Merkittävin uutuus tälle kaudelle on kuitenkin uuden reissukaverin saaminen, kun Rikulle hommattiin kunnolliset varusteet moottoripyöräilyä varten. Onhan miehelle jo kertynyt mittaa niin paljon, että jalat riittävät Bemarin jalkatapeille oikein mainiosti. Eilen sitten käytiin ensimmäisellä yhteisellä ajelulla totuttelemassa kyydissä istumiseen ja täytyy sanoa että kaikki sujui oikein mallikkaasti. Ajamiseenkin tuli ihan uudenlaista tarkkuutta lisää, kun tiedosti takapenkillä kuljettavansa arvokkainta mahdollista lastia mitä kuvitella saattaa.

Sen verran täytyy mainita, ettei talvikaan ihan hukkaan mennyt, kun sain ystäväni innostettua mp-korttia suorittamaan. Ehkä sieltäkin suunnalta on siis uutta ajoseuraa odotettavissa.

Kilometrejä on kertynyt suunnilleen 500 km reilun viikon aikana, kesäloman vietto yhdessä perheen kanssa ei ole mahdollistanut enempiä ajeluita. Joka tapauksessa ajaminen on tuntunut mukavalta ja taidotkin on karttunut matkan varrella. Ajamiseen on tullut jo vähän varmuutta ja osa pyörän hallintaan liittyvistä asioista tapahtuu jo enempiä pohtimatta. Hurjan paljon on vielä joka tapauksessa opittavaa ja sanovat ettei tätä lajia koskaan valmiiksi opikaan.

Pyörän huolto on tullut jo tutuksi viimeisen viikon aikana, kun olen pyrkinyt laittamaan pyörää asialliseen peruskuntoon. Puuttuvia ruuveja on lisäilty, johdotuksia siistitty, nesteitä ja suodattimia vaihdettu. Joitain kulutustusosia vielä pitänee mahdollisesti vaihtaa kuten mm. takahaarukan ketjunsuojat. Yleistä puhdistusta pitää myös tehdä, jotta huollot ovat mukavampia tehdä.

Huolloista jne. löytyy tarinaa yläpalkin Moottoripyöräily-linkin takaa.

Jos kaikki menee putkeen, niin huomenna olisi tiedossa ensimmäinen moottoripyöräreissu ja suuntana Saariston Rengastie. Suunnitelman onnistuessa laitan hieman tarinaa reissusta tännekin.

Kun vaimolta tuli punaisen valon sijaan moottoripyörähankinnalle keltaista valoa (eli siis miehen logiikalla melkein vihreää), ilmoittauduin ajokouluun moottoripyöräkorttia suorittamaan. Niin pitkällä jo ollaan, että kirjalliset on suoritettu ja ajotunneistakin puolet on jo takana. Kolmen yön päästä olisi sitten viimeinen ajokerta ja ajokoe heti perään. Hieman jännittää kun ajokertoja tulee vain neljä ennen ajokoetta ja hieman yllättäen moottoripyörän hallinta poikkeaakin aika paljon mopon tai crossipyörän hallitsemisesta. Varsinainen ajokoe ei varmaankaan ole se vaikeampi osuus vaan sitä edeltävä käsittelykoe, jossa pitää ihan oikeasti pystyä hallitsemaan pyörää erilaisissa tilanteissa.

Sen verran itsevarmalla asenteella kuitenkin olen liikenteessä, että moottoripyöräkin on katsottuna jo valmiiksi vaikka kortin saamisesta ei ole takeita. Ylihuomenna tulee pyörä odottamaan pihaan ja toivottavasti inssi todellakin menee läpi, ettei pyörän tarvitse Juhannuksen yli vain seistä parkissa.

Tulossa on kuvan mukainen Honda NX650 “Dominator” pyörä, jolle on ikää kertynyt jo vuodesta 1993 asti. Tänään pääsin pyörään tutustumaan ihan kunnolla ja lupaavalta vaikuttaa teknisen kunnon osalta, vaikka onhan tuolla jo maapallo kierretty kilometrien perusteella ja toista kierrostakin jo hieman aloiteltu. Tarkempia tietoja pyörästä löytyy täältä, vaikka kyseessä ei sama yksilö olekaan (tosin hyviä rakentelu ideoita tuolta kyllä löytyy).

Kuten arvata saattaa niin sairaanhoitajan puolisona ei tarvitse edes kuvitella ajavansa moottoripyörää puutteellisella varustuksella, joten silläkin saralla riittää hankittavaa. Nyt on jo matkaan tarttunut Arai Chaser -kypärä ja TCX Airtech -ajosaappaat. Hankintalistalla on vielä ajopuku ja -käsineet. Ajopuvun osalta vahvimmat vaihtoehdot ovat MP-Asun Sportivo ja Sweepin One. Hintaeroa puvuilla ei juurikaan ole, joten siitäkään ei ole suureksi avuksi valintaa tehdessä. Ajohanskojen osalta olen jo ymmärtänyt, että yksillä hanskoilla ei selviä mitenkään vaan pitää olla erikseen viileän ja lämpimän kelin hanskat. Hyvän oloisia ja kohtuuhintaisia hanskoja löytyi ainakin Sweepilta (Fighter ja Raintech).

Pitääkähän peukkuja inssiajon suhteen…