleet kirjoitukseni autoista ja koeajoista, joten tässä hieman lisää aiheesta. Tällä kertaa tosin hieman takautuvasti.

Kun työpaikan vaihdoksen yhteydessä kesällä tuli mahdollisuus harkita auton hankintaa uudestaan, niin valinta oli jotenkin niin itsestään selvä etten tullut silloin siitä edes kirjoitelleeksi tänne. Edellisellä kierroksellahan valinta osui Volkswagen Golf Variantiin, joka hieman turhautti iPod-liitäntänsä ja erityisesti odottamattoman ahtaiden takamatkustajien sisätilojensa vuoksi. Vuodessa oli tapahtunut sen verran, että iPod-liitännän tarjoamat toiminnallisuudet ovat parantuneet huomattavastai uusien radioiden myötä. Erityisesti VW:n uusi kosketusnäytöllinen RCD510-soitin on jo melkoisen onnistunut laite.

Vuoden aikana Golf Variant ei kuitenkaan ollut kasvanut, joten jotain muuta piti keksiä tuon soittimen ympärille. Kun uusi Skoda Superb Combi ei ollut edes tilattavissa ja toimitusten alkaminenkin oli tilaushetkellä 11 kuukauden päässä, niin vaihtoehdoiksi jäivät Passat Variant ja viime kierroksella loppusuoralle päässyt Touran. Passat oli kuitenkin turhan kallis haluamallani varustetasolla ja toisaalta teki mieli päästä ensimmäistä kertaa ns. tila-auton kuskiksi. Eli Touran, mutta millainen?

Touraninkin osalta mallistossa oli tapahtunut muutoksia vuoden aikana, joten edellisellä kierroksella harkinnassa ollut yhdistelmä (Trendline 2.0 TDI DSG-vaihteistolla) ei ollut enää saatavilla. Firman autopolitiikan ja Volkswagenin hinnoittelun yhteisvaikutuksen johdosta TDI-koneen hankkiminen ei ollut enää taloudellisesti mielekästä, jos ja kun DSG-vaihteiston autoonsa halusi. Niinpä sitten (muiden) rahat sijoitettiin tällä kertaa VW Touran 1.4 (103kW) TSI DSG Highline malliin 7-paikkaisena. Varustelutaso on vähintäänkin riittävä kaarreajo-ominaisuudella varustettuine Bi-Xenon valoineen ja muine herkkuineen. Ja kuten todettua, niin uusi versio iPod-liitännästä oli viimeinkin hiottu kokonaisuus. Mukavana bonuksena Touraniin oli saatavilla nykyaikana poikkeuksellisen pirteä laavanpunainen Red Rock -väri (kuvassa).

Pari viikkoa tilauksen tekemisestä Touran-mallisto supistui ja maahantuoja aloitti näin valmistautumisen vuonna 2010 esiteltävään uuteen Touraniin. Kävi siis hieman kuin aiemmin käytössäni olleen Skoda Octavian hankkimisen kanssa.

Touranin kanssa on nyt takana reilut pari kuukautta ja 5000 kilometriä niin kuivalla kuin talvikelilläkin ajettuna (lisäksi tuli ajeltua nelisen kuukautta vastaavalla manuaalivaihteisella odotusautolla kesäkeleillä). TSI-moottorin ja 7-vaihteisen DSG-vaihteiston yhteistoiminta on yllättänyt positiivisesti ja paikannut hieman TDI:n parempaa vääntöä. Manuaalivaihteisen kanssa en ilmeisesti oppinut koskaan hyödyntämään moottorin ominaisuuksia, koska se tuntui huomattavasti laiskemmalta. Oikeastaan ainoa kauneusvirhe on auton taipumus sutia liikkeellelähdössä, enkä nyt puhu mistään normaalia reippaammista liikkeellelähdöistä. Ilmeisesti DSG-laatikon säädöissä tai softassa olisi hieman virittämisen varaa vielä.

