Tulihan eilen käytyä messuilla hieman kuumeisena ja muutenkin puolikuntoisena. Hieman kunto verotti intoa kierrellä messuilla ja osastoilla kommunikointi tuotti haasteita, kun välillä ääni vain yllättäen katosi kesken lauseen. Mutta kivahan tuolla oli taas käydä, koska tänäkin vuonna tuli taas opittua uutta ja nähtyä mielenkiintoisia tuotteita.

Skiexpon puolella aloitin kierroksen Lumiset ry:n Kamapörssin kautta ja tarjolla olikin paljon mielenkiintoisia ja hyväkuntoisia suksia. Pitkään kuolasin Atomic SL12 -suksia, mutta päätin kuitenkin jättää ne hankkimatta. Sen sijaan K2 Apache Outlaw -suksia pituudessa 188 cm (sivuleikkaus 124-88-111) ei vain voinut jättää 170 euron hintaan ostamatta. Sukset ovat lähes uutta vastaavassa kunnossa (värin perusteella ovat 2006 mallistoa), kuten myös niihin asennetut Marker Titanium 14.0 -siteetkin. Netistä lukemieni arvioiden mukaan suksien pitäisi olla käyttööni sopivat ja ne ovat saanet aikamoista hehkutusta osakseen. Toivottavasti kohta pääsee rinteeseen kokeilemaan ja muodostamaan omaa mielipidettä. Nyt mulla on sitten neljät sukset. Pitänee koittaa kaupata/lahjoittaa ainakin osa vanhoista pois, muuten kyllä perhesopu kärsii.

Skiexpon puolella kierros jatkui monotestikeskuksen kautta. Siellä sovitin ainoastaan Tecnican Dragon Dragon 120 Hiperfit -monoa koossa 26.5. Täytyy sanoa, että oli ehkä parhaimman tuntuinen mono mitä olen pitkään aikaan laittanut jalkaani. Toki muotopohjallista olisi vielä kaivannut jalan alle, mutta kaikin puolin muuten mono tuntui aikamoisen hyvältä. Leveys ja korkeus tuntuivat riittävän ja kantapää pysyi hyvin paikallaan. Tecnica on tälle kaudelle hieman pidentänyt varren pituutta ja ainakin minusta sääri sai paremman ja mukavamman tuntuisen tuen.

Parilla osastolla kokeilin myös monoja, joita ei ollut testikeskuksessa kokeiltavana. Pääsin viimeinkin kokeilemaan legendaarista Full Tilt -monoa ja täytyy myöntää että kokemus oli pääasiassa positiivinen kengän hieman kapeasta lestistä huolimatta. Full Tiltin erikoisuus on kengän etujouston toteuttaminen etuläpällä, lisäksi soljet on korvattu läpän yli menevillä vaijereilla. Tällä rakenteella saadaan toteutettua muita tapoja helpommin mono, jossa etujousto voidaan säätää monon muista ominaisuuksista riippumatta. Mallistossa on erijäykkyisiä monoja, mutta käytännössä niiden ainoa ero on erijäykkyinen etuläppä. Lisäksi etuläppiä on ostettavissa myös irrallaan, joten omaa monoa voi säätää aina päivän laskuolosuhteita vastaavaksi. Olisi mukava päästä kokeilemaan tätä monoa myös rinteessä.

Toinen kokeilemani mono oli Amplidin uutuusmono The Subgenious. Monossa oli selvästi vaikutteita niin Full Tiltiltä kuin Dalbelloltakin, mutta jotenkin monosta jäi sellainen olo että oli väkisin pitänyt keksiä kaikkea “hienoa”. Minun jalkaani mono ei sopinut, ihan jo pelkästään kapeutensa takia, mutta lisäksi etuläppä painoi säärtä ikävästi. Amplidin osaston mielenkiintoisin tuote oli The Infradark -suksi. Suksessa on puuydin ja hiilikuitua on käytetty rakenteen jäykistämiseen. Äärimmäisen kevyt, mutta silti kiertojäykkä suksi. Ei olisi painon perusteella uskonut, että kädessä on 107 mm leveä suksi.

Muilta osastoilta ei mitään mullistavaa sattunut silmään. K2:n osastolta toki löytyi nyt myyntiversio keväällä laskemastani, ja hieman himoitsemastani, Obsethed-suksesta. Kevään suunnitelmista huolimatta valinta osui kuitenkin tällä kertaa hieman yleiskäyttöisempään (ja reilusti halvempaan) sukseen, koska Suomessa tuollaisella 105 mm keskeltä olevalla suksella ei juuri mitään tee. Vaikka olisi se vain hieno suksi laskea…

Digiexpon puolella vietin aikaa selvästi vähemmän, mutta muutamia mielenkiintoisia havaintoja ehdin kuitenkin tekemään. Oli mielenkiintoista päästä vertailemaan rinnakkain PS3:sta ja Xbox 360:sta samoilla peleillä. Ainakin EA:n peleissä oli grafiikoissa selvä ero Xboxin eduksi, vaikka käsittääkseni PS3:ssa pitäisi olla potentiaalia selättää Xbox helposti. Tällä hetkellä, kun Xbox on vielä selvästi halvempi kaksikosta, niin ei ole vaikea ymmärtää miksi se voitti MikroBitin 11/2008 vertailunkin.

