Itselläni oli mukavia muistoja viime vuoden yksin tehdystä reissusta rengastiellä, joten arvelin poikien nauttivan ajelusta kauniissa maisemissa pienillä mutkaisilla teillä. Tällä kertaa tosin päätin jo heti aluksi, että matkalla yövytään turhan kiireen tunteen karistamiseksi. Samalla järjestyi mahdollisuus viettää iltaa porukalla rauhassa. Itselläni ei ollut oikeastaan kuin yksi henkilökohtainen toivomus reissulle, tahdoin nimittäin ehdottomasti päästä vierailemaan Suomen parhaaksi väitetyssä thai-ravintolassa Bruddalasvikenissä. Tältä pohjalta lähdin sitten etsimään majoitusta meille Iniön pääsaarelta. Lupaavimmalta vaikutti ihan ravintolan läheisyydessä oleva Bodgårdin Aittamajoitus. Soitin sivuilta löytyvään numeroon ja yllätyin iloisesti kun langan toisessa päässä vastasi majapaikan isäntä Jukka Torikka, joka lyhyen keskustelun jälkeen osoittautui innokkaaksi moottoripyöräharrastajaksi ja teki meille loistavan motoristitarjouksen majoituksesta.

Olin saanut järjestettyä mopoille autokyydin Paraisten kulmille asti, joten pääsimme lauantaiaamuna aloittamaan matkan suoraan rengastien merkeissä. Olisi varmasti ollut turhan rankka aloitus reissulle ajella mopoilla Suomusjärveltä 80 kilometriä maantietä. Kirjalansalmen sillalta pääsimme siis aloittamaan matkamme komeissa maisemissa.

Matkaan päästyämme ajoimmekin suoraan Paraisten läpi Nauvoon menevälle lautalle ja aloimme vähitelleen päästä saaristotunnelmaan. Kauniista maisemista nautiskellen ajoimme pikku pysähdyksiä lukuunottamatta suoraan Nauvon keskustaan asti, jossa päätimme palkita itsemme jäätelöllä. Näin ohimennen mainittuna täytyy todeta, etten ole koskaan nähnyt niin hidasta toimintaa jäätelökioskilla kuin nyt pääsimme seuraamaan. Jäätelöiden nauttimisen jälkeen päätimme käydä kaupassa täydentämässä juoma- ja eväsvarastoja, mutta sitten olikin jo aika jatkaa matkaa. Nauvon ja Korppoon läpi ajelimme taas sen enempää pysähtelemättä, koska tavoitteena oli ehtiä aikaisempaan lauttaan. Korppoo-Houtskari lautan rantaan päästyämme totesimme myöhästyneemme lautasta kahdella minuutilla. Jostain olin kirjoittanut muistiin lautan lähtevän kello 13:00, mutta oikea lähtöaika olikin 12:55. Koska meillä ei ollut mitään käsitystä lautan kapasiteetista ja siihen pyrkivien ajoneuvojen määrästä, emme uskaltaneet jättää paikkaamme jonossa. Seuraavasta lautasta nimittäin ei ollut enää suotavaa myöhästyä. Söimme sämpylät lauttarannan kahviossa ja nautiskelimme auringon lämmöstä seuraavaa lähtöä odotellessa.

Houtskarissa ajattelimme tankata kulkupelit, mutta se jäi vain haaveeksi kaupan mentyä kiinni jo pari tuntia sitten. Ajelimme rauhakseen Houtskarin läpi ja nauttimaan herkuista Saariston lomakeskuksen terassille. Siinä vierähti aikaa toista tuntia, mutta sitten olikin aika ajaa pyörät päivän viimeisen lautan kytiin Houtskarista Iniöön. Tämä olikin muuten reissun ainoa maksullinen lauttayhteys, hintaa tuli 15 euroa mies+pyörä yhdistelmää kohden. Houtskari-Iniö väli oli myös samalla reissun pisin lauttamatka, aikaa lautalla meni 40 minuuttia. Lautalla alkoi jo matkaseurasta huomata, että pitkä päivä alkaa vaatia veronsa. Juttu ei enää lentänyt ihan samaan tahtiin ja paikallaan istuminenkin oli käynyt helpommaksi.

