Huomasin tuossa tilastojen selaillessani, että suosituimpia sivuja tällä sivustolla ovat olleet kirjoitukseni autoista ja koeajoista, joten tässä hieman lisää aiheesta. Tällä kertaa tosin hieman takautuvasti.

Kun työpaikan vaihdoksen yhteydessä kesällä tuli mahdollisuus harkita auton hankintaa uudestaan, niin valinta oli jotenkin niin itsestään selvä etten tullut silloin siitä edes kirjoitelleeksi tänne. Edellisellä kierroksellahan valinta osui Volkswagen Golf Variantiin, joka hieman turhautti iPod-liitäntänsä ja erityisesti odottamattoman ahtaiden takamatkustajien sisätilojensa vuoksi. Vuodessa oli tapahtunut sen verran, että iPod-liitännän tarjoamat toiminnallisuudet ovat parantuneet huomattavastai uusien radioiden myötä. Erityisesti VW:n uusi kosketusnäytöllinen RCD510-soitin on jo melkoisen onnistunut laite.

Vuoden aikana Golf Variant ei kuitenkaan ollut kasvanut, joten jotain muuta piti keksiä tuon soittimen ympärille. Kun uusi Skoda Superb Combi ei ollut edes tilattavissa ja toimitusten alkaminenkin oli tilaushetkellä 11 kuukauden päässä, niin vaihtoehdoiksi jäivät Passat Variant ja viime kierroksella loppusuoralle päässyt Touran. Passat oli kuitenkin turhan kallis haluamallani varustetasolla ja toisaalta teki mieli päästä ensimmäistä kertaa ns. tila-auton kuskiksi. Eli Touran, mutta millainen?

Touraninkin osalta mallistossa oli tapahtunut muutoksia vuoden aikana, joten edellisellä kierroksella harkinnassa ollut yhdistelmä (Trendline 2.0 TDI DSG-vaihteistolla) ei ollut enää saatavilla. Firman autopolitiikan ja Volkswagenin hinnoittelun yhteisvaikutuksen johdosta TDI-koneen hankkiminen ei ollut enää taloudellisesti mielekästä, jos ja kun DSG-vaihteiston autoonsa halusi. Niinpä sitten (muiden) rahat sijoitettiin tällä kertaa VW Touran 1.4 (103kW) TSI DSG Highline malliin 7-paikkaisena. Varustelutaso on vähintäänkin riittävä kaarreajo-ominaisuudella varustettuine Bi-Xenon valoineen ja muine herkkuineen. Ja kuten todettua, niin uusi versio iPod-liitännästä oli viimeinkin hiottu kokonaisuus. Mukavana bonuksena Touraniin oli saatavilla nykyaikana poikkeuksellisen pirteä laavanpunainen Red Rock -väri (kuvassa).

Pari viikkoa tilauksen tekemisestä Touran-mallisto supistui ja maahantuoja aloitti näin valmistautumisen vuonna 2010 esiteltävään uuteen Touraniin. Kävi siis hieman kuin aiemmin käytössäni olleen Skoda Octavian hankkimisen kanssa.

Touranin kanssa on nyt takana reilut pari kuukautta ja 5000 kilometriä niin kuivalla kuin talvikelilläkin ajettuna (lisäksi tuli ajeltua nelisen kuukautta vastaavalla manuaalivaihteisella odotusautolla kesäkeleillä). TSI-moottorin ja 7-vaihteisen DSG-vaihteiston yhteistoiminta on yllättänyt positiivisesti ja paikannut hieman TDI:n parempaa vääntöä. Manuaalivaihteisen kanssa en ilmeisesti oppinut koskaan hyödyntämään moottorin ominaisuuksia, koska se tuntui huomattavasti laiskemmalta. Oikeastaan ainoa kauneusvirhe on auton taipumus sutia liikkeellelähdössä, enkä nyt puhu mistään normaalia reippaammista liikkeellelähdöistä. Ilmeisesti DSG-laatikon säädöissä tai softassa olisi hieman virittämisen varaa vielä.

