Mar
3
2010
Viime aikoina on alkanut HTML5-vetoinen ristiretki Adoben Flash-teknologiaa vastaan. Ehkä kovimpana ristiretkeläisenä on ollut Apple, joka on määrätietoisesti estänyt Flashin käytön mobiililaitteissaan ja syyttänyt Flashiä pahimmaksi syyksi Mac-tietokoneiden kaatumisille. Nyt näyttää siltä, että ensimmäinen “suuri” erävoitto on saavutettu Virgin American tehtyä kotisivuistaan Flash-vapaan version.
Henkilökohtaisesti en juuri pahastuisi, jos Flash katoaisi maailmasta. Adoben Flash on äärettömän huonosti optimoitu ja käyttää tehokkaastakin Mac-tietokoneesta kaiken prosessoritehon.
Feb
2
2010
Hyvä vertailu iPad:n ja Kindlen välillä löytyy TidBITS sivustolta. Erityisen hyvää artikkelissa on pohdiskelu e-kirjojen ansaintalogiikan ja hinnoittelun osalta. Suosittelen lukaisemaan, jos asia on millään tapaa ajankohtainen.
Feb
2
2010
Amazon ei näytä tietävän mitä tehdä Macmillanin kirjojen kanssa, kun tilanne vaihtelee päivittäin. Juuri kun ehdittiin uutisoida, että Amazon taipui Macmillanin tahtoon nostaa e-kirjojensa hintaa, mutta ota tästä nyt selvää kun homma on näin sekavaa.
Aika tiukkaa analyysiä tilanteesta jo tehty rapakon takana (tosin hieman oma lehmä ojassa).
Jan
30
2010
Eihän sen näin pitänyt mennä…
Applen ja Amazonin nokittelu sähköisten sisältöjen osalta lähti kuluttajan kannalta ns. lapasesta heti alkumetreillä. Macmillan kustantamon e-kirjat ovat poistuneet Amazonin valikoimasta ja ovat jatkossa saatavilla vain Applen kaupan kautta. Perinteinen kustannusalan käytäntö, jossa kustantajat ovat pyrkineet täyttämään kaikki kanavat tuotteillaan on näköjään Amazonin hintoihin kohdistuvan sanelukäytännön myötä muuttumassa. Tämä ei voi olla positiivinen uutinen kuluttajille eikä e-kirjojen leviämiselle.
Juuri kun päästiin eroon HD-DVD ja Blu-Ray jakautuneisuudesta elokuvin osalta, niin nyt sama murhe on edessä e-kirjojen kanssa. Höh.
Jan
28
2010
Nyt on sitten peli avattu sähköisten aineistojen osalta ns. isosti, kun Apple lähti peliin mukaan iPad-laitteen kanssa samaan aikaan lanseeratun iBookstoren myötä. Apple on osoittanut vahvuutensa mediatalojen kanssa pystyessään määrittämään liiketoimintamallit uudenlaisiksi musiikin ja leffojen saralla. Sama lienee odotettavissa nyt kirjojen ja lehtien osalta, mutta Amazonin etumatkan kiriminen ottaa kyllä hetken aikaa joka tapauksessa. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä, että salliiko Apple kirjakauppansa käyttämisen myös muiden lukulaitteiden kanssa vaiko ei. Teknisesti siihen ei ole mitään esteitä, koska Apple käyttää on jo lähes de-facto standardin asemaan noussutta epub-formaattia. Tämä mahdollistaisi vielä laajemman asiakaskunnan tavoittelemisen.
Applen kirjakaupan suurin puute suomalaisten kannalta on kuitenkin se, että maaliskuun lanseerauksen yhteydessä kirjakauppa avataan vain yhdysvaltalaisille asiakkaille. Myöskään mitään tietoa siitä miten suomalaiset kustantajat voisivat tuottaa kauppaan sisältöä ei ole ainakaan vielä saatavilla.
