Moottoripyöräily lapsen kanssa

Artikkeli on alunperin julkaistu Aika-ajo.com sivustolla 4.4.2016.

Moottoripyöräily lapsen kanssa on, ainakin nettikeskusteluissa, monenlaisia mielipiteitä herättävä aihe. Me jätämme kuitenkin ne keskustelut taustalle ja sen sijaan lähdemme pohtimaan miten moottoripyöräily lapsen kanssa olisi parhaimmillaan. Itselleni on kertynyt kokemusta kahden lapsen opettamisesta moottoripyörän matkustajaksi ja kolmannen opettamisen aika tulee joidenkin vuosien kuluttua.

Lapsen kanssa ei ole tarpeen kiirehtiä ajamaan moottoripyörällä. Moottoripyörän parissa on monenlaista puuhastelua pesuineen ja huoltoineen, joten yhdessä tekemistä on tarjolla ihan kotipihallakin. Pelkkä pysäköidyn pyörän päällä istuminenkin riittää yllättävän pitkään. Tässäkin lajissa on hyvä edetä lapsen oman mielenkiinnon ja edellytysten kehittymisen tahdissa. Arastelevan lapsen rohkaiseminen on toki paikallaan, mutta minkäänlaista pakottamista ei kannata harjoittaa. Väkisin tekeminen on tarpeetonta riskien lisäämistä ja toisaalta ei kaikkia edes moottoripyörät kiinnosta.

moottoripyöräily lapsen kanssa

Ylikuormattu moottoripyörä. Älä kokeile liikenteessä.

Milloin lapsi ensimmäistä kertaa kyytiin?

Lapsen ikä ei ole kovin hyvä mittari ensimmäisen kerran ajoittamiseen, koska tärkein kriteeri on se, että lapsella pitää olla edellytykset pysyä moottoripyörän kyydissä ilman pelkoa putoamisesta. Osa kuljettaa lasta aluksi kuskin ja tankin välissä, mutta itse olen tätä käytäntöä vastaan, koska tiukassa jarrutuksessa lapsen edellytykset pysyä pyörän päällä ovat silloin kovin rajalliset ja pahimmillaan vielä kuljettajan oma paino puristaa lasta tankkia vastaan. Meillä pyörän kyytiin pääsee liikenteeseen vasta, kun lapsi voi matkustaa normaalisti matkustajan istuimella. Käytännössä tämä edellyttää lapselta riittävää pituutta, jotta jalat ylettyvät tukevasti jalkatapeille. Lisäksi on hyvä varmistaa, että lapsella on riittävät käsivoimat kiinni pitämiseen. Meidän perheen geeneillä lapset ovat tuolloin olleet noin 8-vuotiaita. Tuon ikäisellä lapsella on jo useimmiten myös henkiset edellytykset ymmärtää ja noudattaa kuljettajan ohjeita.

moottoripyöräily lapsen kanssa

Pojan kanssa moottoripyörällä telttaretkellä

Lapsimatkustajan huomioiminen ajaessa

Sanomattakin lienee selvä, että lapsen ollessa kyydissä kuljettajan on syytä jättää näyttämisenhalu ja muu uho pois matkasta. Liian kovat kiihdytykset, nopeat sivuttaisliikkeet, keulimiset tai muut vastaavat eivät kuulu vastuulliseen lapsen kuljettamiseen. Eivätkä ne yleensä edes ole matkustajan kannalta miellyttäviä kokemuksia. Itse edelleenkin muistelen kauhulla hetkiä vanhemman serkkuni kyydissä, kun sen aikaisen kevarin lähes 30 hevosvoimasta otettin kaikki ilo irti ja itse roikun takapenkillä rystyset valkoisena puristaen. Siitä oli nautinto hyvin kaukana. Tavoitteena on yhteisestä ajasta ja harrastuksesta nauttiminen, joten sitä on turha pilata matkustajan turvattomuuden tunnetta ruokkimalla.

Moottoripyöräily lapsen kanssa on monella tapaa erilaista kuin aikuisen kanssa, koska lapsella ei ole yhtä hyvää kykyä keskittyä pitkäkestoisesti. Tämä tulee huomioida pitämällä yhtäjaksoiset ajomatkat kohtuullisina ja tarvittaessa vielä lyhentää niitä lapselta saadun palautteen perusteella. Lapsi saattaa jo yhden epämiellyttävän matkan myötä menettää mielenkiintonsa moottoripyöräilyyn.