Auton ohjauksen mukaan kääntyvät xenonit ovat oikein mainiot ja voittavat ns. kiinteät xenonit mennen tullen käytännön ajotilanteissa. Tila-auton ominaisuuksiakin on päästy testaamaan kolmannen penkkirivin istuimien oltua käytössä. Kuudellakin hengellä auto oli mukava ajaa ja moottorissa riitti ihan hyvin voimaa liikenteen rytmissä pysymiseen. Varsinaisten matkaominaisuuksien tulikoe koittaa helmikuussa Espoo-Saariselkä-Espoo reissulla, vai onkohan se enemmänkin testi meidän vanhempien lastenviidytystaitojen osalta.

Lyhyesti loppuun voisi todeta, että Touran on vastannut odotuksia hyvin ja Golf Variantin hankkiseen liittyneiden pettymysten kaltaisia ei ole koettu. Hieman se Skoda Superb Combi kuitenkin jäi kutittelemaan ajatuksiin, joten ehkä ensi kerralla paluu Skodan pariin…

Jos ihmettelet miksi näin nopeasti olen tehnyt ja tekemässä tuonkin verran muutoksia/lisäyksiä pyörään, niin selityskin löytyy. Olen osallistumassa Puolustusvoimien Kymijoki 2009 -harjoituksen yhteydessä järjestettävälle moottoripyörälähetti-kurssille. Kurssilla käytetään omia moottoripyöriä ja kun keskeisenä osana koulutusta on maastoajon harjoittelu, niin kaluston on syytä olla siinä kunnossa. Renkaiden ja eturattaan tarve on varmaan ilmiselvä, URAA:lla ajamistani seuranneet ymmärtävät varmasti kaatumarautojenkin tarpeen ja tankkilaukkua tarvitaan kartan esillä pitämistä varten. Neopreenisuojat taas pidentävät etuhaarukan stefojen elinikää ja näin ollen vähentävät huoltotarvetta sekä tietenkin suojaavat etuputkia kiveniskemiltä. Kaikki nämä olisi varmasti tullut hankittua muutenkin, mutta nyt oli perusteltua nopeuttaa hankinta-aikataulua.

Touranceillakin tuli pyörää kuljetettua jo vaikka millaisessa maastossa, joten renkaiden rajoja on haettu. Hauskaa on silti ollut, kunhan vaan on malttanut hillitä kaasukättä pahoissa paikoissa. Yksi ikimuistoisimmista retkistä oli parin viikon takainen ajelu Samin (Honda XL600V) ja Sakun (BMW R1200GS) kanssa Kirkkonummen ja Siuntion pikkuteillä. Tulipahan käytettyä 1,6 kilometriin tunti aikaa ja työnnettyä isoa Bemaria nilkkoja myöten mudassa, kun sade oli pehmentänyt erään pikkutien oiken kunnolla. Oma pyörä meni samat pätkät ajamalla läpi, joka mukavasti vahvisti pyörävalinnan osuneen oikeaan. Ja melkein tuli jo sakotkin saatua maastoliikennelain rikkomisesta, kun tuli eksyttyä liian pienelle polulle ja poistuttua siltä tielle keskelle ratsiaa. Keskustelun jälkeen kuitenkin poliisi toivotti hyvää matkaa ja eksymisestä selvittiin ilman rangaistusta.

Kilometrien karttuessa on pyörän käytös tullut tutuksi ja pienemmätkin asiat pystyy huomaamaan. Yksi tällainen asia on etujarrun pieni nypyttäminen, jonka syyksi renkaanvaihdon yhteydessä paikantui todennäköisimmin hieman vääntynyt jarrulevy. Edellinen omistaja vahvisti havainneensa saman nypytyksen, joten pitänee ottaa yhteyttä pyörän myyneeseen liikkeeseen ja kokeilla miten vaihtopyörän takuu toimii. Minusta pyörässä, jota erikseen mainostetaan hyvin huolletuksi, ei tuollaista virhettä tarvitse hyväksyä.

