Vaikka kyseisen sivuston lukijat edustavatkin ns. diginatiiveja, ei tulosta voi kuitenkaan ohittaa ihan kevyesti. Näiden edelläkävijöiden jalanjäljissä kulkee melkoisen suuri osa meistä. Hyvä esimerkki tästä on älypuhelinten leviäminen ns. tavallisten ihmisten käyttöön. Nekin olivat aluksi pienen edelläkävijäjoukon suosiossa, mutta Nokian ja Applen kaltaisten yritysten tukemana aika moni meistä käyttää älypuhelin kategoriaan kuuluvaa laitetta. Muutos on tapahtunut pääasiassa muutaman viime vuoden aikana.

En päässyt itse kyselyyn vastaamaan, mutta en tiedä olisinko osannut edes vastata. Itse olisin tällä hetkellä vaihtamaan lehdet ja osan ammattikirjallisuudesta iPadiin, mutta vielä löytyy monia kaunokirjallisuuden teoksia, joiden fyysisen kappaleen omistaminen tuntuu tärkeältä. Pääsin kokeilemaan iPadia maanantaina ja kokemus oli häkellyttävän positiivinen. Väitän, että Apple osui kultasuoneen ja pääsi määrittämään kuluttajien vähimmäisodotukset tablettien osalta. Ja voin sanoa, että rimaa ei vedetty ihan matalalle, jos vertaa vaikka normaaliin Microsoftin ja Nokian tarjoamaan käyttäjäkokemuksen tasoon.

Ihan toinen kysymys muuten on se, että onko sähkökirja fyysisen “kopio” vai onko se jo täysin uudenlainen teos. Jälkimmäisestä hieman esimakua Huffington Postin sivuilta.

Steve Jobs kertoi laitteen myyneen ensimmäisenä päivänä 300000 kappaletta ja sen jälkeen kolmen päivän aikana 150000 kappaletta lisää eli yhteensä 450000 laitetta muutamassa päivässä. Kyseessä on melkoisen hurja määrä, kun Amazonin Kindlen kokonaismyynniksi vuodesta 2007 alkaen on arvioitu enintään miljoona laitetta. Käytännössä Apple on siis rakentanut vajaassa viikossa puolet siitä asiakaskunnasta sähkökirjoille, joka Amazonilla on lähes kolmen vuoden työn tuloksena. Oletettavasti joukossa on myös laitefriikkejä, joilla on molemmat laitteet, joten asiakaskunnat ovat osittain päällekäiset. Lisäksi Amazonin Applen alustoilla toimivat Kindle-sovellukset toki sotkevat hieman tätä matematiikkaa.

Jos on laitteita myyty paljon, niin onpa myös sisältöäkin ladattu runsaasti. Ensimmäisten päivien aikana on ladattu peräti 600000 sähkökirjaa eli keskimäärin jokainen iPad:n omistaja on ladannut enemmän kuin yhden kirjan Applen kirjakaupasta. Sitä Apple ei sentään kertonut, että kuinka suuri osa kirjoista oli maksullisia ja kuinka suuri osa maksuttomia. Tästäkin huolimatta latausmäärät osoittavat, että mielenkiintoa sähkökirjoihin asiakaskunnassa on. Vaikka osa näistä lataajista onkin varmasti kirjan ladannut ihan testimielessä, niin kyseessä on siltikin uskomattoman kova juttu. Ajatellaanpa vaikkapa usean suomalaisen taskusta löytyvää Nokian puhelinta, jossa keskimäärin on ominaisuuksia runsain mitoin. Kuinka moni on edes kokeillut kaikkia puhelimensa toimintoja? Tai tietokoneensa mukana tulleita ohjelmia? Käytännössä Apple on nyt saanut jokaisen laitteen omistajan ainakin kokeilemaan palvelua, joka on mielestäni todella hyvä suoritus. Pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on enemmän tai vähemmän tietokone, jossa sähkökirjojen lukemismahdollisuus on vain yksi ominaisuus muiden joukossa eikä useimmille edes missään nimessä tärkeimpiin kuuluva ominaisuus.

