Laitetaan pyörä myyntiin, kun sain sen viimeinkin kuntoon.
Myynnissä siis Yamaha TT600R vm. -99 eli se malli jossa polkukäynnistys ja Öhlins/Paioli -alusta. Mittarissa karvan verran vaille 25 tkm. Huoltokirja tästä.
Pyörä on tekniikan osalta käyty läpi talvien 2008-09 (alusta, muovit) ja 2009-10 aikana (moottori). Moottorin kunnostuksen jälkeen ei ajettu vielä edes sisäänajon vertaa. Alla ajokuntoiset Mitas E-09:t (n. 3 tkm ajettu). Pyörä on ehjä, vaikka käytön jälkiä löytyykin.
Mukaan tulee alkuperäisen tankin lisäksi Acerbiksen 20 litrainen tankki (en myy erikseen, ellei sitten pyörä mene ensin ilman tankkia). Lisäksi tuolta varastosta löytyy taakse varalinkku tai pari, toinen pohjapanssari, toinen kaasukahva vaijereineen, uusi kytkinvaijeri, toinen taka-akseli, toinen takajarrusylinteri ja -satula, erinäisiä tiivisteitä jne.
Hintapyyntö koko kasalle 3500 euroa.
Yhteydenotot puhelimitse nolla neljäsataa 963200 tai sähköpostilla mikko (ät) mikkolevo.com
Jo vuosi sitten hankkiessani BMW F650GS Dakaria olin hyvin tietoinen siitä, että pyörän alusta on tasoltaan merkittävästi vaatimattomampi kuin vaikkapa aiemmin ajossa olleessa Yamahan TT600R:ssä tai vaikkapa KTM:n tuotteissa. Pyörä oli kuitenkin muilta osin niin miellyttävä, että en antanut asian liiemmälti häiritä.
Ajeltuani pyörällä parisen kuukautta huomasin, että suurinta harmia alustan osalta aiheutti etupään toiminta. Maastossa ja hiekkatiellä keula tuntui koko ajan hyvin levottomalta ja epävarmalta, asfaltilla taas jarrutusten yhteydessä keula sukelsi todella syvälle. Maastoajossa rankimmat “erikoiskokeet” tuli suoritettua Vekaranjärvellä MP-lähettikurssin aikana panssariuria ja muuta haastellisempaa ajomaastoa viikonlopun verran kolutessa.
Aikani kartoitin erilaisia vaihtoehtoja ja käytännössä vaihtoehtoja oli neljä: koko keulan vaihtaminen (ainakin YZ250 tai KTM keuloja on näihin soviteltu menestyksellä), jäykemmät öljyt, progressiiviset jouset tai Ricor Intiminator venttiilit. Kustannuksiltaan ja muutoksen toteuttamisen vaativuuden näkökulmasta vaihtoehdot olivat kovin eri tasoilla. Käytännössä koko keulan vaihtaminen tippui heti pois ja Ricoritkin vaikuttivat kovin kalliilta, varsinkin kun kokemuksia niistä oli kovin vähän tarjolla. Aikani asiaa pohdiskeltuani huomasin Pohjolan Kurapyöräilijöiden foorumilla ilmoituksen, jossa tarjottiin mahdollisuutta päästä katsomaan Ricorien asennusta. Eikun paikalle ihmettelemään ja ihailemaan Metura Motorsin Juhan työtä asennuksen parissa. Pääsin testaamaan Ricoreita TransAlpissa ja pikaisen koeajon perusteella etupään tuntuma parani huomattavasti. Kun vielä tarjolla oli omaan pyörään sopivat Ricorit lähes 70% alennuksella (toki sillä ehdolla, että raportoin niiden toiminnasta hieman kestotestityyppisesti), niin huomasin lähteväni kotiin Ricorit kädessä.