Eniten tunnelmaa kuitenkin latistaa lisävarusteena hankkimani iPod-adapterin surkea toteutus. Adapteri on toteutettu niin typerästi, että iPodissa olevien kappaleiden, artistien tai albumien selaaminen on käytännössä mahdotonta. Oikeastaan ainoa tapa soittaa musiikkia on tehdä se soittolistojen kautta ja siltäkin osin toteutus on niin surkea, etten edes osaa kuvailla miten se “toimii”. Eikä se ilo vielä tähän lopu: radion näytölle ei ole saa kulloinkin soitettavan kappaleen nimeä (muista tiedoista nyt puhuttamakaan). Totuus on se, että nyt minulla on autossa pirun kallis piuha, jonka ainoa etu on se että se yhdistää erillisten virtapiuhan ja äänipiuhan toiminnallisuudet yhteen kappaleen. Odotusarvo oli, ihan oikeutetusti, että toteutus olisi edes sillä tasolla mitä viidenkympin iPod-telakoissa. Saksassa saisi kyllä joku Volkkarin suunnittelija nyt hävetä ihan urakalla. Apple tekee vuosikausia duunia, että musiikkikirjaston hallinta liikkuessa on helppoa ja nyt koko innovaatio on hukattu surkean toteutuksen myötä. Netin syövereistä löytyy jonkin verran muitakin pettyneitä. Olisipa nämä sattunut silmiin ennen lisävarusteiden valintaa tai edes myyjä ollut ajantasalla myymänsä tuotteen tasosta. Eipä kyllä tullut edes mieleen, että näin huonosti voisi tämänkin toteuttaa.

Kun koeajolenkit edustivat aika tarkalleen luonteeltaan 70% meidän perheen autonkäytöstä, niin laskelmat menevät kyllä käyttökustannusten osalta ihan uusiksi. Alkuperäisten laskelmien mukaan bensakoneella olisi pitänyt päästä kuukausitasolla muutaman kympin halvemmalla aiemmin koeajettuun dieseliin verrattuna. Kun laskelmia päivittää nyt havaittujen lukemien perusteella, niin diesel tuleekin halvemmaksi, vaikka sen litrahinta nousisi hieman bensaa kalliimmaksikin. Valinta taitaa olla aika selvä seuraavan auton osalta eli diesel siellä tehtaalla meille sitten varmaankin tehdään. Tilaus mennee sisään tällä tai viimeistään ensi viikolla. Laitan tilatusta autosta tarkempia tietoja sitten kun tilaus on saatu tehtyä.

Uusi auto tulee muuten joka tapauksessa olemaan 2009-mallinen, jolloin nykyiseen verrattuna tulee pari uutta ominaisuutta: DSG-vaihteistossa on hill-hold järjestelmä (eli auto ei lähde valumaan mäkeä alas jarrun nostamisen jälkeen), radio päivittyy uudempaan versioon ja sisältää uutena ominaisuutena aux-in pistokkeen vakiona. Valitettavasti iPod-liitäntä on edelleenkin lisävaruste, vieläpä aika hinnakas maksaessaan lähes 300 euroa. Ehkä teknisesti suurin muutos on kuitenkin diesel-moottorin vaihtuminen pumppusuuttimisesta yhteispaineruiskutuksella toteutettuun. Käytännön eroina mainittiin alentunut käyntiääni ja tasaisempi suorituskyky eli tehoa löytyy alakierroksilla aiempaa paremmin. Aikaisempaa teknologiaa edustavalla moottorilla nyt neljä vuotta ajaneena toivotan molemmat muutoksen ilolla tervetulleiksi.