Mielenkiintoista (ja surullista) on kuitenkin huomata, että Applen suomenkielisiltä sivuilta ei iBooks-sovellusta löydy, joten valitettavasti vaikuttaa siltä, että Suomessa on turha odottaa sähkökirjoja saataville iPad:n tullessa täällä myyntiin kevään/kesän aikana. Kuitenkin Amazonin Kindle-sovellus on saatavilla vaikka heti. Ikävää jos Suomi taas jää syrjään tai kauas tulevaisuuteen Applen välittämien sisältöjen osalta. Tällaista ilmiötä ja julkisuutta olisi suomalaisenkin kustannusmaailman hyvä hyödyntää omien sähkökirjamarkkinoidensa luomisessa.

Henkilökohtaisesti en juuri pahastuisi, jos Flash katoaisi maailmasta. Adoben Flash on äärettömän huonosti optimoitu ja käyttää tehokkaastakin Mac-tietokoneesta kaiken prosessoritehon.

Sain varmistettua uuden paikan vasta seuraavan illan viimeiselle lennolle, joten pääseminen Dallasiin uhkasi viivästyä vuorokaudella. Jäin jonoon aiemmille lennoilla ja lopulta paikka järjestyikin aikaiselta iltapäivälennolta. Dallasiin siis savuttiin “vain” 17 tuntia myöhässä ja samalla tuhraantui yksi kokonainen työpäivä joita oli alunperinkin vain varattu perille kaksi. Kovin tehokasta matkaa tästä ei kyllä saa mitenkään.

Nyt sitten jännitetään miten käy lauantaina paluumatkan kanssa, kun vuorostaan Dallasiin on ennustettu ukkosta lauantaiksi…

Perille saapumisen jälkeen oli hieman aikaa ennen nukkumaan menoa, joten päätin käydä kuolaamassa Applen iPhonea läheisessä Southlaken Apple Storessa. Täytyy kyllä myöntää, että aika hienon laitteen ovat aikaiseksi saaneet. Käytettävyyteen on panostettu todella paljon ja ilman käyttöohjetta pystyi suurimpaa osaa toiminnoista käyttämään. Toki iPhonessakin on omat puutteensa, mutta siltikään ei voi muuta kuin ihailla miten hienon tuotteen Apple on onnistunut tekemään. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on firman ensimmäinen koskaan valmistama puhelin.

Puhelinten ja tietokoneiden kuolaamisen jälkeen olikin aika siirtyä nauttimaan ruokaa, tällä kertaa sekä tavallista että silmän sellaista. Työkaverin suosituksesta päädyin Bone Daddy’s House of Smoke nimiseen ravintolaan. Jälkeenpäin kuulin, että olin kuulemma rankan matkustamisen jälkeen ansainnut vähän hyvitystä. Täytyy kyllä myöntää, että on hieman vaikea keskittyä syömään pihviä kun ympärillä sipsuttaa kymmenittäin mallin mitat täyttäviä kauniita parikymppisiä tyttöjä mikroshortseissa ja todella niukassa napapaidassa. Jos kiinnostaa enemmän niin edellä olevan linkin takaa löytyy myös kuvagalleria, jonka avulla voi eläytyä karuun kohtalooni.

Tarkoitus on siis siirtyä PC:stä kokonaan, joten kohta on myynnissä asiallinen Oblivionia asiallisesti pyörittävä kone. Reeta ei vielä uskaltanut ottaa riskiä opintoihinsa liittyvän kehittämistehtävän suhteen ja “ilmoitti” PC:n pysyvän paikallaan kunnes kehittämistehtävä on valmis ja hyväksytty. Siihen asti iMac saa asua keittiön ruokapöydällä. Onneksi ostettiin kesällä uusi isompi pöytä niin ei ole ahdasta .

Huonojakin ominaisuuksia olen jo löytänyt, esim. kaikki USB-portit ovat koneen takana. Kävinkin tänään ostamassa Verkkokaupasta Fuj:tech:n 4-porttisen USB 2.0 hubin hintaan 14.90 €. Ihan asiallisen oloinen ja mukavan pienikin. Bonuksena vielä toimii ilman virtalähdettä ja virtaa USB-portista ottavien laitteiden varalta virtalähde kuitenkin kuuluu pakettiin.