Laitekin on sinällään hyvin mielenkiintoinen, mutta sähköisten kirjojen lukulaitteena se ei suoraan sanottuna ole mitenkään edistyksellinen. Käytännössähän kyseessä on kaikenlaisen median kuluttamiseen suunniteltu tablet-tietokone, jonka suurin vahvuus on jatkuva yhteys verkkoon. Sähköisen lukulaitteen perinteinen vahvuus, eli pitkä akkukesto, on heitetty romukoppaan. Itse voisin kuvitella laitteen olevan erinomainen muistikirja työssä ja hupisurffailun väline vapaa-aikana. Menee varmastikin harkintaan tuollaisen hankkiminen, mutta katsotaan nyt.
Helsingin Sanomatkin on tämän päivän lehdessään noteerannut Applen julkistuksen ja samassa yhteydessä kerrottiin suurten suomalaisten kustantajien suunnitelmista sähköisten aineistojen saralla (linkki maksulliseen digilehteen). Lupaukset tänä vuonna tulevista lanseerauksista ovat kovin optimistisia verrattuna siihen, että suurten kustantajien valmiusaste edes keskustella asioista vaikkapa Helsingin Kirjamessujen aikaan lokakuussa oli varsin heikko. Luulen, että tulemme näkemään vaatimattomampia ulostuloja asian tiimoilta, kuin henkilökohtaisesti toivoisin.
Olipa Hesarin juttuun päässyt ihan virhekin, kun väittivät ettei Amazon Kindle lukulaitetta saa Suomesta. Itsekin olen sellaisen hankkinut jo lokakuussa 2009 ihan virallisen myyntikanavan kautta, joten nyt on tainnut jäädä toimittajalta faktat tarkistamatta. Se, että laitetta ei ole täällä kivijalkamyymälöissä myytävänä ei tarkoita etteikö laite olisi saatavilla. Samalla logiikalla Kindleä ei saa mistään muustakaan maasta, koska Amazon myy sitä vain verkkokauppansa kautta. Sääli, että väite oli laitettu ikään kuin WSOY:n Fredrik Rahkan suuhun, joka varmasti tietää asian oikean tilan, koska hänellä kyseinen laite käsittääkseni itselläänkin on.
Dec
22
2009
Huomasin tuossa tilastojen selaillessani, että suosituimpia sivuja tällä sivustolla ovat olleet kirjoitukseni autoista ja koeajoista, joten tässä hieman lisää aiheesta. Tällä kertaa tosin hieman takautuvasti.
Kun työpaikan vaihdoksen yhteydessä kesällä tuli mahdollisuus harkita auton hankintaa uudestaan, niin valinta oli jotenkin niin itsestään selvä etten tullut silloin siitä edes kirjoitelleeksi tänne. Edellisellä kierroksellahan valinta osui Volkswagen Golf Variantiin, joka hieman turhautti iPod-liitäntänsä ja erityisesti odottamattoman ahtaiden takamatkustajien sisätilojensa vuoksi. Vuodessa oli tapahtunut sen verran, että iPod-liitännän tarjoamat toiminnallisuudet ovat parantuneet huomattavastai uusien radioiden myötä. Erityisesti VW:n uusi kosketusnäytöllinen RCD510-soitin on jo melkoisen onnistunut laite.
Vuoden aikana Golf Variant ei kuitenkaan ollut kasvanut, joten jotain muuta piti keksiä tuon soittimen ympärille. Kun uusi Skoda Superb Combi ei ollut edes tilattavissa ja toimitusten alkaminenkin oli tilaushetkellä 11 kuukauden päässä, niin vaihtoehdoiksi jäivät Passat Variant ja viime kierroksella loppusuoralle päässyt Touran. Passat oli kuitenkin turhan kallis haluamallani varustetasolla ja toisaalta teki mieli päästä ensimmäistä kertaa ns. tila-auton kuskiksi. Eli Touran, mutta millainen?
