Takapiha

Osana yleissivistyksen lisäämistä lähdin työmatkalle San Franciscoon Web 2.0 Expoon tutustumaan viimeisimpiin internetin hyödyntämistapoihin.

Vajaan kolmen päivän jälkeen olen havainnut selkeän trendin niin esityksissä kuin näytteilleasettajien ständeilläkin, kohderyhmänä ovat ensisijaisesti kuluttajamarkkinat ja yritysasiakkaiden tarpeet ovat toistaiseksi toissijaisia. Tämän huomaa hyvin, kun lähtee vaikkapa johdattelemaan keskustelua näytteilleasettajian kanssa sellaisiin aihepiireihin kuin integraatiot yritysten olemassa oleviin järjestelmiin tai vaikkapa yritysten henkilöstödataan liittyviin tietoturvavaatimuksiin. Lisäksi on selvästi nähtävissä, että alan yritysten fokus on ensisijaisesti USA:ssa. Tämä myötä vaikkapa tietämys rajoituksista koskien henkilötietojen siirtämistä EU:n ulkopuolella oleville palvelimille on hyvin heikkoa. Tällaiset seikat heikentävät merkittävästi näiden muuten lupaavien yritysten ja konseptien uskottavuutta isojen kansainvälisten yritysten silmissä. Samaan aikaan kuitenkin kysyntää vaikkapa erilaisille yhteisöllisyyttä tukeville palveluille on näissä isoissa yrityksissä runsain mitoin. Käytännössä tämä suurella todennäköisyydellä johtaa siihen, että perinteiset mammutit, kuten Microsoft ja IBM, pääsevät kohtuullisen vapaasti määrittämään mitä Web 2.0 ja sosiaaliset verkostot tarkoittavat suurten yritysten osalta. Tästä voi sitten jokainen vetää omat johtopäätöksensä.

Paljon muutakin mielenkiintoista on päähän tarttunut, mutta palataan niihin muistiinpanojen läpikäymisen jälkeen tarkemmin.

Posted by Mikko Levo in Matkailu, Tietotekniikka | No Comments

Löysin WordPress blogijärjestelmään näppärän pluginin, Wordpress Automatic upgraden, jonka avulla WordPressin päivittäminen viimeisimpään versioon onnistuu lähes käsin koskematta. Plugin osaa tehdä päivityksen oikein, vaikka et olisikaan muistanut ihan säännöllisesti päivityksiä tehdä. Valitettavasti kokeiluun ei ollut nyt mahdollisuutta, kun saatavilla ei ollut päivitystä, mutta kokemuksia laitan jakoon heti kuin mahdollista.

Posted by Mikko Levo in Luokittelematon | No Comments

Jo aiemmin tuli kirjoiteltua Engelbergin kolmesta ensimmäisestä laskupäivästä sekä laitettua laskuvideo saataville. Nyt on vuorossa kaksi viimeistä laskupäivää, joista ensimmäinen Engelbergissä ja toinen Andermattissa, sekä tietenkin yhteenveto koko reissusta.

Viides päivä Engelbergissä oli viimeinkin sitä mitä olimme lähteneet hakemaan, koska tarjolla oli vuoren täydeltä uutta lunta sateiden jäljiltä. Olimme jo aiempina päivinä huomanneet, että hissit lähteävät liikkeelle jo varttia ennen virallista aukeamisaikaa. Into päästä korkkaamaan ainakin osa rinteistä oli niin kova, että olimme ala-asemalla jo puolituntia ennen hissien aukeamisaikaa. Jonotimme innoissamme hissiin pääsyä lähes tyhjällä ala-asemalla. Kun aikaa viralliseen hissien aukeamiseen oli tuo edellä mainittu vartti, alkoi tunnelma olla ihan käsin kosketeltava. Pettymys olikin suuri, kun hissimies tuli rauhoittelemaan todeten asiakkaiden pääsevän hissiin vasta aikataulun mukaisesti. Noin kymmentä minuuttia ennen hissien aukeamista paikalle tuli muutamia pienempiä ruotsalaisryhmiä, jotka eivät selvästikään olleet arvanneet jonkun jo olevan jonossa. Terveisiä vain Pallelandiaan

