Tulihan eilen käytyä messuilla hieman kuumeisena ja muutenkin puolikuntoisena. Hieman kunto verotti intoa kierrellä messuilla ja osastoilla kommunikointi tuotti haasteita, kun välillä ääni vain yllättäen katosi kesken lauseen. Mutta kivahan tuolla oli taas käydä, koska tänäkin vuonna tuli taas opittua uutta ja nähtyä mielenkiintoisia tuotteita.

Skiexpon puolella aloitin kierroksen Lumiset ry:n Kamapörssin kautta ja tarjolla olikin paljon mielenkiintoisia ja hyväkuntoisia suksia. Pitkään kuolasin Atomic SL12 -suksia, mutta päätin kuitenkin jättää ne hankkimatta. Sen sijaan K2 Apache Outlaw -suksia pituudessa 188 cm (sivuleikkaus 124-88-111) ei vain voinut jättää 170 euron hintaan ostamatta. Sukset ovat lähes uutta vastaavassa kunnossa (värin perusteella ovat 2006 mallistoa), kuten myös niihin asennetut Marker Titanium 14.0 -siteetkin. Netistä lukemieni arvioiden mukaan suksien pitäisi olla käyttööni sopivat ja ne ovat saanet aikamoista hehkutusta osakseen. Toivottavasti kohta pääsee rinteeseen kokeilemaan ja muodostamaan omaa mielipidettä. Nyt mulla on sitten neljät sukset. Pitänee koittaa kaupata/lahjoittaa ainakin osa vanhoista pois, muuten kyllä perhesopu kärsii.

Skiexpon puolella kierros jatkui monotestikeskuksen kautta. Siellä sovitin ainoastaan Tecnican Dragon Dragon 120 Hiperfit -monoa koossa 26.5. Täytyy sanoa, että oli ehkä parhaimman tuntuinen mono mitä olen pitkään aikaan laittanut jalkaani. Toki muotopohjallista olisi vielä kaivannut jalan alle, mutta kaikin puolin muuten mono tuntui aikamoisen hyvältä. Leveys ja korkeus tuntuivat riittävän ja kantapää pysyi hyvin paikallaan. Tecnica on tälle kaudelle hieman pidentänyt varren pituutta ja ainakin minusta sääri sai paremman ja mukavamman tuntuisen tuen.

Parilla osastolla kokeilin myös monoja, joita ei ollut testikeskuksessa kokeiltavana. Pääsin viimeinkin kokeilemaan legendaarista Full Tilt -monoa ja täytyy myöntää että kokemus oli pääasiassa positiivinen kengän hieman kapeasta lestistä huolimatta. Full Tiltin erikoisuus on kengän etujouston toteuttaminen etuläpällä, lisäksi soljet on korvattu läpän yli menevillä vaijereilla. Tällä rakenteella saadaan toteutettua muita tapoja helpommin mono, jossa etujousto voidaan säätää monon muista ominaisuuksista riippumatta. Mallistossa on erijäykkyisiä monoja, mutta käytännössä niiden ainoa ero on erijäykkyinen etuläppä. Lisäksi etuläppiä on ostettavissa myös irrallaan, joten omaa monoa voi säätää aina päivän laskuolosuhteita vastaavaksi. Olisi mukava päästä kokeilemaan tätä monoa myös rinteessä.

Toinen kokeilemani mono oli Amplidin uutuusmono The Subgenious. Monossa oli selvästi vaikutteita niin Full Tiltiltä kuin Dalbelloltakin, mutta jotenkin monosta jäi sellainen olo että oli väkisin pitänyt keksiä kaikkea “hienoa”. Minun jalkaani mono ei sopinut, ihan jo pelkästään kapeutensa takia, mutta lisäksi etuläppä painoi säärtä ikävästi. Amplidin osaston mielenkiintoisin tuote oli The Infradark -suksi. Suksessa on puuydin ja hiilikuitua on käytetty rakenteen jäykistämiseen. Äärimmäisen kevyt, mutta silti kiertojäykkä suksi. Ei olisi painon perusteella uskonut, että kädessä on 107 mm leveä suksi.