Pääsin myös pikaisesti kokeilemaan Canon 5D Mark II ja Nikon D700 -täyskennokameroita. Kumpikin oli lyhyen kokeilun perusteella kaikkien saamiensa kehujen mukaisesti huipputason kameroita. Kyllä kelpaisi minullekin tuollainen 5D Mark II, Joulupukille siis vinkkinä. Ehkä vielä mielenkiintoisempi kamera oli kuitenkin Canon G10 -pokkari. Kameraa on hehkutettu lähes epäuskottavan hyväksi. Olin yllättynyt kameran pienestä koosta ja erityisesti pienestä painosta. Kamerassa on mahdollisuus käyttää ulkoista salamaa, hyvä akkukesto, laajakulmainen objektiivi (28-140 mm) ja RAW-formaatin tuki, joten tuossa alkaa olla kaikki tarpeelliset ominaisuudet koossa. Melkein tekisi mieli hankkia.

Ensimmäinen laskupäivä alkoi “rinnenäytön” merkeissä, eli hiihdeltiin oppaan kanssa ympäriinsä ja kuunneltiin vinkkejä hyvistä offareista. Pääsimme myös seuraamaan lääkärihelikopterin toimintaa vuoristossa lähietäisyydeltä. Iltapäivällä sitten hiihdeltiin omaan tahtiin rinteissä ja rinteiden vierustoilla.

Ekan päivän jälkeen päätin tutustua uudempiin vapaahiihtosuksiin paremmin ja vuokrasin itselleni loppureissun ajaksi K2 Obsethed sukset 179 cm pituisina. Kyseessä on K2 Seth -suksen kauden 08-09 protoversio, mutta ilmeisesti myyntiin tuleva suksi on aika samanlainen. Parin päivän rinne ja offarilaskujen jälkeen olen ihan myyty mies, joten ensi talvena monojen alta löytynee samanlaiset sukset itselle hankittuina. Tosin ensi kaudeksi pitänee hankkia uudet monotkin ja tietenkin siteet suksiin jne., eli pitänee aloittaa säästämään nyt heti

Toiseksi ja kolmanneksi laskupäiväksi meille piti olla varattuna vuoristo-opas, mutta tapasimmekin aamusta hissin ala-asemalla hiihto-oppaan eli siis hiihto-opettajan. Hänellä ei ollut lupaa eikä koulutusta viedä meitä mihinkään eksoottisempiin paikkoihin vaan jouduimme tyytymään rinteiden väleihin jääviin offareihin. Olihan niissäkin laskemista, mutta kaikki ne olisivat olleet tavoitettavissa ihan omatoimisesti. Hiihdon lomassa järjestelimme yhdessä oppaamme Arin kanssa kunnollista vuoristo-opasta jollekin jäljellä olevista päivistä. Lopulta sellainen löytyikin, mutta kelien vuoksi opastus järjestyi vasta perjantaille ja silloinkin Andermattissa. Eli tiedossa on siis 1,5 tunnin ajomatka per suunta perjantaina. Eli pieniä lisäkuluja siis tiedossa auton vuokrauksen ja Andermattin hissilipun muodossa.

Kolmas laskupäivä meni omalta osalta enemmänkin turistihommiksi. Kävin Titliksen yläasemalla jäätikön sisään kaivetussa luolassa ja muutenkin tutustumassa paikkoihin. Pari rinteen vierustaa tuli tosin koluttua pehmeämmän lumen perässä. Osa porukastamme kävi valloittamassa yhden hyvälumisen kurun kiipeämällä ylös ja laskemalla alas (kuvassa nousijat ympyröity). Itsellä ei riittänyt energia siihen ponnistukseen, mutta komealtahan tuo näytti alhaalta katsellessa. Jätkien seikkailu rinteen yläpuolella olevalla seinämällä lumisateen jälkeen johti muuten siihen, että ko. rinne suljettiin lumivyöryvaaran vuoksi.

Nyt meneillään olevasta neljännestä päivästä tuli omasta tahdostamme huolimatta vapaapäivä kaikkien lähialueiden hissien ollessa suljettuja kovan tuulen vuoksi. Onneksi laaksossa tulee vettä kokoajan, joten huomenna voisi olla tarjolla kunnolla pehmeää lunta ainakin ylemmillä rinteillä.