Lopulta hissit aukesivat ja pääsimme porteista läpi, seurauksena hillitön ryysis ja töniminen. Meidän porukkamme hajosi lopulta kolmeen eri hissiin kaiken kiilailun ja tönimisen seurauksena. Nousun aikana sitten yritimme jokainen kuunnella muiden ryhmien juttelua hisseissä ja arvailla mihin muut ovat suuntaamassa suksensa. Näitä tietoja sitten jaoimme keskenämme hissien välillä radiopuhelinten avulla ja suunnittelimme omaa taktiikkaamme. Ensimmäisen hissinousun jälkeen Trübseellä muut ryhmät olivatkin jostain syystä ihan valmistautumattomia ja jäivät vain ihmettelemään hissiasemalle. Meidän ryhmämme teki nopean tilannearvion ja suuntasi Jochpassin ja Jochstockin suuntaan.

Pääsimme laskemaan useita rinteitä ja laskulinjoja aivan ensimmäisinä ja nauttimaan sateiden tuomasta 20-30 cm puuterikerroksesta. Hiihtäminen oli todella nautinnolista ja ruokataukoakaan ei meinannut malttaa pitää iloittelun lomassa. Päivän jälkeen oli väsynyt ja onnellinen olo. Toki hieman huoletti, että kuinka sitä jaksaa seuraavana päivänä laskea taas täysillä Andermattissa oppaan kanssa. Oppaan kanssa kun tulee yleensä edettyä aikalailla nopeammin ja taukoja on vähemmän (ja vastaavasti ne ovat lyhyempiä). Ei muuta kuin energiaa kehoon ja venyttelyn jälkeen 19:30 nukkumaan, aamulla oli nimittäin herätys tiedossa viiden aikaan.

Kuudes päivä alkoi pimeyden vielä pitäessä laaksoa hallussaan, mutta meidän kämpässämme oltiin täydessä vauhdissa samantien. Koko porukka oli innoissaan lähdössä vuokra-autolla koti Andermattia ja kovasti odotettua opastettua laskupäivää. Reilun parin tunnin autoilun jälkeen olimme perillä Andermattissa ja valmiina päivän haasteisiin.

Pian saapumisemme jälkeen löysimme oppaamme Heinzin ala-asemalta ja lähdimme samantien kabiinilla kohti Gemsstockin yläasemaa. Ylhäälle ei turhia jaariteltu, vaan Heinz vei meidät samantien rinteiden vieruksille näyttämään taitojamme. Ilmeisesti hän oli näkemäänsä tyytyväinen, kun parin rinteenvieruksen jälkeen reitti vei heti ensimmäisellä laskulla kohti upeaa kurua. Laskimme kurua alas tielle asti, joten heti ensimmäisellä laskulla tuli korkeuseroa 1500 metriä rinteiden ulkopuolella. Ala-asemalle kävelyn jälkeen nousimme taas ylös Gemsstockille, josta laskimme lyhyemmän vedon vain palataksemme takaisin ylös. Tällä kertaa Heinz veikin ryhmämme Gemsstockin yläaseman toiselle puolelle, jossa lyhyen traversen jälkeen pääsimme nousemaan eräälle harjanteelle sukset ja laudat reppuihin kiinnitettyinä. Harjanteelta laskimme koskemattomassa lumessa kurujen ja laaksojen kautta eräälle talvisin suljettuna olevalle tielle.

Lyhyen tauon jälkeen laskimme tietä pitkin sitten takaisin hissien ulottuville lähelle Hospentalia. Nousimme sieltä ylös ensin tuolihissillä ja sitten pisimmällä koskaan käyttämälläni ankkurihissillä. Nousun jälkeen pääsimme lähes suoraan laskemaan koskematonta lunta. Ensimmäistä kertaa koko päivän aikana Heinz oli hieman huolissaan lumen turvallisuudesta ja paikoin ohjeet olivat hyvinkin täsmälliset laskulinjojen suhteen. Jo laskun alkupuolella huomasin voimieni olevan jo melkoisen ehtyneet ja viimeiset 300-400 metriä korkeuseroa menivät kyllä ihan tahdonvoimalla. Sääli sinällään, koska rinne oli kuitenkin kohtuullisen hyvässä kunnossa ja sääkin mitä mainioin. Alas päästyämme hiihtelimme murtomaahiihtoladun reunaa lyhyen matkaa tielle, josta pääsimme jatkamaan matkaa pikkubussin kyydissä takaisin ala-asemalle.