Toinen ihmetystä herättänyt murhe on langattoman verkon heikko toimivuus. Signaalitaso on viiden metrin päässä tukiasemasta 1/3 maksimista ja yhteys on hidas sekä katkova. Jos tähän löytyisi vinkkejä, niin ilomielin otan niitä vastaan. Tukiasema on Zyxel Prestige 660HW-61 ja käytössä on 128-bittinen WEP salaus. Alunperin OS X:n versio oli 10.4.7 ja päivitin sen 10.4.8 versioon, mutta sillä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta.

No nythän sitä vasta malttamattomana odotellaan uutta konetta saapuvaksi, kun sähköpostiin on tippunut tieto toimituksen lähtemisestä ja tilauksenseurannasta voi seurata osatoimitusten matkaa maapallon eri puolilta Suomea kohti. Näillä näkymin ensi viikon perjantaina voisi kone olla käytettävissä.

Kurssilla istuminen ei varmasti mennyt hukkaan, mutta yllättävän paljon pystyin hyödyntämää aikaisempaa kokemustani Linuxista, HP-UX:stä ja jopa Windowsista. Unix-varianttien kanssa hankitun kokemuksen hyödyntämisen mahdollisuus oli kyllä odotettavissakin, koska nykyinen OS X perustuu kuitenkin merkittävässä määrin FreeBSD Unix-varianttiin.

Nyt on siis takana 12 tuntia intensiivistä Macin käyttöä ja vielä yksinappisella hiirellä. Aika hyvin sitä parin päivän aikana sopeutuu pois Windowsista, onneksi. Jo ensimmäisen kurssipäivän jälkeen piti oikein keskittyä Windowsin käyttöön kotona.

Yhden pienen ongelman jo kyllä havaitsin Macin kanssa, tämän blogin päivittäminen Macin Safari-selaimen kanssa ei onnistu kuin ainoastaan muotoiluttomassa tekstimuodossa. Kuvien, linkkien ja muotoilujen käsittely ei toimi lainkaan. Tämäkin kirjaus on tehty siitä syystä Netscape-selaimella.

Olipa kerrankin hyötyä siitäkin, että harrastaa opiskelua näin töiden ohella, koska pääsin hyödyntämään Applen opiskelijahintoja. Sain koneen ohella ostaa vanhan mallisen iPod Nanon 2Gt:n muistilla hintaan 25 euroa (normaalisti 160 euroa) ja Aperture 1.5 softan 129 eurolla (normaalisti 319 euroa). Itse koneestakin valittuine laajennuksineen sain 6% alennuksen.

Merkittävä tekijä Mac:n valinnassa oli juuri edellä mainittu Aperture-ohjelmisto. Kyseessä on käytännössä yhdistetty digikuvien hallintaan ja käsittelyyn tarkoitettu sovellus. Vain erikoisempia kuvankäsittelytoimenpiteitä varten on tarpeen käyttää varsinaisia kuvankäsittelyohjelmia (esim. Photoshop tai GIMP).

Nyt vaan odotellaan koneen saapumista kotiovelle. Arvioitu lähetyspäivämäärä Kiinasta on koneelle 5.10. ja siihen sitten kuljetus Suomeen vielä päälle. Eli käytännössä pari viikkoa joutuu malttamaan. Aperturen osalta menee ilmeisesti muutama päivä pidempään, koska uusi versio on juuri julkaistu. iPodissa menee sitten vieläkin kauemmin, kun päätin ottaa siihen ilmaisen kaiverruksen. Kaiverrusta valitessani päästin vapaaksi pienen sisäisen nörttini. Kaiverrukseksi tulee Bill Gatesin kiistanalainen lausunto “640k of memory should be enough for anybody.” vuodelta 1981. Jälkeenpäin Gates on kyllä kiistänyt koskaan sanoneensa mitään tuollaista, mutta päätin silti valita sen. Hupaisaahan tässä on jo pelkästään se, että iPodissani on yli 50 kertaa enemmän keskusmuistia.