Auton ohjauksen mukaan kääntyvät xenonit ovat oikein mainiot ja voittavat ns. kiinteät xenonit mennen tullen käytännön ajotilanteissa. Tila-auton ominaisuuksiakin on päästy testaamaan kolmannen penkkirivin istuimien oltua käytössä. Kuudellakin hengellä auto oli mukava ajaa ja moottorissa riitti ihan hyvin voimaa liikenteen rytmissä pysymiseen. Varsinaisten matkaominaisuuksien tulikoe koittaa helmikuussa Espoo-Saariselkä-Espoo reissulla, vai onkohan se enemmänkin testi meidän vanhempien lastenviidytystaitojen osalta.

Lyhyesti loppuun voisi todeta, että Touran on vastannut odotuksia hyvin ja Golf Variantin hankkiseen liittyneiden pettymysten kaltaisia ei ole koettu. Hieman se Skoda Superb Combi kuitenkin jäi kutittelemaan ajatuksiin, joten ehkä ensi kerralla paluu Skodan pariin…

Kun koeajolenkit edustivat aika tarkalleen luonteeltaan 70% meidän perheen autonkäytöstä, niin laskelmat menevät kyllä käyttökustannusten osalta ihan uusiksi. Alkuperäisten laskelmien mukaan bensakoneella olisi pitänyt päästä kuukausitasolla muutaman kympin halvemmalla aiemmin koeajettuun dieseliin verrattuna. Kun laskelmia päivittää nyt havaittujen lukemien perusteella, niin diesel tuleekin halvemmaksi, vaikka sen litrahinta nousisi hieman bensaa kalliimmaksikin. Valinta taitaa olla aika selvä seuraavan auton osalta eli diesel siellä tehtaalla meille sitten varmaankin tehdään. Tilaus mennee sisään tällä tai viimeistään ensi viikolla. Laitan tilatusta autosta tarkempia tietoja sitten kun tilaus on saatu tehtyä.

Uusi auto tulee muuten joka tapauksessa olemaan 2009-mallinen, jolloin nykyiseen verrattuna tulee pari uutta ominaisuutta: DSG-vaihteistossa on hill-hold järjestelmä (eli auto ei lähde valumaan mäkeä alas jarrun nostamisen jälkeen), radio päivittyy uudempaan versioon ja sisältää uutena ominaisuutena aux-in pistokkeen vakiona. Valitettavasti iPod-liitäntä on edelleenkin lisävaruste, vieläpä aika hinnakas maksaessaan lähes 300 euroa. Ehkä teknisesti suurin muutos on kuitenkin diesel-moottorin vaihtuminen pumppusuuttimisesta yhteispaineruiskutuksella toteutettuun. Käytännön eroina mainittiin alentunut käyntiääni ja tasaisempi suorituskyky eli tehoa löytyy alakierroksilla aiempaa paremmin. Aikaisempaa teknologiaa edustavalla moottorilla nyt neljä vuotta ajaneena toivotan molemmat muutoksen ilolla tervetulleiksi.

Ensimmäiseksi ajoon tuli Seat Altea XL jo tutuksi tulleella 2.0 TDI + DSG tekniikalla. Auto oli tarkemmassa tutkailussa paljon suuremman oloinen kuin olin olettanut. Jostain kumman syystä tavaratila oli kuitenkin onnistuttu muotoilemaan kovin ahtaaksi ja ikkunalinja yläpuolisen tilan hyödyntäminen takapenkit ylhäällä vaikutti aika vaikealta, sen verran pieni tavaratilan syvyys takalasin kohdalla alkoi olla. Ajossa auto osoittautui muiden kokeiltujen samaa pohjalevyä käyttävien autojen (Golf, Touran ja Octavia) tavoin miellyttäväksi ja helpoksi ajaa. Väittäisin melkeinpä, että Seat on onnistunut virittämään koneen ja vaihteiston yhteistoiminnan paremmaksi kuin VW tai Skoda. Tai sitten olen vain itse oppinut koeajojen myötä mukauttamaan ajotapaani DSG-vaihteistolle paremmin sopivaksi. Tavaratilan käytännöllisyyttä lukuunottamatta Altea XL vaikuttaa hienolta autolta, varsinkin kun Seatin muotoilu miellyttää silmää.