Laskujen jälkeen olin voimattomampi, kuin olen koskaan laskettelupäivän jälkeen ollut, joten oli hyvä aika siirtyä täyttämään energiavarastoja ravintolaan herkullisen ruuan pariin. Ruuan ääressä juttelimme päivän kokemuksista ja olimme kaikkia aivan innoissamme Andermattin mahdollisuuksista oppaan kanssa ja jopa ilman opastakin. Iso osa ryhmästämme piti Gemsstockin aluetta parhaana koskaan laskemaansa alueena. Toki taustalla oli pienoinen pettymys Engelbergin helposti saavutettavien vapaalaskumahdollisuuksien vähyyteen. Joka tapauksessa varmasti ainakin osa ryhmämme jäsenistä tulee vielä palaamaan Andermattiin.

Kaiken kaikkiaan takana on nyt yksi hyvä reissu lisää ja usko Alppien lumivarmuuteen hieman palasi Zillertalin karvaiden kokemusten jälkeen. Ensi vuodeksi olisi sitten tarkoitus taas panostaa varusteita uusimalla ja listalla on ainakin uudet sukset vaellussiteiden ja nousukarvojen kanssa. Todennäköisimmin valinta kohdistuu suksien osalta tällä reissulla vuokrasuksina testaamiini K2 Obsethed suksiin ja siteiden osalta Marker Duke on vahva vaihtoehto. Niin ja jos hyvin käy, niin ensi talvena on sitten jalassa viimeinkin kunnolla jalkoihini sovitetut/muokatut monot, joiden kanssa ei tarvitse koko aikaa murehtia jalkojen kipuilusta.

Posted by Mikko Levo in Laskettelu, Matkailu | No Comments

Koeajosarja jatkuu Volkswagen Touranin merkeissä. Nyt on siis aika tutustua ensimmäiseen tila-autoon koeajon merkeissä. Touran on ollut markkinoilla jo hetken aikaa ja kokenut jo pieniä ulkonäkömuutoksiakin matkan varrella. Ensimmäiset versiot olivatkin aika persoonattoman näköisiä, mutta ei tätä nykyistäkään miksikään kaunottareksi voi sanoa. Tila-autosta on ilmeisen vaikea tehdä hyvän näköinen, tilava ja käytännöllinen yhtä aikaa.

Koeajetun yksilö oli tarkemmat tiedot: harmaa VW Touran 2.0 (103 kW) TDI PowerDiesel DSG Highline. Auto oli varustettu Nokian Hakkapeliitta 5 nastarenkailla kokoa 205/55R16. Auton hankintahinta vakiovarustein on 37860 € ja verotusarvo 750 €/585 €. Autossa ei ollut lisävarusteita metallivärin lisäksi.

Emme valitettavasti saaneet koeajettavaksi toivomallamme Trendline-varustetasolla olevaa autoa, joten joiltain osin koeajettu ja mahdollisesti hankittava auto eivät kaikilta osin vastaa toisiaan. Merkittävin ero lienee Trendlinesta puuttuvat urheilulliset istuimet, joita ei saa edes lisävarusteena. Trendline-varustetasolla hankintahinta vakiovarustein on 31950 € ja verotusarvo 660 €/495 €. Eli kyseessä on hieman aiemmin ajettua Golf Variantia kalliimpi auto. Myös käyttökulut ovat Touranissa hieman suuremmat polttoaineen kulutuksesta johtuen.

Touranin toiminnaliset ominaisuudet ovat hyvin samanlaiset Opel Zafiran kanssa, jotkin yksityiskohdat ovat jopa huvittavan yhdenmukaisia. Toisaalta Open räjäyttikin aikanaan pankin pienten tila-autojen luokassa ensimmäisella Zafirallaan, joten kopioimalla ei voi pahasti mennä metsään.