Ensimmäiseksi ajoon tuli Seat Altea XL jo tutuksi tulleella 2.0 TDI + DSG tekniikalla. Auto oli tarkemmassa tutkailussa paljon suuremman oloinen kuin olin olettanut. Jostain kumman syystä tavaratila oli kuitenkin onnistuttu muotoilemaan kovin ahtaaksi ja ikkunalinja yläpuolisen tilan hyödyntäminen takapenkit ylhäällä vaikutti aika vaikealta, sen verran pieni tavaratilan syvyys takalasin kohdalla alkoi olla. Ajossa auto osoittautui muiden kokeiltujen samaa pohjalevyä käyttävien autojen (Golf, Touran ja Octavia) tavoin miellyttäväksi ja helpoksi ajaa. Väittäisin melkeinpä, että Seat on onnistunut virittämään koneen ja vaihteiston yhteistoiminnan paremmaksi kuin VW tai Skoda. Tai sitten olen vain itse oppinut koeajojen myötä mukauttamaan ajotapaani DSG-vaihteistolle paremmin sopivaksi. Tavaratilan käytännöllisyyttä lukuunottamatta Altea XL vaikuttaa hienolta autolta, varsinkin kun Seatin muotoilu miellyttää silmää.

Seuraavaksi ajoon päätyi Toyota Corolla Verso 136-hevosvoimaisella diesel-moottorilla. Muista koeajetuista autoista poiketen Toyotaa ei saa diesel-moottorilla automaattivaihteisena lainkaan. Auton 7-paikkaisuus kuitenkin houkutteli kokeilemaan ja harkitsemaan sitä yhtenä vaihtoehtona. Jos Altea XL:n tavaratila tuntui jotenkin ahtaalta, niin Toyota oli ihan eri planeetalta tässä suhteessa. Tavaratilan koko 5-paikkaisena jäi alle 400 litran ja olen melko varma sen olevan aivan liian pieni meidän lomamatkoillamme. Vuosien kokemus on opettanut, että meidän perhe vain ei yksinkertaisesti osaa lähteä reissuun pienen tavaramäärän kanssa. Taitaa olla helpompi vain valita isompi auto, kuin opettaa näin kovapäistä porukkaa uusille tavoille. Ajossa Toyota oli ihan asiallinen, mutta ehkä ajotuntuma oli hieman irtonaisempi muihin koeajettuihin autoihin verrattuna. Lisäksi vaihteiston, kytkimen ja kaasun yhteistoiminta ei jostain syystä tuntunut yhtä sujuvalta kuin nykyisessä Octaviassa. Ei huono auto, mutta valintamme osuunee tällä kertaa tilavampaan ja automaattivaihteiseen autoon. Outoja nämä tila-autot, kun tilaa ei ole matkatavaroille edes farmarin vertaa…

Koeajossa oli Skoda Fabia Combi 1.9 TDI (77 kW) Ambiente. Auton hankintahinta vakiovarustein on 20300 € ja verotusarvo 500/335 €. Autossa oli koon 195/55R15 kesärenkaat. Autossa ei ollut lisävarusteita. Mahdollisesti hankittava auto olisi Sport-varustetasolla varustettu, jolloin hankintahinta on 21700 € ja verotusarvo 520/355 €. Sport-varustetason merkittävimmät erot varustuksen osalta ovat ilmastoinnin vaihtuminen puoliautomaattisesta automaattiseen, urheiluistuimet, vakionopeuden säädin ja suurempi rengaskoko (205/45R16).

Auton pienemmästä koosta huolimatta sisätilat ovat ihan asiallisen kokoiset ja meidän nelihenkinen perheemme mahtui ohjaamoon oikein mukavasti. Myös turvaistuinten kiinnittäminen sujui oikein mallikkaasti ilman mitään ongelmia niin eteen kuin taaksekin. Tavaratila on kooltaan hyvinkin riittävä jos ajatellaan peitteen alapuolista tilaa, mutta perän voimakkaan muotoilun vuoksi peitteen yläpuolinen tila on huomattavasti pienempi muihin koeajettuihin autoihin verrattuna.