Touraninkin osalta mallistossa oli tapahtunut muutoksia vuoden aikana, joten edellisellä kierroksella harkinnassa ollut yhdistelmä (Trendline 2.0 TDI DSG-vaihteistolla) ei ollut enää saatavilla. Firman autopolitiikan ja Volkswagenin hinnoittelun yhteisvaikutuksen johdosta TDI-koneen hankkiminen ei ollut enää taloudellisesti mielekästä, jos ja kun DSG-vaihteiston autoonsa halusi. Niinpä sitten (muiden) rahat sijoitettiin tällä kertaa VW Touran 1.4 (103kW) TSI DSG Highline malliin 7-paikkaisena. Varustelutaso on vähintäänkin riittävä kaarreajo-ominaisuudella varustettuine Bi-Xenon valoineen ja muine herkkuineen. Ja kuten todettua, niin uusi versio iPod-liitännästä oli viimeinkin hiottu kokonaisuus. Mukavana bonuksena Touraniin oli saatavilla nykyaikana poikkeuksellisen pirteä laavanpunainen Red Rock -väri (kuvassa).
Pari viikkoa tilauksen tekemisestä Touran-mallisto supistui ja maahantuoja aloitti näin valmistautumisen vuonna 2010 esiteltävään uuteen Touraniin. Kävi siis hieman kuin aiemmin käytössäni olleen Skoda Octavian hankkimisen kanssa.
Touranin kanssa on nyt takana reilut pari kuukautta ja 5000 kilometriä niin kuivalla kuin talvikelilläkin ajettuna (lisäksi tuli ajeltua nelisen kuukautta vastaavalla manuaalivaihteisella odotusautolla kesäkeleillä). TSI-moottorin ja 7-vaihteisen DSG-vaihteiston yhteistoiminta on yllättänyt positiivisesti ja paikannut hieman TDI:n parempaa vääntöä. Manuaalivaihteisen kanssa en ilmeisesti oppinut koskaan hyödyntämään moottorin ominaisuuksia, koska se tuntui huomattavasti laiskemmalta. Oikeastaan ainoa kauneusvirhe on auton taipumus sutia liikkeellelähdössä, enkä nyt puhu mistään normaalia reippaammista liikkeellelähdöistä. Ilmeisesti DSG-laatikon säädöissä tai softassa olisi hieman virittämisen varaa vielä.
Auton ohjauksen mukaan kääntyvät xenonit ovat oikein mainiot ja voittavat ns. kiinteät xenonit mennen tullen käytännön ajotilanteissa. Tila-auton ominaisuuksiakin on päästy testaamaan kolmannen penkkirivin istuimien oltua käytössä. Kuudellakin hengellä auto oli mukava ajaa ja moottorissa riitti ihan hyvin voimaa liikenteen rytmissä pysymiseen. Varsinaisten matkaominaisuuksien tulikoe koittaa helmikuussa Espoo-Saariselkä-Espoo reissulla, vai onkohan se enemmänkin testi meidän vanhempien lastenviidytystaitojen osalta.
Lyhyesti loppuun voisi todeta, että Touran on vastannut odotuksia hyvin ja Golf Variantin hankkiseen liittyneiden pettymysten kaltaisia ei ole koettu. Hieman se Skoda Superb Combi kuitenkin jäi kutittelemaan ajatuksiin, joten ehkä ensi kerralla paluu Skodan pariin…
Dec
19
2009
Syksyn mittaan on tullut kierreltyä valokuvausliikkeissä ja muissa kiikareita myyvissä liikkeissä aika taajaan tahtiin. Digiexpossakin oli hyvä mahdollisuus vertailla rinnakkain Nikonin eri malleja, toki vain sisätiloissa. Tavoitteena oli löytää hyvät ja kohtuullisen kokoiset kiikarit niin metsästykseen, retkeilyyn kuin matkailukäyttöönkin. Kun kiikarit on kuitenkin tarkoitus hankkia ns. eliniäksi, päätin hylätä halvimman hintaluokan kiikarit ja panostaa vedenpitävyyteen ja muihin kiikarin käyttöikää pidentävään ominaisuuksiin.