Ricorien asennus saikin odottaa sitten yli talven ja odottelusta oli ainakin se hyöty että sain hommattua em. foorumin kautta lyhyemmät holkit etuputkiin, joiden avulla vältetään joustomatkan lyhentyminen Ricorin asennuksen yhteydessä. Kesän alussa sain Ricorit lopulta asennettua ja pääsin vertailemaan tuoreeltaan miten pyörän ajokäytös muuttui kevään aiempiin ajeluihin verrattuna. Asfaltilla jarrutuksissa ero oli häkellyttävän suuri etupään painumisen vähennyttyä noin kolmasosaan aiempaan verrattuna. Toinen huomio oli keulan jäykistyminen (10W -> 5W öljyn vaihtumisesta huolimatta), kuitenkaan sen muuttumatta pintakovaksi. Hiekkatiellä keulan taipumus luistaa alta oli selvästi vähentynyt ja nimismiehen kiharat muuttuivat lähes huomaamattomiksi. Maastossa keulan jäykistyminen oli hieman kaksi tahoinen asia, toisaalta jäykistyminen rauhoitti keulaa erityisesti pehmeällä alustalla ja patikossa keula käyttäytyi rauhallisemmin, kuitenkin jäykistyminen teki pyörästä ehkä hiukan kankeamman käsitellä.
Nyt kun takana on noin 3000 kilometriä erilaista ajoa Ricoreiden kanssa, niin olen muutokseen tyytyväinen ja erityisesti nopeavauhtisilla hiekkateillä pyörä on todella loistava ajettava ja maastoajossakin muutokset ovat kokonaisuutena selvästi positiivisen puolella. Etupään tuntumaa paransi vielä entisestään se, että vaihdoin eturenkaaksi Mitas C-21 nappulakumin. Se sopii huomattavasti paremmin Dakariin kuin aikaisemmin alla ollut Pirelli MT21 rengas. Ei Pirelli huono kumi kuitenkaan ole, koska esimerkiksi tuossa TT600R:ssä se toimi oikein upeasti.
Oikeastaan suurimmat “murheet” Ricoreihin liittyvät siihen, että nyt takaiskarin puutteet tulevat huomattavasti selkeämmin esille. Eli seuraavaksi sitten tilaamaan Ricorilta uutta takaiskaria tuohon. Öhlins kun ei ole jostain saanut suuria hurraa-huutoja aikaiseksi näissä pikkubemareissa. Tietenkin aina on vielä vaihtoehtona ostaa Touratechiltä täydellinen WP-alusta. Sellaistakin pääsin kesäkuussa kokeilemaan Schalberin rakentamassa F650GS aavikkokilpurissa. Kokemus oli vähintäänkin euforinen, alusta oli täydellinen yhdistelmä jämäkkyyttä ja herkyyttä. Tuollaisella alustalla hiekkatienopeudet siirtyisivät kyllä ihan eri lukemille. Ehkä lottovoiton sattuessa käyn hakemassa Boxerilta ko. pyörän pois notkumasta…
Amazon julkisti tänään uuden version Kindle-lukulaitteestaan (saatavilla elokuun 27. päivä). Laitteen tietoja läpi selatessani huomasin, että suomalaisillekin asiakkaille luvataan mahdollisuus käyttää laitteen langattomia toimintoja. Pakko oli heti rynnätä oman Kindlen kimppuun ja laittaa verkkoyhteydet päälle. Riemu oli suuri, kun laite kytkeytyi verkkoon ja synkroinoi uusimmat ostokset langattomasti. Melkein vuosi tätä iloa jouduttiin odottamaan, mutta viimeinkin Suomi on sivistysvaltio tältäkin osin.
Kukahan mahtaa olla Amazonin sopimusoperaattori Suomessa? Pikaisella googlauksella ei löytynyt pienintäkään vinkkiä.
Kuten Helsingin Sanomatkin meitä hienovaraisesti muistuttaa, niin metsästysvuosi 2010-2011 alkaa pian eli 1.8.2010.