Ajossa Fabia Combi on oikein nautinnollinen auto. Octaviasta tuttu hyvä ajotuntuma on löytänyt tiensä myös tähän pienempään malliin. Yllättävää kyllä, mutta ajomelu Fabiassa on selvästi aiemmin koeajettua Octaviaa alhaisempi. Oikeastaan ainoa häiritsevä tekijä on katon etukulmista jo ihan maantienopeuksissa kuuluva suhina.

Fabian omamassa on 200 kg Octaviaa pienempi, joten hieman pienempitehoisen diesel-moottorin suorituskyky on oikein riittävä normaalissa ajossa. Oikeastaan vain ohitustilanteissa tai muissa kiihdytyksissä huomaa suorituskyvyn rajat. Aiemmin koeajettujen autojen 26 kW tehokkaampien koneiden kanssa on ollut koko ajan sellainen tunne, että joka tilanteessa suorituskykyä on jäänyt aina hieman reserviin yllättävän tilanteen varalle. Fabian kanssa ei tällaista reserviä ole, tämä hieman mietityttää koska aika usein käytämme autoa neljällä hengellä ja ehkä hieman keskimääräistä suuremmalla tavaramäärällä.

Sisustuksessa autoluokkien hintaero näkyy halvempien materiaalien käyttämisenä eli ns. muovisuutena, ehkä hieman heikompana viimeistelynä sekä äänentoiston heikompana laatuna. On myös mielenkiintoista havaita, että pienempää autoa ei ole edes halutessaan mahdollisuutta varustella aivan yhtä monipuolisesti kuin isompia. On kuitenkin ilahduttavaa, että tekniikan osalta myös pieni auto on laadukkaasti toteutettu.

Koeajon jälkeiset tuntemukset ovat hieman ristiriitaiset ja vastausta alussa esitettyyn kysymykseen mahdollisesta yllätyksestä ei oikein pysty yksikäsitteisesti muodostamaan. Toisaalta odotukset ylittyivät monilta osin, mutta taas toisaalta suurimmat huolenaiheet liittyen 4-henkisen perheen tavarankuljetustarpeisiin ja auton suorituskykyyn lastattuna herättävät suuria kysymyksiä. Leasing-autona Fabia Combi olisi kuukausitasolla 150 € halvempi verrattuna vaikapa koejettuun Golf Variantiin. Vaikka Golfin ottaisi ilman automaattivaihteistoa, niin hintaeroa jää silti 100 € kuukaudessa. Hintaerolla vuokraisi viikoksi tila-auton kerran vuodessa, mutta toisaalta yllättävissä tilanteissa kuljetuskapasiteetti olisi sitten rajattu.

Mielenkiintoinen vaihtoehto siis, mutta ei kuitenkaan suuri yllättäjä. Joka tapauksessa ajatuksia herättänyt koeajo ja kyllä Fabia Combi edelleenkin on mielenkiintoinen vaihtoehto.

Koeajetun yksilön tarkemmat tiedot: tumman harmaa Skoda Octavia Combi 2.0 TDI (103kw) DSG Lauren & Klement . Auto oli varustettu koon 225/45R17 renkailla. Auton hankintahinta vakiovarustein on 36740 € ja verotusarvo 730/565 €. Autossa ei ollut lisävarusteita metallivärin (500 €) lisäksi.