Seuraavaksi ajoon päätyi Toyota Corolla Verso 136-hevosvoimaisella diesel-moottorilla. Muista koeajetuista autoista poiketen Toyotaa ei saa diesel-moottorilla automaattivaihteisena lainkaan. Auton 7-paikkaisuus kuitenkin houkutteli kokeilemaan ja harkitsemaan sitä yhtenä vaihtoehtona. Jos Altea XL:n tavaratila tuntui jotenkin ahtaalta, niin Toyota oli ihan eri planeetalta tässä suhteessa. Tavaratilan koko 5-paikkaisena jäi alle 400 litran ja olen melko varma sen olevan aivan liian pieni meidän lomamatkoillamme. Vuosien kokemus on opettanut, että meidän perhe vain ei yksinkertaisesti osaa lähteä reissuun pienen tavaramäärän kanssa. Taitaa olla helpompi vain valita isompi auto, kuin opettaa näin kovapäistä porukkaa uusille tavoille. Ajossa Toyota oli ihan asiallinen, mutta ehkä ajotuntuma oli hieman irtonaisempi muihin koeajettuihin autoihin verrattuna. Lisäksi vaihteiston, kytkimen ja kaasun yhteistoiminta ei jostain syystä tuntunut yhtä sujuvalta kuin nykyisessä Octaviassa. Ei huono auto, mutta valintamme osuunee tällä kertaa tilavampaan ja automaattivaihteiseen autoon. Outoja nämä tila-autot, kun tilaa ei ole matkatavaroille edes farmarin vertaa…

Koeajossa oli Skoda Fabia Combi 1.9 TDI (77 kW) Ambiente. Auton hankintahinta vakiovarustein on 20300 € ja verotusarvo 500/335 €. Autossa oli koon 195/55R15 kesärenkaat. Autossa ei ollut lisävarusteita. Mahdollisesti hankittava auto olisi Sport-varustetasolla varustettu, jolloin hankintahinta on 21700 € ja verotusarvo 520/355 €. Sport-varustetason merkittävimmät erot varustuksen osalta ovat ilmastoinnin vaihtuminen puoliautomaattisesta automaattiseen, urheiluistuimet, vakionopeuden säädin ja suurempi rengaskoko (205/45R16).

Auton pienemmästä koosta huolimatta sisätilat ovat ihan asiallisen kokoiset ja meidän nelihenkinen perheemme mahtui ohjaamoon oikein mukavasti. Myös turvaistuinten kiinnittäminen sujui oikein mallikkaasti ilman mitään ongelmia niin eteen kuin taaksekin. Tavaratila on kooltaan hyvinkin riittävä jos ajatellaan peitteen alapuolista tilaa, mutta perän voimakkaan muotoilun vuoksi peitteen yläpuolinen tila on huomattavasti pienempi muihin koeajettuihin autoihin verrattuna.

Ajossa Fabia Combi on oikein nautinnollinen auto. Octaviasta tuttu hyvä ajotuntuma on löytänyt tiensä myös tähän pienempään malliin. Yllättävää kyllä, mutta ajomelu Fabiassa on selvästi aiemmin koeajettua Octaviaa alhaisempi. Oikeastaan ainoa häiritsevä tekijä on katon etukulmista jo ihan maantienopeuksissa kuuluva suhina.