Erityistä huomiota varsinkin nuorempien lasten kanssa on kiinnitettävä lapsen vireystilaan. Lapsilla on väsyneenä kyky nukahtaa melkeinpä paikkaan kuin paikkaan ja asentoon kuin asentoon. Nukkuvakin lapsi saattaa toki pysyä kyydissä, mutta silloin mennään kyllä enemmän tai vähemmän onnella. Yllättävissä tilanteissa nukkuva lapsi ei luonnollisestikaan pysty toimimaan lainkaan.

Suomen säätilat ovat valitettavan usein mitä ovat ja toki varusteilla pystyy paljon niitä kompensoimaan, mutta itse olen pyrkinyt ajamaan lasten kanssa vain sateettomalla ja riittävän lämpimällä kelillä. Kyllä he ehtivät sitten aikanaan kortin ajettuaan itse ajella Suomen kesän tauottomassa vesisateessa riittämiin.

moottoripyöräily lapsen kanssa

Täydelliset varusteet aina päälle, kun lapsi on kyydissä

Varusteet

Liikenteessä näkee motoristeja monenlaisissa varusteissa, uhkarohkeimmat ajavat shortseissa ja t-paidassa. Kuljettaja tekee henkilökohtaiset varustevalintansa omista lähtökohdistaan, mutta lapsella ei ole edellytyksiä tuollaista harkintaa tehdä. Tämän vuoksi vastuu lapsimatkustajan oikeista varusteista jääkin kokonaan kuljettajalle. Meidän perheessä moottoripyörällä ei ajeta tai matkusteta kuin täydellisissä ajovarusteissa. Suosittelen lämpimästi samaa käytäntöä muillekin, koska hyvin kohtuuhintaista tarjontaa lapsille on saatavilla usealtakin merkiltä. Myös käytettynä varusteita on saatavilla, ei toki samassa määrin kuin aikuisille. Lämpinä pysymiseen on myös syytä kiinnittää huomiota, koska lapsi pienempikokoisena jäähtyy ajoviimassa aikuista nopeammin.

Pyörän varusteista lapsimatkustajan kannalta ehkä eniten merkitystä on takalaukulla tai selkänojalla, jotka omalta osaltaan lisäävät turvallisuutta estäessään tipahtamisen pyörän kyydistä, vaikka ote hiukan kiihdytyksessä löystyisikin.

Lasten kanssa ajaessani olen todennut myös kypäräpuhelimet varsin toimivaksi varusteeksi. Niiden avulla kommunikointi on mahdollista koko ajan ja tarpeettomat pysähdykset vain tuntemusten kyselyä varten jäävät pois. Kypäräpuhelin mahdollistaa myös lapsen rohkaisun tai kysymyksiin vastaamisen ajon aikana, jolloin hiukankin kyydissäoloa jännittävän lapsen kanssa matka sujuu helpommin. Myös mahdollinen taukopyyntö takapenkiltä tulee, kokemukseni mukaan, riittävän ajoissa kypäräpuhelimen kanssa. Ilman kypäräpuhelinta koputtelu ja taukopyyntö tahtoo tulla yleensä, kun epämukavuus tai väsymys on jatkunut viihtymisen kannalta turhan pitkään.

moottoripyöräily lapsen kanssa

Hetki aamuauringossa ennen matkan jatkumista

Omat reissut lasten kanssa

Vähän pidempiä ajeluita kodin lähellä olen tehnyt lasteni kanssa alkaen vajaan kymmenen vuoden iästä. Lenkit on menty puhtaasti lasten ehdoilla ja mieluummin hiukan lyhyempinä kuin vähääkään liian pitkinä. Kohteeksi on valikoitunut tyypillisesti joku kahvila, jäätelökioski tai joku muu mukava taukopaikka, jonne lapsi on halunnut. Kun näitä lyhyitä retkiä on tehty muutamia, niin seuraavaksi olemme yhdessä miettineet jonkun kivan vierailupaikan hiukan etäämpää. On tehty retkiä mummolaan, tutuille tai katsomaan jotain nähtävyyttä.