Heti ensimmäisestä käynnistyksestä alkaen ero Golfiin oli selkeä, moottorin äänet kuuluvat ohjaamon huomattavasti voimakkaampina. Ajettaessa äänekkyys jatkuu, erityisesti takarenkaiden ääni kuuluu ohjaamoon selkeästi takakontin jotenkin kaiuttaessa sitä. Osa rengasmelusta varmasti johtuu nastarenkaista, joten siltä osin Golf oli etulyöntiasemassa kitkarenkaillaan. Kaikesta kritiikistä huolimatta kyseessä on kuitenkin hiljaisempi auto kuin nykyinen Skoda Octaviamme.

Pimeällä ajettaessa oli myös hyvä vertailla perinteisten halogeenivalojen tehokkuutta Golfissa olleisiin Bi-Xenon-valoihin. Ero on todellakin häkellyttävän suuri, sitä ei usko ennen kuin on päässyt sen itse toteamaaan. Niin valon valkoinen väri kuin valojen kantama ovat osaltaan parantamassa Xenon-valojen asemaa vertailussa. Suomen olosuhteissa kannattaa todellakin harkita investointia parempiin valoihin.

Ajotuntumaltaan Touran on hyvin miellyttävä, mitään omituisuuksia ei esiintynyt ja autoa oli helppo ajaa. Kovavauhtisissa kaarteissa esiintyi jonkin verran kallistelua, mutta se nyt oli odotettavissakin auton korkeuden vuoksi. Myös suorituskyky oli kohdallaan koeajetun moottorin kanssa, eroa 100 kiloa kevyempään Golfiin ei ainakaan ajossa havaitse.

Sisätilat eivät juuri haukkuja ansaitse. Kuljettajan työtila on miellyttävä, kaikki helposti ulottuvilla ja näkyvyys ulos hyvä. Näkyvyyttä parantavat osaltaan niin suuret ikkunat kuin normaalia suurempi istumakorkeus. Istuma-asento on tila-autoille tyypillinen, eli hieman perinteisempiä henkilöautoja pystympi. Tämän ansiosta takapenkillä on jalkatilaa kuin edustusautossa takapenkkien ollessa takimmaisessa asennossa. Takapenkin kolmea istuinta pystyy säätämään pituussuunnassa erikseen, joten jalkatilasta hieman tinkimällä takakontin tilavuutta pystyy kasvattamaan helposti.

Käytännöllisyydellä mitattuna Touran pärjää vertailussa hyvin. Lastenistuinten kiinnittäminen onnistuu helposti ja korkeuden ansiosta työskentelyasento on miellyttävä. Sama jatkuu lapsia istuimiin kiinnitettäessä. Autoon nouseminen ja sieltä poistuminen on helppoa, myös tavaroiden lastaus sujuu helposti.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on toimiva ja laadukkaan oloinen paketti, jonka erityisvahvuuksia ovat käytännöllisyys ja monikäyttöisyys. Erityisen tyylikkääksi tai edustavaksi tätä laatikkomaista autoa ei voi sanoa, kyseessä on enemmänkin siviilimallinen joukkojen ja varusteiden kuljetusväline. Vertailu Golfin kanssa on hieman hankalaa, koska autot vastaavat osittain erilaisiin tarpeisiin. Joka tapauksessa tässä on toinen vahva vaihtoehto tulevaksi autoksemme.

Posted by Mikko Levo in Luokittelematon | No Comments

Ensimmäiseksi sain koeajoon Volkswagen Golf Variantin eli siis Golfin farmari-version. Kyseessä on melkoisen uusi automalli ja kokoa aiempaan versioon nähden on tullut lisää. Erityisesti uusi malli eroaa edeltäjästään tyylikkyyden osalta, voisi jopa sanoa että uudessa on ensimmäistä kertaa Golfin historiassa jonkinlaista edustavuutta. Ensimmäisen kerran uuden Golf Variantin nähdessäni luulin sitä itse asiassa Passatiksi. Se kertonee jotain uuden mallin koosta ja tyylistä.

Koeajettu yksilö oli tarkemmin määriteltynä musta VW Golf Variant 2.0 (103 kW) TDI PowerDiesel DSG Sportline. Auto oli varustettu Nokian Hakkapeliitta RSi kitkarenkailla kokoa 205/55R16. Auton hankintahinta vakiovarustein on 30430 € ja verotusarvo 640 €/475 €. Lisävarusteina autossa oli ainakin “Mukavuuspaketti 1″ eli rengaspainevaroitin, vakionopeudensäädin ja pysäköintitutka taakse hintaan 350 €, sekä “Mukavuuspaketti 2″ eli Bi-Xenon-kaasupurkausvalot ja täysautomaattinen Climatronic-ilmastointilaite hintaan 1070 €.