Iniöön saavuttuamme lyhyen ajomatkan jälkeen meitä tervehti Bodgårdin kyltti, jossa oli vielä eriksen maininta “Motorbikers welcome”. Pihaan päästyämme saatoimme vain todeta, että olimme todellakin tervetulleita. Saimme perusteellisen vastaanoton, mukaanlukien isännän omien museopyörien esittelyn. Pienen lepäilyn ja siistiytymisen jälkeen päätimme lähteä täyttämään jo kovin tyhjän tuntuisia vatsojamme thai-ruualla.

Itse ravintola oli kovin vaatimaton ja samassa tilassa oli myös kahvilapalveluja, polttoaineen myyntiä (viimeinkin sain tankattua pyöräni), venetarvikemyyntiä jne. Se ei kuitenkaan vähentänyt vähääkään ruuan erinomaisuutta, palvelu tosin oli hieman väsähtänyttä kesätyöntekijöiden jo ilmeisesti leipiinnyttyä hommiinsa. Mutta se ruoka, en tiedä olenko koskaan syönyt niin hyvää ruokaa kuin nyt oli tarjolla. Syömäni kevätrullat sekä kana-cashew-pähkinä annos olivat yksinkertaisesti täydellisiä, eikä naapurilautaselta maistamani kana keltaisessa curryssakaan ollut yhtään sen huonompi. Ihan jo tämän ruuan vuoksi suosittelen vierailemaan Iniössä.

Illallisen jälkeen vietimme vielä iltaa majapaikan nuotiopaikan äärellä ja illan viilennyttyä oman aittahuoneen suojissa. Hauskaa oli ja ilokseni pääsin tutustumaan hieman toisenlaiseen puoleen pojista, kuin mihin on aiemmin ollut mahdollisuutta. Kaiken teinitouhotuksen takaa löytyi kolme varmasti elämässään pärjäävää miehenalkua. Rankan ajopäivän jälkeen ei kellään ollut vaikeuksia saada unen päästä kiinni, edes hyttyset eivät onnistuneet häiritsemään unta. Aamulla kyllä huomasi hyttysten viettäneen ruokaisaa yötä kanssamme. Itse heräilin jo reilusti muita aikaisemmin, joten päätin lähteä tutustumaan kylään jalkaisin. Oli mystinen tunnelma kävellä utuisen kylän poikki täydellisen hiljaisuuden vallitessa, edes linnut eivät vielä olleet heränneet. Reittini vei minut kylän saaren kirkon ja kaupan kautta vierasvenesatamaan kulmille. Oheiset kuvat ovat tältä kävelyreissulta.

Kävelylenkin jälkeen patistelin nuoret herrat ylös sängyistään ja siirryimme nauttimaan maittavaa aamiaista tuvan puolelle. Samalla pääsimme vaihtamaan kuulumisia muiden vieraiden kanssa, sekä kuuntelemaan isännän tarinoita saaressa asumisesta. Voi olla, että itsellä iskisi ahdistus talvella tai eihän sitä tiedä jos löytäisi itsestään uuden puolen.

Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat reppuihin ja suuntasimme pilvisessä säässä kohti lossia ja sen jälkeen pienen ajomatkan päässä odottavaa viimeistä lauttaa Iniöstä Kustaviin. Lauttarannassa jäi taas hieman aikaa odotteluun, mutta aika pian pääsimme lauttaan. Kustavista jatkoimme pilvien alla matkaa kohti Mietoista ja sieltä otimme suunnan kohti Merimaskua. Merimaskussa yhdellä hiekkapikataipaleella kävi sitten se mitä olin koko ajan mielessäni pelännyt, yksi pojista kaatui tiukassa vasemmalle kääntyvässä mutkassa. Koska ajoin jonon ensimmäisenä, en edes huomannut tapahtumaa ennen kuin pysähdyin bussipysäkille puhelimen soidessa. Onneksi vahingot rajoittuivat rikkoutuneeseen takin hihaan, naarmuihin pyörässä ja kyynerpäässä sekä kolhiintuneeseen itsetuntoon. Pienen rauhoittumistauon jälkeen jatkoimme matkaa Naantalin ja Turun keskustan kautta Kaarinaan lounaalle.