Lähialueille tehtyjen reissujen kehitettyä rutiinia matkustamiseen moottoripyörällä, olemme siirtyneet yön yli tehtäviin reissuihin. Vanhimman pojan kanssa ensimmäinen yön yli reissu tehtiin hänen ollessaan 10-vuotias ja se suuntautui, toki hänen tietämättään, isovanhempien kodin läheisyyteen. Kyseessä oli ensimmäisen yön yli reissumme lisäksi hänen ensimmäinen yönsä teltassa, joten halusin mahdollisuuden helposti keskeyttää retkemme ja palata takkatulen lämpöön. Ihan turhaan huolehdin, kaikki meni hyvin. Toki isovanhempien läheisyydestä oli se ilo, että saimme yllätysvieraita teltallemme mokkapalojen kera. Olemme nyt muutamana kesänä tehneet hänen kanssaan yön yli retken ja joka kerta pidentäneet päiväkohtaista matkaa. Viime kesänä kävimme ajamassa Saariston rengastien Iniössä yöpyen. Vaikka matkaa tuli molemmille päiville yli 250 km, niin sain nauttia hyväntuulisesta ja omatoimisesta matkaseurasta koko reissun. Näillä reissuilla sitä aina huomaa, kuinka lapsi nauttii yhteisestä tekemisestä ja kasvaa henkisesti pituutta. Tänä vuonna lisäämme reissuun toisen yön ja käymme mahdollisesti Maarianhaminassa tai Virossa. Parin vuoden päästä edessä on sitten kevarikortin suorittaminen ja ensimmäiset askeleet itsenäiseksi motoristiksi.

Moottoripyöräily lapsen kanssa on mukava ja palkitseva tapa viettää yhteistä aikaa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Aika-ajo.com sivuston uusin kirjoittaja

Aika-ajo.com

Olen sopinut Aika-ajo.com sivuston kanssa, että kirjoitan sinne moottoripyöräilyyn liittyvistä teemoista. Siellä tarkoitukseni on kirjoittaa yleisemmin moottoripyöräilyyn liittyvistä asioista ja säästää pikkujutut ja henkilökohtaisemmat tarinat näille sivuille. Ja totta kai moottoripyöräilyyn liittyviä juttuja tulee löytymään jatkossakin Kettulan Tallin sivuilta, mutta hiukan taas eri näkökulmasta kuin Aika-ajo.comissa.

Katso ihmeessä kirjoittajaesittelyni Aika-ajo.com sivustolla. Uskon, että pian pääsette lukemaan myös ensimmäistä artikkeliani sieltä.

Metsästyskauden 2014-2015 yhteenveto

2014-10-11 13.17.53

Kulunutkin metsästyskausi sujui pääasiassa hirvieläinjahdin merkeissä, mutta myös joitain täysin uusiakin kokemuksia kertyi.

Hirvijahti

Hirvijahtiin osallistuin Kettulan Erän hirviporukassa. Tämän kauden saaliskiintiömme oli kovin pieni, joten hommaa tehtiin enemmän rakkaudesta lajiin, kuin lihaosuuden vuoksi. Kelit olivat koko jahtikauden vähälumisia tai jopa lumettomia. Harvaan jäivät siis ne kerrat, kun jälkien perusteella oli arveltavissa mitä ollaan jahtaamassa. Suurimmaksi osaksi mentiin yksittäisten havaintojen ja perimätiedon varassa. Jahtimuotona oli muutamaa yksittäistä ajoa lukuunottamatta koirajahti. Ainoastaan koiran hakureissujen kestettyä pidempään otimme muutamia miesajoja.

2014-10-11 11.20.36

Hirviä oli sinällään mukavasti, joka jahtipäivänä oli jonkinlaista kontaktia eläimiin, mutta kaadot antoivat odottaa itseään aika pitkään. Jonkinlaista turhautumista oli hetkittäin havaittavissa, mutta kyllähän niitä kaatojakin lopuksi saatiin aikaiseksi. Ohilaukauksiakin tuli pari kappaletta, mutta haavakkoja ei onneksi yhtään. Sekaan mahtui myös yksi liikenteessä vammautuneen hirven kaato, jonka suoritimme yhteistyössä naapuriseuran kanssa lääninrajan tuntumassa. Omalta osaltani odotan edelleen ensimmäistä hirvilaukausta, tällä kaudella sain tyytyä vain tähtäimen läpi katseluun, kun ampumatilanteet olivat liian huonoja yrittämiseen tai sitten tähtäimessä oli vääränlainen hirvi. Yhtenä jahtikertana sain huokutelluksi mukaan myös keskimmäisen poikani, joka pääsikin sitten todistamaan kaatoa ja sen jälkeisiä toimia ensimmäistä kertaa.

