Takapiha

Meillä alkoi digiaika

Olen ollut tiukasti sitä mieltä, että digiboksia ei meidän talouteen hankita, kun vasta pakon edessä. Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuitenkin alkanut kuulla tuttavilta positiivisia kommentteja digi-tv:n toimivuudesta ja eduista. Kun sitten eilen bongasin Prisman esitteestä Humaxin F4-FTA olevan tarjouksessa (59 euroa), niin päätös digiaikaan siirtymisestä syntyi. Nyt on sitten olohuoneen laitearsenaalia kasvatettu yhdellä laatikolla ja kaukosäätimellä.

Aloitin innoissani uuden laitteen asennuksen työpäivän jälkeen ja pettymys oli suuri, kun digiboksista ei saanut muuta kuin pätkivän kuvan ja äänen kaikkine häiriöineen. Lyhyen manuaalin lukemisen jälkeen löysin boksista toiminnon, jolla lähetyksen laatua voi seurata. Asteikolla 0-10 mittari vaihteli 0 ja 1 välillä, joten ei ihme, että vastaanotossa on ongelmia. Lyhyen testaamisen jälkeen oli vain todettava, että taloyhtiön antenniverkko ei todellakaan ole digi-yhteensopiva. Eikun nettiin etsimään vinkkejä.

Aikani keskusteluja ja laitevalmistajien sivuja tutkailtuani kävi selväksi, että ainoa vaihtoehto on sisäantennin hankkiminen. Syvällisemmän tutustumisen perusteella päättelin sisäantennitarpeen olevan aika perustasoa, koska lähetin on alle kilometrin etäisyydellä kodistamme. Vaihtoehdoista mielenkiintoisimmalta alkoi tuntua yksinkertaisen dipoliantennin rakentaminen rautalangasta suoraan antennikaapelin jatkeeksi. Uhrikseni joutui tavallinen metallihenkari, josta taittelin antennintapaisen häkkyrän, jossa on n. 11 cm “viikset”. Laitoin iloksenne nähtäville aikaansaamani virityksen kuvan. Hupaisinta tässä on se, että tällä antennilla digiboksin saa oman mittarinsa mukaan täydellisen signaalin ja kuvakin on sitten sen mukainen. Pitänee vielä ostaa pidempi antennikaapeli, niin saa tämän design-antennin katseilta piiloon