Uuteen peuran- ja hirvenmetsästyskauteen olen valmistautunut varusteita päivittämällä. Viime kausi meni laina-aseella, mutta tähän kauteen lähdetäänkin oman aseen kanssa. Tähtäimeksi tuli käytetyn aseen mukana Aimpoint 7000SC, joka on Kettulän Erän tiheäkasvuisiin hirvenmetsästysmaastoihin oikein oivallinen. Peurakytikselle siitä ei oikein taida olla, joten pitää miettiä vaihtoehtoja siltä osin. Isällä taitaa olla yksi Zos ylimääräisenä, mutta niin toisaalta olisi kokonainen asekin lainattavaksi kunnollisella Meoptan kiikarilla. Eli ihan pakkoa ei ole tälle kaudelle keksiä peurakiikaria omaan aseeseen.
Toinen merkittävä hankinta on Halti Lompolo metsästysasu, joka löytyi Halti Outletista 100 eurolla. Suositushinta puvulle on lähes 300 euroa ja käytännössä pukua on saanut liikkeistä 199 eurolla. Ihan asiallinen diili siis. Viime kaudella käytössä ollut Jenkkiarmeijan ECWCS-vaatejärjestelmän kuoriasu oli aivan liian äänekäs vakavasti otettavaan metsästykseen, vaikka muuten upea asu onkin. Toki hieman huumoria riitti siitä, että asu oli Desert Camo, joka ei suomalaiseen metsään erityisen hyvin maastoudu 
Merkittävin panostus metsästykseen meidän perheessä on kuitenkin tehty ihan toisella saralla. Kesäkuun 27. päivä meille muutti 8-viikkoinen karkeakarvaisen mäyräkoiran pentu, joka sai nimekseen Sissi. Tavoitteena on kouluttaa siitä metsästyskoira peuran ajometsästykseen ja ehkä myös jänisjahtiin. Luolapuolen osalta ihan niin suurta mielenkiintoa ei ole, mutta katsotaan mihin tässä vielä päädytään. Metsästyskoiran myötä myös Reeta on nyt suorittamassa metsästäjätutkintoa, jotta ymmärtää paremmin mitä koiralta niissä tehtävissä vaaditaan. Koirasta myöhemmin lisää.
Kesän odotetuin moottoripyöräilyyn liittyvä tapahtuma on pian käsillä, kun pääsen Kankaanpäähän Pohjankankaan ampuma-alueella pidettävälle maastoajokurssille 9.-11.7. Paikalla on kisapuolella ja muissa vaativissa olosuhteissa kokemuksensa hankkineet kouluttajat, joten toivottavasti pystyn omaksumaan edes jotain heiltä. Samalla tulee muuten kokeiltua ensimmäistä kertaa tositoimissa aiemmin ostamiani crossivarusteita, suojapaita pitää hankkia vielä ennen lähtöä.
Tapahtuma on järjestetty jo muutaman kerran aiemminkin ja osallistujien palaute on ollut joka kerta erittäin positiivista. Viime vuonna ei aikataulut osuneet kohdalleen, mutta tänä vuonna olin ilmoittautumisen alkaessa toisena lähettämässä ilmoittautumista, joten paikka kurssille järjestyi. 45 osallistujapaikasta meni muuten 35 ensimmäisten tuntien aikana, vaikka ilmoittautuminen alkoi keskiyöllä. Eli kysyntää kurssille tuntuu olevan.
On hauska päästä kurssille, mutta ihan yhtä hauskaa on päästä tapaamaan tässä reilun parin vuoden aikana tutuksi tulleita motoristituttavia eri puolilta Suomea. Eiköhän tälläkin kertaa illat ole myös ikimuistoisia.
Mukavaa on myös päästä katselemaan omia inttimaastoja taas muutaman vuoden tauon jälkeen. Viimeksi homma meni tutustumiskäynnin ja illanvieton merkeissä, sitä edellisellä kerralla olinkin varusmiehenä Tykistöprikaatissa. Pohjankangas jäi itseltäni sujuvasti väliin varusmiesaikana, kun olin ampumaleirin aikaan Tilkassa toipumassa korvan meluvammasta varusmiestoverin huolimattoman aseenkäsittelyn seurauksena. Toivottavasti tetsaaminen jää tällä kertaa vähemmälle.