Hesburgerin kerrosaterioiden nauttimisen jälkeen oli aika ottaa suunta kohti Suomusjärveä, mutta Kemiön kautta. Matka kuitenkin katkesi heti liikkeelle lähdön jälkeen kun kaatuneesta moposta napsahti kytkinvaijeri poikki. Pienen neuvottelun jälkeen päätimme yrittää matkantekoa vaijerista huolimatta. Kun homma tuntui sujuvan, niin päätimme ajaa kaikki pyörät perille saakka, mutta Kemiö jäi tällä kertaa kuitenkin väliin. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Kettulaan ja matka oli onnellisesti takana.

Omasta mielestäni matka oli onnistunut ja jäin siihen käsitykseen, että tämä oli myös muiden matkalaisten kokemus. Kiitokset matkakumppaneille ja toivottavasti ensi vuonna tehdään vastaavanlainen reissu. Koittakaa hommata ne kevarit siihen mennessä…

Lauttamatkoineen reitille tuli pituutta 303 kilometriä, josta jälkimmäisen päivän osuus oli 185 kilometriä. Varsin kunnioitettava ajomatka mopoilla väittäisin, vaikka toki tällä kertaa mopojen nopeus ei tainnut ihan koko aikaa laillisissa lukemissa pysyäkään. Uskoisin, että ihan virittämättömälläkin mopolla reissun saaristo-osuus on ajettavissa yhtä mainiosti.

Reittiämme pääsee katsomaan kartalta painamalla tästä.

ps. Kuvat on otettu Nokia N97:lla. Mielestäni valoisassa kuvien laatu ja resoluutio (5 Mpix) riittää tällaisiin näppäilykuviin varsin mainiosti.

Kotoa lähtiessä olin suunnitellut pysähtyväni matkan varrella pankkiautomaatilla hakemassa hieman käteistä rahaa lauttamaksuihin ja muihin mahdollisiin pikkukuluihin. Jostain syystä ajaminen kuitenkin maistui niin kovin, että unohdin tämän suunnitelman ihan kokonaan kunnes huomasin olevani Mietoisissa asti. Pikainen kierros kylällä ja ei pienintäkään havaintoa pankkiautomaatista. Onneksi kylästä kuitenkin löytyi Osuuspankin konttori, josta sain nostettua rahaa suoraa tililtäni. Automaatin löytääkseni olisin joutunut palaamaan aina Raisioon asti. Rahat taskussa suuntasin kohti lauttarantaa, poiketen vielä sitä ennen tankkaamassa pyörän. Saavuin lauttarantaan kymmenen aikoihin ja kun lautan lähtöaika oli vasta yhdeltätoista oli aikaa pohtia maailman asioita meren ääressä istuskellen.

Lautta vei minut ja pyöräni Iniön saareen, jonka läpi ajoin sen enempiä tutustumatta. Ei muuten olisi ollut sen suurempaa kiirettä, mutta halusin varmistaa ehtimiseni Houtskariin vievään lauttaan. Seuraavaa lauttaa olisi nimittäin saanut odotella sitten reilut kaksi tuntia. Juuri lauttojen aikataulujen vuoksi päätin lähteä kiertämään rengastietä pohjoisen kautta, etelän kautta olisi ollut vaikeampi varmistaa ehtiminen harvoin kulkeviin Kustavi-Iniö ja Iniö-Houtskari lauttoihin ilman tolkuttomia odotuksia.

Vaikkei sen suurempaa kiirettä ollutkaan, niin ajelin Houtskarinkin läpi sen enempiä pysähtymättä. Silmiin vain ei sattunut mitään erityisen mielenkiintoista ja tiesin päivästä joka tapauksessa tulevan pitkän, joten ajamisen maistuessa annoin vain mennä. Houtskarista olikin sitten taas hieman pidempi lauttamatka kohti Korppoota. Lauttamatkalle Dominator sai seuraa hieman vanhemmasta ja rouhean näköisestä Hondasta (CX500C).

Korppoosen päästyäni alkoi nälkä kouria vatsassa, joten päätin pysähtyä heti sopivan ruokapaikan vastaan sattuessa. No loppujen lopuksi se ruokapaikka löytyi sitten vasta Nauvon puolelta lyhyen lossimatkan takaa. Nauvon satamasta löytyi mukavan oloinen Pizzeria Najaden rannassa olevasta vanhasta höyrylaivasta. Pizza oli herkullista ja vatsa täyttyi, myös silmänruokaa oli ihan mukavasti tarjolla. Ruokailun jälkeen otin suunnan kohti Paraista ja sitä kautta kohti kotia.