Fabian omamassa on 200 kg Octaviaa pienempi, joten hieman pienempitehoisen diesel-moottorin suorituskyky on oikein riittävä normaalissa ajossa. Oikeastaan vain ohitustilanteissa tai muissa kiihdytyksissä huomaa suorituskyvyn rajat. Aiemmin koeajettujen autojen 26 kW tehokkaampien koneiden kanssa on ollut koko ajan sellainen tunne, että joka tilanteessa suorituskykyä on jäänyt aina hieman reserviin yllättävän tilanteen varalle. Fabian kanssa ei tällaista reserviä ole, tämä hieman mietityttää koska aika usein käytämme autoa neljällä hengellä ja ehkä hieman keskimääräistä suuremmalla tavaramäärällä.

Sisustuksessa autoluokkien hintaero näkyy halvempien materiaalien käyttämisenä eli ns. muovisuutena, ehkä hieman heikompana viimeistelynä sekä äänentoiston heikompana laatuna. On myös mielenkiintoista havaita, että pienempää autoa ei ole edes halutessaan mahdollisuutta varustella aivan yhtä monipuolisesti kuin isompia. On kuitenkin ilahduttavaa, että tekniikan osalta myös pieni auto on laadukkaasti toteutettu.

Koeajon jälkeiset tuntemukset ovat hieman ristiriitaiset ja vastausta alussa esitettyyn kysymykseen mahdollisesta yllätyksestä ei oikein pysty yksikäsitteisesti muodostamaan. Toisaalta odotukset ylittyivät monilta osin, mutta taas toisaalta suurimmat huolenaiheet liittyen 4-henkisen perheen tavarankuljetustarpeisiin ja auton suorituskykyyn lastattuna herättävät suuria kysymyksiä. Leasing-autona Fabia Combi olisi kuukausitasolla 150 € halvempi verrattuna vaikapa koejettuun Golf Variantiin. Vaikka Golfin ottaisi ilman automaattivaihteistoa, niin hintaeroa jää silti 100 € kuukaudessa. Hintaerolla vuokraisi viikoksi tila-auton kerran vuodessa, mutta toisaalta yllättävissä tilanteissa kuljetuskapasiteetti olisi sitten rajattu.

Mielenkiintoinen vaihtoehto siis, mutta ei kuitenkaan suuri yllättäjä. Joka tapauksessa ajatuksia herättänyt koeajo ja kyllä Fabia Combi edelleenkin on mielenkiintoinen vaihtoehto.

Koeajetun yksilön tarkemmat tiedot: tumman harmaa Skoda Octavia Combi 2.0 TDI (103kw) DSG Lauren & Klement . Auto oli varustettu koon 225/45R17 renkailla. Auton hankintahinta vakiovarustein on 36740 € ja verotusarvo 730/565 €. Autossa ei ollut lisävarusteita metallivärin (500 €) lisäksi.

Koeajettavaksi saamamme auto oli paremmalla varustelutasolla (L&K) kuin mahdollisesti hankittava auto (Elegance). Merkittävimmet erot ovat Elegance mallin järkevämpi 15-tuuman rengaskoko ja L&K malliin kuuluva täysnahkasisustus. Muut erot ovat ensisijaisesti kosmeettisia tai muulla tavoin vähämerkityksisiä. Suurimman osan L&K-varustetason yksityiskohdista voi hankkia lisävarusteena myös Elegance-varustetasoon tarpeidensa mukaan. Elegance-varustetasolla hankintahinta vakiovarustein on 30940 € ja verotusarvo 650/485 €. Verrattuna Golf Variantiin auto on vakiovarusteisena muutaman satasen kalliimpi, mutta haluamiemme lisävarusteiden kanssa tuo muutaman satasen ero kääntyy toisin päin. Hinta ei siis näiden kahden auton välillä muodostu valintakriteeriksi, kun polttoainekulutkin ovat lähes identtiset.

Heti autoon istuttaessa olo oli hyvin kotoisa, auton luonne ja ilme ei juurikaan ole muuttunut uuden mallin myötä. Toki uuden mallin muotoilu on hieman ajanmukaisempaa ja ehkä aavistuksen rohkeampaa. Joka tapauksessa kaikki tuntui olevan paikallaan ja toimivan odotetusti.