Kävin eilen ja tänään shoppailemassa Allright:n Hemmo-päivien tasarahateltassa. Mukaan tarttui itselle kuvassa olevat M-Racingin Branch crossihousut ja -paita aika siedettävään 65 euron yhteishintaan, joten säästöä normihintaan tuli noin satanen. Värivalikoima oli halutussa/vaadittavassa koossa aika rajattu, joten housuissa on tehostevärinä miehekkäästi pinkki. Paita sentään on toivotunlaisilla kirkaan vihreillä tehosteilla. Rikulle ostettiin samalla Alpinestarsin crossipaita fiilistelyä varten.
Tapahtumassa oli mukavalla tavalla motoristihenkeä ja erilaista oheistoimintaa oli järjestetty oikein kiitettävästi. Molemmat pojat viihtyivät oikein mainiosti ihmetellen tehopenkissä huutavia pyöriä, Raging Bull -monsteriautoa sekä nurmikolla kisaavia minicrosseja. Myös varusteet ja, niin myytävät kuin asiakkaidenkin, moottoripyörät kiinnostivat yllättävän hyvin nuoria herroja. Kun kelikin suosi auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta hellelukemissa, niin voiko sitä enempää pyytää vapaapäivän vietolta poikaporukalla?
Testailin blogia ja se vaikuttaisi toimivan uudella palvelimella oikein hienosti. Laittakaa kommentteja tai meiliä mikko miukumauku mikkolevo piste com, jos havaitsette ongelmia.
Takapiha.org -blogi muuttaa viikonlopun aikana uudelle palvelimelle. Tämä saattaa aiheuttaa lyhyen käyttökatkon, pahoittelut jo etukäteen.
Mashable on tehnyt kyselyn, jossa selvitettiin iPadin ja Kindlen paremmuutta sähkökirjojen lukulaitteena heidän lukijoidensa näkökulmasta. Ei liene yllättävää, että iPad arvioitiin paremmaksi, mutta mielenkiintoista olikin paljonko ääniä sai kolmas vaihtoehto eli fyysinen kirja. Kyselyyn vastanneista vain 11% oli sitä mieltä, että fyysinen kirja on paras vaihtoehto.
Vaikka kyseisen sivuston lukijat edustavatkin ns. diginatiiveja, ei tulosta voi kuitenkaan ohittaa ihan kevyesti. Näiden edelläkävijöiden jalanjäljissä kulkee melkoisen suuri osa meistä. Hyvä esimerkki tästä on älypuhelinten leviäminen ns. tavallisten ihmisten käyttöön. Nekin olivat aluksi pienen edelläkävijäjoukon suosiossa, mutta Nokian ja Applen kaltaisten yritysten tukemana aika moni meistä käyttää älypuhelin kategoriaan kuuluvaa laitetta. Muutos on tapahtunut pääasiassa muutaman viime vuoden aikana.
En päässyt itse kyselyyn vastaamaan, mutta en tiedä olisinko osannut edes vastata. Itse olisin tällä hetkellä vaihtamaan lehdet ja osan ammattikirjallisuudesta iPadiin, mutta vielä löytyy monia kaunokirjallisuuden teoksia, joiden fyysisen kappaleen omistaminen tuntuu tärkeältä. Pääsin kokeilemaan iPadia maanantaina ja kokemus oli häkellyttävän positiivinen. Väitän, että Apple osui kultasuoneen ja pääsi määrittämään kuluttajien vähimmäisodotukset tablettien osalta. Ja voin sanoa, että rimaa ei vedetty ihan matalalle, jos vertaa vaikka normaaliin Microsoftin ja Nokian tarjoamaan käyttäjäkokemuksen tasoon.