Paimion jälkeen taivas repesi yllättäen ja tie aivan lainehti vedesä, isot pisarat oikein sattuivat ajotakin läpi. Nopeus tipahti samantien ja melkein Saloon asti sain nautiskella sadekelistä, tulipahan varusteet testattua vedenkestävyyden osalta. Matkan viimeinen pysähdys oli Suomusjärvellä Kitulassa, ensin huoltoasemalla pyöran tankkaus ja sitten Ykköspesässäkuskin tankkaus. Sen jälkeen vielä viimeinen veto kotiin pitkin ykköstietä. Kotiin saavuin muutaman minuutin tarkkuudella 12 tuntia lähdön jälkeen, joten pitkä päivä oli takana. Näin jälkikäteen täytyy sanoa, että reissuun olisi kannattanut käyttää ainakin kaksi päivää ja matkaseurakin olisi kyllä kelvannut (lue: otan mielelläni vastaan kutsuja ajoseuraksi).

Olin hankkinut ennen reissua Motoristin GT-tiekartat, joita ilmankin olisin varmaan selvinnyt, mutta kyllä muutamassa kohdin oli ihan mukava pystyä tarkistamaan reittiä hyvältä kartalta. Vaikka mukana oli kännykkä karttaohjelman kera, niin kyllä paperikartalla on vielä sanansa sanottavana monessa tilanteessa. Ehkä selkein etu tulee mahdollisuudesta hahmotella reittiä ja vertailla eri vaihtoehtoja muutenkin kuin nopeuden tai etäisyyden perusteella.

Pyörän ja varusteiden osalta tein muutamia havaintoja tulevaisuutta varten:

* Dominatorin penkki ei ole erityisen miellyttävä näin pitkällä reissulla – pitää selvitellä vaihtoehtoja eli penkin pehmustamista tai Airhawk-tyynyn hankkimista
* Olisi mukavaa jos pyörässä olisi pleksi suojaamassa pahimmalta tuulen paineelta – pitää selvittää löytyisikö sellaista tarvikeosana vai voisiko sellaisen tehdä helposti itse
* Pyörässä pitäisi olla virran ulosotto kännykän lataamiseksi (tämähän on sittemmin jo hoidettukin)
* Ajohousujen lahkeet ovat liian lyhyet ja sääret paleltuvat ajoviimasta turhan herkästi – viimeistään syksyllä alennusmyynteihin etsimään uusia housuja.

Lensimme Ryanairilla Tampereelta Dubliniin maanantaina 27.8.07. Jo edellisenä iltana päästiin jännittämään, että lähdetäänkö lainkaan reissuun kun Reeta kehitti jostain itselleen hurjat vatsakivut. Tuli ihan mieleen Costa Rican reissulle lähtö 2004 (linkki). Lopulta vatsakivut kiusasivat ensimmäiset kolme päivää ja erityisesti iltaisin Reeta oli aika kurjassa kunnossa.

Olimme jo valmiiksi varanneet majoitukset koko reissulle, lasten kanssa emme halunneet ottaa riskejä tältä osin, koska elokuu on kuitenkin tuolla päin maailmaa vilkkain lomakuukausi. Ensimmäiset neljä yötä vietimme B&B majoituksessa, sitten yhden yön hotellissa ja viimeiset kaksi yötä huoneistohotellissa. Ihan vinkkinä muille lapsiperheille sanottakoon, että ainakin meille huoneistohotelli ruuanlaittomahdollisuudella oli ehdottomasti kokonaisuutena helpoin majoitusmuoto. Saatiin tehtyä lapsille juuri oman maun mukaista ruokaa ja varsinaista luksusta oli se, että samanaikaisesti oli lapsille tilaa leikkiä ja toiselle aikuiselle mahdollista vetäytyä hetkeksi omiin oloihin. Lasten kanssa yhteen huoneeseen majoittuminen ja pelkästään ravintolassa ruokaileminen ei ainakaan meidän perheessämme ollut toimiva ratkaisu. Tiedämmepä sitten ensi kerralla tämänkin. Voimme todellakin lämmöllä suositella majapaikkaamme Dublinin keskustan eteläpuolella Sandyfordissa: Premier Apartments Dublin Sandyford. Läheltä löytyy ruokakauppa, tavallinen ostoskeskus (osittain vielä rakenteilla) sekä Euroopan suurin ostoskeskus Dundrum Town Centre. Aivan majapaikan vierestä lähtee LUAS raitiovaunuyhteys Dublinin keskustaan. Kaupungin sykkeestä nauttivan kannattaa kuitenkin miettiä muita vaihtoehtoja.