Kun pääsi kokeilemaan kiikareita hämärässä ja muissa haasteellisissa olosuhteissa oli häkellyttävää huomata, että hyvässä valaistuksessa samankaltaisilta tuntuneiden kiikareiden välille muodostui hurjat erot. Kiikarin hämäräkäytön kannalta keskeisin ominaisuus on etulinssin ja suurennuskertoimen suhde, joka määrittää ulostulopupillin koon. Jokainen vähänkään optiikan kanssa tekemisissä ollut kuitenkin tietää, että optiikan laadulla on suuri merkitys valonläpäisyyn. Ja ihan konkreettisesti tämän sai todettua kahdella eri tasoisella saman suurennuksen kiikarilla, joista paremmassa oli pienempi etulinssi ja huonommassa suurempi. Teoreettisesta paremmuudestaan huolimatta heikommalla optiikalla jäi näkemättä hämärässä moni paremmalla kiikarilla helposti erotettava yksityiskohta. Joidenkin kiikarien välillä ero oli niin dramaattinen, että eläin saattaisi hämärässä jäädä näkemättä huonommalla kiikarilla.
Toinen selkeä ero kiikareissa oli vasta- ja hajavalon sietäminen. Tässäkin tapauksessa hinta (valitettavasti) korreloi aika hyvin laadun kanssa. Vertailuparina tässä oli Nikon Sporter EX 8×42 ja Nikon Monarch 8×42 DCF kiikarit, joiden hinnat Suomessa ovat n. 200 euroa ja 400 euroa. Haja- ja erityisesti vastavalossa Sporter EX:n kuvasta katoaa kontrasti ja tuntuu kuin katsoisi sumun läpi, vastaavasti Monarchissa ei juuri eroa kuvaan tule tai ainakaan katselua häiritsevästi. Myös sisäisten heijastusten hallinnan osalta vastavalossa oli selvästi havaittavissa Monarchin paremmuus.
Jostain kumman syystä kiikarit ovat Suomessa käsittämättömän kalliita, varsinkin kun pitää vertailukohtana USA:ta ja Englantia. Jenkeistä em. Monarchit saa reilusti alle kahden sadan euron ja Englannistakin 220 euroon. Kun joka tapauksessa olin käymässä Lontoossa, niin päätin lykätä hankintaa siihen asti ja ostinkin sieltä Nikon Monarch 8×42 DCF kiikarit Microglobe nimisestä liikkestä Bristish Museumin vierestä.
Dec
5
2009
Menihän siinä taas hetki, kun ehti oikein keskittyä viskin maisteluun sitten edellisen kerran. Tällä kertaa edelliselläkin kerralla maistellun Bowmore 15 Years Old Darkestin seurana oli Caol Ila 1995 Distillers Edition (arvio) ja Dalwhinnie 15 Year Old (arvio). Maistelu seurana vaimo ja anoppi, joten lähes ammattitason maistelijaporukka koossa 
Oli mielenkiintoista päästä vertailemaan Bowmorea nyt muihin single malt viskeihin, mutta ei oikein tiennyt mitä odottaa. Tarkoituksella olin pyrkinyt saamaan erilaisia viskejä pöytään, jotta aloittelijankin suu varmasti huomaa erot. Opetteluvaiheessa ne suurimmat ahaa-elämykset varmaan muillakin syntyy, mutta jotenkin olin todella yllättynyt eroavaisuuksien suuruudesta. Siinä missä Bowmore oli tummaa niin väriltään kuin maultaankin, Caol Ila oli pehmeää ja makeaa, kun Dalwhinnie taas oli erikoinen yhdistelmä ryhdikkyyttä ja pehmeyttä. Tässä vaiheessa paremmuusjärjestys oli Caol Ila, Dalwhinnie ja Bowmore.
Kun lasiin lisäsi pari tippaa vettä makua avaamaan, niin kaikki juomat muuttuivat merkittävästi. Bowmore pääsi eroon pistävästä alkumausta ja muuttui huomattavasti miellyttävämmäksi niin maultaan kuin tuoksultaan. Caol Ilan osalta vesi vapautti tuoksuun paahdetun sokerin, mutta maku taas menetti pehmeyttään. Jos kaksi ensimmäistä viskiä ehkä jollain tapaa hyötyivät vesitilkasta, niin Dalwhinnie meni kyllä veden kanssa ihan pilalle kaiken pehmeyden kadotessa ja pistävän maun tullessa päällimmäiseksi. Nyt paremmuusjärjestys oli Caol Ila, Bowmore ja pitkällä perässä tulu Dalwhinnie.