Ihan toinen kysymys muuten on se, että onko sähkökirja fyysisen “kopio” vai onko se jo täysin uudenlainen teos. Jälkimmäisestä hieman esimakua Huffington Postin sivuilta.
Kovan kohun ja ennakkomarkkinoinnin jälkeen Applen iPad on viimeinkin tullut kuluttajien saataville, tosin vasta Yhdysvalloissa. Yksi ennakkoon eniten huomiota saanut laitteen sovellus on sähkökirjojen lukemiseen, hallintaan ja ostamiseen tarkoitettu iBooks, joten laitetta ja sen ympärille rakennettuja palveluita on syytä “mittailla” kirjabisneksenkin näkökulmasta. Tokihan laitteesta on paljon muuhunkin.
Steve Jobs kertoi laitteen myyneen ensimmäisenä päivänä 300000 kappaletta ja sen jälkeen kolmen päivän aikana 150000 kappaletta lisää eli yhteensä 450000 laitetta muutamassa päivässä. Kyseessä on melkoisen hurja määrä, kun Amazonin Kindlen kokonaismyynniksi vuodesta 2007 alkaen on arvioitu enintään miljoona laitetta. Käytännössä Apple on siis rakentanut vajaassa viikossa puolet siitä asiakaskunnasta sähkökirjoille, joka Amazonilla on lähes kolmen vuoden työn tuloksena. Oletettavasti joukossa on myös laitefriikkejä, joilla on molemmat laitteet, joten asiakaskunnat ovat osittain päällekäiset. Lisäksi Amazonin Applen alustoilla toimivat Kindle-sovellukset toki sotkevat hieman tätä matematiikkaa.
Jos on laitteita myyty paljon, niin onpa myös sisältöäkin ladattu runsaasti. Ensimmäisten päivien aikana on ladattu peräti 600000 sähkökirjaa eli keskimäärin jokainen iPad:n omistaja on ladannut enemmän kuin yhden kirjan Applen kirjakaupasta. Sitä Apple ei sentään kertonut, että kuinka suuri osa kirjoista oli maksullisia ja kuinka suuri osa maksuttomia. Tästäkin huolimatta latausmäärät osoittavat, että mielenkiintoa sähkökirjoihin asiakaskunnassa on. Vaikka osa näistä lataajista onkin varmasti kirjan ladannut ihan testimielessä, niin kyseessä on siltikin uskomattoman kova juttu. Ajatellaanpa vaikkapa usean suomalaisen taskusta löytyvää Nokian puhelinta, jossa keskimäärin on ominaisuuksia runsain mitoin. Kuinka moni on edes kokeillut kaikkia puhelimensa toimintoja? Tai tietokoneensa mukana tulleita ohjelmia? Käytännössä Apple on nyt saanut jokaisen laitteen omistajan ainakin kokeilemaan palvelua, joka on mielestäni todella hyvä suoritus. Pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on enemmän tai vähemmän tietokone, jossa sähkökirjojen lukemismahdollisuus on vain yksi ominaisuus muiden joukossa eikä useimmille edes missään nimessä tärkeimpiin kuuluva ominaisuus.
Mielenkiintoista (ja surullista) on kuitenkin huomata, että Applen suomenkielisiltä sivuilta ei iBooks-sovellusta löydy, joten valitettavasti vaikuttaa siltä, että Suomessa on turha odottaa sähkökirjoja saataville iPad:n tullessa täällä myyntiin kevään/kesän aikana. Kuitenkin Amazonin Kindle-sovellus on saatavilla vaikka heti. Ikävää jos Suomi taas jää syrjään tai kauas tulevaisuuteen Applen välittämien sisältöjen osalta. Tällaista ilmiötä ja julkisuutta olisi suomalaisenkin kustannusmaailman hyvä hyödyntää omien sähkökirjamarkkinoidensa luomisessa.
Laitetaan pyörä myyntiin, kun sain sen viimeinkin kuntoon.
Moottoripyöräily | Mikko Levo 8.8.2010 | 
Comments (0) 