Heti liikkellelähdön jälkeen huomio kiinnittyi yllättävän suureen rengasmeluun, joka tuntui tulevan ensisijaisesti takaa. Tästä varmaan on osittain kiittäminen keväisen karkeaa asfalttia yhdistettynä suuriin matalaprofiilisiin renkaisiin. Heti kuitenkin mieleen palasi epämiellyttävät kokemukset mukulakivikadulla nykyisen Octavian kanssa. Mukulakivillä ajettaessa taka-akselisto resonoi ja ohjaamoon kantautuu korvissa pauhaava kumina. Ikävä kyllä havainnot huonosta äänieristyksestä jatkuivat heti kovempien kiihdytysten ja moottoritieajon parissa. Auto oli jopa vielä äänekkäämpi kuin nykyinen automme, jota kuitenkin pidämme keskiluokan autoksi jo perin kovaäänisenä. Oli kuitenkin ilahduttavaa havaita, että Octavia Combi on edelleenkiin nautinnollinen ajettava ja kuljettajalla on koko ajan hyvä tuntuma ajotapahtumaan. Moni isompi tai kalliimpi auto ei pääse tälle tasolle ajettavuudessa.

Moottorin ja vaihteiston toiminnan osalta yllätys oli, että se ei ollutkaan identtistä Golf Variantin kanssa vaikka ainakin paperilla tekniikka on identtistä. Jostain syystä Octaviassa DSG-vaihteisto osoittautui, erityisesti kiihdytyksissä, jollain tapaa nykivämmäksi kuin Golfissa. Vaikea sanoa mistä tämä johtuu, mutta siihen saattaa vaikuttaa autojen 150 kg painoero (Golf Variant 1607 kg ja Octavia Combi 1460 kg).

Sisätiloiltaan Octavia Combi vastasi odotuksiamme täysin ja tilaa oli niin ohjaamossa kuin takakontissa yllin kyllin. Huomionarvoista on myös parantunut sisätilojen valaistus aiempaan malliin verrattuna. Turvaistuinten kiinnittäminen onnistui mukavasti, vaikkakin etupenkillä oli pieniä haasteita turvavyön lukituslaitteen korkeuden kanssa hieman Golfin tapaan.

Yhteenvetona voisi todeta, että Skoda on onnistunut uudistamaan Octavia Combin taidokkaasti hukkaamatta auton alkuperäisiä vahvuuksia. Valitettavasti myös mukaan on päätynyt joitain ikäviä murheita, jotka ainakin meidän tapauksessamme tiputtavat auton Golf Variantin taakse. On mielenkiintoista, että samalla rahalla Golf Variantissa tuntuu saavan paljon enemmän autoa. Kyseessä ovat kuitenkin saman konsernin autot, joista ainakin perinteisen käsityksen mukaan Volkswagen on ollut se kalliimpi.

Koeajetun yksilö oli tarkemmat tiedot: harmaa VW Touran 2.0 (103 kW) TDI PowerDiesel DSG Highline. Auto oli varustettu Nokian Hakkapeliitta 5 nastarenkailla kokoa 205/55R16. Auton hankintahinta vakiovarustein on 37860 € ja verotusarvo 750 €/585 €. Autossa ei ollut lisävarusteita metallivärin lisäksi.

Emme valitettavasti saaneet koeajettavaksi toivomallamme Trendline-varustetasolla olevaa autoa, joten joiltain osin koeajettu ja mahdollisesti hankittava auto eivät kaikilta osin vastaa toisiaan. Merkittävin ero lienee Trendlinesta puuttuvat urheilulliset istuimet, joita ei saa edes lisävarusteena. Trendline-varustetasolla hankintahinta vakiovarustein on 31950 € ja verotusarvo 660 €/495 €. Eli kyseessä on hieman aiemmin ajettua Golf Variantia kalliimpi auto. Myös käyttökulut ovat Touranissa hieman suuremmat polttoaineen kulutuksesta johtuen.