Muilta osastoilta ei mitään mullistavaa sattunut silmään. K2:n osastolta toki löytyi nyt myyntiversio keväällä laskemastani, ja hieman himoitsemastani, Obsethed-suksesta. Kevään suunnitelmista huolimatta valinta osui kuitenkin tällä kertaa hieman yleiskäyttöisempään (ja reilusti halvempaan) sukseen, koska Suomessa tuollaisella 105 mm keskeltä olevalla suksella ei juuri mitään tee. Vaikka olisi se vain hieno suksi laskea…

Digiexpon puolella vietin aikaa selvästi vähemmän, mutta muutamia mielenkiintoisia havaintoja ehdin kuitenkin tekemään. Oli mielenkiintoista päästä vertailemaan rinnakkain PS3:sta ja Xbox 360:sta samoilla peleillä. Ainakin EA:n peleissä oli grafiikoissa selvä ero Xboxin eduksi, vaikka käsittääkseni PS3:ssa pitäisi olla potentiaalia selättää Xbox helposti. Tällä hetkellä, kun Xbox on vielä selvästi halvempi kaksikosta, niin ei ole vaikea ymmärtää miksi se voitti MikroBitin 11/2008 vertailunkin.

Pääsin myös pikaisesti kokeilemaan Canon 5D Mark II ja Nikon D700 -täyskennokameroita. Kumpikin oli lyhyen kokeilun perusteella kaikkien saamiensa kehujen mukaisesti huipputason kameroita. Kyllä kelpaisi minullekin tuollainen 5D Mark II, Joulupukille siis vinkkinä. Ehkä vielä mielenkiintoisempi kamera oli kuitenkin Canon G10 -pokkari. Kameraa on hehkutettu lähes epäuskottavan hyväksi. Olin yllättynyt kameran pienestä koosta ja erityisesti pienestä painosta. Kamerassa on mahdollisuus käyttää ulkoista salamaa, hyvä akkukesto, laajakulmainen objektiivi (28-140 mm) ja RAW-formaatin tuki, joten tuossa alkaa olla kaikki tarpeelliset ominaisuudet koossa. Melkein tekisi mieli hankkia.

Lensimme Ryanairilla Tampereelta Dubliniin maanantaina 27.8.07. Jo edellisenä iltana päästiin jännittämään, että lähdetäänkö lainkaan reissuun kun Reeta kehitti jostain itselleen hurjat vatsakivut. Tuli ihan mieleen Costa Rican reissulle lähtö 2004 (linkki). Lopulta vatsakivut kiusasivat ensimmäiset kolme päivää ja erityisesti iltaisin Reeta oli aika kurjassa kunnossa.

Olimme jo valmiiksi varanneet majoitukset koko reissulle, lasten kanssa emme halunneet ottaa riskejä tältä osin, koska elokuu on kuitenkin tuolla päin maailmaa vilkkain lomakuukausi. Ensimmäiset neljä yötä vietimme B&B majoituksessa, sitten yhden yön hotellissa ja viimeiset kaksi yötä huoneistohotellissa. Ihan vinkkinä muille lapsiperheille sanottakoon, että ainakin meille huoneistohotelli ruuanlaittomahdollisuudella oli ehdottomasti kokonaisuutena helpoin majoitusmuoto. Saatiin tehtyä lapsille juuri oman maun mukaista ruokaa ja varsinaista luksusta oli se, että samanaikaisesti oli lapsille tilaa leikkiä ja toiselle aikuiselle mahdollista vetäytyä hetkeksi omiin oloihin. Lasten kanssa yhteen huoneeseen majoittuminen ja pelkästään ravintolassa ruokaileminen ei ainakaan meidän perheessämme ollut toimiva ratkaisu. Tiedämmepä sitten ensi kerralla tämänkin. Voimme todellakin lämmöllä suositella majapaikkaamme Dublinin keskustan eteläpuolella Sandyfordissa: Premier Apartments Dublin Sandyford. Läheltä löytyy ruokakauppa, tavallinen ostoskeskus (osittain vielä rakenteilla) sekä Euroopan suurin ostoskeskus Dundrum Town Centre. Aivan majapaikan vierestä lähtee LUAS raitiovaunuyhteys Dublinin keskustaan. Kaupungin sykkeestä nauttivan kannattaa kuitenkin miettiä muita vaihtoehtoja.