Peura- ja kaurisjahti

Valkohäntäpeuran osalta lupatilanne oli myöskin huono, kun miestä kohden riitti vain yhden ison tai kahden vasan luvat. Lupamäärissä näkyy rajusti ilvesten asettuminen metsästysmaillemme ja sitä kautta peurakannan pienentyminen. Peurajahdin osalta metsästysmuoto on pääasiallisesti kyttäysjahti, koira-ajoa ei tällä kaudella käytetty kertaakaan. Metsäkauriin osalta ei jahtia vielä päästy seuramme mailla aloittamaan, mutta toivottavasti ensi kaudeksi kanta on jo riittävän vahva siihenkin. Tällekin kaudelle ensimmäistä jahtia jo suunniteltiin, mutta lopulta siitä luovuttiin.

2014-11-22 08.59.31

Itse aloitin peurajahdin hiukan hitaasti, kun kokemukset sulanmaan kyttäyksestä olivat aikaisemmilta vuosilta heikot. Kun lunta ei kuitenkaan alkanut näkyä, oli syytä tarkistaa näkemystä. Kauden ensimmäinen peura tulikin aika poikkeuksellisella tavalla. Olin lähdössä kyttäyskopille, kun huomasin viereisellä pellolla peuralehmän kahden vasan kera. Kätkeydyin ja lähdin hiipien etsimään hyvää paikkaa mahdollisen riistalaukauksen suorittamiselle. Sellainen löytyikin vanhan vaahteran suojista ja sain puun haarasta hyvän tuen aseelleni. Varmistin, että turvallinen laukaus oli mahdollista suorittaa ja sen jälkeen jäin odottamaan, että lähempi vasoista asettuisi hyvään asentoon minuun nähden. Kauaa en joutunut odottamaan ja vasa jäi saaliiksi. Isä ja veljet ottivat suolistuksen jälkeen peuran hoitoonsa ja jatkoin matkaa kyttäyskopille lisäsaaliin toivossa. Aikani odoteltuani näinkin pari peuraa, mutta mahdollisuutta turvalliseen riistalaukaukseen ei ollut.

2015-01-30 18.27.40

Melkoisen monta iltaa tuli tämänkin jälkeen kopissa vietettyä, mutta vilaustakaan eläimistä en nähnyt. Eräällä kerralla peuroja kyllä oli, koska olivat kävelleet pitkin jälkiäni, mutta katseeni ulottumattomissa. Jäljellä oli enää jahtikauden viimeinen ilta, jona pystyin kyttäämään lähtemään. Lupia oli vielä turhankin mukavasti käytössä, koska itselläni oli vielä vasan lupa ja veljilläni isojen luvat käyttämättä. Jälleen kerran olin siis kopissa ja lopulta odotukseni palkittiin. Kuin aaveet paikalle tuli kaksi aikuista peuraa. Annoin niiden asettua ruokintapaikalle rauhassa ennen kuin aloin valmistautua riistalaukaukseen. Varmistin vielä, että molemmat peurat olivat luvallista riistaa ja sen jälkeen otin tähtäimeeni sarvipäisen pukin. Turhia viivyttelemättä riistalaukaus lähti ja osuma oli eläimen reaktion perusteella hyvä. Annoin tilanteen hiukan rauhoittua, laitoin viestin isälleni, että tulisi avuksi ja lähdin hakemaan koiraa autosta. Koira teki innostuneesti töitä ja löysi verijäljen päästä komean nuoren peurapukin. Nyt oli koiralla ja isännällä hyvä mieli.

2015-02-28 13.46.15

Fasaanijahti

Metsästystoverini päätti ilahduttaa minua vielä metsästyskauden päätteeksi ja kutsui minut fasaanijahtiin Lohjalle. Tämä oli ensimmäinen kertani fasaanijahdissa, joten kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Aika pitkälti päivä meni ihmetellessä ja opetellessa, mutta iltapäivän viimeisessä ajossa pääsin ampumaan. Tuloksena yksi fasaani ja toisesta ohilaukaus. Mielenkiintoinen päivä ja metsästyksellisesti kovatasoisessa seurassa, kun varmaankin puolet osallistujista oli metsästysammattilaisia tai sellaiseksi opiskelevia.

Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan jahtikauteen. Silloin tavoitteena olisi päästä taas hiukan laajentamaan kokemusta eri metsästysmuodoista tai riistalajeista, mahdollisesti pienpetojen harventamisen muodossa.