Koeajettavaksi saamamme auto oli paremmalla varustelutasolla (L&K) kuin mahdollisesti hankittava auto (Elegance). Merkittävimmet erot ovat Elegance mallin järkevämpi 15-tuuman rengaskoko ja L&K malliin kuuluva täysnahkasisustus. Muut erot ovat ensisijaisesti kosmeettisia tai muulla tavoin vähämerkityksisiä. Suurimman osan L&K-varustetason yksityiskohdista voi hankkia lisävarusteena myös Elegance-varustetasoon tarpeidensa mukaan. Elegance-varustetasolla hankintahinta vakiovarustein on 30940 € ja verotusarvo 650/485 €. Verrattuna Golf Variantiin auto on vakiovarusteisena muutaman satasen kalliimpi, mutta haluamiemme lisävarusteiden kanssa tuo muutaman satasen ero kääntyy toisin päin. Hinta ei siis näiden kahden auton välillä muodostu valintakriteeriksi, kun polttoainekulutkin ovat lähes identtiset.

Heti autoon istuttaessa olo oli hyvin kotoisa, auton luonne ja ilme ei juurikaan ole muuttunut uuden mallin myötä. Toki uuden mallin muotoilu on hieman ajanmukaisempaa ja ehkä aavistuksen rohkeampaa. Joka tapauksessa kaikki tuntui olevan paikallaan ja toimivan odotetusti.

Heti liikkellelähdön jälkeen huomio kiinnittyi yllättävän suureen rengasmeluun, joka tuntui tulevan ensisijaisesti takaa. Tästä varmaan on osittain kiittäminen keväisen karkeaa asfalttia yhdistettynä suuriin matalaprofiilisiin renkaisiin. Heti kuitenkin mieleen palasi epämiellyttävät kokemukset mukulakivikadulla nykyisen Octavian kanssa. Mukulakivillä ajettaessa taka-akselisto resonoi ja ohjaamoon kantautuu korvissa pauhaava kumina. Ikävä kyllä havainnot huonosta äänieristyksestä jatkuivat heti kovempien kiihdytysten ja moottoritieajon parissa. Auto oli jopa vielä äänekkäämpi kuin nykyinen automme, jota kuitenkin pidämme keskiluokan autoksi jo perin kovaäänisenä. Oli kuitenkin ilahduttavaa havaita, että Octavia Combi on edelleenkiin nautinnollinen ajettava ja kuljettajalla on koko ajan hyvä tuntuma ajotapahtumaan. Moni isompi tai kalliimpi auto ei pääse tälle tasolle ajettavuudessa.

Moottorin ja vaihteiston toiminnan osalta yllätys oli, että se ei ollutkaan identtistä Golf Variantin kanssa vaikka ainakin paperilla tekniikka on identtistä. Jostain syystä Octaviassa DSG-vaihteisto osoittautui, erityisesti kiihdytyksissä, jollain tapaa nykivämmäksi kuin Golfissa. Vaikea sanoa mistä tämä johtuu, mutta siihen saattaa vaikuttaa autojen 150 kg painoero (Golf Variant 1607 kg ja Octavia Combi 1460 kg).

Sisätiloiltaan Octavia Combi vastasi odotuksiamme täysin ja tilaa oli niin ohjaamossa kuin takakontissa yllin kyllin. Huomionarvoista on myös parantunut sisätilojen valaistus aiempaan malliin verrattuna. Turvaistuinten kiinnittäminen onnistui mukavasti, vaikkakin etupenkillä oli pieniä haasteita turvavyön lukituslaitteen korkeuden kanssa hieman Golfin tapaan.

Yhteenvetona voisi todeta, että Skoda on onnistunut uudistamaan Octavia Combin taidokkaasti hukkaamatta auton alkuperäisiä vahvuuksia. Valitettavasti myös mukaan on päätynyt joitain ikäviä murheita, jotka ainakin meidän tapauksessamme tiputtavat auton Golf Variantin taakse. On mielenkiintoista, että samalla rahalla Golf Variantissa tuntuu saavan paljon enemmän autoa. Kyseessä ovat kuitenkin saman konsernin autot, joista ainakin perinteisen käsityksen mukaan Volkswagen on ollut se kalliimpi.