Olimme vuokranneet koko reissun ajaksi auton Hertziltä. Vasemmanpuoleinen liikenne sujui yllättävän helposti ja loppuviikosta asiaan ei tarvinnut juuri kiinnittää huomiota. Ensimmäinen ajovirhekin tuli vasta kotiinpaluun jälkeen, kun lähdin kotipihalta tyytyväisenä pitkin vasentakaistaa. Matkareittimme oli majoituspaikkojen osalta seuraava: Dublin – Athlone (1 yö) – Galway (3 yötä) – Limerick (1 yö) – Dublin (2 yötä). Tämän lisäksi sitten teimme erilaisia päiväretkiä moniin paikkoihin. Maininnan arvoisia päiväkohteita olivat ainakin Connemara, Aran saarista suurin Inish Mór, Burren (ml. Cliffs of Moher ja Aillwee Cave), Bunratty Castle sekä Dublin Zoo (erityisesti African Plains alue).

Irlannissa on erikuntoisia linnoja vähintäänkin riittävästi, me tutustuimme oikeastaan vain kolmeen linnaan paremmin. Ensimmäisenä tutustuimme Athlonen linnaan, jossa ei kovasta hinnasta huolimatta päässyt juurikaan tutustumaan itse linnaan vaan sinne oli rakennettu turistien “iloksi” äärimmäisen tylsä diaesityksiin ja vahanukkeihin perustuva näyttely. Lasten kanssa ehdottoman huono kohde, kun pitää istua paikallaan ja kuunnella englanninkielistä nauhoitetta. Toisena tutustuimme Aughnanure Castleen Galwayn pohjoispuolella. Linnan kaikkiin osiin pääsi tutustumaan ja linnaa oli entisöity hyvällä maulla. Bonuksena linnan pihalla oli paljon tilaa lapsille juosta ja leikkiä, oikein suositeltava kohde pienempään linnaan tutustumiseksi. Kolmantena tutustuimme Shannonin ja Limerickin välillä olevaan Bunratty Castleen, joka olikin edellistä selkeästi isompi linna. Myös Bunratty Castle oli hyvässä kunnossa, mutta ison tien varressa sijaitsevana aika ruuhkainen. Linnan yhteyteen oli rakennettu pieni kylä, jossa esiteltiin vanhaa irlantilaista asumista. Todella mielenkiintoinen kohde, jossa myös lapset viihtyvät. Kaiken kaikkiaan linnat olivat ainakin meidän lapsista hyvin mielenkiintoisia, mutta ahtaat ja jyrkät portaat muodostivat aikamoisia haasteita välillä.

Kotiinpaluun aika oli sitten lopulta seitsemän Irlannissa vietetyn yön jälkeen. Tai oikeastaan kuuden ja puolen yön, koska paluulento Tampereelle lähti niin aikaisin, että jouduimme heräämään jo neljältä ehtiäksemme kentälle ajoissa. Olimme optimoineet niin hienosti että majoituksemme oli Dublinin eteläpuolella eli täysin päinvastaisella suunnalla kuin lentokenttä.

Tämän merkinnän alussa olikin jo linkki valokuviin. Kuvia tuli otettua suunnilleen 350, joista parhaimmat olen poiminut näytille. Matkassa mukana oli digijärkkäri varusteineen sekä digipokkari, mutta läppäri sekä kuvatankki jäivät kotiin tavaramäärän rajoittamiseksi. Muistikortteja oli mukana yhteensä 3,5 gigatavua, ehkä hieman liian vähän (olisikohan se kuvatankki sittenkin mahtunut mukaan…). Objektiivivalikoima oli hieman rajoittunut (20-35mm/2.8 ja 50mm/1.8), koska juuri ennen reissua myin vajaa pari vuotta sitten ostamani Canon 17-85mm objektiivin. Pidemmälle polttovälille olisi ollut käyttöä, mutta kohtuullisesti pärjättiin olemassa olevillakin tai sehän jää jokaisen katsojan erikseen arvioitavaksi.

Tässä kuva viime vuotiselta Tahkon reissulta: