Tapahtuma on järjestetty jo muutaman kerran aiemminkin ja osallistujien palaute on ollut joka kerta erittäin positiivista. Viime vuonna ei aikataulut osuneet kohdalleen, mutta tänä vuonna olin ilmoittautumisen alkaessa toisena lähettämässä ilmoittautumista, joten paikka kurssille järjestyi. 45 osallistujapaikasta meni muuten 35 ensimmäisten tuntien aikana, vaikka ilmoittautuminen alkoi keskiyöllä. Eli kysyntää kurssille tuntuu olevan.

On hauska päästä kurssille, mutta ihan yhtä hauskaa on päästä tapaamaan tässä reilun parin vuoden aikana tutuksi tulleita motoristituttavia eri puolilta Suomea. Eiköhän tälläkin kertaa illat ole myös ikimuistoisia.

Mukavaa on myös päästä katselemaan omia inttimaastoja taas muutaman vuoden tauon jälkeen. Viimeksi homma meni tutustumiskäynnin ja illanvieton merkeissä, sitä edellisellä kerralla olinkin varusmiehenä Tykistöprikaatissa. Pohjankangas jäi itseltäni sujuvasti väliin varusmiesaikana, kun olin ampumaleirin aikaan Tilkassa toipumassa korvan meluvammasta varusmiestoverin huolimattoman aseenkäsittelyn seurauksena. Toivottavasti tetsaaminen jää tällä kertaa vähemmälle.

Tapahtumassa oli mukavalla tavalla motoristihenkeä ja erilaista oheistoimintaa oli järjestetty oikein kiitettävästi. Molemmat pojat viihtyivät oikein mainiosti ihmetellen tehopenkissä huutavia pyöriä, Raging Bull -monsteriautoa sekä nurmikolla kisaavia minicrosseja. Myös varusteet ja, niin myytävät kuin asiakkaidenkin, moottoripyörät kiinnostivat yllättävän hyvin nuoria herroja. Kun kelikin suosi auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta hellelukemissa, niin voiko sitä enempää pyytää vapaapäivän vietolta poikaporukalla?

Merkittävin uutuus tälle kaudelle on kuitenkin uuden reissukaverin saaminen, kun Rikulle hommattiin kunnolliset varusteet moottoripyöräilyä varten. Onhan miehelle jo kertynyt mittaa niin paljon, että jalat riittävät Bemarin jalkatapeille oikein mainiosti. Eilen sitten käytiin ensimmäisellä yhteisellä ajelulla totuttelemassa kyydissä istumiseen ja täytyy sanoa että kaikki sujui oikein mallikkaasti. Ajamiseenkin tuli ihan uudenlaista tarkkuutta lisää, kun tiedosti takapenkillä kuljettavansa arvokkainta mahdollista lastia mitä kuvitella saattaa.

Sen verran täytyy mainita, ettei talvikaan ihan hukkaan mennyt, kun sain ystäväni innostettua mp-korttia suorittamaan. Ehkä sieltäkin suunnalta on siis uutta ajoseuraa odotettavissa.

Kilometrejä on kolmessa päivässä kertynyt jo nelisensataa ja täytyy kyllä sanoa, että ei hetkeäkään ole kaduttanut pyörän hankinta. Ajaminen on mukavaa ja helppoa niin asfaltilla kuin hiekallakin. Pahemmassa maastossa ei varmasti ole niin hyvä kuin Yamaha, mutta se nyt oli jo hankintahetkellä tiedossa ja kompromissi jonka olin valmis tekemään. Suurimpana bonuksena Bemarilla on kuitenkin se, että ensimmäistä kertaa vaimo pohti jo melkein innoissaan ehkä rohkenevansa pyörän kyytiin.

Aika pian oli selvää, että ihan heti ei Yamahalla ajeltaisi. Täytyy myöntää, että tämä jatkuva ropaaminen alkaa puuduttaa, kun tarkoitus on harrastaa moottoripyöräilyä eikä pätevöityä oppisopimuksella mp-mekaanikoksi. Ja jos rehellisiä ollaan, niin onhan tuo TT600R hieman karu peli matkaendurotouhuihin. Äärimmäisen hauskaahan sillä on pahoissa paikoissa ajella, mutta kun sinne pahoille paikoille tekee sitten mieli mennä pyörä kärryssä.

Kyllä minä tuon nyt meinasin kuntoon laittaa ihan harjoituksen nimissä, mutta sitten aletaan etsiä Yamahalle uutta omistajaa. Saa ilmoittautua, vaikka kesken projektinkin, jos haluaa hulvattoman hauskan pyörän kurapyöräilyyn hieman edullisemmin.

Itselläni oli mukavia muistoja viime vuoden yksin tehdystä reissusta rengastiellä, joten arvelin poikien nauttivan ajelusta kauniissa maisemissa pienillä mutkaisilla teillä. Tällä kertaa tosin päätin jo heti aluksi, että matkalla yövytään turhan kiireen tunteen karistamiseksi. Samalla järjestyi mahdollisuus viettää iltaa porukalla rauhassa. Itselläni ei ollut oikeastaan kuin yksi henkilökohtainen toivomus reissulle, tahdoin nimittäin ehdottomasti päästä vierailemaan Suomen parhaaksi väitetyssä thai-ravintolassa Bruddalasvikenissä. Tältä pohjalta lähdin sitten etsimään majoitusta meille Iniön pääsaarelta. Lupaavimmalta vaikutti ihan ravintolan läheisyydessä oleva Bodgårdin Aittamajoitus. Soitin sivuilta löytyvään numeroon ja yllätyin iloisesti kun langan toisessa päässä vastasi majapaikan isäntä Jukka Torikka, joka lyhyen keskustelun jälkeen osoittautui innokkaaksi moottoripyöräharrastajaksi ja teki meille loistavan motoristitarjouksen majoituksesta.

Olin saanut järjestettyä mopoille autokyydin Paraisten kulmille asti, joten pääsimme lauantaiaamuna aloittamaan matkan suoraan rengastien merkeissä. Olisi varmasti ollut turhan rankka aloitus reissulle ajella mopoilla Suomusjärveltä 80 kilometriä maantietä. Kirjalansalmen sillalta pääsimme siis aloittamaan matkamme komeissa maisemissa.

Matkaan päästyämme ajoimmekin suoraan Paraisten läpi Nauvoon menevälle lautalle ja aloimme vähitelleen päästä saaristotunnelmaan. Kauniista maisemista nautiskellen ajoimme pikku pysähdyksiä lukuunottamatta suoraan Nauvon keskustaan asti, jossa päätimme palkita itsemme jäätelöllä. Näin ohimennen mainittuna täytyy todeta, etten ole koskaan nähnyt niin hidasta toimintaa jäätelökioskilla kuin nyt pääsimme seuraamaan. Jäätelöiden nauttimisen jälkeen päätimme käydä kaupassa täydentämässä juoma- ja eväsvarastoja, mutta sitten olikin jo aika jatkaa matkaa. Nauvon ja Korppoon läpi ajelimme taas sen enempää pysähtelemättä, koska tavoitteena oli ehtiä aikaisempaan lauttaan. Korppoo-Houtskari lautan rantaan päästyämme totesimme myöhästyneemme lautasta kahdella minuutilla. Jostain olin kirjoittanut muistiin lautan lähtevän kello 13:00, mutta oikea lähtöaika olikin 12:55. Koska meillä ei ollut mitään käsitystä lautan kapasiteetista ja siihen pyrkivien ajoneuvojen määrästä, emme uskaltaneet jättää paikkaamme jonossa. Seuraavasta lautasta nimittäin ei ollut enää suotavaa myöhästyä. Söimme sämpylät lauttarannan kahviossa ja nautiskelimme auringon lämmöstä seuraavaa lähtöä odotellessa.

Houtskarissa ajattelimme tankata kulkupelit, mutta se jäi vain haaveeksi kaupan mentyä kiinni jo pari tuntia sitten. Ajelimme rauhakseen Houtskarin läpi ja nauttimaan herkuista Saariston lomakeskuksen terassille. Siinä vierähti aikaa toista tuntia, mutta sitten olikin aika ajaa pyörät päivän viimeisen lautan kytiin Houtskarista Iniöön. Tämä olikin muuten reissun ainoa maksullinen lauttayhteys, hintaa tuli 15 euroa mies+pyörä yhdistelmää kohden. Houtskari-Iniö väli oli myös samalla reissun pisin lauttamatka, aikaa lautalla meni 40 minuuttia. Lautalla alkoi jo matkaseurasta huomata, että pitkä päivä alkaa vaatia veronsa. Juttu ei enää lentänyt ihan samaan tahtiin ja paikallaan istuminenkin oli käynyt helpommaksi.

Iniöön saavuttuamme lyhyen ajomatkan jälkeen meitä tervehti Bodgårdin kyltti, jossa oli vielä eriksen maininta “Motorbikers welcome”. Pihaan päästyämme saatoimme vain todeta, että olimme todellakin tervetulleita. Saimme perusteellisen vastaanoton, mukaanlukien isännän omien museopyörien esittelyn. Pienen lepäilyn ja siistiytymisen jälkeen päätimme lähteä täyttämään jo kovin tyhjän tuntuisia vatsojamme thai-ruualla.

Itse ravintola oli kovin vaatimaton ja samassa tilassa oli myös kahvilapalveluja, polttoaineen myyntiä (viimeinkin sain tankattua pyöräni), venetarvikemyyntiä jne. Se ei kuitenkaan vähentänyt vähääkään ruuan erinomaisuutta, palvelu tosin oli hieman väsähtänyttä kesätyöntekijöiden jo ilmeisesti leipiinnyttyä hommiinsa. Mutta se ruoka, en tiedä olenko koskaan syönyt niin hyvää ruokaa kuin nyt oli tarjolla. Syömäni kevätrullat sekä kana-cashew-pähkinä annos olivat yksinkertaisesti täydellisiä, eikä naapurilautaselta maistamani kana keltaisessa curryssakaan ollut yhtään sen huonompi. Ihan jo tämän ruuan vuoksi suosittelen vierailemaan Iniössä.

Illallisen jälkeen vietimme vielä iltaa majapaikan nuotiopaikan äärellä ja illan viilennyttyä oman aittahuoneen suojissa. Hauskaa oli ja ilokseni pääsin tutustumaan hieman toisenlaiseen puoleen pojista, kuin mihin on aiemmin ollut mahdollisuutta. Kaiken teinitouhotuksen takaa löytyi kolme varmasti elämässään pärjäävää miehenalkua. Rankan ajopäivän jälkeen ei kellään ollut vaikeuksia saada unen päästä kiinni, edes hyttyset eivät onnistuneet häiritsemään unta. Aamulla kyllä huomasi hyttysten viettäneen ruokaisaa yötä kanssamme. Itse heräilin jo reilusti muita aikaisemmin, joten päätin lähteä tutustumaan kylään jalkaisin. Oli mystinen tunnelma kävellä utuisen kylän poikki täydellisen hiljaisuuden vallitessa, edes linnut eivät vielä olleet heränneet. Reittini vei minut kylän saaren kirkon ja kaupan kautta vierasvenesatamaan kulmille. Oheiset kuvat ovat tältä kävelyreissulta.

Kävelylenkin jälkeen patistelin nuoret herrat ylös sängyistään ja siirryimme nauttimaan maittavaa aamiaista tuvan puolelle. Samalla pääsimme vaihtamaan kuulumisia muiden vieraiden kanssa, sekä kuuntelemaan isännän tarinoita saaressa asumisesta. Voi olla, että itsellä iskisi ahdistus talvella tai eihän sitä tiedä jos löytäisi itsestään uuden puolen.

Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat reppuihin ja suuntasimme pilvisessä säässä kohti lossia ja sen jälkeen pienen ajomatkan päässä odottavaa viimeistä lauttaa Iniöstä Kustaviin. Lauttarannassa jäi taas hieman aikaa odotteluun, mutta aika pian pääsimme lauttaan. Kustavista jatkoimme pilvien alla matkaa kohti Mietoista ja sieltä otimme suunnan kohti Merimaskua. Merimaskussa yhdellä hiekkapikataipaleella kävi sitten se mitä olin koko ajan mielessäni pelännyt, yksi pojista kaatui tiukassa vasemmalle kääntyvässä mutkassa. Koska ajoin jonon ensimmäisenä, en edes huomannut tapahtumaa ennen kuin pysähdyin bussipysäkille puhelimen soidessa. Onneksi vahingot rajoittuivat rikkoutuneeseen takin hihaan, naarmuihin pyörässä ja kyynerpäässä sekä kolhiintuneeseen itsetuntoon. Pienen rauhoittumistauon jälkeen jatkoimme matkaa Naantalin ja Turun keskustan kautta Kaarinaan lounaalle.

Hesburgerin kerrosaterioiden nauttimisen jälkeen oli aika ottaa suunta kohti Suomusjärveä, mutta Kemiön kautta. Matka kuitenkin katkesi heti liikkeelle lähdön jälkeen kun kaatuneesta moposta napsahti kytkinvaijeri poikki. Pienen neuvottelun jälkeen päätimme yrittää matkantekoa vaijerista huolimatta. Kun homma tuntui sujuvan, niin päätimme ajaa kaikki pyörät perille saakka, mutta Kemiö jäi tällä kertaa kuitenkin väliin. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Kettulaan ja matka oli onnellisesti takana.

Omasta mielestäni matka oli onnistunut ja jäin siihen käsitykseen, että tämä oli myös muiden matkalaisten kokemus. Kiitokset matkakumppaneille ja toivottavasti ensi vuonna tehdään vastaavanlainen reissu. Koittakaa hommata ne kevarit siihen mennessä…

Lauttamatkoineen reitille tuli pituutta 303 kilometriä, josta jälkimmäisen päivän osuus oli 185 kilometriä. Varsin kunnioitettava ajomatka mopoilla väittäisin, vaikka toki tällä kertaa mopojen nopeus ei tainnut ihan koko aikaa laillisissa lukemissa pysyäkään. Uskoisin, että ihan virittämättömälläkin mopolla reissun saaristo-osuus on ajettavissa yhtä mainiosti.

Reittiämme pääsee katsomaan kartalta painamalla tästä.

ps. Kuvat on otettu Nokia N97:lla. Mielestäni valoisassa kuvien laatu ja resoluutio (5 Mpix) riittää tällaisiin näppäilykuviin varsin mainiosti.

Jotain kyllä päässä naksahti tuolla metsässä ajouran reunalla seistessä ja nyt on sitten iltakaudet selvitelty, että mitä maksaisi kilpailukäyttöön sopiva pyörä, missä voisi treenata, paljonko pitäisi treenata jos aikoisi itse osallistua Päitsiin joskus, kestäisikö selkä ja psyyke tuollaista jne. Saattoi tulla pitkällä aikavälillä laskettuna ehkä elämäni kallein reissun Seutulaan. Varsinkin kun saman pistoksen taisi saada niin isä kuin poikakin.

Seuraavaksi oli ohjelmassa uusien kenkien hommaaminen. Ajokaverini Markus oli bongannut saksalaisesta Polo-motorrad.de -nettikaupasta TCX FCS Combat crossikengät hyvällä alennuksella. Suomen hintoihin tuli eroa yli 180 euroa postikuluineen. Itselleni tuli kuvankaltaiset punaiset ja Markukselle siniset kengät, söpösti pyörien väriset siis molemmille (Markuksellahan on sininen Yamaha XT660R).

Pikaisesti pääsinkin jo omia kenkiä kokeilemaan ajokauden avauksen yhteydessä ja sopivilta vaikuttivat. Tosin vaihdevipua pitänee säätää ylemmäs, jotta ylöspäin vaihtaminen sujuisi hieman helpommin.