Ensimmäinen havainto autosta oli, että Sportline varustetasossa vakiona olevat urheilulliset etuistuimet ovat miellyttävän tuntuiset ja antavat hyvän tuen. Tämä kokemus vain vahvistui koeajon aikana. Liikkeelle lähdön jälkeen huomio kiinnittyi ensimmäisen kaistanvaihdon yhteydessä siihen, että B-palkki on huomattavan paksu ja peittää kuljettajan näkökenttää häiritsevän paljon. B-palkin katveeseen mahtuu helposti ihan normaalikokoinen auto. Viereisen kaistan vapaana olemisen varmistamiseen ei siis riitä peiliin katsomisen lisäksi pelkkä pään kääntö vaan erikseen pitää tarkistaa ettei B-palkin katveessa ole ajoneuvoa. Muuten näkyvyys ulos oli riittävä, toki farmareissa näkyvyys taakse päin on aina kohtuullisen heikko.

Moottoritiellä oli hyvä tehdä havaintoja sisämelun määrästä ja verrattuna nykyiseen autoon, Skoda Octaviaan, melutaso oli matalampi. Oli oikein mukavaa pystyä kuuntelemaan radiota inhimillisellä äänenvoimakkuudella 120 km/h nopeudessa, myös keskustelu matkustajien kanssa sujui huomattavasti helpommin.

Kävin myös kokeilemassa auton toimintaa heikkokuntoisella hiekkatiellä pikaisesti, mutta Sportlinen 15 mm madallettu alusta latisti hieman tunnelmaa. Kivet kolahtelivat pohjaan kovin herkästi. Kyseessä ei ole siis mikään mökkiteiden kuningas, mutta eipä meillä ole mökkiäkään.

Lasten istuinten asentaminen niin eteen kuin taaksekin sujui ihan hyvin. Etupenkillä turvavyön lukituslaite on sijoitettu kohtuullisen korkealle istuimen pintaan nähden, tämä aiheutti hieman haasteita turvaistuimen (Britax Römer Kid Plus ‘06) kiinnitämisen kanssa. Takapenkillä ei ollut vastaavaa haastetta kiinnityksen kanssa. Lastenistuinten asentamista takapenkille helpotti takaovien aukeamiskulman suuruus, nykyisessä autossa takaovet eivät aukea yhtä paljoa.

Sisätilat vaikuttivat koeajon puitteissa arvioituna toimivilta ja tilavilta. Erityismaininnan ansaitsee takapenkki, josta lyhyempikin henkilö näkee mukavasti ulos. Myös sisätilojen valaistukseen oli kiinnitetty huomiota, lapsiperheessä sitä osaa todellakin arvostaa.

Muita havaintoja olivat Bi-Xenon valojen hyvä valaistusteho sekä DSG-automaattivaihteiston sujuva toiminta. Täytyy kyllä myöntää, että mainosten perusteella odotin DSG-vaihteistolta vielä enemmän. Kuitenkin verrattuna aiempiin kokemuksiini automaattivaihteistoista kyseessä oli suuri parannus ajomukavuudessa. Käytännössä DSG-vaihteiston suurin etu on pienehkö vaikutus polttoainekulutukseen verrattuna perinteisempiin automaattivaihteistoihin. Huomattavaa on myöskin se, että DSG-vaihteisto ei heikennä ajoneuvon suorituskykyä manuaalivaihteistoon verrattuna. Perinteisempi automaattivaihteistohan heikentää kiihtyvyyttä usein hyvinkin merkittävästi.

Yhteenvetona koeajosta voisi todeta, että vaikka tarjolla ei olisi kuin tämä yksi vaihtoehto, niin en olisi kovin pettynyt. Golf täytti odotukseni lähes täydellisesti ja jopa ylitti ne joillain alueilla. Ei siis helppo tilanne tuleville koeajettaville autoille.

Posted by Mikko Levo in Luokittelematon | 2 Comments