Caol Ila oli todella positiivinen tuttavuus ja Dalwhinniekin varmasti houkuttaa toisenkin kerran äärelleen, mutta varmasti ilman vettä. Bowmoren osalta pääsi paremmin sisään juoman makuun ja tuoksuun, kun ensimmäinen maistelukerta meni paljolti yleisesti viskin juomiseen totutellessa. Olipahan taas mielenkiintoinen oppimiskokemus.
Jos jotain on nyt oppinut(?), niin näistä kolmesta suosittelisin viskeihin tutustujalle Caol Ilaa tai Dalwhinnietä, koska ne ovat kolmikon selvästi helpoimmin juotavat viskit olematta kuitenkaan tylsiä. Bowmore vaatii mielestäni juojalta aika paljon ja säikäyttää helposti voimakkuudellaan .
Nov
8
2009
Olen nyt pyöritellyt blogia pari viikkoa Mollom-nimisen pluginin kera ja kommenttiroskan perkaaminen on helpottunut merkittävästi. Aiemmin käytössä ollut Akismet-plugin on toiminut periaatteessa tehokkaasti sekin, mutta on vaatinut enemmän ylläpitoa. Mollomin käyttöönoton jälkeen ei ole tarvinnut kommenttiroskan vuoksi vaivautua tekemään yhtään mitään vaikka tilastojen mukaan sitä kuitenkin pyrkii sivustolle perin innokkaasti. Ja ilmeisesti yhtään asiallista kommenttia ei ole spammiksi merkkaantunut, joten voin olla varsin tyytyväinen tilanteeseen.
Nov
8
2009
Syksyn hirvijahdit ovat Kettulan Erän osalta edenneet varsin mainiosti. Takana on neljä jahtia ja saaliina on 2 isoa ja 1 vasa, jäljellä enää 1 vasa. Valitettavan epätasaisesti ovat kaadot jakaantuneet osallistujien kesken, kun kaikki hirvet ovat yhden miehen kaatamia. Vielä on jahtikautta jäljellä reilut puolitoista kuukautta, joten eiköhän tuo viimeinenkin vasa saada kaadettua ihan helposti. Nyt pidetään peukkuja, että porukka ei liiaksi harvene suurimman osan saalista ollessa jo tallessa.
Eilisessä jahdissa oli hauska kuunnella, kuinka perjantaina oli MTK:n “herrajahdissa” ollut viisi koiraa ja 55 miestä. Päivän saaliina heillä vain yksi vasa. Meillä oli eilen kaksi koiraa ja noin 15 miestä ja saaliina yksi iso ja yksi vasa. Suhdeluku hieman erilainen Yllä on muuten kuva eiliseen vasaan osuneista luodeista, lienee helppo arvata kumpi oli lapaosuma ja kumpi rankaosuma. Kaksi luotia siksi, että vasa ei merkannut ensimmäistä luotia mitenkään, joten ampuja halusi varmistaa kaadon toisella laukauksella.
Peurajahti ei ole vielä oikein päässyt kunnolla alkuun, kun hirvijahti ja lumettomuus ovat pidätelleet väkeä. Jonkun verran passissa on väki ollut, mutta saalismäärät eivät ole vielä kovin hurjia. Meidän perheen neljällä miehellä on yhteensä 7 lupaa käytössään seuran kaikkiaan 55 luvasta (1 lupa = yksi iso tai kaksi vasaa) ja vielä on käsittääkseni vapaita lupia jäljellä seuralla. Seitsemästä luvasta on käytetty vasta yhden ison verran (kuva yllä), joten tekemistä vielä riittää. Onneksi aikaakin on tammikuun loppuun saakka, mutta taitaa jokainen päivä olla tarpeen, jollei tahti tästä parane.
Jos muuten lukijoillani sattuu olemaan tiedossa kelvollinen ja kohtuuhintainen kaupan oleva hirvikivääri, niin laittakaan minulle vinkkiä. Tämä syksy on nyt menty lainakiväärillä, mutta olisihan se oma ase kuitenkin ihan paikallaan hankkia jossain vaiheessa. Vaikka ei sitä ole vielä laina-aseellakaan päässyt yhtään riistalaukausta ampumaan…