Olimme vuokranneet koko reissun ajaksi auton Hertziltä. Vasemmanpuoleinen liikenne sujui yllättävän helposti ja loppuviikosta asiaan ei tarvinnut juuri kiinnittää huomiota. Ensimmäinen ajovirhekin tuli vasta kotiinpaluun jälkeen, kun lähdin kotipihalta tyytyväisenä pitkin vasentakaistaa. Matkareittimme oli majoituspaikkojen osalta seuraava: Dublin – Athlone (1 yö) – Galway (3 yötä) – Limerick (1 yö) – Dublin (2 yötä). Tämän lisäksi sitten teimme erilaisia päiväretkiä moniin paikkoihin. Maininnan arvoisia päiväkohteita olivat ainakin Connemara, Aran saarista suurin Inish Mór, Burren (ml. Cliffs of Moher ja Aillwee Cave), Bunratty Castle sekä Dublin Zoo (erityisesti African Plains alue).

Irlannissa on erikuntoisia linnoja vähintäänkin riittävästi, me tutustuimme oikeastaan vain kolmeen linnaan paremmin. Ensimmäisenä tutustuimme Athlonen linnaan, jossa ei kovasta hinnasta huolimatta päässyt juurikaan tutustumaan itse linnaan vaan sinne oli rakennettu turistien “iloksi” äärimmäisen tylsä diaesityksiin ja vahanukkeihin perustuva näyttely. Lasten kanssa ehdottoman huono kohde, kun pitää istua paikallaan ja kuunnella englanninkielistä nauhoitetta. Toisena tutustuimme Aughnanure Castleen Galwayn pohjoispuolella. Linnan kaikkiin osiin pääsi tutustumaan ja linnaa oli entisöity hyvällä maulla. Bonuksena linnan pihalla oli paljon tilaa lapsille juosta ja leikkiä, oikein suositeltava kohde pienempään linnaan tutustumiseksi. Kolmantena tutustuimme Shannonin ja Limerickin välillä olevaan Bunratty Castleen, joka olikin edellistä selkeästi isompi linna. Myös Bunratty Castle oli hyvässä kunnossa, mutta ison tien varressa sijaitsevana aika ruuhkainen. Linnan yhteyteen oli rakennettu pieni kylä, jossa esiteltiin vanhaa irlantilaista asumista. Todella mielenkiintoinen kohde, jossa myös lapset viihtyvät. Kaiken kaikkiaan linnat olivat ainakin meidän lapsista hyvin mielenkiintoisia, mutta ahtaat ja jyrkät portaat muodostivat aikamoisia haasteita välillä.

Kotiinpaluun aika oli sitten lopulta seitsemän Irlannissa vietetyn yön jälkeen. Tai oikeastaan kuuden ja puolen yön, koska paluulento Tampereelle lähti niin aikaisin, että jouduimme heräämään jo neljältä ehtiäksemme kentälle ajoissa. Olimme optimoineet niin hienosti että majoituksemme oli Dublinin eteläpuolella eli täysin päinvastaisella suunnalla kuin lentokenttä.

Tämän merkinnän alussa olikin jo linkki valokuviin. Kuvia tuli otettua suunnilleen 350, joista parhaimmat olen poiminut näytille. Matkassa mukana oli digijärkkäri varusteineen sekä digipokkari, mutta läppäri sekä kuvatankki jäivät kotiin tavaramäärän rajoittamiseksi. Muistikortteja oli mukana yhteensä 3,5 gigatavua, ehkä hieman liian vähän (olisikohan se kuvatankki sittenkin mahtunut mukaan…). Objektiivivalikoima oli hieman rajoittunut (20-35mm/2.8 ja 50mm/1.8), koska juuri ennen reissua myin vajaa pari vuotta sitten ostamani Canon 17-85mm objektiivin. Pidemmälle polttovälille olisi ollut käyttöä, mutta kohtuullisesti pärjättiin olemassa olevillakin tai sehän jää jokaisen katsojan erikseen arvioitavaksi.