Touranin toiminnaliset ominaisuudet ovat hyvin samanlaiset Opel Zafiran kanssa, jotkin yksityiskohdat ovat jopa huvittavan yhdenmukaisia. Toisaalta Open räjäyttikin aikanaan pankin pienten tila-autojen luokassa ensimmäisella Zafirallaan, joten kopioimalla ei voi pahasti mennä metsään.

Heti ensimmäisestä käynnistyksestä alkaen ero Golfiin oli selkeä, moottorin äänet kuuluvat ohjaamon huomattavasti voimakkaampina. Ajettaessa äänekkyys jatkuu, erityisesti takarenkaiden ääni kuuluu ohjaamoon selkeästi takakontin jotenkin kaiuttaessa sitä. Osa rengasmelusta varmasti johtuu nastarenkaista, joten siltä osin Golf oli etulyöntiasemassa kitkarenkaillaan. Kaikesta kritiikistä huolimatta kyseessä on kuitenkin hiljaisempi auto kuin nykyinen Skoda Octaviamme.

Pimeällä ajettaessa oli myös hyvä vertailla perinteisten halogeenivalojen tehokkuutta Golfissa olleisiin Bi-Xenon-valoihin. Ero on todellakin häkellyttävän suuri, sitä ei usko ennen kuin on päässyt sen itse toteamaaan. Niin valon valkoinen väri kuin valojen kantama ovat osaltaan parantamassa Xenon-valojen asemaa vertailussa. Suomen olosuhteissa kannattaa todellakin harkita investointia parempiin valoihin.

Ajotuntumaltaan Touran on hyvin miellyttävä, mitään omituisuuksia ei esiintynyt ja autoa oli helppo ajaa. Kovavauhtisissa kaarteissa esiintyi jonkin verran kallistelua, mutta se nyt oli odotettavissakin auton korkeuden vuoksi. Myös suorituskyky oli kohdallaan koeajetun moottorin kanssa, eroa 100 kiloa kevyempään Golfiin ei ainakaan ajossa havaitse.

Sisätilat eivät juuri haukkuja ansaitse. Kuljettajan työtila on miellyttävä, kaikki helposti ulottuvilla ja näkyvyys ulos hyvä. Näkyvyyttä parantavat osaltaan niin suuret ikkunat kuin normaalia suurempi istumakorkeus. Istuma-asento on tila-autoille tyypillinen, eli hieman perinteisempiä henkilöautoja pystympi. Tämän ansiosta takapenkillä on jalkatilaa kuin edustusautossa takapenkkien ollessa takimmaisessa asennossa. Takapenkin kolmea istuinta pystyy säätämään pituussuunnassa erikseen, joten jalkatilasta hieman tinkimällä takakontin tilavuutta pystyy kasvattamaan helposti.

Käytännöllisyydellä mitattuna Touran pärjää vertailussa hyvin. Lastenistuinten kiinnittäminen onnistuu helposti ja korkeuden ansiosta työskentelyasento on miellyttävä. Sama jatkuu lapsia istuimiin kiinnitettäessä. Autoon nouseminen ja sieltä poistuminen on helppoa, myös tavaroiden lastaus sujuu helposti.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on toimiva ja laadukkaan oloinen paketti, jonka erityisvahvuuksia ovat käytännöllisyys ja monikäyttöisyys. Erityisen tyylikkääksi tai edustavaksi tätä laatikkomaista autoa ei voi sanoa, kyseessä on enemmänkin siviilimallinen joukkojen ja varusteiden kuljetusväline. Vertailu Golfin kanssa on hieman hankalaa, koska autot vastaavat osittain erilaisiin tarpeisiin. Joka tapauksessa tässä on toinen vahva vaihtoehto tulevaksi autoksemme.